Kirjoittaja Aihe: Uskonnonsyöttö vol4.  (Luettu 50554 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #120 : 17.07.10 - klo:19:22 »
Köpi

Tuo kysymys, jonka esitit, on merkinnyt itselleni äärettömän paljon.
Mitä merkitsee Kristuksen seuraaminen?
Mitä on olla kristitty, todella kristitty?

Hyökkääkö "seuraaja" ensimmäiselle vapautuvalle ristille vaatien naulitsemaan itsensä sille? Näin olen kerran ihan tuskastuneena kirjoittanut sille tutulle körttipapille, joka ottaa kärsivällisesti vastaan sähköpostia, vaikka olen ajat sitten muuttanut hänen seurakunnastaan. Olen hyvin kiitollinen siitä. Hän vastaa, jos ennättää ja ehdottomasti vain jos jaksaa muilta töiltään, tämä on sopimus. Tähän hän ei ennättänyt vastata.

Toivoisin oikeastaan, että lukisit sen Bonhoefferin kirjan "Kutsu seuraamiseen".  Sitä saa helpohkosti antikka.netistä.  Tahtoisin nimittäin mielelläni kuulla mitä siitä ajattelet. Siitä kirjasta oli puhetta Kiuruvedellä, past. Pinomaa kun sattui samaan yöpymispaikkaan, ja tuli puhuttua siinä seurueessa yhdestä jos toisestakin. Kun hän pääsi johonkin josta kysyin puhuuko hän nyt siis "halvan armon" käsitteestä,  jotta ymmärtäisin missä mennään, hän sanoi että siitä nimen omaan. En tunne miestä, mutta keskustelu päätyi tähän kirjaan. Luin sen itse jälleen apostolien sunnuntaina vai mikä se oli, palattuani jumalanpalveluksesta.

Kannattaa muistaa, tietenkin, että sen on kirjoittanut vasta 24-25-vuotias mies, ja siinä näyttäytyvä marttyyriuden ihannointi oletettavasti on juuri sitä mihin tekijä viittaa myöhemmin todetessaan ettei enää kirjoittaisi "juuri sellaista kirjaa", samaten käsitys kirkkokurista on muuttunut. Samoin armosta ylipäätään, sen huomaa kun lukee koko tuotannon. "Mutta itse asiasta en voi tinkiä".

Toki voin kirjoittaa omiakin ajatuksiani, mutta kun suuri osa on niin hyvin ilmaistu tuossa, miksi tehdä niin.  Joitakin tuumailuja voin yrittää rustata.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #121 : 17.07.10 - klo:19:53 »
Tuon kirjan, johon viittaan, lähtöajatuksena ja ytimenä on: Vain seuraaja uskoo. Vain uskova seuraa.  Ja tämä samanaikaisesti. Kyseessä on juuri tuo, ei niin merkillinen, jokin jota kutsuttaisiin kaiketi "imitatio Christiksi" mutta jota mieluummin ja mielestäni perustellen saa nimittää "Identificatio Christiksi".  Lainaan oman erikoisalani ajattelua hieman; imitaatio on matkimista, ja esimerkiksi lapsen kehityksessä lyhyt vaihe joka edeltää identifikaatiota, samastumista. Jos se ajatellaan noin, on kyseessä pyrkimys samastua Kristukseen, tulla Kristuksen kaltaiseksi, kilvoitella kohti Kristuksen kaltaisuutta, joka todella on, kuten Vaivattu Sielu kirjoittaa, ensinnäkin siihen perustuvaa, että vain armon kantamana ja ristinkuoleman merkityksen tietäen voi yrittääkään joko vaipumatta epätoivoon, luovuttamatta alkuunsa, tai pettäen itseään kehitellä muotomenoja jotka saattavat näyttää siltä...

Ellei Kristus todella saavu päivittäin syntisen luo, kuten Porkola kirjoittaa, koko hanke on pakotettu kaatumaan  joko itsepetokseen tai luovuttamiseen  -- itselleni juuri nyt on suuriarvoinen Jes. 30:21!  

Tuossa johon meitä kutsutaan, siis Kristuksen kaltaisuuteen, "samastumiseen" on varmaan kyse pitkän pitkästä tierstä, joka ei täällä pääty, mutta jonka täytyy täällä alkaa.  Ja se on kyllä, niin luulen, joskus tietoistakin kamppailua. Nyt kyllä suoraan sanottuna ajankohtainen haasteeni tässä,  tekee mieleni mennä ja lyödä naapurin ämmältä silmä mustaksi, tämä on rehellinen totuus. He ovat ryypänneet, tapelleet ja huutaneet kokom päivän ja se mies kyllä on hiljaa... sulki parvekkeenovenkin...mutta se rouva.... Tekisitkö sinä niin, Kristus? 

Mutta paljon, paljon enemmässä se on niin luulen, Herran tuttavuuteen etsiytymistä, sen kuuntelemista kun hän tulee - ja niin, aika usein kyllä vain valossa näkee oman varjonsa, valitettavasti...ja kyllä siloin saa itkeä. Itkun on todettu olevan fysiologisesti erittäin tervehdyttävän ja terveellisen ilmiön  :003: Jumala tietää, mitä tekee! Aamulla aloitetaan taas alusta uudestaan.

Ja joskus se kyllä sitten on myös uhrin antamista oikeamielisyyden puolesta. Silloin mahdollisuus erehtyä on suuri, se on totta. Eikä meille anneta merkkejä siitä että teemme nyt oikein - ei ihmeitä eikä valaistuskokemuksia. Me kannamme vastuun! Ja silti Jumala korjaa, jos erehdymme, armahtaa kun rukoilemme, lohduttaa meitä, jos niin käy. "Hän muistaa meidät tomuksi". Näin on suuressa ja pienessä, myös siinä arjen sankaruudessa tai oikeammin antisankaruudessa.

Minua inhotti, sanon suoraan, kun joku kommentoi että mainostan... ja vielä nyt on niin surullisesti, että jos se vuodatus olisi hyvä, mainostaisinkin. Pena hoksasi yhdistää Leenan ja Bonhoefferin, ja löysi erään tapahtumasarjan. Se ei ole hyvä - toivoisin totisesti että olisi, sillä tärskäys oli sen arvoinen.  Mutta kertoo kirvelevästä iskusta, kun huomaa, että Kristus onkin hyvin mahdollisesti elämän "perimmäinen realiteetti" ja on sanonut: Seuraa minua! Koko sepustusta ei olisi ellei koko teemasta olisi tullut ongelmaa joka alkoi hieman häiritä normaalia arkea, kerran unohdin mennä työhön ja siitä tuli sanomista.  En päässyt takaisin vuodelle 2009 enää muulla tavoin. Nyt tiedän sitten senkin, mitä merkitsee katumus :003: :003: :003:
« Viimeksi muokattu: 17.07.10 - klo:19:58 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #122 : 20.07.10 - klo:14:10 »
Minulle tuli mieleen:
Uskonnollisuudella ja uskolla on ero kuin yöllä ja päivällä.





Minusta noilla ei ole mitään eroa.

Vai onko kysymys taas siitä "sydämenusko" (ihanalla äänellä) -potaskasta jota pietismissä on aina syötetty, että toisilla on "sydämenusko" (ihanalla äänellä) ja toisilla ei?  Ja että siitä johtuen toisilla on "väärä" uskoa, toisilla taas "oikea"?


Haluaisinpa nähdä ihmisen joka väittää itsellään olevan "sydämenuskon" (ihanalla äänellä); -hämmästyisin tai nauraisin itseni todennäköisesti puolikuoliaaksi!

Mutta voihan olla olemassa niinkin hulluja ihmisiä jotka sellaisia kuvittelevat...-kyllähän isoon maailmaan kaikkea mahtuu.
« Viimeksi muokattu: 20.07.10 - klo:14:13 kirjoittanut Jampe »
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #123 : 20.07.10 - klo:14:20 »
Jampe herätti väitteellään tiedonhaluan. Oman tietoni pidän omanani.

Usko, uskonto-sanoilla löytyy paljon wiki-tietoa.

Tässä linkki Usko ja järki sivulle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko_ja_j%C3%A4rki
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #124 : 20.07.10 - klo:14:22 »
Kuva - kuvaanto - kuvaannollisuus, sana - sanonta - sanonnallisuus, katse - katsanto - katsannollisuus... Eivät nuo päätteet ihan joutavia ole, kyllä sanan merkitys muuttuu, kun niiden kanssa pelataan.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #125 : 20.07.10 - klo:14:33 »
Lainaus käyttäjältä: Jampe
Haluaisinpa nähdä ihmisen joka väittää itsellään olevan "sydämenuskon" (ihanalla äänellä); -hämmästyisin tai nauraisin itseni todennäköisesti puolikuoliaaksi!
Entä, jos tapaisit samaan aikaan kaksi tuonaltaista ihmistä, niin kuinka sinulle sitten kävisi?

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #126 : 20.07.10 - klo:14:43 »
Mikä käsitys mulla on sanoista usko ja uskonnollisuus niin kyllä ne on eri asioita. Mää ymmärrän uskonnollisuuden kiintymyksenä uskonnollisiin elementteihin niinku vaikka virsiin, kirkkorakennuksiin, rukoukseen jne.. Ja uskon sitten semmoseksi että uskoo Jumalan olevan olemassa ja pitävän huolta jne..
Ja tällä määritelmällä voi yhtä aikaa uskoa ja olla uskonnollinen.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Kummajainen

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 139
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #127 : 20.07.10 - klo:15:06 »
Mikä käsitys mulla on sanoista usko ja uskonnollisuus niin kyllä ne on eri asioita. Mää ymmärrän uskonnollisuuden kiintymyksenä uskonnollisiin elementteihin niinku vaikka virsiin, kirkkorakennuksiin, rukoukseen jne.. Ja uskon sitten semmoseksi että uskoo Jumalan olevan olemassa ja pitävän huolta jne..
Ja tällä määritelmällä voi yhtä aikaa uskoa ja olla uskonnollinen.

Jos jonnekin taipuisin, taipuisin kannalle, jonka Sanneli esittää viestissään. Koen olevani uskova, mutta en erityisen uskonnollinen (riippuu toki keneen verrataan). Uskonnollisuuteen kuuluu mielestäni tavat, seremoniat ja tottumukset.

Eipä muuta tällä erää.  :icon_lol:

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #128 : 20.07.10 - klo:16:37 »
Vaikka ette sitä niin mieltäisi tai tarkoittaisikaan, niin usko-uskonnollisuus-erottelun pohjana on aina omahyväinen "sydämenusko"-ajattelu joka tarkoittaa että MINÄ olen jotenkin syvempi/parempi/vakavemmin otettava uskova kun en ole uskonnollinen (kuin nuo muut) vaan oikea syvällinen (kukkua kanssa!) uskova. Miksi muuten edes on koko erottelu jos ei tuosta syystä että usko on muka jotenkin syvempää/parempaa jos se ei ole uskonnollisuutta.

Kysyn teiltä arvoisat yyber-syvälliset uskovaiset, että miksi teidän mielestä joku ihmisparka harjoittaa uskonnollisia tapoja jos hän ei usko eli koe saavansa siitä jotain merkitystä elämäänsä?  Jospa se onkin sellaista haparoivaa ja epävarmaa lähestymistä Jumalaa kohti kun ei uskalleta ottaa rinta rottingilla pitkiä ja rohkeita askelia? Ei kukaan viitsi omaksi riesakseen harrastaa uskonnollisuutta jos takana ei ole mitään kaipuuta niihin asioihin!  

SE joka erottelee uskon ja uskonnollisuuden, asettuu tuomitsemaan ne jotka hänen mielestään eivät täytä uskovan kriteereitä.



No mitä harmia siitä on jos se kohdistuu vain itseen, kysyy joku?  Vastaan että sellainen ihminen on tekopyhä ja salaisesti kuvittelee että on saavutettavissa joku parempi "taso" pelkän ulkokohtaisen uskonnollisuuden yläpuolella. Jos hän ei mielestään sinne itse yllä, hän kuitenkin tuomitsee yhden Luojan luoman ja kalliisti lunastaman; -itsensä! Hän vakuuttaa itselleen että on kaksi tasoa jolle hän itse ei yllä ja sillä tavalla pilkkaa lunastustyötä tekemällä itsensä ei-syvälliseksi/riittämättömäksi/vailla syvällisyyttää olevaksi tapakristityksi ja ties miksi.  Paljen pahempi on jos erottelee itsensä lisäksi vielä toisiakin mikä on melkein varma asia koska kukaan ei tee tuollaisia erotteluita pelkästään omien kokemuksiensa perusteella vaan ottaa esimerkkejä "pahasta maailmasta", noista muista pahoista ihmisistä jotka eivät ole yhtä syvällisiä kuin minä itse pyrin olemaan...


Todellisuudessa tuommoisen sanonnan taakse kätkeytyy sarvipäinen piru, vaikka se vaikuttaakin ihanalta ja nöyrältä asialta. Tuollaisellahan on hyvä tuoda vähän sitä omaa onnistumistaan (syvempää uskonnollisuutta?) esille muillekin ihmisille.
« Viimeksi muokattu: 20.07.10 - klo:16:45 kirjoittanut Jampe »
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #129 : 20.07.10 - klo:17:39 »
Ymmärrän Sannelin kannan ja olen kyllä nyt piruista huolimatta samaa mieltä hänen kanssaan.
Usko on johonkin selkeästi ymmärrettyyn kohteeseen.
Uskonnollisuus on yleistä hyvää ilman selkeää kohdetta.
Vertaa maali ja maalattu.

Parempi vertaus olisi ollut maalaus ja maalauksellinen.
« Viimeksi muokattu: 20.07.10 - klo:19:36 kirjoittanut seppos »
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #130 : 20.07.10 - klo:17:56 »
Mikä käsitys mulla on sanoista usko ja uskonnollisuus niin kyllä ne on eri asioita. Mää ymmärrän uskonnollisuuden kiintymyksenä uskonnollisiin elementteihin niinku vaikka virsiin, kirkkorakennuksiin, rukoukseen jne.. Ja uskon sitten semmoseksi että uskoo Jumalan olevan olemassa ja pitävän huolta jne..
Ja tällä määritelmällä voi yhtä aikaa uskoa ja olla uskonnollinen.
Kyllä, näin juuri minustakin. Uskonnollinen arvomaailma esimerkiksi juuri kunnioittaa ns uskonnollista tai hengellistä musiikki- ja kuvataidekulttuuria, uskonnollisuuteen kuuluu niinikään sen arvostaminen, että lapset kastetaan ja konfirmoidaan, pääasiassa  koska se on osa suomalaista kulttuuria.  Uskonnollisuus arvostaa,  kristinuskon puheena ollen,  Jeesuksen eettistä opetusta,  ja näkee sen niinikään arvostettavana eteenpäin siirrettävänä periuntönä. Hyvää asiaa.

Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy (apua minä EN muista missä tämä on enkä nyt saa tästä hippiäisen linkkiäkään auki, se on jollakin lapulla!)  ja toisinaan uskonnollisen henkilön näkökulmasta - ei välttämättä tietysti, Sanneli on oikeassa - täyttä hullutusta.

Jampe - ihan uteliaisuudesta - mistä maailmassa sinä olet saanut sieluusi tuon värisevällä äänellä lausutun ssssuuuuuren sydämenuskon?  No - kerran muuan pastori ilmoitti meidän nyt saapuneen hellään syliin... sitten käperryttiin Iisin kainalopkuoppaan sopertamaan synnintunnustusta... seitsemännen hellän sylin kohdalla minulla hirtti kiinni, menin lähimpään kapakkaan, ryyppäsin ja raivosin ja itkin...soperra ämmä ittekses, minulle nämä on vakavia asioita...
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #131 : 20.07.10 - klo:19:05 »
Kysyn teiltä arvoisat yyber-syvälliset uskovaiset, että miksi teidän mielestä joku ihmisparka harjoittaa uskonnollisia tapoja jos hän ei usko eli koe saavansa siitä jotain merkitystä elämäänsä?  Jospa se onkin sellaista haparoivaa ja epävarmaa lähestymistä Jumalaa kohti kun ei uskalleta ottaa rinta rottingilla pitkiä ja rohkeita askelia? Ei kukaan viitsi omaksi riesakseen harrastaa uskonnollisuutta jos takana ei ole mitään kaipuuta niihin asioihin!

Hei! Kuka väittää että uskonnollisuudessa on jotain pahaa tai että uskonnollisuus = joulukirkkokristillisyys?
Usein rippikoulussa puhutaan uskon neljästä pöydänjalasta, siis asioista, joiden unohtaminen usein aiheuttaa myös uskon unohtumisen. Ne on Raamatun lukeminen, rukoileminen, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Ja ainakin mun mielestä seurakuntayhteys kuuluu nimenomaan uskonnollisuuden piiriin.

Voisko uskonnollisuus olla suomeksi sitä päällepäin näkyvää rituaaleihin osallistumista ja muuta toimintaa, joka johtuu uskosta tai sitte niihin rituaaleihin kiintymisestä tai molemmista?
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #132 : 20.07.10 - klo:19:33 »
Sanneli osuu mielestäni sinnepäin, mihin tähtään. Uskonnollisuus on lihaksi tullutta uskoa.

Sana "sydämenusko" (värisevällä äänellä lausuttuna) ärsyttää minua siksi että sitä niin paljon viljellään ja korostetaan tarkoittaen että joka iikan on koettava nätissä pietistisessä aikajärjestyksessä seuraava prosessi:

1. Suruttomuus
2. Synnintunto
3. Herätys
4. Kipuilu
5. Seppä Högmanin etsiminen
6. Synninpäästö eli taikasanat
7. Uudestisyntyminen
8. Uskonkilvoitus
9.  ...
10.  ...
11.   ...


-ja, kun kerran uskonnollisuus on teoiksi äitynyttä uskoa, niin kuka on se fakiiri jolla on oikeus mennä sanomaan toiselle ettei tuo ole uskoa?  Tai itselleen?  Onko joku meistä pätevöitynyt uskon erehtymättömäksi arvioitsijaksi?
« Viimeksi muokattu: 20.07.10 - klo:19:36 kirjoittanut Jampe »
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #133 : 20.07.10 - klo:19:40 »
Sanneli osuu mielestäni sinnepäin, mihin tähtään. Uskonnollisuus on lihaksi tullutta uskoa.

Sana "sydämenusko" (värisevällä äänellä lausuttuna) ärsyttää minua siksi että sitä niin paljon viljellään ja korostetaan tarkoittaen että joka iikan on koettava nätissä pietistisessä aikajärjestyksessä seuraava prosessi:

1. Suruttomuus
2. Synnintunto
3. Herätys
4. Kipuilu
5. Seppä Högmanin etsiminen
6. Synninpäästö eli taikasanat
7. Uudestisyntyminen
8. Uskonkilvoitus
9.  ...
10.  ...
11.   ...

En tiedä missä seuroissa käyt, mutta sanaa sydämenusko en ole kuullut miesmuistiin. Samoin suruttomuus sanana on melkoisen arkaistinen ja lähinnä menneisyyttä. Muutenkin tuo lista kuvaa paremmin menneisyyttä kuin tämän päivän arkea täällä päin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Uskonnonsyöttö vol4.
« Vastaus #134 : 20.07.10 - klo:20:29 »
Hei! Kuka väittää että uskonnollisuudessa on jotain pahaa tai että uskonnollisuus = joulukirkkokristillisyys?
Usein rippikoulussa puhutaan uskon neljästä pöydänjalasta, siis asioista, joiden unohtaminen usein aiheuttaa myös uskon unohtumisen. Ne on Raamatun lukeminen, rukoileminen, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Ja ainakin mun mielestä seurakuntayhteys kuuluu nimenomaan uskonnollisuuden piiriin.

Voisko uskonnollisuus olla suomeksi sitä päällepäin näkyvää rituaaleihin osallistumista ja muuta toimintaa, joka johtuu uskosta tai sitte niihin rituaaleihin kiintymisestä tai molemmista?
Ei kai kukaan väitä mitään, arvelen.  Tosin, on esitetty aivan toisessa tilanteessa, kulttuurisesa kriisissä, teesi, että uskonnollisuus saattaa  estää uskoa, Kristuksen kohtaamista ja rehellisyyttä selvän väärinteon suhteen,  Jumalan edessä.  Näin on ajateltu, kun henkilö katsoo olevansa kristitty sillä perusteella että hän käy kirkossa ja tunnustaa mitä siellä tunnustetaan, silloinkin,  kun tunnustetaan: Minä uskon Saksan kansan johtoasemaan, arjalaisen rodun ylemmyyteen, ja siihen, että itse Herra on antanut tehtäväksemme juutalaisen rodun tuhoamisen.

Mielestäni nämä kannattaa ottaa aika rauhallisesti.  Kannattaa tarkastella kai joka väitettä sen esittämistä, esittäjän argumentointityyliä,. ja ennen muuta, aikaa ja paikkaa vasten.  Kyllä näinkin on ollut ja ehdottoman varmasti mutta en viitsi loputtomiin rasittaa teitä Kirkkotaistelulla. Jollekin on luonnollista rakastaa koko sitä kulttuuria, joka rakentuu kristinuskon ympärille, eikä se hänen rehellistä jumalasuhdettaan hetkauta sinne eikä tänne.  Myös niitä joulukirkkoja.  Meillä ei liene oikeutta olettaa näkevämme kuinka ulkoinen lopulta vaikuttaa sisäiseen ja kääntäen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.