Maailmme on paha

[Viisveisaaja]

  Aineellinen hyvä on ok, mutta myös henkinen hyvä on hyväksi.

Kuten salis kirjoitti, niin niiden tulisi kulkea käsikädessä, tai siis tasapainoisesti molempia.

Minusta henkistä hyvinvointia on siellä melkein enempi missä puuttuu ainellista hyvinvointia.

Rikkaissa maissa ihmiset kärsivät juuri henkistä köyhyyttä ja taas onnellisia ja henkisesti hyvinvoivia saattaa olla jonkun slummin keskellä paljonkin enemmän.

Rikkaissa maissa ihmisillä on kaikenlaisia käyttäytymissääntöjä ja lakeja ja kukaan ei osaa irroitella ja juhlia raittiilla tavalla ja muutenkaan iloita, vaan on jotain leffaa, teatteria ja musiikkia, jotka sitten kuunnellaan ja katsotaan jonkun käyttäytymissäännön mukaan.
Ei saa itkeä, nauraa ei meluta.

Jossain slummeissa on iloisia ja nauravia ihmisiä ja rukoilevia ja tulevaisuuteen huolettomammin uskovia, kuin meillä rikkailla on hienoissa kaupungeissa.

Onneksi on kuitenkin körtit, kun vaan armonalla tyytyväisinä tunnustaen en ole mitään, kuin kurja syntinen armokerjäläinen.
Armo sitten antaa iloa ja luottamusta, koska se perustuu armoon ei kilvoitteluihin ja muihin suorituskristillisiin asioihin.

Mailmamme on paha ja ihminen on paha, mutta onneksi armoa riittää.

[Leena]

Aineellinen hyvä on ok, mutta myös henkinen hyvä on hyväksi.

Jossain slummeissa on iloisia ja nauravia ihmisiä ja rukoilevia ja tulevaisuuteen huolettomammin uskovia, kuin meillä rikkailla on hienoissa kaupungeissa.

Siltä se näyttää, kun rikkaan ei hänen yltäkylläisyytensä anna nukkua. Ei tarvitse omistaa kuin hyvä printterti niin jo on eri huoli "jos ne tekee asuntomurron" kuin ennen.

[Jampe]

Kyllähän noihin ylläkirjoitettuihinkin voi yhtyä, mutta toisaalta voi myös huomata että varsin monesti köyhyys on seurausta onnettomasta ja huonosta elämästä:; -juodaan esim. rahat ja menetetään omaisuuksia tai uhkapelataan tai eletään muutoin vastuuttomasti.  Usein käy niinkin että köyhä haluaa näytellä rikasta;- velaksi!  Ja millainen loppu sillä sitten on?  Toisaalta ihminen on usein onneton jos köyhyys on niin suurta ettei ole edes elämän perustarpeita.

Tämä kaikki vain kolikon toisena puolena. En halua syyllistää ketään, vielä vähemmän osoitella sormella mutta sanon tämän sen takia että mielestäni ei voida vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä köyhyyden=onnellisuus tai rikkauden=onnettomuus, välille.  Kumpikaan kun ei suuremmin korreloi toistensa kanssa luonnonlakina.  Uskoisin että molemmat voivat olla joko onnellisia tai onnettomia.  Vaikea sanoa kun en ole mielestäni kumpikaan, rikas tai köyhä. Pidän olotilaani siinä jossain välissä olevana.

[seppos]

Kyllähän noihin ylläkirjoitettuihinkin voi yhtyä, mutta toisaalta voi myös huomata että varsin monesti köyhyys on seurausta onnettomasta ja huonosta elämästä:; -juodaan esim. rahat ja menetetään omaisuuksia tai uhkapelataan tai eletään muutoin vastuuttomasti.  Usein käy niinkin että köyhä haluaa näytellä rikasta;- velaksi!  Ja millainen loppu sillä sitten on?  Toisaalta ihminen on usein onneton jos köyhyys on niin suurta ettei ole edes elämän perustarpeita.

Tämä kaikki vain kolikon toisena puolena. En halua syyllistää ketään, vielä vähemmän osoitella sormella mutta sanon tämän sen takia että mielestäni ei voida vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä köyhyyden=onnellisuus tai rikkauden=onnettomuus, välille.  Kumpikaan kun ei suuremmin korreloi toistensa kanssa luonnonlakina.  Uskoisin että molemmat voivat olla joko onnellisia tai onnettomia.  Vaikea sanoa kun en ole mielestäni kumpikaan, rikas tai köyhä. Pidän olotilaani siinä jossain välissä olevana.

Ei köyhyys tai rikkaus tee ketään onnelliseksi. Tilanteen huononeminen tekee onnettomaksi ja tilanteen paraneminen tekee hetkeksi onnellisemmaksi. Olen nähnyt paljon onnellisia köyhiä ja onnettomia rikkaita eli sieltä se ei löydy, mutta tilanteen muutos on se joka vaikuttaa.

Tähän vielä presidentti Reaganin suuhun laitettu aforismi. "Parempi olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas". Alkuperästä ei ole mitään takuuta.

[Leena]

Kyllähän noihin ylläkirjoitettuihinkin voi yhtyä, mutta toisaalta voi myös huomata että varsin monesti köyhyys on seurausta onnettomasta ja huonosta elämästä:; -juodaan esim. rahat ja menetetään omaisuuksia tai uhkapelataan tai eletään muutoin vastuuttomasti.  Usein käy niinkin että köyhä haluaa näytellä rikasta;- velaksi!  Ja millainen loppu sillä sitten on?  Toisaalta ihminen on usein onneton jos köyhyys on niin suurta ettei ole edes elämän perustarpeita.

Tämä kaikki vain kolikon toisena puolena. En halua syyllistää ketään, vielä vähemmän osoitella sormella mutta sanon tämän sen takia että mielestäni ei voida vetää suoraa yhtäläisyysmerkkiä köyhyyden=onnellisuus tai rikkauden=onnettomuus, välille.  Kumpikaan kun ei suuremmin korreloi toistensa kanssa luonnonlakina.  Uskoisin että molemmat voivat olla joko onnellisia tai onnettomia.  Vaikea sanoa kun en ole mielestäni kumpikaan, rikas tai köyhä. Pidän olotilaani siinä jossain välissä olevana.

Wanhan ämmän neuvo: Jätä kuitenkin tuo "monesti" pois.  Jopa "varsin monesti". Ryyppääminen rällääminen bilettäminen epäterveellinen elämä sujuu rikkailta aivan yhtä hyvin kuin köyhiltä. Rikas vain raitistetaan Minnesota-klinikalla, jossa hän voi papan perintörahoilla saada oivalliset krapulalääkkeet, treenata tennistä ja uida virvoittavissa vesissä. Köyhän rälläys näkyy selvemmin. Valitan - on oltava eri mieltä tästä.  Samoin: Katselehan ympärillesi. Etkö todella tunne yhtäkään vähävaraista, raitista,m kunnollista työssäkäyvää perhettä, joiden rahat eivät vain riitä laskujen maksamiseen - vaikka talvella yritetään olla lämmittämättäkin, kun sähkö on kallista? 

[Leena]

Niin tai näin Itsevanhurskautus ei tässä mitään auta, eli tyylillä Pilatus ei päästä etenemään. Tietenkin tunnen ihmisiä jotka kaaostavat elämänsä, mutta vielä enemmän kuitenkin niitä, joiden elämä on kaaoksessa kaaostamatta.  Samoin valitettavasti vanha sanonta: Kun köyhyys astuu ovesta, karkaa rakkaus ikkunasta, pitää surullisen usein paikkaansa. Osoittaa suurta urheutta ja kykyä todella elää päivä kerrallaan,  jotta huolet yhdistävät, eivät erota.

Kahden aikuisen suhteessa vielä voidaan niin toimia, mutta on monta hiljaista surua: Lahjakas poika ei saa uutta selloa, koska siihen ei ole rahaa. Onni?  Mitä se on?  Ehkä he olisivat onnettomia, vaikka olisi rahaa viiteen selloon. Mutta juuri nyt he ovat onnettomia ja kärttyisiä tästä syystä. Kannattaa kenties kysyä, ei ainoastaan, mistä onni tulee tai menee, vaan myös miksi, milloinm ja miten.

Olisi kivaa ajatella, että jos toisella on huolia, se on itse syypää, ymmärtäisipä ottaa minusta oppia, minä kun olen onnellinen, kas näin onnellinebn minä olen. Ja jos on onneton - miksi ei vaikkapa pyrähtäisi pikku ulkomaanmatkalle?  Ne niin virkistävät,. olenhan sanonut sinulle sata kertaa että sinun olisi kyllä vähän avarrettava maailmankuvaasi... aina nyhjäätte kotona kesät talvet...

Mutta kun on se sello. Ja entisestä ulos kasvanut lapsi. Eivät asiat ole yksinkertaisia. Olisivatkin! Oma vastuumme olisi paljon vähäisempi.  

Nyt olisi kyllä kai sitä Kristusta seurattava - ja vielä oltava siinä viisaskin. Enemmän tuo toimi, lohdutti ja opetti, kuin päivitteli maailman pahuutta, ja harvemmin sanoi että oma syy.

[Leena]

Harrastin joskus oikein ikivanhaa suomenkielistä kaunokirjallisuutta, nautin sen vanhahtavasta kielestä ja ajankuvasta, toisinaan myös tekijän asenteen läpinäkyvyydestä.  Eräässä kirjassa oli ajatus joka jäi mieleeni: Olisi kyettävä tuntemaan sekä "pyhää tyytyväisyyttä" että "pyhää tyytymättömyyttä". Pyhää tyytymättömyyttä siitä, joka on selvästi väärin ja epäoikeudenmukaista - ja uskallettava myös nähdä se kaikki.  Mutta yhtäläisesti "pyhän tyytyväisyyden" lähde on tunnettava, sillä tyytymättömyyden syiden poistaminen ei automaattisesti tee ihmisistä tyytyväisiä - onnellisia siis.

Samoin hieman arvelen, ettei ihminen jaksa kuitenkaan tehdä kenenkään hyväksi mitään, ellei hän itse salli itsensä vähän hörpätä siitä "pyhän tyytyväisyyden" lähteestä. 

[Jampe]

Olisi kivaa ajatella, että jos toisella on huolia, se on itse syypää, ymmärtäisipä ottaa minusta oppia, minä kun olen onnellinen, kas näin onnellinebn minä olen. Ja jos on onneton - miksi ei vaikkapa pyrähtäisi pikku ulkomaanmatkalle?  Ne niin virkistävät,. olenhan sanonut sinulle sata kertaa että sinun olisi kyllä vähän avarrettava maailmankuvaasi... aina nyhjäätte kotona kesät talvet...

Mitenkähän päin tässä nyt oikein asettelesi sanojaan ettei tule ihan väärinymmärretyksi...(?)

En minä nyt  ihan noin ajattele kuinka ylempänä kuvasit. Moni on köyhä ilman että pystyy vaikuttamaan asiaan mitenkään, monet saavat huonot lähtökuopat ja voi sairastua, voi tulla monenlaista ennaltaodottamatonta onnettomuutta/epäkohtaa elämään koska loppujen lopuksi ainakin itse uskon ettei elämän kulkua voi hallita täydellisesti vaikka siihen pystyykin tietyissä rajoissa paljon vaikuttamaan.  Sitten on niin että me teemme virheitä ja vääriä ratkaisuja ja sekin on inhimillistä. En minä ketään halunnut lähteä syyllistämään ja vielä vähemmän itseäni esimerkiksi muille laittamaan.

muttamutta... -uskaltaakohan tätä enää sanoa... ;     [/mahdollisimman pienellä] hyvin monesti [/mahdollisimman pienellä/:] on niinkin että ihyminen tieten tahtoen itse pilaa elämänsä. Varsinkin nykyisenä turhamaisuuden, laiskuuden, ahneuden ja itsekeskeisyyden aikakautena jona kaikki pitää saada helpolla heti ja ilman vaivaa.


Ja siitä maailmankatsomuksesta... -lupaan yrittää avartua!

[Jampe]

Ei köyhyys tai rikkaus tee ketään onnelliseksi. Tilanteen huononeminen tekee onnettomaksi ja tilanteen paraneminen tekee hetkeksi onnellisemmaksi. Olen nähnyt paljon onnellisia köyhiä ja onnettomia rikkaita eli sieltä se ei löydy, mutta tilanteen muutos on se joka vaikuttaa.

Tähän vielä presidentti Reaganin suuhun laitettu aforismi. "Parempi olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas". Alkuperästä ei ole mitään takuuta.

Ajatellaaspa tätä Saarnaajan kirjan (Raamattu) ajatusta jonka mukaan mukaan ihmisen elämä on sinänsä turhaa tuulenpieksäntää mutta ihmisellä ei eläissänsä ole muuta iloa kuin syödä, juoda ja nauttia kättensä töistä ja ehkäpä kupeittensa hedelmistä, jotenkin noinhan siellä sanotaan? Siinä mielessä Reikku on kyllä Saarnaajan jäljillä...

Jobiahan koeteltiin nimenomaan näiden poisottamisella. Voisiko tästä päätellä että elämän perustarpeiden puuttuminen tuo mukanaan onnettomuutta elämään.  Tämä nyt heittäytyi vallan hengelliseksi mutta pistipä mieleen tuollainen ajatus...

En siis yritä sanoa että tuon tai tämän puuttuminen tekisi onnettomaksi mutta saakohan kukaan langanpäästä kiinni? Jos ihmiseltä riistetään tai evätään tärkeät perustarpeet niin uskon sen kyllä tulevan onnettomaksi, ennen pitkää.


Toisaalta eilen tuli tv:stä (kerrankin!) oikein mielenkiintoinen dokumentti yhdestä vanhasta Norjalaispariskunnasta jotka elivät korvessa eristyksissä ilman sähköä, tietä, vettä yms.  -ja elivät erittäin onnellista elämää.  Ei siis voida sanoa että tämä tai tuo mutta jostakin ne elämän perusasiat lähtee vaan rakentumaan ja jos ne puuttuvat niin...

[Leena]

Oma järkytykseni ja pettymykseni on ollut tässä: Kuinka mahdottoman vähän sitä sittenkään kykenee hallitsemaan. Mutta on jotakin, jota täytyisi sittenkin yrittää vähän hallita, luulen, omat mielialat, asenteet, hyväksyminen - ja se ei käy ihmiseltä yksin, niin luulen.  

Tätä olen kysellyt pienen (?) ikäni. Miten asennoitua tuohon "Herra antoi, Herra otti" - ajatteluun? Eikö se juuri osoita että ihminen ei edes yritä ohjata elämäänsä vaan veneestä on irrotettu peräsin... ellei tuota rajata vain niihin kuolintapauksiin joiden edessä ei edes pääse jossittelemaan... jos hän olisi... jos me emme olisi...

Kyllä, olen täsmälleen tätä mieltä Ihmisen olisi suhtauduttava elämäänsä vastuuntuntoisesti, ja tietyt riskit tuntien niitä siis vältettävä. Hankittava ammatti, sitten toinen. Lähetettävä ne 45 vastausta työpaikkailmoituksiin. Pysyteltävä reippaana ja hyvillä mielin ja kuntoiltava, kävely ei maksa mitään. Puuro on terveellistä ja silakka edullista ja terveellistä ja kyllä perusterve voi välillä syömättäkin olla muutaman päivän.  Voihan luopua tietsikasta, kirjasto on halpa paikka lukea lehdet...

Minä kunnioitan niitä jotka jaksavat vuodesta toiseen luopua, luopua, luopua. Koskaan valittamatta, aina kuin hangonkeksit, saada vielä lapsensa samoihin talkoisiin. Ottaa ikuisesti persnettoa ja selittää että ei rakkaani, kyllä ne soittotunnit nyt vaan piti lopettaa... no, mitä näitä surutarinoita tänne aina väkertämään. Meillä on eri näkemys siitä miten sitä elämää hallitaan - samoin on itselläni nyt, kuin oli ennen 90-luvun lamaa. Se keikahtaa paljon vähemmästä kuin luulin. Schade.

[Leena]

Ajatellaaspa tätä Saarnaajan kirjan (Raamattu) ajatusta jonka mukaan mukaan ihmisen elämä on sinänsä turhaa tuulenpieksäntää mutta ihmisellä ei eläissänsä ole muuta iloa kuin syödä, juoda ja nauttia kättensä töistä ja ehkäpä kupeittensa hedelmistä, jotenkin noinhan siellä sanotaan? Siinä mielessä Reikku on kyllä Saarnaajan jäljillä...

Jobiahan koeteltiin nimenomaan näiden poisottamisella. Voisiko tästä päätellä että elämän perustarpeiden puuttuminen tuo mukanaan onnettomuutta elämään.  Tämä nyt heittäytyi vallan hengelliseksi mutta pistipä mieleen tuollainen ajatus...

En siis yritä sanoa että tuon tai tämän puuttuminen tekisi onnettomaksi mutta saakohan kukaan langanpäästä kiinni? Jos ihmiseltä riistetään tai evätään tärkeät perustarpeet niin uskon sen kyllä tulevan onnettomaksi, ennen pitkää.


Toisaalta eilen tuli tv:stä (kerrankin!) oikein mielenkiintoinen dokumentti yhdestä vanhasta Norjalaispariskunnasta jotka elivät korvessa eristyksissä ilman sähköä, tietä, vettä yms.  -ja elivät erittäin onnellista elämää.  Ei siis voida sanoa että tämä tai tuo mutta jostakin ne elämän perusasiat lähtee vaan rakentumaan ja jos ne puuttuvat niin...

Mutta eikö ne valinneet niin? Näitä elämän extremeurheilijoita tunnen, tai tiedän joitakin. Se on kivaa kuin kesäleiri kun tietää että sen voi lopettaa halutessaan. Kai se menee jonkin Maslow:n ikivanhan tarvehierarkian mukaan. Ja nähtävä on, että totta näinkin päin, jostakin syystä joku ei ole onnellinen vaikka sillä olisi kaikkea vähän liikaakin, silloin onni ehkä rakentuisi pois antamisesta, mene tiedä. Mutta toistettakoon Sepon: On kivempaa olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas, ja on kuulkaa melkoista hurskastelua tulla selittämään kuinka se köyhä sairaskin voi, kunhan vaan rupeaa!

[seppos]

Ajatellaaspa tätä Saarnaajan kirjan (Raamattu) ajatusta jonka mukaan mukaan ihmisen elämä on sinänsä turhaa tuulenpieksäntää mutta ihmisellä ei eläissänsä ole muuta iloa kuin syödä, juoda ja nauttia kättensä töistä ja ehkäpä kupeittensa hedelmistä, jotenkin noinhan siellä sanotaan? Siinä mielessä Reikku on kyllä Saarnaajan jäljillä...

Jobiahan koeteltiin nimenomaan näiden poisottamisella. Voisiko tästä päätellä että elämän perustarpeiden puuttuminen tuo mukanaan onnettomuutta elämään.  Tämä nyt heittäytyi vallan hengelliseksi mutta pistipä mieleen tuollainen ajatus...

En siis yritä sanoa että tuon tai tämän puuttuminen tekisi onnettomaksi mutta saakohan kukaan langanpäästä kiinni? Jos ihmiseltä riistetään tai evätään tärkeät perustarpeet niin uskon sen kyllä tulevan onnettomaksi, ennen pitkää.


Toisaalta eilen tuli tv:stä (kerrankin!) oikein mielenkiintoinen dokumentti yhdestä vanhasta Norjalaispariskunnasta jotka elivät korvessa eristyksissä ilman sähköä, tietä, vettä yms.  -ja elivät erittäin onnellista elämää.  Ei siis voida sanoa että tämä tai tuo mutta jostakin ne elämän perusasiat lähtee vaan rakentumaan ja jos ne puuttuvat niin...

Gnostilaisessa Tuomaan evankeliumissa on Jeesuksen suuhun laitettu lause. "Maailma on kuin silta. Kulje sen yli, mutta älä tee sille majaasi." Tämä oli siis heterodoksinen lause koska gnostilaiset olivat monofysiittejä. Enemmän Tuomaan evankeliumista http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomaan_evankeliumi

[Leena]

Ääh ja taas tästä minun vuodatuksestani saa käsityksen kuin raha olisi ainut jota on kyettävä hallitsemaan... se nyt vielä... mutta kun on niin paljon muuta. Tulee puoliso kotiin ja ilmoittaa että on tässä pakkaustouhuissa kun sattui näet työssä niin ja näin, ja tässä olisi avaimet, tai lapsellasi on tappava tauti, ja se on pienimmän riesan tie sittenkin jos se on itsellä, moni sanoo, verrattuna tuohon viimemainittuun.  Ei. Ihminen ei voi hallita elämäänsä. Jokin muu on löydyttävä turvakallioksi.

No ja tuossahan se on minun teemassa.

[Salis]

Maailma ei ole paha vaan ihminen on paha. Ja kenkään ei ole paha vaan toinen on heikompi toista.

[Jampe]

, ja on kuulkaa melkoista hurskastelua tulla selittämään kuinka se köyhä sairaskin voi, kunhan vaan rupeaa!

Eikö tuo nyt jo ole melkoista ääripäiden hakemista?  Valtaosa ihmisistä on kuitenkin sen verran terveitä että voivat jos vaan haluavat, -siis valtaosa.  Sairas ei tietenkään eikä sairaalta kenenkään tule vaatiakaan. Terveeltä sen sijaan tulee vaatia omaakin toimeliaisuutta eikä vaan heittäytymistä selälleen kohtaloa voivottelemaan kuin koppakuoriainen, ettei pääse eteen-, ei taaksepäin...