Kysymyksiä kummiudesta

[Leena]

Tätä mietin, kun osoittautuu hyvin yleiseksi ottaa kummiksi henkilö joka ei kuulu kirkkoon ja syytä kysyttäessä selittää että kun hän ateisti on.

Mikä siinä. En tiedä moniko kummi "tukee lapsen kristillistä kasvatusta" tai edes tietää että pitäisi. Samuli Korkalainen aloitti kerran: Hyvät ystävät. Minä en usko ateismiin. No, hän perusteli oikein hyvin. Joten on tämäkin näkökulma. Kirkko näkyy historiansa valossa aina ensin toimineen ja sitten todenneen että ai niin, pitäis varmaan uusia kirkkolaki tämän käytännön mukaiseksi.  

Eräs työkaveri, vakaumuksellinen ja harras ateisti kyllä pääsi kummiksi, kun oli ollut kiva pappi niissä ristiäisissä.

Mitähän tuolle tekisi. Auttaisiko jokaista kummia noin ylisummaan vaikka kerran vuodessa ilmestyvä heille lähetettävä lehti. Planin kummikin saa, ja useasti.  Miksi kirkon kummi ei saa?  

Siinä voisi olla ihan viattomin ilmein kerrottu kuinka tämän tai tuon kirkkovuoden kauden voisi opettaa minkäkin ikäiselle kummilapselle. Ei yhtään mitään kosiskelua minnekään päin. Kirjaimellisesti "tukea kummiudelle". Sinne voisi vaikka liittää askartelusivustona toteutettavan tarinan kummin ja kummilapsen yhteistä puuhastelua varten. Ikäänkuin otettaisiin täydestä todesta tämä kummius, kannustettaisiin pitänään yhteyttä kummilapseen, askartelemaan se sivu kun kerran vuodessa käy tervehtimässä,  kerrottaisiin kuinka kummi voi olla lapsen tukena avioerotilanteessa, semmoisia viisausartikkeleita. Niitähän Planin kummikin saa. Vähän opastusta, ettei lahjan tarvitse maksaa maltaita, jotta sisarusten kesken ei kehkeydy riitaa ja luonnollisesti niitä sieviä kuvia: Kummin suuri päivä.  Päättyykö tehtäväni, kun kummityttöni konfirmoidaan?  Mitä se merkitsee? Entä, saan viisitoistavuotiaan kummipojan. Muuttuuko elämäni?  Eroan kirkosta, kummiuteni jatkuu?  

Nämä jakeluun, oli kummi kirkon jäsen tai ei. Kummithan merkitään ylös joten ei pitäis olla mahdoton lisä lapsityötoimikunnalle.

Jos löytyy kustantaja niin kyllä minä rupeen päätoimittamaan tai noin ylisummaan toimittamaan.

[Leena]

Niin, ja sellaisestahan kertyisi kummiuskirja, jonka voisi sitoa halutessaan.  Sinne voisi liimata valokuvia, katsella kummilapsen piirroksia ja lueskella niitä viisaustekstejä.

Vaikka niin että päätoimittajan tervehdys, yksi viisausteksti, sitren ne välttämättömät sööttiyssivut enkelikuvineen ja vaikka Kaskisen runoja sinne. Askarteluaukeama, tila kummilapsen piirrokselle, tila omalle tekstille "yhteinen kirkkoretki", kutsuja pyhäkouluihin ja kyhyitä liikuttavia tarinoita lapsen pyhän kokemisesta ja luonnollisesti vitsisivu "lapsen suusta" mieluiten kirkkovitsejä. Kummien omia tekstejä joita julkaistaisiin...

Siitä tulisi erinomainen.

Ekklesiologiaa uittaen liiveihin.  Ja tietty etiikkaa ja ekumeniikkaa. "Anna on ortodoksi. Tiedätkö, kuinka Anna juhlii pääsiäisaikaa?"  Ja silleen.

[vn]

Hienoja ajatuksia, tietysti...
Itselläni on vaan valovuosien matka tuollaiseen tilanteeseen, että lähtisin jostain lehdestä tai
vihkosesta ohjeita siihen miten kummin tulisi toimia ja pitää yhteyttä.
Olen kahden ihmisen kummi, oma kummitätini elossa vielä.
Yhteydenpito kaikkiin näihin kolmeen aivan olematonta.
Koen ja tiedostan kyllä niin että kummius on koko elämän kestävä yhteys, eikä pääty esim.
kummilapsen konfirmaatioon.
Toisen kummilapseni näin viimeksi noin 1 vuotiaana.
Nyt hän on yli 40 vuotias. Sen olen kuullut että elossa on, haluaisin hänet löytää ja tietää mitä kuuluu.
Hänellä on kolme kummia, joista vain minä olen elossa.
Tiedän että kummius merkitsee jotain. Rukoilla voin ainakin.

[juhani]

Samuli Korkalainen aloitti kerran: Hyvät ystävät. Minä en usko ateismiin.

Lutteeruskaan ei.

[Saukkis]

Ajatuksia kummiudesta. Kaikkien kolmen oman kummini kanssa vaihdamme ainakin joulukortit. Ovat kaikki aika kaukana, mutta aina sielläpäin liikkuessani käyn heitä tervehtimässä. Yksi kummeistani, se jonka kanssa olen vähiten ollut tekemisissä, kuitenkin pyytämättä kulki rinnallani isäni hautajaisissa, mitä suuresti arvostan. Kummiutensa arvokkain hetki ja teko.

Omaa kummipoikaani tuupin lempeästi rippikouluun Aholansaareen. Leirin jälkeen tämä villikko oli kotonaan istunut keinutuolissa ja veisannut siioninvirsiä. Kyllä lämmitti kummitädin sydäntä. Hänen sisarensa kummeista kukaan ei vaivautunut konfirmaatioon.  Siinä tilaisuudessa eri paikassa istunut kummipoikani oli menossa yksin ehtoolliselle ja ilahtuneena huoli seuraan tuppautuneen kummitädin rinnalleen.

Omilla lapsillani osa kummeista on ollut mukana elämässä läheisinä, aikuisina ystävinä kaikissa tilanteissa, ja suhde on muodostunut lämpimäksi ja luotettavaksi. Pitkästäkin matkasta.

[seppos]

Meillä pappi kysyi kummeista, että onko kirkon konfirmoitu jäsen ja käsittääkseni se on kummiuden ehto.

[Leena]

Meillä pappi kysyi kummeista, että onko kirkon konfirmoitu jäsen ja käsittääkseni se on kummiuden ehto.

Ehto on, vaan ei käypä käytäntö.
"Kiva pappi" hyväksyy sylikummiksikin kenen tahansa, ja ainakin tietämälleni tapauksille on todettu että "kyllä lapsi tarvitsee aikuista ystävää" . Nimitys on ollut "ystäväkummi". 

[Leena]

Toinen kysymys koskee kummin tehtävää.
Vn, käsittäisin kyllä,  että kummius koskee erityisesti aikaa lapsen kasteesta lapsen konfirmointiin, sen jälkeenhän lapsi saavuttaa kirkollisen aikuisuuden ja nykyisin ymmärtääkseni vaalikelpoisuudenkin. Aiemmin se oli raja sille että sai käydä yksinään ehtoollisella.ei, kun ylipäätään käydä.

Ateistit vetoavat aivan oikein siihen, kuinka moni kummi tietääkään jostakin kristillisen kasvatuksen tukemisesta saati vaivautuvat pikkusormen kynnen vertaa?

Monivuotinen Plan-kummius, jolla tuodaan jatkuvaa tietoutta, käsitellään eri kohdemaiden kysymyksiä, vuosiraportit lapsesta valokuvineen, jatkuvat ohjeet yhteydenpidolle ja lahjoille (jotka kiellettiin kodka cain osa kummeista niitä lähetti) pakottaa kysymään:

Jos kummi ei todella tiedä että hän sitoutuu muuhunkin kuin niihin nätteihin ristiäisiin ja hopealusikkaan, miksi kirkon lapsityö ei siinä tue?

Mainittakoon että meilläkin lapsi numero Kolmen konfirmaatioon ei tullut ainutkaan kummi. Hän näytti kyllä säikähtäneeltä katsellessaan ympärilleen sen kumminsiunauksen hetkellä kun uhkasi jäädä yksin ja ilman. Niinpä minä menin. Sen jälkeen tuntui kuin minulla olisi siinä adoptiokummilapsi.

[Leena]

Minulla on suurajatus.

Me laadimme tämän itse. Pena ja Mörtti ainakin piirtävät kuvat. Herättäjäyhdistys voi sitten myydä sitä kaikille ihmisille itsekin mutta vaikka Lasten Keskuksen kautta.

Me kirjoitamme ensimmäisen Kummin Kirjalehden, jonka mukana on kansio. Kummin Kirjalehtiä tulee olemaan alkuun tämä joka annetaan kaikille kummeille kastetilaisuudessa. Se on ainakin taaperoiän kirja. Sitten niitä saapuu vuosittain kuvineen runoineen ja viisausartikkeleineen. Duurrunokokoelmassa Minä Ajattelen Olevaisia saattaa olla muutama soveltuva.

Siinä kummi saa kaikkia tietoja ja artikkelit ovat lyhyitä ja   iskeviä. Siinä pysytään kaiken aikaa puuttumatta lillukanvarsiin ja kerrotaan erityisen ytimekkäistä seikoista. Ensimmäinen käy läpi kirkkovuoden siten että kummi siihen merkitsee missä hän on ja liimaa kuvia lapsesta ja lapsen endimmäisen jalankäljen tai jotain.

Pääkirjoitus kertoo nikä on kummi ja tähän tulee viisausartikkeleita vaikka evp Lasten Keskuksen joht Pertti Luumilta.

Jos te ette rupee minä rupeen sitten yksin. Täytyy soittaa vaikka Luumin Pepelle. Tältä porukalta kyllä dyntyisi Kolme Endimmäietä Kummin Kirjaa jotka siis laitetaan siihen kansioon ja kummi voi laittaa vapaasti muutakin sinne.

[Leena]

Adteeksi, bidulla od duha.

[Leena]

Ei tämä nyt kiinnosta ketään.
Tietysti me emme ota kontollemme kenenkään sielunelämää. Me katsomme kohti Kristusta. Omassani kyllin on.

Tämä on kaikki varsin totta.
Kyllä, vastustin karjakaiskyöstin raamattuikkunapuuhaakin.

Heräsin itse kun tein teologiseen niitä seminaaritöitä. Huomadin, kuinka niukkaa on keskivertotietous kristinuskosta nuoreen keski-ikään ennättäneillä nykyisin.

 Sain itse tunnustuksellisen uskonnonopetuksen. Okei, seurakunnan nuorissa lähinnä kehitin painajaisunia, mutta juuri silloin kummin keräämä kummiuskirja olisi tarjonnut kenties jonkinlaisen ensiavun kaiken maailman tempausopeille.

Eihän ole aikomusta käännyttää ketään vaan koota nykyisin suhteellisen tuntemattomat kristinuskon ydinkohdat tukemaan lapsen kasvua eettisesti autonomiseksi, myötätuntoon uskaltautuvaksi aikuiseksi.

Tätä mietin myös seuratessani sitä a-studion koulukiusausjuttua. Tärkein nuoren kehitystehtävistä on vanhemmista irtottautuminen, ja se koskee myös teemaa sallittu-kielletty, ja siinä vaara on suurin. Siinä kun tulisi muotoutua muutaman uuden käsiteparin, oikea-väärä, eettinen-epäeettinen, moraalinen-moraaliton.

Kristinusko ja juuri tuo katse Kristukseen, omassani kyllin on sun muu, jokaisella jollakin mallilla elävä suhde Jumalan  kanssa  auttaisi tähän jos mihin. Muu kyllä järjestyy.

[öppiäinen]

En tiedä moniko kummi "tukee lapsen kristillistä kasvatusta" tai edes tietää että pitäisi.

Olen lukenut kummiutta koskevia keskusteluja toisaalla, ja näyttää etteivät likikään kaikki sitä tiedä (tai muista; ei keskimääräinen ihminen kaikkea opetettua muista), eivätkä myöskään kummia hankkivat vanhemmat tiedä. Sitten ihmetellään, kun on niin tiukkapipo pappi että pitäisi kirkkoonkin liittyä jotta pääsee kummiksi. Kummi mielletään jotenkin yleisemmin lapsen aikuiskaveriksi, jonka oletetaan käyvän tapaamassa lasta ja ehkä myöhemmin vievän tätä elokuviin, retkelle tms., ja tietenkin antavan lahjoja.

Ja sitten kun on se tiukkapipo pappi, nimetään lapselle kummien lisäksi haltijakummeja (juuri tuota sanaa olen nähnyt käytettävän), jotka eivät kuulu kirkkoon.

Esim.
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1395533-mita-tarkoittaa-haltijakummi/
http://www.vauva.fi/keskustelu/1109488/ketju/saako_ns_haltijakummi_pitaa_lasta_sylissa_kasteen_

Ehkä tuossa on vielä sekin, että jos kummiksi pyydetään, moni tuntee ettei sovi kieltäytyä, vaikkei mitenkään ajattele kristillistä kasvatusta antaa.

[seppos]

Minusta erinomainen ajatus, etta kasteen yhteydessa kummeille annettaisiin jotain kateen, etta tietavat mihin ovat lupautuneet

[Leena]

Minusta erinomainen ajatus, etta kasteen yhteydessa kummeille annettaisiin jotain kateen, etta tietavat mihin ovat lupautuneet

Niin. Ei kun duuniin. Kukahan Herättäjässä olisi hyvä päätoimittajaksi?  Kyllä minä rupeen... Mutta jos löytyy kunnollinen. Tietty Lasten Keskus olisi oikein taho, mutta olisi siistiä että olisi sitten kanssa hyvä.

Kummin kirjasia voisi olla oikeasti useampi. Ja nämä ystävä tai haltijakummit kanssa postituslistalle eli merkitään ylös. Hekin oppivat ehken mitä kristinusko on, ja mitä ehdottomasti ei, sillä hyvin ihmeellisiä luuloja kohtaa! 

Yksi kastetilaisuuteen, toinen jonka saisi kun lapsi menee eskariin,  kolmas kun yläasteelle, siinä voisi olla jo paljosti eettistä ja rippikouluun valmistavaa opetustakin. Ei paha, vaikka jotkut herännäisnuoret pitäisi omaa palstaa. Tarjoan suurrunokokoelmani alkuhahmotelman vapaaseen käyttöön. Täällä on jo julkaistu yksi joulua käsittelevä. Myyrä piti siitä.

Laatua siis. Sitä vois Herättäjä kustantaa ja myydä kirkon pienelle parasta-toimikunnalle,  tai mikä se on. Mutta laatua kehiin.

[seppos]

Jos kaipaat kirjoittajia niin Minna Ruuttunen ja Salla Ranta olisivat oivia eikä Raisa Jarkkola olisi yhtään huonompi. Raisalla ei ole omia lapsia, mutta selkeä sanoma ja kokemusta kummitätinä olosta ilman omia lapsia.