Alussa, rakas Jumala, loit taivaan ja maan.
Loit kaiken sangen hyväksi,
mutta et täydelliseksi.
Mitä vikaa niissä on? Voit kysyä.
Sitten tulit alas Baabelintorniin katsomaan.
Se loistava, täydellinen alkukieli,
ihmiskunnan ainoa kieli,
kirkas kuin aurinko, kaunis kuin kuu,
laaja, ilmaiseva, täydellinen niin
kuin kukaan kuolevainen ei pysty kuvittelemaan
leijui ihmiskunnan päällä.
Korjasit sangen hyvän luomakunnan lyömällä
sen ihmeen, alkukielen, joka
särkyi tuhansiin jalokiviin, timantteihin,
smaragdeihin, rubiineihin,
jotka levisivät hujan hajan pitkin
luomakunnan marmorilattioita.
Epätoivoisilla huudoilla jotkut ihmiset kauhulla
itkien keräsivät hiukkaset,
toiset muuttuivat kiljuviksi apinoiksi
ja potkivat timanttisirpaleet tähtisumuja pitkin.
Palasit, rakas Jumala, valtaistuimellesi,
huokasit tyytyväisenä,
siemailit vähäsen kuumaa kahvia ja sanoit,
nyt on työni täydellinen.
