Maailmme on paha

[Salis]

Eikö tuo nyt jo ole melkoista ääripäiden hakemista?  Valtaosa ihmisistä on kuitenkin sen verran terveitä että voivat jos vaan haluavat, -siis valtaosa.  Sairas ei tietenkään eikä sairaalta kenenkään tule vaatiakaan. Terveeltä sen sijaan tulee vaatia omaakin toimeliaisuutta eikä vaan heittäytymistä selälleen kohtaloa voivottelemaan kuin koppakuoriainen, ettei pääse eteen-, ei taaksepäin...

Näinhän se on. Työmarkkinoilta poistuu vuosittain noin 25 000 - 27 000 alle 63-vuotiasta henkilöä työkyvyttömyyseläkkeelle. Näistä valtaosa voisi kuntoutua takaisin työhön, jos vain haluaisi. Masennus on yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy. Ei siis se, että on jokin todellinen fyysinen sairaus kuten pysyvä vamma, jonka takia ei voi työtä tehdä.

On nykyinen "pumpuloivan" hyvinvointiyhteiskunnan syy, että ihmiset alistetaan tuettaviksi ja autettaviksi. Omaehtoisuus, oma aktiivisuus, vastuunotto itsestä ja läheisistä eivät ole nyt muotia.

[Pena]

Näinhän se on. Työmarkkinoilta poistuu vuosittain noin 25 000 - 27 000 alle 63-vuotiasta henkilöä työkyvyttömyyseläkkeelle. Näistä valtaosa voisi kuntoutua takaisin työhön, jos vain haluaisi.

Onkohan kuntoutuminen takaisin työhön kiinni ihmisen omasta halusta? Kuntoutuminen edellyttää usein kuntouttamista, joka maksaa. Kuka sen maksaisi, kun joka puolella tehdään lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä? Työhön palaaminen riippuu tietysti myös työnantajasta, joka palkkaa mieluummin nuoren ja terveeltä näyttävän kuin kuntoutuksen jälkeen työtä hakevan keski-ikäisen.

[Leena]

Onkohan kuntoutuminen takaisin työhön kiinni ihmisen omasta halusta? Kuntoutuminen edellyttää usein kuntouttamista, joka maksaa. Kuka sen maksaisi, kun joka puolella tehdään lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä? Työhön palaaminen riippuu tietysti myös työnantajasta, joka palkkaa mieluummin nuoren ja terveeltä näyttävän kuin kuntoutuksen jälkeen työtä hakevan keski-ikäisen.

Ehdottomasti näin. Työhönpaluu on lähes mahdotonta, minä kai sen tiedän, kun olen siellä työhönpalauttajapäässä työssä itse. Spontaaniparantunutkin, tai kuntoutettu, on haasteen edessä. Ei oteta.

Lisäksi huomautan seuraavasta: Meidän työmarkkinoidemme ajattelu toimii joko "sata lasissa tai nolla" -periaatteella. Meillä on valtava reservi työhalukkaita, noin 60-prosenttisesti työhön kykeneviä ihmisiä. Joka sairausryhmässä. He haluaisivat työhön. Tämä on täysi totuus. Joko eivät pääse kun on häiriöitä historiassa, tämä koskee ainakin psykiatrisia potilaita,  tai sitten panos ei riitä.

 Pahinta on niillä, joiden sairaus sallii välillä sen sata lasissa mutta pudottaa nollaan yhtäkkiä. Olen itse tämän kanssa sinut. Ilman muuta haluaisin työhön. Menen taas kerran työhön. Kolmen kuukauden perästä sitten taas kohtausoireita on päivittäin ja mietin täällä ainoastaan, ottaako kestolähete laatikosta vai riski, kun onhan se aivoinfarkti ikävä mutta ikävää se kohtelu Meilahdessakin on ja työtä ei voi ajatellakaan.

 Tästä ongelmasta, eli siitä että pohjalla olisi juostava kuntoutustuen koko ajan ja se olisi työssäolokuukausilta joko alkuun kuukausi kerrallaan ilmoittaen tai kuukausi kerrallaan kontrollilla joka on jo päällä kuitenkin eikä tuota lisäkustannuksia siis perittävä takaisin jos nyt joku huijata haluaa, ei ole kerta kaikkiaan suostuttu ja syy on äärimmäisen epäselvä.

Ihmiset eivät uskalla antaa kuntoutustukensa katketa. Koska se on sidottu taitettuun indeksiin, on myös työssäolotuntien viikkomäärä sidottu taitettuun indeksiin. Viime vuonna työtä sai tehdä 15h/viikko, tänä vuonna 12h, jne.  "On se todellinen ongelma mutta kun se on niin vaikea ratkaista" inisee KELA, KEVA ja joka ikinen poliitikko jonka kanssa pääsee puheisiin... sekin, helkk... perustuslain vastainen - nyt ei jokaisella Suomen kansalaisella ole yhtäläistä oikeutta työntekoon"

LOPETTAKAA SE JANKUTUS KUN MINÄ TIEDÄN TÄMÄN ASIAN JA OLEN OSALLINENKIN!  Ne on menneet jo jotka halusivat vain olla! Tätä on tutkittukin - ihmiset haluavat nimen omaan työhön! Te alatte olla loukkaavia, arvon veljet.

[PekkaV]

Anteeksi kaikkien puolesta, Leena.

[Salis]

Lisäksi huomautan seuraavasta: Meidän työmarkkinoidemme ajattelu toimii joko "sata lasissa tai nolla" -periaatteella. Meillä on valtava reservi työhalukkaita, noin 60-prosenttisesti työhön kykeneviä ihmisiä. Joka sairausryhmässä. He haluaisivat työhön. Tämä on täysi totuus. Joko eivät pääse kun on häiriöitä historiassa, tämä koskee ainakin psykiatrisia potilaita,  tai sitten panos ei riitä.

Eihän tuo nyt ole täysi totuus.

Valtaosassa työpaikoista on turhankin rauhallinen tahti. Monessa pienessä yrityksessä tehdään työtä sen mukaan, kun ammattihenkilöt viitsivät. Kun hyvä ammattitaito on koko yritystoiminnan edellytys, ei siinä yrittäjä käy jatkuvasti vaatimassa lisää työtahtia. Valtaosa myös kiireen valittajista puhuu omiaan. Puhumattakaan kuntien tai valtion työntekijöiden työtahdista. Sanotaan, että sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on niin jumalaton kiire. Ei sekään pidä yleisesti paikkaansa. Ehkä joillakin osaavilla kirurgeilla on helvetillinen kiire, mutta muuten on kovin rauhallista. Pakkotahtiset työt ovat yleisiä vain joillakin teollisuuden aloilla.

Työkyvyn ylläpito riippuu elämäntavasta ja oppimisesta. Jos ei viitsi tehdä mitään oman ammattiosaamisensa eteen, ei ole työpaikkaakaan. Valtaosa ihmisistä ajautuu työkyvyttömiksi oman elämäntapansa seurauksena. Sitten on ihan oikeita työkyvyttömiä joko vammaisia tai vamman saaneita.

[Leena]

Eihän tuo nyt ole täysi totuus.

Valtaosassa työpaikoista on turhankin rauhallinen tahti. Monessa pienessä yrityksessä tehdään työtä sen mukaan, kun ammattihenkilöt viitsivät. Kun hyvä ammattitaito on koko yritystoiminnan edellytys, ei siinä yrittäjä käy jatkuvasti vaatimassa lisää työtahtia. Valtaosa myös kiireen valittajista puhuu omiaan. Puhumattakaan kuntien tai valtion työntekijöiden työtahdista. Sanotaan, että sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on niin jumalaton kiire. Ei sekään pidä yleisesti paikkaansa. Ehkä joillakin osaavilla kirurgeilla on helvetillinen kiire, mutta muuten on kovin rauhallista. Pakkotahtiset työt ovat yleisiä vain joillakin teollisuuden aloilla.

Työkyvyn ylläpito riippuu elämäntavasta ja oppimisesta. Jos ei viitsi tehdä mitään oman ammattiosaamisensa eteen, ei ole työpaikkaakaan. Valtaosa ihmisistä ajautuu työkyvyttömiksi oman elämäntapansa seurauksena. Sitten on ihan oikeita työkyvyttömiä joko vammaisia tai vamman saaneita.

Tässä täytyy olla huo-lel-li-nen. Miksi minulla sitten on aina niil p-leel-linen (Seppo, minä EN kironnut) kiire?  12 tuntia työtä josta palkka mutta käytännössä noin 30 jotta saan tehtyä... ja minä oikeasti osaan. Olen niin hyvä, niiiiin hyvä etten edes kehtaa sanoa!  'Ja lisäksi kaupungin nopein sanelija, kaupungin tunnettu, tyrmistyttävän nopea tekstintuottaja...

Kyllä, muuten, on sairaaloissa varsin kiire. Koko henkilökunnalla. Mikset tule katsomaan? Ei se juokseminen ole näytelmää. Jos se hoituri ei ole paikalla niin ei se kahvilla istu... kyllä olen monet kerrat laukannut etsimässä vastuuhoitajaa muttei se ikinä kahvihuoneessa ole ollut, vaan jonkin kolmannen potilaan luona...  

-Kirurgiassa se kiire ei ole niinkään mahdoton, olen ollut anestesiapuolella ja nähnyt sieltä. Siinä kun tarvitsee huolehtia vain yhdestä kerrallaan ja leikkuuvauhdeissa on melkoinen ero. Joku vain on hidas. Ensimmäinen sappi jonka anestesian hoidin kesti 9 tuntia. Sattui hidas kirurgi. Parempi niin kuin että hutiloisi yli oman kykynsä tietysti.

Leena tietää.

[Leena]

Eipä. Kävin ostamassa mustepatruunan ja lukemassa Hesarin. Rumaa tekstiä sosiaaliturvan väärinkäytöstä.

Mikä askarruttaa on tämä: Kuinka niitä kyttiä riittää juuri sairaiden työnteon, tilien, menemisten ja tulemisten valvontaan, kun ei noille? Vain terve jaksaa suunnitella tuollaista akrobatiaa-. Itsellenihän on soiteltu niitä ihme puheluita: Ja muistatte sitten että kymmenenkin sentin ylitys niin kaikki tukenne katkaistaan!  Ja niitä paniikkipuheluita, meni viisisenttisellä yli, mutta jos tehtäisiin niin että en tee ensi kuussa yhtään työtä niin olisiko se kuitattu... mutta mitä sanoo esimies? Että en voi tehdä työtä kun ylittyivät viidellä sentillä... Naurettavaa!

Onko takana ihmisen olemukseen kuuluva, ortodoksisen kirkon todeksi vakuuttama, pohjimmaltaan itseäkin koko ajan piinaava vakaumus: Sairaus on omaa syytä. Se on, sen täytyy olla rangaistus, mutta mistä?  Voi kun saisi kiinni sen mistä niin ei koskaan koskaan enää! No, tutkittu juttu: Kyllä kuuluu. Ensimmäinen sairastuneen, myös sairastuneen lapsen vanhemman kysymys on: Mitä minä tein väärin? Tämä on tutkittu, tunnettu ja ihan yleinen asia. Mitä minä tein väärin?

Ei yhtään auta tieto: Synnynnäistä, puhkesi kun työntekoon kuuluivat ne 36 tunnin kunnolliset rupeamat niin että kerrankin tehtiin kunnolla töitä!  Mihinkäs sitä unta tarvitaan, joutavaa höpötystä.  Ei yhtään.  Mitähän pahaa paras lapsuudenystävä teki, kun reuma räjähti sillä tavoin silmile ettei käsissä pysy mikään - ja on hoitaja. No, kyllä minä siitä selvän otan. Jotakin ilman muuta!

Yhden tiedän: Lopettakaa sairaiden vahtiminen, antakaa meidän tehdä työtä niin paljon kuin ikinä jaksamme ja vahtikaa ter-vei-tä, välillä!  Vaikka kuinka "tuntuu" siltä että "ei ne ole tehneet mitään pahaa".

[PekkaV]

Hyvä, Leena! Turpiin vaan kaikille päsmäreille, pompottajille, vahtikoirille ja vasikoille. Hyväosaiset ahneet saisivat vaihtaa osia kanssamme. Eikä puhetta suhteellisuudesta. Menkää itseenne, p-leen paapojat ja lääkärinhoitajat, tana!

[Salis]

Kyllä, muuten, on sairaaloissa varsin kiire. Koko henkilökunnalla. Mikset tule katsomaan? Ei se juokseminen ole näytelmää. Jos se hoituri ei ole paikalla niin ei se kahvilla istu... kyllä olen monet kerrat laukannut etsimässä vastuuhoitajaa muttei se ikinä kahvihuoneessa ole ollut, vaan jonkin kolmannen potilaan luona...  

Olen käynyt useana kesänä paikallisessa sairaalassa tekemässä vapaaehtoistyötä eli viihdyttämässä potilaita. Työrytmi on tullut tutuksi.

[Sanneli]

Eikö tuo nyt jo ole melkoista ääripäiden hakemista?  Valtaosa ihmisistä on kuitenkin sen verran terveitä että voivat jos vaan haluavat, -siis valtaosa.  Sairas ei tietenkään eikä sairaalta kenenkään tule vaatiakaan. Terveeltä sen sijaan tulee vaatia omaakin toimeliaisuutta eikä vaan heittäytymistä selälleen kohtaloa voivottelemaan kuin koppakuoriainen, ettei pääse eteen-, ei taaksepäin...

Tästä tuli mieleen se tarina missä mies kulkee metsässä ja näkee raajarikon ketun makaamassa puun juurella. Mies aikoo mennä lähemmäs, mutta huomaa karhun, joka vie ketulle pyydystämäänsä ruokaa. Mies kiittää Jumalaa siitä, että hän pitää huolta eläimistä tällä tavalla ja päättää itsekin jäädä puun alle istumaan luottaen siihen, että Jumala huolehtisi hänestä. Mies istuu puun alla kolme päivää nälissään, kunnes hän suuttuu Jumalalle, joka ei tuokaan hänelle ruokaa. Jumala vastaa miehelle jotain sinne päin että pöljä tyyppi kun ottaa ketun osan, vaikka pystyisi olemaan karhuna. Vissiin mies siitä lähtien teki töitä leipänsä eteen ja auttoi niitä, jotka eivät pystyneet.

[Jampe]

Mikä askarruttaa on tämä: Kuinka niitä kyttiä riittää juuri sairaiden työnteon, tilien, menemisten ja tulemisten valvontaan, kun ei noille? Vain terve jaksaa suunnitella tuollaista akrobatiaa-. Itsellenihän on soiteltu niitä ihme puheluita: Ja muistatte sitten että kymmenenkin sentin ylitys niin kaikki tukenne katkaistaan!  Ja niitä paniikkipuheluita, meni viisisenttisellä yli, mutta jos tehtäisiin niin että en tee ensi kuussa yhtään työtä niin olisiko se kuitattu... mutta mitä sanoo esimies? Että en voi tehdä työtä kun ylittyivät viidellä sentillä... Naurettavaa!


Yhden tiedän: Lopettakaa sairaiden vahtiminen, antakaa meidän tehdä työtä niin paljon kuin ikinä jaksamme ja vahtikaa ter-vei-tä, välillä!  Vaikka kuinka "tuntuu" siltä että "ei ne ole tehneet mitään pahaa".

En yhtään Leena epäile ettetkö sinä tietäisi mistä puhut, mutta salli kuitenkin myös muiden esittää mielipiteitä!  Viittaan ylempänä olevaan räiskähdykseesi: "suut kiinni, minä tiedän" -kohtaan...

Ei tämäkään asia sentään niin mustavalkoinen ole että kaikki joilla esim. taloudellisesti menee jostain syystä huonosti, olisivat viattomia ja syyttömiä ihania pikkupikku puhtoisia enkelipulmusia joilla ei ole sitten minnnnnnnkäänlaista osuutta asioiden tilaan ja syyttäsuotta ovat tulleet päähänpotkituiksi?

Uskallan siltikin väittää, että vaikka sellaisiakin on, ja että oikeasti sairaat ja työkyvyttömät ovat kokonaan asia erikseen, -on kuitenkin nyky-yhteiskunnassa paljon laiskoja, vätyksiä, velttoja, haluttomia, saamattomia ja vastentahtoisia ihmisiä oman elämänsä suhteen jotka odottavat suu auki että hunajanpisara sinne tipahtaa ilman että itse tarvitsee nähdä vaivaa, tehdä työtä jne.

Ja ei tämä ole mitään "sairaitten kyttäämistä" tms. vaan kuten sanoin, oikeasti sairaat ovat asia erikseen. Edelleen suurin osa työikäisestä väestöstä on työkykyisiä mutta tästä osasta kansaa löytyy samalla suuri joukko velttoja ja liian hyvälle tottuneita laiskureita joille työ ei vain yksinkertaisesti maistu!

Edelleen uskallan väittää kaikesta hengellisestä, inhimillisestä ja ihmisrakkaudellisesta aspektista huolimattakin, että meidät on silti pantu elämään normaalien syy-seuraussuhteiden, fysiikan lakien jne. alaisuudessa ja vahvistettu vielä sanomalla että otsa hiessä on leipäsi syötävä, joten ihminen vaikuttaa oman elämänsä maallisten asioiden kulkuun eniten juuri itse. (lukuunottamatta sairaita tai muita siihen rinnastettavia onnettomuuksia).  Maailmaa katselemalla näkee myös yhden selvän tosiasian:  -mitä etelämmäksi pohjoismaista mennään, sitä laiskempia ihmisiä siellä on.  Samalla myös pätee että mitä etelämmäksi mennään, sitä enemmän yhteiskunnat alkavat muistuttaa kehitysmaata. Kreikkakin on EU-maa mutta laiskurikansa joka otti työnantajalta kuulemma lisämaksua jos tuli ajoissa aamulla töihin, eläke-edut hirveät ym. ym. Kulttuurikysymyksiä.  Ei ihme että maan talous kaatui EU:n syliin.  Karu maa ei laiskureita ja mukavuuteensa turhautuneita kauaa elätä.

[Salis]

Ja ei tämä ole mitään "sairaitten kyttäämistä" tms. vaan kuten sanoin, oikeasti sairaat ovat asia erikseen. Edelleen suurin osa työikäisestä väestöstä on työkykyisiä mutta tästä osasta kansaa löytyy samalla suuri joukko velttoja ja liian hyvälle tottuneita laiskureita joille työ ei vain yksinkertaisesti maistu!

Komppaan. Meillä on perheitä, joissa ollaan jo kolmannessa polvessa alkoholisoituneita. On helppo syyttää yhteiskuntaa kaikesta, mutta on paljon niitäkin, jotka ihan tahallisesti ovat rappioituneet työkyvyttömiksi. Alkoholin liikakäyttö ja ylilihavuus yleisimpiä syitä sairauksien ja työkyvyttömyyden takana. Köyhyys tietysti vaivaa monia, muttei se ole mikään peruste huonoille elintavoille.

Kreikkakin on EU-maa mutta laiskurikansa joka otti työnantajalta kuulemma lisämaksua jos tuli ajoissa aamulla töihin, eläke-edut hirveät ym. ym. Kulttuurikysymyksiä.  Ei ihme että maan talous kaatui EU:n syliin.  Karu maa ei laiskureita ja mukavuuteensa turhautuneita kauaa elätä.

Kreikan suurin ongelma on todellakin itse kreikkalaisissa. Ei sellaisen maan talous kestä, jonka kansalaiset pimittävät kaikin keinoin tulojaan ja välttelevät verojen maksua.

[Riitta-mummi]

Kun nuoruuden vireydessä ja vielä keski-iässäkin olin osallistumassa maailmanparantamiseen listat käsissä nimiä keräten, poliittisissa keskustelutilaisuuksissa istuen, lähetystyöntekijöiden kirjeitä kauhistellen lukien
tunki maailman epäoikeudenmukaisuus ja kaikki inhimillinen hätä kohti aina liki sairastumiseen asti.

Tottakai asioiden tiedostaminen on tärkeää ja auttaminen siinä mihin kykenee toivottavaa.

Tieten olen keskittänyt nykyään vähentyneen enegiani perheyhteisön hyväksi sanoin, teoin ja varoin. Kolehtiin pistän mitä liikenee ja Herättäjäyhdistys saa minkä saa.
Näin toimien on maailmani sukeutunut ihan siedettäväksi paikaksi olla vaikka silmäilen joka päivä kaikki kohu-uutiset pahuudesta, sodista, väkivallasta ja maapallon tuhoutumista enteilevistä tapahtumista.

Maailma on aina ollut paha ihmisten tekojen tähden. Jotkut ovat paenneet niitä erämaan hiljaisuuteen tai vaikkapa luostarin rauhaan. Se suotakoon meille jotka rakastamme rauhaa ja hiljaisuutta.

Suurin asia jonka eteen pitää tehdä paljon on maapallon säilyttäminen asumiskelpoisena tuleville polville.

[mt]

Pienituloisista en sano mitään, mutta kun hyvätuloinen kuukausipalkkalainen joutuu työttömäksi, hyvä ansiosidonnainen korvaus vähentää halukkuutta erilaisiin riskiä sisältäviin työtehtäviin. En moiti, jos saisin itse täydet päivät näkökulmastani hyvää korvausta siitä, että en tee mitään, keksisin kyllä hyödyllistä ajanvietettä. Välillä voisi käydä kurssilla.

Sitten on se toinen puoli. Työkyvyttömyyspäivät täynnä, eläkepäätöstä ei tule, työtä ei pysty tekemään, tarjottava koulutus on sopimatonta jne. Tällaisiakin on nähty lähipiirissä.

Mt

[Leena]

En moiti, jos saisin itse täydet päivät näkökulmastani hyvää korvausta siitä, että en tee mitään, keksisin kyllä hyödyllistä ajanvietettä. Välillä voisi käydä kurssilla.

Usko tai älä, se on vaikeampaa kuin kuvittelisi. Pitkästyt ja petyt siihen itsesi kurssittamiseen ja jotenkin ihmeesti se kitka ryhtyä mihinkään kasvaa.  Tunnen juuri näitä pienen lauman. Vieraannut työtovereista, ammattitaidon ylläpitäminen askarruttaa, no lopulta jos saa joitakinkaan puuhailua olet onnesta ympyriäinen.  Uskon monerlla olevan mielikuvia, monellako on kokemuksia?  SE ei pitkään riitä että "saa nukkua pitkään aamuisin". Vähän aikaa kyllä.