Sinuun me turvaamme, Herra.
Luoksesi kaipuumme käy,
vielä kun kotia kaukana täällä ei näy.
Kuule siis pyyntömme pieni,
laulumme tää hentoinen.
Puoleesi käännymme yhdessä näin rukoillen.
Kuljeta ja johda! Tähtenä nyt hohda,
ilta kun saapuu ja matkamies hämärään jää.
Tämä Pekka Ruuskan ja Jaakko Löytyn laulu oli yksi Ruskamessussa lauletuista. Puuttuuko tästä 'veren ääni'? Pitäisikö sen mennä jotenkin näin:
"Vereesi turvaamme, Herra. Luoksesi kaipuumme käy, vaikka ei kalliita haavojas vieläkään näy."
Verimystiikalla lienee paikkansa, mutta ei joka paikassa.