Niinkuin tiedätte, on tämä vainaja, jonka hautajaisia nyt vietetään, ollut minulle tunnettu aivan lapsuudestansa asti. Mutta kun hän tuli sitten papiksi, joutui hän pois täältä Savoon, Nilsiän seurakuntaan. Hänen siellä oloajastaan ei täällä tietty sanoa sitä eikä tätä. Mutta niinkuin täällä on tänä päivänä jo sanottu, hänen kulkunsa ohjautui sieltä Kiuruvedelle. Ja kun hän siellä oli ollut jonkin aikaa, alkoi sieltä kuulua kummia sanomia, sanomia herätyksistä. Ja ne olisivat olleet hyvin iloisia sanomia, mutta se epäusko, mikä oli pappien piirissä heränneestä kansasta, vaikutti sen, ettei tahtonut voida uskoa todeksi sitä, että Niilo Kustaa Malmbergin pojasta* sellainen henki lähti, joka ihmisiä herätti.
Mutta oltuansa siellä jonkun vuoden, tuli hän sitten kerran tänne kotipitäjäänsä useampia heränneitä miehiä mukanansa. Täällä kyläiltiin ja oltiin seuroissa eri paikoissa ja tapahtui se ihmeellinen armo, että nuo pitkät ajat epätoivon alla kituneet ihmiset, jotka eivät valtiokirkon papeilta saaneet mitään tunnustusta, saivat nyt niin ihmeellistä ravintoa ja uutta elämää kiusoihinsa ja epätoivoonsa. Ja sittemmisin on ollut mahdotonta minunkaan olla tapaamatta sitä miestä silloinkin, kun hän oli kaukana Savossa.
Juho Malkamäki
*Wilhelmi Malmivaara