Itsensä ruotiminen

[santtu-62]

No ei kait, mutta tarkoitukseni oli sanoa, että ei pitäisi eroitella mikä on hengellisempää kuin toinen...

Hengellisyyden käsitteeseen liittyvät asiat mielletään suomalaisessa kulttuurissa usein kristillisyyteen. Hengellisyys yhdistetään helposti uskontoon ja erityisesti siihen uskontoon, mitä julkisesti ja hyväksytysti tunnustetaan. …tai vähintäänkin "uskovaisten" yksinoikeutena.
Hengellisyys henkilökohtaisena kokemuksena
Hengellisyyttä voi lähestyä myös arkipäiväisemmin,..
http://www.myllyhoitolehti.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=28

ps. huomauttaisin että lainattuun www.myllyhoitolehti.fi  ei ole minulla tarkoitus käsitellä kenenkään nimimerkin päihteiden käyttöä. Vaan aiheena on hengellisyys, joka minusta ei vaan  käsitteenä ole pelkästään  uskonto.

[Leena]

ps. huomauttaisin että lainattuun www.myllyhoitolehti.fi  ei ole minulla tarkoitus käsitellä kenenkään nimimerkin päihteiden käyttöä. Vaan aiheena on hengellisyys, joka minusta ei vaan  käsitteenä ole pelkästään  uskonto.

Usein taidetaan puhua myös "henkisyydestä" tai "spiritualiteetista", jolla tarkoitetaan vähän yhteisöstä riippuen erilaisia sisäistyneitä kokemuksia, usein jostakin "pyhästä", "suuresta" tai muuta. Numinoosikokemuksista tai - tunteista kai myös puhutaan, ja totta, niitä ei voi linkittää vain kristinuskoon. Olin niistä joskus kiinnostunut noin ylipäänsä. 

[karjalaisenkyösti]

Pitäisikö meidän kenties kasvaa OmaksiItseksi?

Minä olen ainakin täynnä OmaaItseäni.
Pitäisiköhän minun ryhtyä kehittämään tätä itseään täynnäolemista, koska se on eräs vahvuuksistani.
Jostain olen kuullut, että omia vahvuuksiaan on hyvä kehittää ja jalostaa edelleen.

[karjalaisenkyösti]

Onko usko sitä, joka syntyy kasteessa uudestisyntymisen kautta?

Vai onko se kenties sitä, joka syntyy saarnattavan Sanan kautta?

[karjalaisenkyösti]

Sitten on yhteiskuntia ja yhteisöjä, jotka eivät salli ajattelua.

Tai ehkä niin, että ihmiskunta jakaantuu erilaisiin yhteisöihin (körttiläiset, vapaamuurarit, suomalaiset, pitsin nyplääjät, .....).
Yksi ihminen kuuluu yhteen taikka useampaa yhteisöön.
Kaikissa näissä yhteisöissä saa tuoda ajatuksiaan julki tiettyjen rajojen puitteissa.
Jos pysytään rajojen sisällä, ei ole ongelmia ja voi tulla jopa vaikutelma, että kyseinen yhteisö sallii kaiken ajattelun.
Esim. jos vaikkapa Neuvostoliitossa julkisesti puhui myönteiseen sävyyn kyseisen yhteisön arvoista ja kielteiseen sävyyn niistä arvoista, joita yhteisö ei edusta, oli tällaisella ihmisellä täysi sananvapaus ja ajattelun vapaus.

Kaikki yhteisöt sallivat (ja jopa kannustavat) oman yhteisönsä arvojen mukaisen ajattelun.
Kun sitten ylitetään näm arvorajat, alkaa rutina.

[llwyd]

Kaikki yhteisöt sallivat (ja jopa kannustavat) oman yhteisönsä arvojen mukaisen ajattelun.
Kun sitten ylitetään näm arvorajat, alkaa rutina.

Silti voisi sanoa, että rutina on vähän erilaista esimerkiksi liberaalidemokratiassa kuin vaikkapa Stalinin Neuvostoliitossa tai Hitlerin Saksassa. Sanan- ja ajattelunvapaus tuntuu huomattavasti erilaiselta, jos eriävistä mielipiteistä seurauksena on rutinan sijasta kuolema, eikä aina pelkästään itselle vaan myös lähimmille. Samaten voisi sanoa, että vaikkapa herännäisyydessä ja vanhoillislestadiolaisuudessa on melkoista reaalista eroa, mitä tulee eriäviin mielipiteisiin.

[Jampe]

Vai onko se kenties sitä, joka syntyy saarnattavan Sanan kautta?

Vaikea sanoa syntyykö usko kasteessa tai syntyykö se sanaa kuullessa tai syntyykö se ylipäätään. Minusta uskossa ei ole mitään myyttistä tai mystistä; se vaan on niin että ihminen alkaa uskomaan ja sen pituinen se. Kasteessa tapahtuu kyllä raamatun ja kirkkommekin ja lähes koko kristikunnan yhteisen uskon mukaan uudestisyntyminen. Sitä ei kärsi epäillä! Uskon syntymisestä kuitenkin sen verran että raamatun mukaan se ainakin on mahdollista sanan kuulemisesta syntyä. Kuulemisesta, näkemisestä, lukemisesta jne. Pääasiahan ei ole itse sana, vaan se mitä sana sanoo, ilmoittaa!

Ylipäätään olen sitä mieltä, että ei pitäisi arvioida onko jollain tai onko minulla tai sinulla uskoa ja miten se on syntynyt, vaan eikö se riitä että annetaan jokaiselle omasta puolestamme mahdollisuus uskomiseen?  Sehän on sitten hänen ja Jumalan välinen asia sen jälkeen. Elikkä kristityt pitäkööt esillä sanaa, lakia ja evankeliumia mutta varsinkin katsottakoon ettei niitä sekoteta toisiinsa että olisi mahdollisuus uskoa johonkin.  Itse en haluaisi uskoa lailla sekoitettuun evankeliumiin enkä evankeliumilla sekoitettuun lakiinkaan. Lakiin ei tarvitse varsinaisesti uskoakaan, riittää että tajuaa ja tunnustaa itsellensä todeksi sen mitä se sanoo meistä jokaisesta.  Evankeliumiin kannattaa sensijaan oikein uskoa koska uskoahan se vaatii että voisi pitää totena sellaista mitä ei näy. Näkymättömiin uskomista...

[Salis]

! Uskon syntymisestä kuitenkin sen verran että raamatun mukaan se ainakin on mahdollista sanan kuulemisesta syntyä. Kuulemisesta, näkemisestä, lukemisesta jne. Pääasiahan ei ole itse sana, vaan se mitä sana sanoo, ilmoittaa!

 Kristillisessä traditiossa Sanalla viitataan esimerkiksi evankeliumin sisältöön.

[mies valaan vatsasta]

Sielua ei siis olemassa, on referointisi ydin? Eräs ystäväni armeijan ajoilta joutuin pahaan kolariin ja oli hyvin lähellä kuolemaan. Hän kertoi, että sairaalassa hän katsoi itseään katosta ja pystyi hyvin vakuuttavasti kertomaan minulle, mitä hänelle tehtiin leikkauksen aikana. Ei siinä jäänyt epäilyksen varaa. Minä siis katsoi itseään ja rekisteröi tarkasti leikkauksen tapahtumat. Fyysisestikään ei voida sanoa, ettei aivoissa ole mitään, jos mennään tarpeeksi syvälle eli atomitasosta vielä pienempiin osiin. Ihminen kuten kaikki eliöt ovat mikrokosmoksia, jotka voidaan jakaa yhä pienempiin osiin äärettömiin.

En tahdo sanoa, ettei sielua ole. Puhuin ennemminkin siitä, mikä määrittää minua yhtenäisenä persoonallisuutena.
Sielu varmaan olisi sellaista, jos sen pystyisi tieteellisin termein avata, jakaa osiin ja todentaa. Mutta ei onneksi. Se hajoaa äärettömyyteen kuten sanoit.

Tuota noin.  Freud käytti tätä käsitettä (Id)  puhuessaan ihmisen viettipyrkimyksistä.  Jotakin "omantunnon" tyyppistä hän nimitti "superegoksi", eräänlaiseksi moraalikoodeksiksi, joka määrittää henkilölle itselleen hyväksyttävää ja ei-sallittua. Näiden kanssa olen tuuminut itse olla varovainen, niillä on käyttöarvoa kun tehdään sairauskertomusta, ja siinä kontekstissa ne ovat ok kaikin puolin, palvelevat tarkoitustaan.  "Ego" on jokseenkin samaa, kuin nämä meidän ajatteluprosessimme, ja jokseenkin tietoinen osa itseä.  Jostakin syystä niiden käyttö vähän kinnaa arkipuheessa, en tiedä miksi, kai sen tähden että niille annetaan aika vaihtelevia merkityssisältöjä.  Lopulta kukaan ei tiedä, mistä toinen puhuu.... vaikka onpa tuota muuutenkin liikkeellä.

Aah... Sotkin jälleen käsitteitä, tai vetäisin ainakin mutkat suoriksi.
Superego tosiaan määrittää käsitystä omastatunnosta. Mutta idillähän tosiaan tarkoitetaan sitä puolta, josta ihminen ei ole itse tietoinen, jo jota ei pysty säätelemään täysin. Se on se alue, josta tulee käsittämättömiä ohjeita, joita ei voi ymmärtää. Se, että ne tulevat kuitenkin omanitseni sisältä "siitä" tekee minän-käsitteen tietyllä tavalla absurdiksi, vai? Olen voinut ymmärtää tämän väärin.

Mutta itsensä ruotiminen on edennyt vähän liian huimaa vauhtia. Meikäläisellä siihen oli vähän aikaa kahden päivän sisällä junassa 12 tuntia, VR:n myöhästellessä ansiokkaasti molempiin suuntiin - Helsinkiin ja takaisin.

Mutta eikö kaikki loppujen lopuksi katoa äärettömyyteen, kauas ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle? Siksi kai tässä jotain mielekkyyttä on.

[Salis]

Mutta eikö kaikki loppujen lopuksi katoa äärettömyyteen, kauas ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle? Siksi kai tässä jotain mielekkyyttä on.

Kun kaikki katoaa äärettömyyteen, lähestymme absoluuttista totuutta (joka on ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella).

[Leena]

Tietoisuden rajat eivät kulje ihan yksi-yhteen siinä mikä on idiä, mikä egoa jolle kuuluvat esimerkiksi ajatteluprosessit, tai sitä superegoa. Id taitaa olla syvimmällä tiedostamattomissa, ja sitä olisi ajatusprosessein hallittava. Mutta ukko Freud on kauhea jaarittelija, ja jos yrittää kahlata "koottuja" saa ainakin päänsäryn.

[karjalaisenkyösti]

Kasteessa tapahtuu kyllä raamatun ja kirkkommekin ja lähes koko kristikunnan yhteisen uskon mukaan uudestisyntyminen. Sitä ei kärsi epäillä!

Pidän varsin epätodennäköisenä, että ihminen uudestisyntyy kasteessa, mikäli siis on kyseessä se uudestisyntyminen, josta Jeesus puhuu JOh. 3 luvussa, jossa Jeesus sanoo, että taivastenvaltakuntaan ei pääse, ellei synny uudesti.

Jumala kuitenkin on jostain syystä halunnut olla ihmisen näkökulmasta varsin epälooginen ja selittämätön monissa teoissaan ja tarkoituksissaan, joten aina on mahdollisuus, että minulla on tässä asiassa huppu silmillä.
Henkilö, jolla on huppu silmillä, luulee vakaasti jonkun asian olevan jotenkin, vaikka Jumalan näkövinkkelistä asia onkin juuri päinvastoin.
Jos tässä asiassa omaan hupun, niin toivottavasti Jumala sen poistaisi.

[Salis]

Pidän varsin epätodennäköisenä, että ihminen uudestisyntyy kasteessa, mikäli siis on kyseessä se uudestisyntyminen, josta Jeesus puhuu JOh. 3 luvussa, jossa Jeesus sanoo, että taivastenvaltakuntaan ei pääse, ellei synny uudesti.

Ihminen uudestisyntyy kasteessa kristityksi. Tämä on täysin selvä asia. Jokaisen aikuisen pitäisi se ymmärtää.

Jumala kuitenkin on jostain syystä halunnut olla ihmisen näkökulmasta varsin epälooginen ja selittämätön monissa teoissaan ja tarkoituksissaan, joten aina on mahdollisuus, että minulla on tässä asiassa huppu silmillä.
Henkilö, jolla on huppu silmillä, luulee vakaasti jonkun asian olevan jotenkin, vaikka Jumalan näkövinkkelistä asia onkin juuri päinvastoin.

Ihminen voi hengellisesti mielessä syntyä uudesti monta kertaa. Jumalan aivotukset ovat meille täytin tuntemattomia eikä niitä kannata arvuutella.

[Jampe]

Ihminen uudestisyntyy kasteessa kristityksi. Tämä on täysin selvä asia. Jokaisen aikuisen pitäisi se ymmärtää.

Ihminen voi hengellisesti mielessä syntyä uudesti monta kertaa. Jumalan aivotukset ovat meille täytin tuntemattomia eikä niitä kannata arvuutella.

Ensimmäisestä väitteestä olen täsmälleen samaa mieltä, kuten lempisarjakuvassani Asterixissa sanottiin: "tishmalleen!"

Toisen väitteen kohdalla piti hieraista silmiä. Että oikeinko?  Muistankohan ihan tykkänään väärin mutta rippikoulussa taidettiin väittää että ihminen syntyy vain kerran uudesti: kasteessa!  Näin minä olen tähän asti uskonut. Toki en halua väitelllä asiasta mutta kumminkin...

[karjalaisenkyösti]

Ihminen uudestisyntyy kasteessa kristityksi. Tämä on täysin selvä asia. Jokaisen aikuisen pitäisi se ymmärtää.

Asiassa taitaa olla luterilaisen kirkonkin piirissä erimielisyyksiä, vaikka kirkon virallisesti määritelty oppi juuri on se, että ihminen uudestisyntyy kasteessa. Ei se ainakaan luterilaisuuden piirissä näytä aivan niin selvä asia olevan, että kaikki aikuiset sen ymmärtäisivät.

Vapaissa suunnissa taasen pidetään päinvastaista kantaa täysin selvänä, jonka jokaisen aikuisen pitäisi ymmärtää.
Sielläkin viitataam samaan Kirjaan ja samalla tavalla ihmetellään, että kuinka joku voikaan näin selvässä asiassa uskoa toisin, kuin me.

Raamatusta nousee molemmat täysin päinvastaiset ja toisensa poissulkevat käsitykset, joten kyseessä on ennemminkin täysin epäselvä asia.
Toki, jos omaksuu jomman kumman uskonnon tuosta asiasta, kyllä se yksilöihmisen kohdalla näyttää olevan selvääkin selvempi asia, siis se, että ihminen aivan varmasti uudestisyntyy tai ei uudestisynny kasteessa.