Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: ihminen - 02.11.07 - klo:09:47
-
Miten mielestänne eroavat otsikossa mainitut asiat toisistaan? Mielestäni vanhan liiton uhriveri peitti synnit alleen niin ettei Jumala katsellut niitä, vaan katsoi ihmistä uhrin ja veren läpi nähden ihmisen puhtaana, kun taas Jeesuksen veri konkreettisesti puhdistaa ihmisen synneistään ja Jeesuksen ruumiin uhri vapauttaa meidät synnin hallintavallasta, eikä meidän enää ole pakko tehdä syntiä, koska tahtommekin on vapaa. Mitä mieltä?
-
Vanhan liiton uhriverta piti jokaisen vuodattaa puolestaan yhä uudestaan, kun syntikuormaakin koitui aina vain. Uuden liiton veri on vuodatettu kaikkien puolesta kerralla lopullisesti.
-
Kaipaisin myös vastauksia kysymykseen: puhdistaako Jeesuksen veri meidät synneistä vai peittääkö se vain alleen syntimme, niin kuin eläinten veri ettei Jumala näe syntejämme? Olen käsittänyt, että Jeesuksen veri puhdistaa ja eläinten veri piilottaa, pyydän tähän asiaan nimenomaan kannanottoja.
-
Mä olen ymmärtänyt kyllä kaikenaikaa niin, että Jeesuksenkin veren katsottaisiin vain peittävän synnit. Ei meistä synnittömiä täällä tule. Taivaassa vasta saadaan puhtaat vaatteet niin sanotusti. Siis tämä käsitys mulla on ollut vaikka olen karismaattisissakin piireissä pyörinyt. Muuten en ainakaan omaa vajavuuttani voisi selittää..
-
Ei kai sitä vajavuutta selittää tarvitsekaan. Vajavaisia me olemmekin, mutta eikö tarkoitus olekaan kuolla itselleen ja antaa Pyhän Hengen vaikuttaa meissä tahtominen ja tekeminen? Pyydän myös lukemaan Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä luvut 1-3 ja kertomaan, löydättekö tukea ajatukselle, että tarvitsemme puhdistuksen Jeesuksen veressä emmekä vain Hänen vertaan peittämäån syntejämme? Miten nämä luvut eroavat muusta UT:n tekstistä vai eroavatko pelastussanomaan nähden? Mitä yhtäläisyyksiä löydätte lukujen 2 ja 3 kokonaisuuksista armoon ja pelastukseen liittyen? Puhutteleeko tämä sanoma omia tuntojamme? Meikäläisellä ainakin kirpaisee sydämestä ja huomaan: en ole riittävä pelastumaan, en elä edes uuden liiton normien mukaan. Onneksi Jeesus on kuollut puolestani. Mutta elänkö armossa? Eikö armo vapautakaan minua lain orjuudesta? Jos vapauttaa, miksi näyttäisi siltä, että olen vieläkin synnin orja? Lain orjuushan minut orjuuttaa syntiin, ainakin Paavalin mukaan. Olenko sitten syystä tai toisesta lain orja, lain alla? Yritänkö kuitenkin tehdä jotain pelastuakseni? Yritänkö vain olla niin nöyrä, että se menee tekopyhyydeksi ja onkin väärää nöyryyttä? Onko lain alla oleminen alistanut minut niin, etten näe Jeesuksen täytettyä työtä vapauttamassa minut vaan näen vain syntisen ja vajavaisen, heikon ja raukan itseni joka ei voi vastustaa pientäkään kiusausta? Pilkkaanko Jeesuksen uhria katsomalla itseeni ja omaan vajavaisuuteeni enkä Jeesuksen täydelliseen uhriin joka on pelastukseni armon lähde josta voisin ammentaa armoa yltäkyllin, enemmän kuin tarpeeksi nähdäkseni, että minun heikkoudessani Jumalan voima tulee täydeksi vapautuakseni orjuudesta ja iloita siitä, että nimeni on elämän kirjassa? Anteeksi. Purkasin sydämeltäni taakkana läjän kysymyksiä jotka askarruttavat minua. Onko muilla ollut samankaltaisia kysymyksiä? Entä miten vastaisitte kysymyksiini minua viisaampina?
-
Karsitaan vielä: Kristus on voittanut synnin ja kuoleman kuolemalla meidän syntiämme kantaen ja nousemalla elävänä haudasta.
-
Näin pyhäinpäivänä ja aiheeseen liittyen minua lohduttaa Siionin virsi 243, sen kolmas säkeistö:
Ei ole helppo kuolla
näin huonon syntisen.
Minua, Jeesus, puolla,
vapahda syyllinen.
Anteeksi kaikki anna
sulasta armosta,
valmistumaton kanna
luoksesi valmiina.
Siitä tulee mieleen joskus seuroissa kuulemani vertaus kuolemasta: Matkalainen on saapunut määränpäähän väsyneenä ja kuraisena, pimeänä ja kylmänä iltana, mutta ei jaksa kuin nukahtaa viluisena kuistille. Aamulla hän herää kirkkaaseen valoon. Hänet on kannettu sisään lämpimään, pesty ja puettu puhtaisiin vaatteisiin, ja kaikki ovat iloisia, kun hän on päässyt perille kotiin.
-
Veriteologiaa ei ole käytetty körttiläisten tapaamisissa kuin n. vuosina 1830-40 mielestäni. Ekskursio tästä on sellainen, että ei PRuotsalainen eivätkä mm. NGMalmberg ja WNiskanen ole pitäneet SV:ien veriteologiasta. He tykkäsivät HSveisuista ja 1701 virsikirjasta, joka on muuten mielestäni ylivoimaisesti paras. :wink: peeässänä kiittelen eeva-kaisaa ajatuksesta, joka on periaatteessa täysin vastakkainen kuin pakanallinen veriteologia.
-
Sorry vaan - ei minulla ole järkevää veriteologiaa vastaan yhtään mitään - sehän on herrnhutilaisuutta - ja olen ylpeä ja nöyrä herrnhutilainen. :wink: