Muukalaiset

[babushka]

muistatteko, millainen älämölö oli inkeriläisten tulvasta maahamme. Sain seurata tilannetta lähtömaassa ja täällä. Kirkot tyhjenivät Venäjällä inkeriäisistä, mutta tilalle on tullut muita. Varsinkin Siperiassa Inkerin kirkko kasvaa.Tänne seurakuntiin on ollut vaikea kotiutua. Eräs seikka on jumalanpalvelusten muodollisuus, sanoisinko täydellisyys. Entä kuka tervehtii ja missä juodaan "tsaijut" jumalanpalveluksen jälkeen. Eilen saimme pitää vieraana inkeriläisten ystäviemme "vunukoita" ja heidän lapsiaan, siis jo neljättä polvea. Kaikki he ovat hyvin koulutettuja, työssä käyviä suomen kansalaisia. Ehkäpä minä näen vain kuohukermaa, mutta isoisovanhemmat ovat olleet vain pohjasakkaa entisessä kotimaassaan.

[Leena]

Minä kuulin kaikkea, kun olin Carmenissa ja tappeluparini siinä Tupakkatehtaan tytöissä oli inkeriläinen Elena. Me oltiin sitten lopulta molemmat Elenoita ohjaajalle, koska lyhyen koon takia tappelimme siinä aika lähellä näyttämön reunaa.

Hän tuli avioliiton kautta, ja kertoi ettei yhtäkkiä  saanut tajunsa ettei tarvitsekaan uusia oleskelulupaa, että on Suomen kansalainen. Oli ollut jo pitkään täällä työssä eikä kielestä huomannut mitään, vain tuo E sai minut kysymään ja hän kertoi esi-isien karkotuksesta. Nyt on heillä paljon sukua Siperiassa, ja esimerkiksi suolataan vesimelonit. Ja hänen isoäitinsä lupasi aina ruplan Suomen kielen puhumisesta hänelle ja veljelleen, kun kotona keskinäinen keskustelu kääntyi venäjäksi.

Ei heitä miellä muukalaisiksi koska ovat täältä lähteneitä. Järkyttäviä kohtaloita kyllä, kun jäivät sille puolen rajaa.