Tuo kaikki on helppo ymmärtää, mutta muuttuuko
minän rajat jotenkin ahtaiksi tai jäykiksi kun peliin heittää
olen ortodoksi/olen körtti - määrittelyn?
:
Ainakin paljon yksityiskohtaisemmiksi ne muuttuvat.
Aivan, pitää paikkansa. Mutta mitä yksityiskohtia itse kukin sisällyttää noihin määrittelyihin? Sitä ei voi aina tietää ja siksi varon joskus itse "olen körtti" -tyyppisiä lausahduksia.
Yritän valaista ajatustani esimerkin avulla: Jos huoneessa seisoo neljä henkilöä ja kaikki sanovat olevansa vaikkapa körttiläisiä, niin mitä he silloin olettavat toisistaan? Väittäisin, että huoneessa vallitsee neljä eri käsitystä siitä, mitä määritelmä "körttiläinen" pitää sisällään.
Yritän avata vielä toisella esimerkillä, joka on (huom!) kärjistetty:
Jos sanot Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan käytävällä olevasi körtti, sinusta tehdään päätelmä, että
- hyväksyt naispappeuden
- kiellät neitseestäsyntymisen
- juot mielelläsi olutta ja pidät tanssimisesta
- pidät Raamattua kokonaisuudessaan vertauskuvana
jne.
Jos taas sanot Kiuruveden torilla olevasi körtti, sinusta tehdään päätelmä, että
- kiellät punaiset värin ja värikkäät vaatteet
- olet raivoraitis ja pidät tanssimista syntinä
- olet tiukan linjan uskovainen ja haluat vahvasti erottautua muusta maailmasta
jne.
Eli kun tässä ketjussa on keskusteltu identiteetistä, niin identiteettikysymyksenä asia on minulle päivänselvä: tottahan minäkin itseäni körttinä pidän. Mutta silti monissa yhteyksissä en välttämättä halua tuoda sitä esille - en siksi, että häpeäisin tai peittelisin sitä, vaan siksi, ettei kuulija vetäisi minusta vääriä johtopäätöksiä.