Uskoon tulleet 2

[malla]

Ensimmäinen & edellinen ketju saavutti ansiokkaan 10 sivua ja Seppo laittoi abloyn päälle päätteeksi.
Joten jos keskusteltavaa löytynee se jatkukoon tässä kakkos-ketjussa joka täten tässä ja nyt julistetaan avatuksi.

Kiitos Kristus että kuolit Golgatalla puolestani ja nousit ylös ja kuoleman ja synnin vallat kukistit.
Ja avasit minullekin tien Isän yhteyteen.

-Kiitos !

[vn]

Aamen 

[vn]

Oliskohan uskossa oleminen jotain levollista, rauhallista, näkökykyä katsella ja kuunnella asioita
"itseni ulkopuolella", osata luopua, osata ottaa vastaan, suostua muokattavaksi.

[seppos]

Oliskohan uskossa oleminen jotain levollista, rauhallista, näkökykyä katsella ja kuunnella asioita
"itseni ulkopuolella", osata luopua, osata ottaa vastaan, suostua muokattavaksi.

Puttouksen Matti Kiuruvedeltä sanoi, että ihminen tulee kahdesti herätykseen. Ensin hän herää ihanaan synnittömyyden tilaan kuin vastarakastunut. Myöhemmin hän herää uudelleen syntisenä ja arjessa jatkuvaa parannusta tarisevana Jumalan kakarana. Näin olen minäkin kokenut.

[Pena]

Uskossa oleminen - tai uskon omaaminen - on minusta aika lailla eri asia kuin 'uskoontulleena' oleminen. Usko on kasvamista ja avartumista eikä ihanaan käntymyksen kokemukseen takertumista.

[malla]

Hyviä mietteitä kaikilla kolmella veljellä.
-Kiitos.

[Viisveisaaja]

Oliskohan uskossa oleminen jotain levollista, rauhallista, näkökykyä katsella ja kuunnella asioita
"itseni ulkopuolella", osata luopua, osata ottaa vastaan, suostua muokattavaksi.

Jotain kai tuollaistakin.

Useasti kun tapaan ihmisiä, niin mielessä siunaan heitä tai jopa ajatuksissani heitän rukouksen.
Silloin tulee tunne, että katselen tilannetta itseni ulkopuolelta.

No useammin kyllä en, mutta uskoni henkiseen todellisuuteen, tai suomeksi Jeesukseen, siis lahja uskoni, itelläni ei ole muuta uskoa kuin se mikä on.
Kuitenkin uskominen ja rukoukset ja siionin virsien veisuu ja muu on kyllä jotain itsensä ulkopuolelta tarkastelua.

Kaikkeen sitä takertuukin, kun tuohon vn lauseeseen

Uskoon tulleet tai olevat tai niin luulevat on kyllä jotain erilaista, mutta todellista.

Mulle aina kolahtaa messuissa kun todetaan. USKO ON SUURI SALAISUUS, tai suuri on uskon tai jotenkin.

[juhani]

Uskossa oleminen, uskoon tulo ja uudestisyntyminen tapahtuu Lutteeruksen mukaan kasteessa. Viisveisaajan mukaan usko on suuri salaisuus... tätä minäkin ajattelen.

[Pirska]

Uskossa oleminen, uskoon tulo ja uudestisyntyminen tapahtuu Lutteeruksen mukaan kasteessa. Viisveisaajan mukaan usko on suuri salaisuus... tätä minäkin ajattelen.

Jeesus sanoi:

Mark. 16:16
   
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

[vn]

Muistan kun nuorena ja aktiivisena kovasti väännettiin ajatusta tuosta sanajärjestyksestä...
onko ensin usko ja sitten kaste...vai päinvastoin?
Myöhemmin on riittänyt muuta ajateltavaa.

[öppiäinen]

^^Ja sitten toisaalla, että tuomion perusteena ovatkin teot.

Raamatun mukaan pahat hengetkin uskovat, mutta mitä se niitä auttaa. Sinne menevät pahantekijöiden kanssa ikuiseen tuleen.

[öppiäinen]

Muistan kun nuorena ja aktiivisena kovasti väännettiin ajatusta tuosta sanajärjestyksestä...
onko ensin usko ja sitten kaste...vai päinvastoin?
Myöhemmin on riittänyt muuta ajateltavaa.

Jooh. Lähetyskäskyssä sanajärjestys onkin sitten toisinpäin: Opetuslapsiksi tehdään niin, että ensin kastetaan ja sitten opetetaan. Jos eukkosi käskee sinun imuroida ja tiskata ja käydä kaupassa, tarkoittaako se että tuossa järjestyksessä on toimittava?

[1944]

Järkeilin äsken Vn:n tapaan, kun minut on kastettu lapsena, että oliko kyseessä äidin ja isän usko. Kaste ja rippikoulu ovat nyky isien ja äitien tärkeimmät hengelliset asiat järjestää lapsilleen. Jos ne jäävät hoitamatta, ollaan jo pitkällä uuspakanuuden tiellä. Tietysti henkilö itse aikuisena järjestää/hänelle järjestetään nämä asiat, ajattelen luterilaisen järjstyksen mukaan.

[vn]

Jeps, tuosta eukon antamasta työjärjestyksestä olen oppinut ainakin sen että tiskaus on ruokailun jälkeen...
muutoin kai pääasia että homma jotenkuten hoituu.

Tuosta 1944:n mainitsemasta rippikoulusta tuli mieleen.
On se hieno asia että varsinkin maaseudulla varsin suuri osa ikäluokasta rippikoulun käy, ja se on aivan
loistava mahdollisuus seurakunnille tuoda Jumalan Sanaa esille, kuten on tarkoitettukin.
Itsekin saan suurelta osin kiittää juuri rippikoulua siitä että olen elämässäni nyt tässä...
olkoonkin...taistelujen, hapuilujen, etsimisten ympäröimänä...arkana ja pelokkaana, hiljaisena,
armon kerjäläisenä...mutta Elämän Tiellä kuitenkin...Jeesuksen vapahtamana ja pelastamana...

Mutta rippikoulusta piti vielä jatkamani...tässä ihan äskettäin yks kaks yllättäin totesin olevani mukana
yhden kuorokaverini konfirmaatiojuhlassa. Hänellä oli syystä tai toisesta rippikoulu jäänyt 15 vuotiaana
käymättä, no nyt 35 vuotta myöhemmin oli päättänyt sen käydä. Nyt sitten pari päivää sitten oli hänen
konfirmaatiojuhlansa, samalla viettäen kuoromme kevätjuhlaa.
Olipas yllättävä juttu...mutta sydämeni veisasi hallelujaata kun häntä sain olla onnittelemassa...

[1944]

Vn kirjoitti, mitä ylempänä tarkoitin: konfirmaation ja ehtoollisen aikuisena. Kohortissa aikanaan yritin kahta asiaa peräänkatsoa: uimataitoa ja rippikoulun käymistä. Nehän oli helppo junailla isossa talossa, vapaaehtoisuuden perusteella. Rippikoululaisten kanssa ihan juhlittiin kahvitilaisuudella, sotilaskotisisaret, ne armoitetut vihreät sisaret .... junailivat.