Onko rippikoulun idea opettaa, että rahalla voi selviytyä kaikesta?
Kai se idea on ollut vain antaa käytännön kokemusta siitä, miltä epätasa-arvo ja rahalla ostettavat etuoikeudet tuntuvat? Ihmettelen kyllä, oppiko tuossa kukaan nuori mitään
uutta: rahalla ostettavien etuoikeuksien maailmassahan he elävät jo nyt, ja luultavasti tuossa kaupassa niitä ostettiin juuri niille, jotka ovat niitä tottuneet saamaan, ja paitsi jäämiseen tottuneet jäivät taas kerran ilman. Joutuiko kukaan asettumaan sellaiseen asemaan, jossa ei ole totunut olemaan? Sikäli pöytäpaikkojen arvontasysteemi on edes hitusen fiksumpi, tosin enpä tiedä aiheuttaako sekään aitoa toisen asemaan asettumista vai vain hetkellistä kiukkua tai vahingoniloa, pöydästä riippuen.
Rahakkaillehan on omia ripareitaankin, on lasketteluripareita, vaellusripareita, omassa seurakunnassani on järjestetty Taizé-ripari, jossa matkustetaan ulkomaille...
Siinä kyselytuloksessa minua yllättää lähinnä se, että peräti neljännes
ei olisi valmis ostamaan lapsilleen etuoikeuksia. Kai jokainen niitä lapsilleen ostaa, jos vain rahkeet riittävät.