Uskon että vanha Astra
kestää vielä tämän matkan.
Pitkä taival alkamassa,
matkaan varustauduttava,
villapusero bakaasissa.
Mummu ja pappa matkalla
sukulaisiin Pohjois-Karjalaan.
Matkaa alkanut joutuisasti,
rupatellen leppoisasti.
...ja matka jatkuu...
Pieni kertaus:
suljettiinhan kahvinkeitin?
tulihan katkaisijat kiinni?
valot pois? ovi lukkoon?
no, varmaankin, toivottavasti!
...ja matka jatkuu...
Pahus...kenen syy??
Monot ja sukset unohtui...
Harmistumista...
Sitten, hiljaisuus katkeaa
kuin veitsellä leikaten:
Sanan säilät alkavat lentää,
välillä kimpoavat panssarikilvestä
voimalla takaisin,
välillä menevät ohi suhahtaen,
välillä uppoavat syvälle sydämeen,
käyvät kohti,
aiheuttaen pahan mielen,
melkein itkun...
...ja matka jatkuu...
Hiljaista on, hiljaista on,
ja vähän mökötystäkin on....
...ja matka jatkuu...
Ajatukset harhailee....
Onkohan
Afrikassa kuumaa?
Vancouverissa lunta?
Mitähän Martta touhuaa?
...ja matka jatkuu...
Tunnit vierineet on,
toista pakoon pääse ei,
yritetään sovintoa hieroa,
toisen mieltä pahoitettu on.
...ja matka jatkuu...
Pakkanen kiristyy,
Joensuu lähestyy,
ilta pimenee,
matka vähenee...
"Pitkä matkamme on,
tie on loppumaton"...
Hei...loo lee loilaa lallaa leilaa..
Oho, sama auto yhä edessä,
yhteistä matkaa taivalletaan,
eri kotteroissa vaan istuskellaan.
...ja matka jatkuu...vielä hetken...
väsyttää...uupelo olo alkaa olla.
Ei lennä enää sanan säilät...
Hiljaista on...
Tässä sitä onnellisina ja jännityksellä
odotellaan...
Onkohan Martta vielä hereillä?
Saakohan mummu ja pappa
kauniin hymyn?
usva
lumi
pimeys
korkeus
kajo