Minä olen syntisen pääkaupunkiseudun kasvatteja. Jonosta jonoon minä odotin. En tykkää lääkäreistä. Neurologit ovat siedettäviä.
'
Joopa. Niille kun opetetaan ensimmäisenä vuonna kuinka ihmisiä kohdellaan huonosti, seuraavana kuinka sotketaan hyvinvoivien terveitten ihmisten elämä ja loppuaika harjaannutetaan yleisessä ilkeyilyssä. Pääsykokeessa keskitytään valikoimaan joukosta ne varmasti inhottavimmat hakijat., ja sitten ne vain syö, vetää lonkkaa ja harjoittelee toisillaan sitä, kuinka vain saataisiin kasvatettua päivystysjonoja ja aiheutettua ihmisille ylimääräistä harmia, ja erikoistumisvuosia keskitytään siihen. miten vain osattaisiin vetää lonkkaa mankua lisää liksaa ja harjoitellaan ilkeyttä.
Kyllä kuule tiedetään. Mutta tiesitkö sinä, etteihän neurologi mikään oikea lääkäri olekaan, se ei osaa olla tarpeeksi ikävä töykeä typerä ja tehdä tyhjäksi kilttien hyvinén sairaanhoitajien ankaraa ponnistelua ihmisten auttamiseksi.
Kyllä on kuultu, siitä saakka kun olin niin syntymäytyhmä, ilkeä, vastenmielinen ja häijy että erehdyin koko tiedekuntaan. Mikä tiede, eihän ne edes osaa mitään. Kun juttu vuoti tietoon -- siis että katsottiin riittävän pahaksi sisäänotettavaksi --- aloitti ensimmäinen loputtoman jeremiadin siitämiten ki a m a l i a kaikki l
ääkärit on.
No, sinä teit kyllä n minulle ensimmäisenä vuonna selväksi kun yleensä tunnettiin, ettet pidä m inusta ja onhan minussa tietenkin paljon alkjon p a l j o n muutakin puelessäö. Ky,llä se niin on, että se ammattikunta on kokonaan lakkautettava. Hyvää yritystä on, suurin osa häipyi 90-luvulla puuhaamaan muuta, niin kuin itsekin tein. Pääsin sanomaan, kun puhelin soiu ja siellä ruikuettaan, arvaa mitä se lääkäri nyt mulla-mitä se lääkäri nyt-ämitä se lääkri -- kun sain sanottua, mitäs tänne rimputat, ei ole edes tuttu, ja lopulta, en ole koko ammatissa.
Ei muuta kuin lopulliseen ratkaisuun. Niin on kautta aikojen päästy kaikista viholliskuvista, kannatan kovasti kaasukammioitten rakentamista ja jokaisen taopamista, kun et ketrtan tykkää.
Oli se onni (tai enpä tiedä) että viime kesänä kun tuli munuaisaltaan tulehdus ja koko munuaistoiminta romahti, kaksi niistä tuhlasi viikonloppunsa pelastaakseen henkeni.
Kyllä se on parasta että teet vain jokaisella heti selväksi ettet yhtä
än tykkää. Enhän minäkään tykkääö papeista pankkineideistä pankkirouvista ja pahin kokemus taitaa olla näistä kunniakörteistä. Se on sitä joukkoonrakastamista!
Kyllä se olisi viisasta vain hirttäytyä, sillä tavalla maailma pelastuu.
Toisinaan minä ihmettelen ihmisten typeryyttä. Ne nämä nuo on en-tykkää - kuin kalanmaksaöly tenavan suussa ja kaikki ammation oerusteerlla. Se tiedetään jo ennaltas , ei olis kannattanut edes tulla vastaanotolle kun niin pahoin tekivät että yötä myöten mokomat yrittyivät pelastaa minut ja munuaiseni. Mutta kun olin jo tajuton ja kun joku on tarpeeksi h ö l m ö pitääkseen minusta ammatostani hulimatta, että hälytti ensihoiyajat ja vaati viemään sairaalaan, ettei ei se känni9ssä ole eikä mömmöjä vedä. Voi miten ajattelematonta. .
Mitäs sitten tulit?
Kun ei sinustalkaan yhtään tykätä.