Maistelin vahan alkoholia

[AKUANKKA313]

Tuliko maisteltua viikonloppuna alkoholia?
Miten se vaikutti sinuun?
Mita karmeita juttuja tuli jupistua/
possunpunaisia juttuja, joita kadut?
Onko alkoholi kuningas, jolle et mahda mitaan?
Vai onko sinua peloiteltu alkoholisteilla lapsesta saakka?
Kuinka taysi on viinilasi?

[Pirska]

Kotonani pärjättiin oikein hyvin ilman alkoholia. Osasimme nauraa ja iloita, emmekä edes kaivanneet sitä. Olimme sitäpaitsi niin köyhiä, ettei meillä olisi ollut edes varaa ostaa kallista viinaa tai kaljaa. Siitä olen hyvin kiitollinen.

Sen verran olen joskus maistanut k.o. lientä, että saa sanoa, mutta ehdottomasti vain maistanut eikä tulisi mieleenkään ottaa humalaan asti. Kaljaa en edes halua maistaa, koska se haisee niin pahalle.

Niinpä olen myöhemminkin ajatellut, että vaikka lasillinen silloin tällöin ei veisi maalta merelle, niin parempi olla  jälkikasvulle elävänä esimerkkinä, että ilman viinaa voi pärjätä ja elää samaa päivää kuin muutkin. Jotkut todella varoittavat esimerkit (alkoholin väärinkäytöstä) suvussa vahvistavat tätä mielipidettä.

[Riitta-mummi]

Tuliko maisteltua viikonloppuna alkoholia?
Miten se vaikutti sinuun?
Mita karmeita juttuja tuli jupistua/
possunpunaisia juttuja, joita kadut?
Onko alkoholi kuningas, jolle et mahda mitaan?
Vai onko sinua peloiteltu alkoholisteilla lapsesta saakka?
Kuinka taysi on viinilasi?

Lauantaina juhlimme Matin 70-vuotispäivää. Oli juhlaruoat ja tyttären, alan ammattilaisen valitsemat laatuviinit. Joku Phaffenheimer valkoviini oli hyvää alku-herkkujen kanssa. Hirvipaistille vähän punaviiniä ja 1 konjakki kahvin kanssa. Se oli lahjapullosta, parasta XO:ta.

Vaikutti juhlistavasti, poisti väsymyksen tunnetta joka viikon uurastuksen jälkeen oli .

Kukaan ei puhunut pahasti, joukussa oli ilo ylimpänä.

On se kuningas ollut meillä melkoinen kunkku. Ei enää.

Ei ole peloteltu, mutta on neuvottu ja samoin olemme neuvoneet omiamme ja omat neuvovat omiaan.

Tuohon viimeiseen kysymykseen en osaa vastata. Kun lasi on tyhjä se on tiskikoneessa tai lasikaapissa. Kun se on täysi, siitä siemaillaan.

...
Tämä kysymys on niitä tabuja, josta alkoholiriippuvaiset eivät juuri halua puhua. Ongelma on lisääntyvä ilmiö aikamme ahdistavuudesta.

[myyrä]

Kotonani pärjättiin oikein hyvin ilman alkoholia. Osasimme nauraa ja iloita, emmekä edes kaivanneet sitä. Olimme sitäpaitsi niin köyhiä, ettei meillä olisi ollut edes varaa ostaa kallista viinaa tai kaljaa. Siitä olen hyvin kiitollinen.

Sen verran olen joskus maistanut k.o. lientä, että saa sanoa, mutta ehdottomasti vain maistanut eikä tulisi mieleenkään ottaa humalaan asti. Kaljaa en edes halua maistaa, koska se haisee niin pahalle.

Niinpä olen myöhemminkin ajatellut, että vaikka lasillinen silloin tällöin ei veisi maalta merelle, niin parempi olla  jälkikasvulle elävänä esimerkkinä, että ilman viinaa voi pärjätä ja elää samaa päivää kuin muutkin. Jotkut todella varoittavat esimerkit (alkoholin väärinkäytöstä) suvussa vahvistavat tätä mielipidettä.

Samoin täysin raittiissa kodissa olen kasvanut.

Omassa elämässäni alkoholista aiheutui aikoinaan niin paljon haittaa, että olen onnellinen, kun ei enää tee mieli edes yhtä olutta juoda. Olin luultavasti jo aika pitkälle alkoholisoitunut. Viimeksi pari kuukautta sitten ostin yhden pintin Olvia, joka on vieläkin avaamattomana jääkaapissa. Pitäisikin laittaa se alas viemäristä.

Olen tosi tyytyväinen, että pystyn olemaan ilman. Ei enää krapula aamuja.

Jokainen tehköön tietenkin tämän asian kanssa niin kuin tekee - en ala moralisoimaan.

[AKUANKKA313]

Ehka olen ollut teinina sen verran ujo ja herkka, etta
minua peloteltiin kuningas-alkoholilla. En sitten juonut
juuri lainkaan. Muutaman kertaa elaissani olen kokenut
pahoinvointia alkoholin takia.
Alkoholia voi toki nauttia sivistyneesti ruoan kanssa
tai maistella 1-2 annosta viikossa. Minimimaaran juominen silloin talloin aivotutkijoiden
mukaan rentouttaa aivoja. Ikava kylla kesalla ja joulun aikoihin liian moni
jaddiktoituu jatkuvaan tissutteluun ja jostain se riippuvuuskin alkaa.

[Mettiintynyt]

Lapsuuden raittiusidealismin ja nuoruuden pietistisen uskonnollisuuden jälkeen tutustuin väkijuomiin vasta aikuisena.

Alkoholista en ole valitettavasti saanut koskaan erityisen hyvää oloa.  Sairauksien  —  ja ehkä vielä enemmän lääkkeiden  —  myötä alkoholinsietoni on viime vuosina heikentynyt.  Kadehdin niitä, jotka voivat iloita hilpeästä hiprakasta.  Toki minäkin pystyn nauttimaan tervetuliaismaljan.

On hiukan kiusallista, että toisinaan muut vieraat vaativat juhlissa selitystä, miksi en halua juoda.  Alkoholittoman valinnan pitäisi olla yhtä itsestäänselvää kuin laktoosittoman ja gluteenittoman.

[maisakai]

Olen hyvin iloinen ja kiitollinen siitä, että sain aikanaan kasvaa absolutistikodissa. Ei ollut sellaisia ongelmia, joista monet nykylapset valitettavasti joutuvat kärsimään.

Ensi kerran maistelin varovasti viiniä 17-vuotiaana. Ystäväpiirissäni ei tarvittu alkoholia tunnelman nostattamiseen, kun oli hauskaa muutenkin. Humalajuominen ei olisi tullut mieleenkään, ei silloin eikä myöhemminkään. Säälittää joidenkin nykynuorten karu viinanhuuruinen elämä.

Viime viikonloppuna nautin lasillisen hyvää punaviiniä ruuan kanssa. Nam. Digestiiviksi hiukan portviiniä.

On hyvä olla, kun ei ole osunut kohdalle alkoholiriippuvuusgeeniä.

 

[PekkaV]

   Kerran kännissä rähjäsin isälleni, ettei hän ole opettanut minua juomaan.

[seppos]

Hurskastellaan nyt oikein. En ole nähnyt vanhempiani humalassa koskaan. Kyllä meillä oli punaviiniä pyhäisin ruokapöydässä eli ei meillä absolutisteja oltu. En ole itse ollut koskaan humalassa, mutta laatuviinit maistuvat aina. Kaljaa en ole oppinut juomaan enkä taida enää opetella.

[mt]

Hurskastellaan nyt oikein.

Säännöllisesti olen yrittänyt käyttää.

Mt

P. S. Oi niitä aikoja, kun tässä foorumissa otettiin kiivaasti yhteen alkoholiasioista. Silloin määrittelin itseni tiukkapipoksi... Siinä samassa mielessä olen sitä edelleen. Viittaan Mettiintyneen viestiin:

On hiukan kiusallista, että toisinaan muut vieraat vaativat juhlissa selitystä, miksi en halua juoda.  Alkoholittoman valinnan pitäisi olla yhtä itsestäänselvää kuin laktoosittoman ja gluteenittoman.

Tämän allekirjoitan täysin.
Mt

P. P. S. Ja vaikka siis olen tiukkapipo, en ole absolutisti.

P. P. P. S. Uimahallissa kuultua:
"Käyn täällä viisi kertaa viikossa, ehtii ryypätä vähemmän."
"Mikä ero on karppaamisella ja skarppaamisella? Karppaaja välttää hiilihydraattia, skarppaaja välttää Tenkkaa uimahallista tullessaan."

[steal]

Kaikki käy, raakana ja ilman jäitä kiitos.
Olut ja viini on hyvää sopivan kylminä.
Väkevät huoneenlämpöisinä.

Kotonani ei vanhempani käyttänyt alkoholia lainkaan, joten kai minä siemasin sitten kiintiöt kohdalleen.
Ukkini joka oli helluntaiseurakunnan aktiivinen jäsen oli muka raitis, mutta monesti yllätin hänet juomasta kalliita konjakkeja ja kerran myös sammuvan.
Isäni säikähti ja soitti ambulanssin kun luuli pumppukohtaukseksi, minä vaan sanoin jotta se sammu.
Silloin oli vähällä ettei mummini ( toinen "hurskas " ) käynyt kimppuun.
Isä sai sitten lääkäriltä kuulla jotta sammunut se ol.
Ukki ja mummi kiisti asian täysin ja purki minuun vihaansa kun olin "valehdellut ".
Moni selvä asia jäi aikanaan selvittämättä kun pidettiin valehtelijana tai asia oli joku tabu.


Jäätee on muuten hyvää ja kotikalja.
Mulle on jäänyt tapa pitää jääteetä huoneenlämpöisenä hellejuomana.
Tapa jäi kaukomailta koska huneenlämpöinen vie janon nopeiten ja vähemmällä nesteellä.

[Pyryharakka]

Kyllä oli yksi seurakuntamme työntekijä tukehtua nauruun, kun totesin olevani sellainen kaljaveikko, että pitopöydästä aina kaljakannun löydän.  Olen oppinut juomaan kotikaljaa tätini luona, siellä oli ruokapöydässä kotikaljaa.
Isältä opin oluenjuonnin pikkutyttönä. Isällä oli saunajuomana sellainen pullukka pilsneripullo. Minä menin aina sellaisen pienen, kukkakuvioisen emalimuksini kanssa pyytämään maistiaisia. Niinpä totuin oluen makuun jo pienenä ja juon saunaoluen.

Joskus, etupäässä juhlatilanteissa tulee ruualla juotua viiniä. Ja vilustumisoireisiin saatan ottaa kuuman rommitotin. Kahvi ja konjakki käy hyvin johonkin tilanteeseen.

Kaiken kaikkiaan käytän alkoholia mielestäni vähän. Juhlatilanteissa 1-2 annosta. Eikä juhlatilanteita ole kovin usein. Vielä sekin rajoittaa alkoholin käyttöä, että täällä maalla ei oikein minnekään pääse ilman omaa autoa. Menempä teatteriin, konserttiin tai ravintolaan ystävien kanssa syömään, niin autoilu pitää huolen raittiudesa.

Olen nuorena seurannut liiankin läheltä alkoholin liikakäyttöä ja sen seurauksia. Ei kuitenkaan kotona saatu alkoholin maistelu ole meistä lapsista alkoholisteja tehnyt.

[Leena]

Joisin minä joskus juhlahumuun jossa kaikki juo edes vähän mutta alan voida useimmiten pahoin. Tai tiedän omasta olostani millon en voi ottaa yhtään. Lääkkeiden kans on sanottu että kaksi ravintola-annosta saa ottaa, siis 24cl viiniä. En muista mitä hän on muissa nesteissä. Jos juon hyvin hyvin hitaasti saan kyllä alas enemmänkin.

Mutta se on aika hinnakasta. Kotona opettelivat juomaan vasta noin viiskymppisinä   isä lopetti saman tien koska ei pitänyt mausta, mutta äiti ottaa jouluna 12cl punaviiniä.   ja se lienee ollut rahakysymys ja tapakysymys. Silloin tultiin kahville, nyt yksille. Siskon perhe on täysraitis.

 Maiju oli joskus saanut joltakin ystävältään siideriä ja selitti, (olisko ollut 13v) että se oli muuten ihan kuin limsaa mutta siitä tuli hyvin erikoinen olo kun siinä on sitä humalaa....    

[Jampe]

Alkoholiongelmia on mielestäni kahdenlaisia:

-joko juo liikaa tai sitten on absolutisti joka pelkää/kammoaa/paheksuu alkoholia tai hurskastelee sen käyttämättömyydellä.

En kuulu kumpaankaan ed. mainituista.

[Mörtti-57]

Paree maas ku jumalattoman suus.