Ystävien riita

[Pena]

Häh?

[Thomas McElwain]

Häh?

En osannut kirjoittaa, että suomalainen ymmärtäisi. Hę·h. Pitkä, nasaali vokaali. En osaa kääntääkään. So on ehkä vähän niin kuin "no niin."

[Pena]

En osannut kirjoittaa, että suomalainen ymmärtäisi. Hę·h. Pitkä, nasaali vokaali. En osaa kääntääkään. So on ehkä vähän niin kuin "no niin."

Ymmärsin. Ilmoitin vain olevani hereillä.

[Thomas McElwain]

Ymmärsin. Ilmoitin vain olevani hereillä.

Et kai nyt ole hereillä!


Mitä oikein tarkoitit, rakas Jumala, kun
jaoit ihmiskunnan eri uskontoihin?
Juutalaiset sanoivat paastotkaa maanantaina ja torstaina,
lauantaina syökää hyvin.
Kristityt sanoivat ei kun keskiviikkoisin ja perjantaisin
paastotkaa,
sunnuntaisin sitten vähäsen leipää ja viiniä.
Muslimit, myöhästyneenä kuten tavallista,
huusivat ei ei vaan paastotkaa päivällä ramadanin aikana
ja syökää ja juhlikaa joka yö, mutta
varokaa koskemasta mihinkään viiniin.
Mitä Sinulla oli oikein mielessäsi, rakas Jumala,
Sinä, joka et paastoa ollenkaan, vaan
istut kylläisenä ikuisuuden päivien parissa,
imet mangoja ja heität punakeltaiset
kuoret valtaistuimesi juurelle, ja pyöräytät litteät siemenet
alkuvesien pintoja pitkin.

[Thomas McElwain]

Älä esiinny niin suloisena, rakas Jumala,
Sinut tunnen.
Poikasikin tuli tuomaan miekan, omin sanoin.
Sinä käytät aseina pulsareita ja tulivuoria.
Ihmiskuntasi käyttää atomipommeja.
Sanoudun teistä kaikista irti.
En ole ikinä muuta asetta koskenutkaan
kuin isoisäni tekemää suusta ladattavaa,
isoisäni, joka pelkäsi, etten ikinä saa
ruokaa pöytääni,
kun en osaa käyttää asetta.
Vanhuuteen asti olen pärjännyt
metsämarjoilla, jotka olette vaimoni kanssa
minulle antaneet.
Katajanmarjoja en syö.

[Riitta-mummi]

Tiedän Jumalan olevan pelottavan ankara
Hän näyttää voimansa valtakunnassaan
Hän jakaa oikeutta sinne missä
vääryys on ottanut vallan.

Vanhempani puolustivat maatamme
pitäen omalta osaltaan puolia
voimakasta vihollista vastaan.
Silloin muistettiin rukous.

Minä olen lähes rauhan ajan lapsi
koetan siis olla rauhallinen
Aina siihen ei ole annettu tilaa
erilaisuutta on pidetty paheena.

Tyyni vesikin liikahtaa
kun sen pinta rikotaan kivityksellä.
Airon vedot tai hauen loiske
kuuluvat veden elämään.

[Thomas McElwain]

Tiedän Jumalan olevan pelottavan ankara
Hän näyttää voimansa valtakunnassaan
Hän jakaa oikeutta sinne missä
vääryys on ottanut vallan.

Vanhempani puolustivat maatamme
pitäen omalta osaltaan puolia
voimakasta vihollista vastaan.
Silloin muistettiin rukous.

Minä olen lähes rauhan ajan lapsi
koetan siis olla rauhallinen
Aina siihen ei ole annettu tilaa
erilaisuutta on pidetty paheena.

Tyyni vesikin liikahtaa
kun sen pinta rikotaan kivityksellä.
Airon vedot tai hauen loiske
kuuluvat veden elämään.

Oi, oi, oi, kun sinä olet nerokas runoilija.

[Thomas McElwain]

Odotan sitä vuoden päivää
kun tilhit tusinoittain tulevat
valloittamaan pihlajan
tien vieressä.
Ahmivat punaiset marjat
(en tiedä näkevätkö ne punaisina vai eivät)
kunnes
minäkin lennän ikkunalasin läpi
ja liityn tilhien orgioihin,
maiskuttelen pakkasella makeutettuja
pihlajan marjoja
kunnes
yhtäkkiä lennämme kaikki takaisin
kotiimme.
Minkälaisia päiviä Sinä odotat,
rakas Jumala?

[Thomas McElwain]

Ei ole tietoa, rakas Jumala,
miltä näyttivät Eeva ja Aatami.
Mutta heiden lapsillaan on ruskeat,
siniset, mustat, vihreät, ja harmaat silmät.
Heidän lapsillaan on vaalea ja tumma iho,
ja kaikki sävyt niitten väliltä.
Jotkut ovat pitkiä, jotkut vähemmän pitkiä,
jotkut lihavia, jotkut vähemmän lihavia.
Ja tukkaa, kaikenlaista, kaikenväristä,
suoraa ja kiharaa, paksua
ja ohutta,
(kaljuja ei mainita),
kaikki samassa perheessä.
Eevan ja Aatamin perheessä.
Hassua, että ihon värin mukaan jotkut erottelevat toisia.
Ei lehmäkään sorra sitä, jolla on kolme ruskeaa läikkää
kahden sijasta.
Miksei erotella varpaitten pituuden mukaan?
Jalkapallossa ainakin, se saattaa olla pikkuisen
tärkeämpi seikka kuin ihon väri.
Ja kenelle on jalkapallo tärkeämpi
kuin Eevan ja Aatamin lapsille?

[Thomas McElwain]

Potifarin vaimo oli Sinun mielestäsi
kamala nainen.
Rakas Jumala, mene itseesi
ja pane itsesi hänen tilalleen.
Raamatussakaan hänellä ei ollut nimeä
muuta kuin Potifarin vaimo.
Jos hän meni kylään, hän oli Potifarin vaimo.
Jos hän meni torille, hän oli Potifarin vaimo.
Miltä luulet sen tuntuneen hänestä
kun Joosefkin sanoi,
kun olet Potifarin vaimo?

[Thomas McElwain]

Vaikka olen periaatteessa, rakas Jumala,
kieltolaen puolustaja,
minusta punkkarit ja puliukot
ovat Suomen fiksuinta väkeä.

[Riitta-mummi]

Punkkareita en tunne, punkun kyllä.
Tarkoitan punaviiniä slangiksi.

Puliukot, pultsarit tuntevat minut,
liekö sana kiertänyt kartsalla:

'Pyydä Riitalta, se antaa'.
Rahaa tosin vain.

Pultsari ei ylpeile, on nöyrä
pyytäessään, ja muutenkin.

Pultsari ei riitele, on sopuisa
paitsi jos pullo varastetaan.

Lapsikin suuttuu jos sen lempilelu
viedään.

Pultsarista on karsittu koreus
ja kerska.
Jäljellä on herkkävaistoinen ihminen.
Hän on kuin koira,
tunnistaa ystävän.

[Thomas McElwain]

Alussa, suomalaiset luulivat minua juopoksi,
kun en osannut puhua oikein.
Kerran piti soittaa kotiin, että tulen seuraavalla bussilla.
Ei ollut oikeita kolikoita
ja bussipysäkillä pyysin vaihtorahaa.
Ihmiset olivat korskeita,
niin tajusin mistä kiikasti.
Lopulta nuori nainen antoi kolikon ilmaiseksi.
Huomasin naamasta, että hän muisti rakasta isäänsä,
joka ei tullut aina ajoissa pubilta kotiin.
Sitten opin kieltä vähän paremmin
ja ihmiset erehtyivät luulemaan minua ruotsinkieliseksi.
Yks, kaks, kolme,
suomalainen poika.
Sitten opin lausumaan niin hyvin,
että moni luuli minua vakoojaksi.
Minua loukkaa se, että sellaista työtäkään en saanut.
Pitää kai olla raja jossakin.

[Pena]

Ennen vanhaan oli
tippaukkoja.
Ruinasivat apteekista
spriihin sekoitettuja
Hokmannin,
Innosemtsevin
tai pärekoritippoja.

Äitini kohtasi heitä
nuorena farmaseuttina
yöllä päivystäessään.
Opetti minutkin
arvostamaan heitä
hienoina persoonallisuuksina.

Kerran eräs heistä näytti
juuri hankkimaansa partituuria
apteekin neidille.
Oli luopunut syyskylmillä takistaan
voidakseen ostaa sen.
Kertoi osaavansa lukea nuotteja
ja kuulevansa sinfonian
lehtiä käännellessään.

[Thomas McElwain]

Jos lause alkaa
ei millään pahalla,
minusta olisi parasta olla
sitä lausumatta.