Hyvä Eliza! Hyvä muutkin mustiin västeihin ja huiveihin sonnustautuneet! Kiitos myös Osmolle rohkaisusta puvun kantamiseen!
Asevelihenkinen ja 60-lukulainen villapaitaan jalkautuminen on jo tehnyt tehtävänsä. Luulen, että tässä kohtaa on syytä kertoa uutisia Ameriikan mantereelta. Siellähän, erityisesti kveekarien piirissä, tapahtui 1900-luvun alussa pukeutumisessa melko samanlainen jalkautuminen kuin meillä sotien jälkeen. Vaatimattomasta pukeutumisesta kun oli tullut opinkappale. Irtautuminen kangistuneesta puvusta kertoi sisällön painottamisesta muotoseikkojen kustannuksella, siispä kveekarit hylkäsivät pukunsa hattuineen ja hilkkoineen.
Vanha puku on kuitenkin nyt tehnyt uuden tulemisen radikaalien nuorten kveekareiden keskuudessa. New Plain -liike ei sido pukua pelkkiin entisiin merkityksiinsä, vaan on antanut sille uusia tehtäviä. Toki puku kertoo ulospäin ennen kaikkea niistä hengellisistä sitoumuksista joiden alle kantaja on kokenut kutsun. Samalla sillä saatetaan myös ottaa kantaa laajemminkin. Jotkut newplainilaiset korostavat kveekarien traditiota orjuuden vastustajana: Nyt kotona tehdyllä tai lähellä teetetyllä puvulla otetaan kantaa farkkuhikipajojen konkreettista ja trendien henkistä orjuutta vastaan. Se myös kertoo sitoutumisesta esim yksinkertaiseen, kulutusvastaiseen tai väkivallattomaan elämään.
New Plain ei ole järjestäytynyt eikä kyylää pukujen kantajia. Se ei kuitenkaan ensisijaisesti edusta juhlatilanteissa puvulla söpöilemistä, vaan on tehnyt västistään pikemminkin sellaisen elämäntapajutun ja uskontunnustuksen. Jotain vanhaa, jotain uutta siis.
Nykyinen nuori sukupolvi ottaa monella tavoin irti siitä kulttuurin murroksesta, jonka me keski-ikäiset hyväksyimme. Kuka tietää vaikka körttipukukin saisi uuden tulemisensa makasiinien polttoa radikaalimpana, sisäisen sitoutumisen signaalina. Yritetään me papat olla liikaa ohjaamatta, kuka körttipukua saa kantaa ja millaiset sukat sen kanssa täytyy laittaa...