Freudilainen teoria on varmaan hyvä työkalu ihmisen mieltä selitettäessä. Minua vain harmittaa sen nimistä heijastuva yksilöllisyys. Koen ainakin viettien (Das Es, Id) olevan yhteistä kaikkien ihmisten, jopa eläinkunnan kanssa. Samoin moraalisääntöjen yliminä on lähellä omantunnon käsitettä, joka on latinalaisena sanana ilmaistuna (conscientia) yhteistä tietoa. Ymmärrän että oma minuutenikaan ei voisi toteutua ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten ja muun ympäristöni kanssa.
Oikeastaan pitäisi jaksaa kahlata Freudin kootut, jotta käsittäisi hänen ajattelunsa dynaamisuutta, ja niitä ikuisia ei-se-näin-ookkaan-vaan-noin - käännöksiään. Kerran yritin kun koetin tehdä maailmanparastakoulutuksenlopputyötä. Noiden käsitteiden ei ikinä tulisi antaakaan luoda mielikuvaa itsestään kuin muureina jotka pysyvät ellei kaadeta puskutraktoreilla vaan havaintoina ihmismielen toiminnoista ja toimintatavoista. Ehkä tärkeintä on ollut se, ettemme ole kaikesta tietoisia, ja jokin käsitys kehityksen vaiheista, puutteista ja kyllä se hyvä hoito on.
Itseäni on oikeasti harmittanut se kuinka mitättömän vähän on viitsitty työskennellä hengellisyyden parissa ajatellen sitä neutraalisti, ja siten mahdollistaa näkemys sen uuttaluovasta, mene tiedä jos vaikka vallan tervehdyttävästä potentiaalista. Kaikki on aina pielessä jos ihminen uskoo Jumalaan... no tietty minä liioittelen, mutta minua kuitenkin suututtaa... Se Vesa Mannisen kirja,
Jeesus minun analyysisohvallani suunnilleen, oli idiootti jo siten että VM ei tunne koko persoonaa... ja Dosentti
nyt ei voi tervepäinen ollakaan kun oli kristitty... minä suutuin...
Samperi minä kirjoitan uuden ja paremman
Dosenttikirjan jossa oikein näytän kaikille kuka on ja mitä...
Tai voisin jättää nauhurin päälle ja salakuunnella Kissan ja Dosentin keskustelut. Julkaisenkin ne.