Kirjoittaja Aihe: Miten käytän aikaani  (Luettu 56287 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #30 : 01.03.25 - klo:08:43 »
Siunatkoon sinua Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki !

Käytit aikaasi hyvin , sain lohdutuksen suureen murheeseeni.

R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #31 : 04.03.25 - klo:11:37 »
Hieno kokemus diabeteskontrolissa

Kohta neljäkymmentä vuotta olen ollut Kakkostyypin diabeetikko. Jokainen tämän sairauden kantaja tietää kuinka paljon ikävää seuraa kun haima ei tuota riittävästi insuliinia.

Perintotekijät ovat minullakin selvät, olenhan 'syömäköyhiä' karjalaisia joille puurot, pullat ja piirakat ovat aina maistuneet. Äitini puolelta lähes jokainen tähän aikanaan sairastui. Kuitenkin kaikki elivät  yli 75-vuotiaiksi.

Aluksi käytettiin ruokavaliota, sitten , kontrollien näyttäessä arvojen huononemista alettiin lääkitä.
Nyt minulla on kolme eri tablettilääkettä, mutta ei onneksi insuliinia.

SOTEn Aluevaltuusto otti meitä tabletti-potilailta pois ilmaiset sokerimittarin lansetit ( mittauksessa tarvittavat liuskat ). Olivat sitä ennen jo vaihtaneet mittauslaitteen sellaiseen halpaan malliin johon lansetteja ei saa edes Yliopiston apteekista.Ne on itse hanottava Nettiapteekista.

Tähän asti olen saanut heikommanpuoleista palvelua kunnallisella puolella diabeetikkona. Lähinnä viime vuosina, en enää mitään.
Kun kysyin Hoirotarvikejakelusta miten nyt mittaan sokereitani, kuului tyly vastaus: Käyt labrassa kaksi kertaa vuodessa ! Jaha .

Olen ollut kyllä jo toista vuotta yksityisen lääkäriaseman maksava potilas. Olen erittäin tyytyväinen Ampiaiseen, mutta lansetteja heiltä ei saa.
Sensijaan, kun sain kutsun Vuosittaiseen diabeteskontrolliin, labrakäynnin ja lääkärin soiton jälkeen,koin jotain ainutlaatuista !  Kyllä siellä minut otti vastaan sairaanhoitaja, mutta hän oli Ihminen, lähimmäinen.

Ei edes mitattu sokeriarvoa, ei punnittu, ei mitattu pituutta, ei katsottu jalkoja ! Mikä autuus !
Joko hän ei katso tarpeelliseksi enää yli 80-vuotiasta holhota näillä rutiineilla, tai hän huomasi että itsekin osaan seurata tilaani.
Hän aloitti juttelemalla asiostamme kotona. Miten asumme, mitä syömme, kuinka ruokahuolto pelaa, entä liikkuminen, autoilu. Miten parisuhteemme voi. Mitä harrastan, ja kun siihen päästiin ja kerroin kirjoittelevani ja kuuntelevani kirjoja, meille tulikin paljon yhteistä.

Kun puhuimme kivuista ja olimme samaa mieltä siitä että kivut ovat osa elämää,olimme jo sielunsiskoja. Kuulinkin että tämä rouva on ollut myö seurakunnan palveluksessa.

Kun puhuimme 'katujen lapsista' ja ' rantojen miehistä', olin sulaa. Niin hyvää teki kohdata tällaista tällaisessa rutiinikohtaamisessa, että lähtiessämme melkein halasimme. Haluan pitää hänet Omana Hoitajanani !

Siis, tärkeitä eivät vanhoille ihmisille ole mittarien ja tutkimusten tilastot, vaan asiakkaan ( potilaan ) ja hoitajan kohtaamisen onnistuminen ihmisinä. Myös Ampiaisen lääkärini on samaa maata. Hän on esim. antanut 'luuvitosen' yhteisymmärryksen merkiksi. Hänen resepti on lähes aina: Jatka samaa rataa kohti sataa vuotta !

Riitta-mummi

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #32 : 12.03.25 - klo:20:07 »
Riisuminen, riisuutuminen...

 

Asioiden arvotus , painoarvot ja tärkeysjärjestykset ovat vuosien edeteessä kohdallani, kuten varmaan muillakin vanhoilla ihmisiä, kovasti vaihtaneet paikkojaan tai täysin muuttuneet.

Muutos, muuttuminen on eräs mielenkiintoinen alue kun puhutaan elämänvaiheista. Muuttumiseen ei tarvitse, mutta voi kyllä pyrkiä. Etenkin vikojensa huomaaminen edesauttaa muutoshaluun. Puhutaanhan 'Matkalla muuttumisesta' sekä muutoksen mahdollisuuksista.

Tämän koulukunnan kannattajana en arvosta paikallaan pysyvää, periaatteellista pysymistä aina samana. Se on jäkittämistä mielestäni. Sanon tämän siksi kun eräs vastustaja on nimitellyt minua, muuttuvaa epäluotettavaksi.

Voiko siis ihmisestä tulla epäluotettava jos hän muuttuessaan muuttaa esim. mielipiteitään politiikassa.


Sisäistä muutosta on matkalla tullut enemmän kuin ulkoista, paitsi että  kiloja on karttunut mummo-vuosina ja hiustenkin annan kasvaa, sillä en jaksa  enää ravata parturissa kerran kuukaudessa.

 

Vaatteiden suhteen olen ollut aina yksilöllisen vaatetuksen kannalla. Olen  jopa käyttänyt vaatesuunnittelijan palveluita. Olen ostanut laadukkaista naistepukimoista vaatteita sekä työhön kuin myös  juhlatilaisuuksiin.

 

Nyt kun ei ole enää työ- eikä juhlaelämää, olen kaiken tuon karsinut tarpeettomana, turhuutena ja ymmärrän myös olleeni tuhlaavainen. Olen luopunut koristelemasta itseäni koruilla, asusteilla ja meikkaaminenkin on loppunut.

Voi turhuutta !

 
En tunne tällaiseen olomuotoon muuttuneena ( muutettuna , sillä  ainakin osa muutostani on jonhdatusta ) itseäni mitenkään  vähempänä. Oikeastaan kaikki tuo turha oli hankalaa, sillä perfektionistille se on sitä.

Tärkein asia elämässä on nyt tyytyväisyys ja kiitollisuus kaikesta koetusta ja siitä opitusta. Niin hyvistä, kuin ikävistäkin kokemuksista, sillä rinnan ne muodostavat värikkään ja kiinnostavan elämän. Sitä olen oppinut tarkkailemaan ja näen omalla kohdalla, ja myös jälkeläisteni suhteen suurta Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. Turvallisuus ja rakkaus ovat elämää tukevat ja vahvistavat elementit. Samaa ovat hyvät ihmiset joita on siunaantunut lähelleni monia.

 

Riitta-mummi

 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #33 : 16.03.25 - klo:20:50 »
Kirjoittaminen on vain osa aktiviteeteistäni. Olen yhtä kauan kuin minulla on ollut tietokone kerännyt mieleistäni materiaalia elämän eri aloilta Pinterestiin.
Kokoelmassa on nyt yli 44tuhatta tallennetta. Eniten rakastan keramiikkaa, kuvataidetta, vaatteita ja intiaaneja. Miksi näin, en ymmärrä, näin vain on.

https://fi.pinterest.com/pankkirouva/pins/  viimeiset ylinnä.

Minulta ei ole Pinterest poistanut kuin 3-4 kuvaa sääntöihin perustuen. Ihmettelen että mm. Kristus ristillä on ollut yksi niistä. Siitä protestoin. No, olihan se todella verinen kuva. Mutta niin oli tekokin joka tehtiin meidän kaikkien tähden.

Aiheittain:  https://fi.pinterest.com/pankkirouva/_profile/
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #34 : 19.03.25 - klo:08:19 »
Pinterestisrä löytyy monenlaista mukavaa, kuten vanhoja suomalaisia käsitöitä:

https://fi.pinterest.com/pin/861524603759580539/

Menneinä vuosisatoina ei ollut naisille paljonkaan muuta puhdetyötä kuin käsityöt.
Nyt viihdetarjontaa on ylenmäärin ja käsityön tekijät, paitsi ehkä kutojat, ovat minimissään.

Itse en ole käsityötaitoinen, mutta kunnioitan ja historia kun kiinnostaa, niin katselen ja tutkin näitä, en kerää muita kuin kansallispukuja.

Muista lapsuudesta kun naapurin evakkomummo teki kintaita koukkuamalla.

Mikä lie näiden kirkkosormikkaiden idea ?   https://fi.pinterest.com/pin/861524603758441685/
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #35 : 25.03.25 - klo:10:06 »
Kiinnostus ortodoksiseen Athosvuoreen johti keskusteluun tekoälyn kanssa:

Mikä on Athosvuoren valuutta ?

Athosvuori, joka tunnetaan myös nimellä Pyhä Vuori, on autonominen munkkivaltio Kreikassa. Alueella käytetään Kreikan virallista valuuttaa, eli euroa. Onko sinulla muita kysymyksiä Athosvuoresta tai sen historiasta?

1fi.wikipedia.org
Kuuluuko Athos EUn jäsenvaltioihin ?

Athosvuori sijaitsee Kreikassa, joka on Euroopan unionin jäsenvaltio. Vaikka Athosvuori nauttii erityistä autonomiaa ja sillä on oma hallintonsa, se kuuluu virallisesti Euroopan unioniin osana Kreikkaa. Kuitenkin sillä on tiettyjä erityisoikeuksia ja -vapauksia, kuten rajoituksia pääsyoikeuksiin, jotka on tunnustettu EU:ssa. Tämä on osa Athosvuoren ainutlaatuista asemaa.

Haluaisitko tietää lisää sen hallinnosta tai historiasta?

Minkälainen hallinto on Athoksella ?

Athosvuorella on erityinen autonominen hallintojärjestelmä, joka perustuu pitkälti sen uskonnolliseen ja historialiseen merkitykseen. Tämä alue on kokonaan ortodoksisen kristinuskon pyhittämää, ja sen hallintoa johtavat luostarit.

Athosvuori koostuu 20 itsehallinnollisesta luostarista, ja näitä luostareita johtaa luostarin igumeni (eli apotti). Näiden luostareiden edustajat muodostavat Pyhän yhteisön (Iera Kinotis), joka toimii alueen päätöksentekoelimenä. Pyhä yhteisö huolehtii Athosvuoren yleisestä hallinnosta, mutta jokainen luostari toimii itsenäisesti omien sisäisten sääntöjensä mukaisesti.

Lisäksi Athosvuori on suoraan Kreikan hallituksen alainen, mutta sillä on erityisoikeuksia ja autonomia, jotka on määritelty Kreikan perustuslaissa. Kreikan hallitus nimittää myös siviilikuvernöörin, joka toimii yhteyshenkilönä Kreikan valtion ja Pyhän yhteisön välillä, mutta hänellä ei ole vaikutusvaltaa uskonnollisissa kysymyksissä.

Tämä ainutlaatuinen hallintomalli on säilynyt vuosisatojen ajan, ja se heijastaa Athosvuoren syvää hengellistä perintöä. Jos haluat tarkemmin tietää esimerkiksi Pyhän yhteisön toiminnasta, kerro vain!

Onko vastaavaa missään nunnaluostareissa ?

Nunnaluostareissa voi olla hallintojärjestelmiä, jotka muistuttavat Athosvuoren luostareiden järjestelmää, mutta ne eivät ole täysin samanlaisia. Nunnaluostarit ovat yleensä osa ortodoksisen kirkon tai muun kristillisen perinteen laajempaa hallintoa, ja niiden sisäinen hallinta keskittyy usein hengelliseen johtajuuteen. Nunnaluostarin johtajaa kutsutaan yleensä abbedissaksi, joka vastaa yhteisön päivittäisestä toiminnasta, hengellisestä elämästä ja hallinnosta.

Toisin kuin Athosvuori, nunnaluostarit eivät yleensä nauti samanlaista autonomiaa valtioiden suhteen. Ne voivat kuitenkin toimia osittain itsenäisesti, erityisesti hengellisissä ja arkisissa kysymyksissä. Esimerkiksi nunnaluostareita löytyy Kreikasta, Venäjältä ja muista ortodoksisista maista, ja niillä on usein tiiviit yhteydet paikalliseen kirkkoon tai patriarkaattiin.



Sitten tekoäly ehdotti laajempaa kysely-vastaus-keskustelua nunnaluostareista. Ehkä se ajatteli minun olevan liittymässä ortodoksiksi.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #36 : 27.03.25 - klo:14:00 »
Matkalla muuttuneita ...

Uteliaisuuteni, haluni tietää  on lopultakin taantunut. Vai sanoisinko, tukehtunut omaan yltäkylläisyyteensä. En jaksa enää innostua, edes kiinnostua, niistä moninaisista ilmiöistä ja uutisista jotka olivat ennen valtavan mielenkiintoisia.

Tietenkään en ennen eläkkeelle pääsemistä voinut harrastaa 'tiedon lisäämistä samassa määrin. Ei ollut nettiäkään ennen vuotta 1996. Mutta kun alkuun pääsin, olen siitä asti käyttänyt aikani juuri netin ääressä.

Kyllä tieto ja tietämisen tuskakin ovat aina olleet kavereitani. Olen hankkinut suuren määrän kirjallisuutta tähän tarpeeseen. Upeita suuria kirjasarjoja en ole edes avannut viimeisten kolmen, neljän vuoden aikan. Osasyy siihen on näön heikkeneminen. Netissä on keinot valaista, suurentaa, alleviivata ja kopioda. Nyt on lisäksi tullut tekoäly. Sieltä en tosin ole saanut oikeita vastauksia aina kysymääni.Esimerkiksi ei se tiedän paljonkaan paikkakuntien henkilöhistorioita tai muuta yksityisempää

Ihmiset ovat aina kiinnostaneet eniten ja siinä ohessa heidän elämänpiirinsä ja historia joka heihin liittyy. Merkkihenkilöistä tietoa löytyykin linkitä linkkiin kivasti, minun tarpeisiini.

Julkisuuden ihmisistä on lehdissä edelleen paljon kirjoittelua, turhankin yksityiskohtaista mielestäni. Ja se, että nämä ihmiset itse 'ruokkivat' juorulehdistöä tms. on minusta säälittävää. Osa tekee sen kai rahan takia, osa pysyäkseen 'pinnalla'.

Myös politiikka on aina ollut lehdistön lempi-aihe,  sen ihmiset ja heidän yksityisyytensä. Onko politiikka mennyt likaisemmaksi kuin ennen, vai onko ennen 'mölyt pidetty omassa pesässä',.Ehkä kumpaakin on tapahtunut.

Pidettiinkö kansanedustajia ja etenkin ministereitä ennen arvokkaina isänmaan asioiden hoitajina. Ovatko he nykyisin useammin oman puolueensa kellokkaita

Olen siis kyllästynyt sekä julkkiksiin että politiikkoihin. Myös tv-viihde on jäänyt ilman seuraaja minussa, paitsi urheilu, joka onkin erään lausunnon mukaan kulttuuria

Kulttuuri, eräs lempiharrastukseni, on sekin jo sivuraiteella. Musiikki kuuluu joskus radiosta, mutta eniten YouTubesta netin kautta. Kirjallisuus kuuluu älypuhelimelta, sekin hyvin valikoiden. Kovemmat dekkarit olen 'raakannut ' heti kättelyssä, vain tietyntyyppiset jaksan kuunnella. Raakuutta ja väkivaltaa on todellisuudellakin tarjota kun, ja jos voi katsoa uutisia

Kuvataidetta löytyy Wikipedian kautta ja etenkin Pinterest-kokoelmaan olen sitä paljon kerännyt

Netti, kaikkine palveluineen, on minulle suuri helpotus ja innoitus nykyisessä elämässä. Tähän sisällytän myös tämän Älypään suomat mahdolliduudet kirjoitella ja muutoinkin hoitaa muistin pysyvyyttä.

 

Riitta-mummi
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #37 : 02.04.25 - klo:18:10 »
Saan melko usein kiinnostavia ohjeita, milloin minkäkin kautta, tutkia nimiä, ihmisiä ja ilmiöitä.

Tänään tuli Pinterestin etusivulle kuva naisesta joka vaikutti jotenkin tutulta, ja kun löysin nimen Simone Weil, aloin olla ' kartalla'.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Simone_Weil


Hän eli lyhyen, mutta täyteläisen elämän ja koki kurjan kuoleman tuberkuloosin ja nälän riuduttamana.

Hän on pohdiskellut kärsimyksen olemusta myös kristittyjen tavoin, vaikka juutalainen olikin. Loppujen lopuksi en tiedä mihin hän uskoi, mutta näinkin hänestä on kirjoitettu :

Se, että Weil näki kärsivän Kristuksen jokaisessa köyhässä ja kovaosaisessa, toteutti varhaisessa kristinuskossa esiintynyttä ideaa: tunnistaa toisessa ihmisessä Jumala. Weilin filosofiakäsityksen valoisuutta ilmentää hänen uskomuksensa, että silloinkin, kun kärsimyksestä tulee pysyvä osa ihmisen elämää, ihmisistä voidaan löytää piirteitä, jotka jalostavat häntä itseään ja toisia ihmisiä kärsimysten keskellä kestävämmiksi, armollisemmiksi ja rakastavammiksi.[c] Koska kärsimys on intersubjektiivista (ihmisten välistä) ja yleismaailmallista, se voisi ohjata ihmisiä lähemmäksi universaalia rakkauden kokemusta.

Ajattelen kalamosn  kertomia lapsuuden kokemuksia ja omaa kivuliasta sairasteluani, yhdistääkö kärsiminen todellakin ihmistä ?

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34720
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #38 : 03.04.25 - klo:15:20 »
Vaikka körttiläisyyden pohjan ja perustan löydöllään luonut Paavo Ruotsalainen oli philosoofeja vastaan sanomalla: Ne sotkee selevän asjan kuin sika pottuhalameen, on meitä körttejä myös sellaisia joita syvempi pohdiskelu elämän tarkoituksesta, sisältäen luonnollisesti kristinuskon kysymykset, pakottaa tutkiskeluun  , aihe on niin kiinnostava. Matka ihmisyyteen ja minuuteen.

Uskon tiellä kuljemme kai kaikki omia salaisia polkujamme, ja niin kuuluukin ymmärtääkseni olla. Erilaiset kasvuympäristöt tuottavat erilaista  väkeä Herran elopelloille.  Hän joka antaa kasvun on Yksi.

Myös seurakunnissa on ollut paljonkin kokoontumisia mietiskelyn ja syventyvän hengellisyyden alueilta.
Olen käynyt Kangasalan Ilkossa retriitin joka sivusi tätä aihetta. Sen vetäjät olivat Kirkon koulutuskeskuksen työntekijöitä ja oma körttipastorini suositti sitä minulleT. ämä joukko oli innostunut Pyhiinvaelluksista, sekä kotimaassamme, että Santiago De Compostelaan.

Uskovat ystävät ovat ehkä kokeneet jotain ominaisuudestani, sillä ortodoksiystävä oli sitä mieltä että olisin sopiva asumaan heidän nais-yhteisössään.

Matkalla ovat tarpeet kasvaneet. Tässä suuntaviittoja kaltaisilleni:

Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään:[8]

Merkitys – elämän tarkoitus, maailman jäsentäminen järjellisesti
Arvot – uskomukset, normit ja etiikka
Transsendenssi – itsen ulkopuolelle ulottuvat transsendenttinen elämän arvostus ja kokeminen
Yhteys – läheisen yhteyden kokeminen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
Muutos – elämän tapahtumien ja kokemusten pohdiskelu, omakuvan muodostaminen


Kaikkea tätä hengen rikkautta tärkeämpää on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan , isään,Poikaan ja Pyhään Henkeen !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)