Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: PekkaV - 21.08.13 - klo:17:51
-
Kirkko on kristillisten seurakuntien muodostama, uskontunnustuksen tai opinkäsitysten yhdistämä kokonaisuus.[1] Laajimmassa merkityksessään sanalla kirkko viitataan kaikki kristityt kattavaan yhteisöön.[2]
Käsitystä kirkon hengellisestä merkityksestä kutsutaan teologiassa kirkko-opiksi eli ekklesiologiaksi. Eri kirkkokuntien kirkko-opillisia käsityksiä tutkitaan dogmatiikassa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko
-
Minä rakastan kirkkoani. Kirkkoni on kansankirkko.
"Kirkko (kreikan kyriake, ”herralle kuuluva”) on kristinuskon pyhäkkö eli pyhä rakennus. Hiippakunnan keskuskirkkoa kutsutaan tuomiokirkoksi eli katedraaliksi."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkko_%28rakennus%29
-
Yhteystiedot:
http://evl.fi/EVLKuvailutiedot.nsf/YhteystietoEtusivu?ReadForm&lang=FI :
Täältä löydät kaikkien Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien ja hiippakuntien sekä kirkon keskushallinnon toimijoiden yhteystiedot. Listassa ei ole lakkautettujen seurakuntien tietoja. Lisätietoja serakuntaliitoksista:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/56B3F18677075BDEC225720C003B4B73?OpenDocument&lang=FI
Näillä yhteystietosivuilla on myös evl.fi-palvelun jäseniksi kuuluvien kirkon piirissä toimivien järjestöjen, oppilaitosten ja kustantajien yhteystietoja.
Hiippakunnat
Oppilaitokset
Kirkon keskushallinto
Järjestöt
Kristilliset kustantajat
Tietoa palvelusta
-
Keravalla käynnistyy kesäajan keskiviikkoisen aukiolon jälkeen syyskuusta Katupappilan toiminta arkipäivisin klo 10-14, torstaisin myös illalla. Tiistai-iltaisin on myös joskus ohjelmaa, keskustelua alustuksen pohjala ja askartelua. Torstain ilta-aika on uutta. Kokeillaan, onko työikäisillä kiinnostusta. Pappi on myös silloin kuten myös ma, ti ja pe -päivisin. Vastuunkantajina on anglosaksisesta perinteestä suomettuneen kansanraamattuseuralaisen herätysliikkeen kouluttamia vapaaehtoisia.
Jäätyäni eläkkeelle kaksi ja puoli vuotta sitten Katupappila oli uusi. Kun putosin työaikaohjelmoinnista, aamuisin klo 10 avautuva ja klo 10.15 aamuhartaus oli hyvä syy lähteä ulos; ja kun puolisoni oli vielä vuoden töissä, Katupappilasta muodostui päivittäinen käyntikohde eläkevaarin uussosiaalistumiseksi työkontaktien jäätyä. Olen kautta rantain yrittänyt vihjailla kiinnostukseni toimia "kanttorina", virsien aloittajana, koska olen vakikävijänä tuntenut paineita vastuunkantoon vastuunkantajien suunnalta.
En halua kuitenkaan sitoutua. Malmivaaran virsiä olen päässyt joitakin ehdottamaan ja veisuuttamaan, mutta seurakunnan työntekijät ovat niin urautuneita ja "innostuneita", että eivät ole osanneet antaa tilaa oma-aloitteisuudelle. Toisaalta meistä "lampaista" moni on leimautunut passiivisiksi sanankuulijoiksi, ettei siltä suunnnalta myöskään ole tullut kannustusta. Itse olen siksikin haluton muuta suureen ääneen esittämään. En ole halunnut tehdä numeroa. Helpompi on olla passiivinen, vaikka tylsää väliin onkin. Tähän sopinee siteerata esikoistyttäreni kanssa hänen lapsuusaikanaan yhteistä sloganiamme: "Sellaista se elämä on." Jo yhdessäolo, saati -toiminta vaatii kompromisseja. Turvallisuuden, viihtyvyyden ja yhteisyyden tuntemisen hinta on sopeutuminen.
Ja körttiläisyyteen kasvaneena vierastan kansanraamattuseuralaista aktiivisuuskasvatusta, missä on jonkin verran yksinkertaisesti minun taholtani kyse muutosvastarinnasta, muutoksesta, uudesta, että "katsokaa! Ettekö huomaa, se on jo oraalla".
Toivon antaneeni edes hiukan oikeaa kuvaa tilanteesta(ni). Pälkään kuitenkin, että seurakunnastamme lukijan saama kuva on todellisuutta ahtaampi. Kun lähden ihmiskasvoisella asenteella, lähimmäisvastuullisella otteella ottamaan kontaktia, alta paljastuu tasa-arvoinen keskustelukaveri. Ideologiset, eri uskontosuuntaiset erot ovat silloin rikkautta.
Hengellinen koti on kuitenkin koti. Siihen sisältyy myös vanhaa, lainattua ja uutta. Niiden keskeiset suhteet määrittävät koko persoonallisuuden. Kaikki tämä ja Taivas myös.
Nyt kesällä olen käynyt vain parina keskiviikkona, eilen viimeksi. Pappila oli täynnä, 30 henkeä.
Juttelin kaverin, lestadiolaisuudesta kasvaneen, kanssa papeista. Oli puhe Heikki-papista, joka keskusteli Heinimäen kanssa äsken radiossa kirkon nykytilasta. Heikki on lestadiolainen. Yhdessä totesimme, että "hyvä pappi". Kuitenkin lisäsin, että körttipappi on parempi. Kaveri, että "kaikkiko?!", Minä, että "niin". Hän pyöritteli päätään. Tulikohan, vähän siltä vaikutti, meillä huumorin rajat vastaan hänen todetessaan, että välillämme on lasiseinä?
-
En halua kuitenkaan sitoutua.
En minäkään kaikkeen halua sitoutua.
Yhdessä totesimme, että "hyvä pappi". Kuitenkin lisäsin, että körttipappi on parempi.
Ei pidä paikkansa.
Tulikohan, vähän siltä vaikutti, meillä huumorin rajat vastaan hänen todetessaan, että välillämme on lasiseinä?
Karkaistua lasia, sen takana on hyvä olla ja katsella tämän päivän hapatuksia.
-
"Kristinuskon oppien mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta tämän päivän kirkko kehottaa jäsentään luomaan jumalan ihmisen kuvaksi. – Sellainenkin uskonto on toki mahdollinen, mutta kristinuskon kanssa sillä on aika vähän tekemistä.”
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/politiikka/12216-halla-aho-blogissaan-miksi-kirkko-propagoi-islamin-puolesta
Olen aivan samaa mieltä kansanedustaja Jussi Halla-ahon kanssa.
-
Mehän olemme hulivilikörttiläisiä, jotkut taas vakavampia, joillakin on vanhastaan pietistinen näky. Toisaalta täällä on rukoilevaisia, lestadiolaisia, evankeelisia, vitoslaisia ja sitten kirkkouskovaisia. Jumppuhan ei mitään välitä meidän lokeroinnista. Jumppu sanoi: "Luokaamme ihminen".
-
Mehän olemme hulivilikörttiläisiä, jotkut taas vakavampia, joillakin on vanhastaan pietistinen näky. Toisaalta täällä on rukoilevaisia, lestadiolaisia, evankeelisia, vitoslaisia ja sitten kirkkouskovaisia. Jumppuhan ei mitään välitä meidän lokeroinnista. Jumppu sanoi: "Luokaamme ihminen".
Miksi sitten lokeroimme toisiamme. Minustakin on tehty pietisti, vaikka itse en koe kuuluvani tähän lokeroon.
Onneksi Hän on kaatanut minulta seinät ympäriltä jotta saan potkia mihin haluan.
-
--- Jumppu sanoi: "Luokaamme ihminen".
Ihanko totta? :107:
-
Ihanko totta? :107:
Keisarit ja muut kuninkaalliset käyttävät itsestään monikon ensimmäistä persoonaa erottuakseen muista. (Me Aleksanteri ensimmäinen)
-
Keisarit ja muut kuninkaalliset käyttävät itsestään monikon ensimmäistä persoonaa erottuakseen muista. (Me Aleksanteri ensimmäinen)
Valitettavasti tämä Me tulee kyllä vastaan myös körttifoorumilla, jolloin minulle tulee ahdistava olo kun kohotan katseeni kohti ristiä. Uskottelenko, uskottelemmeko olevamme jotain valittua valiojoukkoa (Me körtit)? Häpeän.
-
Oma on rakkain.
-
Oma on rakkain.
Kohtuus kaikessa, myös oman körttiläisyyden suhteen.
-
Kohtuus on hyvä. Keskitie. Suomen Keskusta. Kaikessa.
-
Kohtuus on hyvä. Keskitie. Suomen Keskusta. Kaikessa.
No niin, siitä se taas alkaa kun ruvetaan vääntää politiikka mukaan. Ei ole ihme, että ainakin minä kärsin tämän tapaisista vastauksista.
Kyllä alkaa taas tuoksumaan lautatarhan mädännäisyys ym.
-
Kohtuus on hyvä. Keskitie. Suomen Keskusta. Kaikessa.
Moderato ma non troppo. Raja se on kohtuudellakin.
-
Moderato ma non troppo. Raja se on kohtuudellakin.
Sitoutuminen, värin välinta on kuitenkin joko-tai -asia.
Nykymaailmassa joko-tai -asiat ovat ehdollisia.
-
Kaikki seurakunnat http://evl.fi/EVLKuvailutiedot.nsf/Yhteystietolista?ReadForm&StartKey=Kaikki&type=1&lang=FI
-
Katupappila
Katupappila on seurakunnan "olohuone" Keravan keskustan kävelykadulla.
Katupappila on avoinna joka arkipäivä klo 10-14, torstaisin myös 15-19. Päivä aloitetaan aamuhartaudella klo 10.15 . Maanantaina, tiistaina ja perjantaina paikalla on pappi, keskiviikkona diakoniatyöntekijä ja torstaina nuorisotyönohjaaja. Torstai-iltaisin ennakkotietojen mukaan pappi.
Tiloissa on myös erillinen huone henkilökohtaista keskustelua varten. Katupappilassa voi nauttia kupin kahvia, teetä tai kaakaota. Siellä voi myös lukea lehtiä ja käytössä on langaton verkkoyhteys.
Katupappilan ohjelma http://www.keravanseurakunta.fi/Katupappila.asp
Osoite: Kauppakaari 13, 04200 Kerava
Puhelin: 0400 378009
http://www.keravanseurakunta.fi/toimitilat_katupappila.asp
-
No niin, siitä se taas alkaa kun ruvetaan vääntää politiikka mukaan.
Ei mitään vääntämistä, vaan ajatuksenvirtaa.
Ei ole ihme, että ainakin minä kärsin tämän tapaisista vastauksista.
Mitä tarkoitat "tämän tapaisilla vastauksilla"?
Kyllä alkaa taas tuoksumaan lautatarhan mädännäisyys ym.
Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Saarnaaja
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Saarn.3.html
:icon_smile:
-
Kaikki seurakunnat
Hmm. Ei taida pitää paikkansa.
-
evankelis-luterilaiset
-
No niin, siitä se taas alkaa kun ruvetaan vääntää politiikka mukaan.
Ei mitään vääntämistä, vaan ajatuksenvirtaa.
Ajatuksenvirtaa...nyt taitaa kyllä olla virta kadoksissa jos pitää tuoda poliittinen elämä mukaan kirkkoon.
Ei ole ihme, että ainakin minä kärsin tämän tapaisista vastauksista.
Mitä tarkoitat "tämän tapaisilla vastauksilla"?
Sitä juuri mihin suuntaan yleensä keskustelu körttifoorumilla lähtee "tämän tapaisilla" viestellä rönsyilemään. En kiellä ettenkö itse olisi sortunut tämän "tapaisilla vastauksilla" pistämään keskustelun pois raiteilta.
Kyllä alkaa taas tuoksumaan lautatarhan mädännäisyys ym.
Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Saarnaaja
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Saarn.3.html
:icon_smile:
En viitsi ryhtyä käyttämään raamatun tekstiä. Minulle riittää kun pohdiskelen Kristuksen elämää ja vertaan sitä tämän päivän yhteiskuntaan.
Eipä paljon ole muutosta tapahtunut yhteiskunnassa, puhumattakaan yksittäisistä ihmisistä.
-
Kaikki seurakunnat http://evl.fi/EVLKuvailutiedot.nsf/Yhteystietolista?ReadForm&StartKey=Kaikki&type=1&lang=FI
Hmm. Ei taida pitää paikkansa.
evankelis-luterilaiset
http://www.lutheranworld.org/
Näihin kirkkoihin taitaa kuulua yhteensä 60 - 70 miljoonaa jäsentä.
-
Noh? :017: :003:
Pappa pudonnut veneestä...haitanneeko tuo mittää?
Johonkin keskusteluun voisin yrittää osallistuakin...
tähän en osaa :icon_sad:
-
Ei ole ihme, että ainakin minä kärsin tämän tapaisista vastauksista.
Mitä tarkoitat "tämän tapaisilla vastauksilla"?
Sitä juuri mihin suuntaan yleensä keskustelu körttifoorumilla lähtee "tämän tapaisilla" viestellä rönsyilemään. En kiellä ettenkö itse olisi sortunut tämän "tapaisilla vastauksilla" pistämään keskustelun pois raiteilta.
Kuten seuraavassa on hyvä esimerkki "tämän tapaisilla vastauksilla"?
Noh? :017: :003:
Pappa pudonnut veneestä...haitanneeko tuo mittää?
Johonkin keskusteluun voisin yrittää osallistuakin...
tähän en osaa :icon_sad:
Tähän voi sitten jatkaa EVL.FI sisältöön sopivaksi:
”No eipä tuo haittaa mittää. Poitsuna vaan meinasin onkohan meidän kiinteistöhön muistettu ostaa uudet lumikolat”.
-
Taivas ja kaikki tämä myös.
-
Nämä evl.fi sivustot ovat aivan erinomainen paikka tutustua luterilaisten seurakuntien rakenteeseen ja
toimintaan, sieltä saa runsaasti tietoa ketkä sitä vain haluavat saada.
-
Nämä evl.fi sivustot ovat aivan erinomainen paikka tutustua luterilaisten seurakuntien rakenteeseen ja
toimintaan, sieltä saa runsaasti tietoa ketkä sitä vain haluavat saada.
Tieto ja usko ovatkin kaukana toisistaan. Luettuani http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedemiehen_mietteit%C3%A4_uskosta, oivalsin, että tiede luo myös uskonnollista kieltä; että tiede pitää suurelta osin uskonnollisen kielen "uusimman tutkimuksen tasolla".
Kari Cantell'in "mukaan teoksen nimivalintaan vaikutti se, että 40 vuoden tutkimustyö opetti hänet hyvin kriittiseksi. Luotettavaa tietoa on vähän, sitä on vaikea saavuttaa, ja käsitykset ovat suhteellisia ja epävarmoja. Cantell toteaa, että huippututkijoiden joukossa on sekä vakaumuksellisia uskovaisia että sellaisia, jotka pitävät uskontoa niin turhana, etteivät vaivaudu käyttämään aikaansa edes sen arvostelemiseen. Itse hän katsoo olevansa näiden ryhmien välissä ja suhtautuvansa uskontoon arvostelevasti mutta kiinnostuneena.[4]
Cantell kertoo käsittelevänsä erityisesti hänelle tutuinta uskonnon muotoa, evankelis-luterilaista kristinuskoa. Suuren osan arvostelustaan hän sanoo sopivan yhtä lailla muihinkin uskontoihin. Hänen mielestään monet hänen lukemansa ammattiteologien selitykset kristinuskosta tuntuvat epätyydyttäviltä ja väisteleviltä. Kirjansa hän haluaa suunnata tavallisille ihmisille, joista suurimman osan arkielämää uskonto ei hänen mukaansa juuri kosketa, mutta joita elämän peruskysymykset luultavasti kiinnostavat.[5]
Cantellin mukaan uskonnollisesta vakaumuksesta ei usein puhuta, sillä se koetaan liian henkilökohtaiseksi ja arkaluonteiseksi. Useimpien ihmisten käsityksen uskonnosta Cantell arvelee olevan epämääräinen. Se perustuu luultavasti enemmän lapsuuden ja nuoruuden kokemukseen kuin vanhemmalla iällä tehtyyn pohdintaan.[6]
(lihavoinnit, paitsi väliotsikot, minun)
Usko
Cantell kasvoi herännäisessä perheessä, mutta ei pystynyt uskomaan. Uskonvarmuus on pysynyt Cantellille tämän sanojen mukaan käsittämättömänä. Epäily ja epäusko ovat hänestä paljon luonnollisempia ja inhimillisempiä suhtautumistapoja.[7] Vuosikymmenien kuluessa hänelle itselleen on selventynyt ja vakiintunut uskonnoton käsitys todellisuudesta ja elämästä. Uskonnosta irtautuminen on hänen mielestään vähintään samanarvoinen saavutus kuin uskoon tuleminen tai lapsuuden uskon säilyttäminen.[8] Cantell toteaa, että kirkkoon kuuluminen ateistina on luultavasti moraalisesti kyseenalaista, mutta hän on pysynyt kirkossa lähinnä perinteen vuoksi.[9]
Todellisuus
Cantell toteaa, että ihmisten asuttama maailma on ”häviävän pieni hitu” galaksien joukossa. Asiantuntijoiksi kutsutut ihmiset sanovat, että tärkein ja varmin tiedon lähde todellisuudesta on kirja nimeltä Raamattu. Raamatun mukaan Jumala loi ”taivaan ja maan”.[10] Cantell katsoo, että ajatus Jumalasta kaikkeuden luojana ei auta häntä henkilökohtaisesti lainkaan kaikkeuden ymmärtämisessä. Päinvastoin se tekee sen entistä vaikeammaksi, kun käsittämätöntä ruvetaan selittämään vielä käsittämättömämmän avulla. Se työntää kysymykset kauemmaksi, antaa ongelmille uuden nimen mutta nostaa samalla esiin uusia kysymyksiä.[11]
Cantellista sattuma ei näytä sopivan uskonnolliseen todellisuuskäsitykseen. Uskovat haluavat ajatella, että Jumala ohjaa pienimpiäkin kaikkeuden tapahtumia. Cantell hyväksyy tutkijana sattuman osuuden, eikä hän pidä sitä ihmeenä. Toisin kuin esimerkiksi kristitty tutkija K. V. Laurikainen, Cantell ei näe sen, että alkeishiukkasten liikkeet ovat vain tilastollisesti ennustettavissa, olevan merkki Jumalan toiminnasta. Cantell arvelee, että tällaiset tulkinnat juontuvat voimakkaasta halusta uskoa Jumalaan ja selittää mahdollisimman monet asiat Jumalan avulla.[12]
Elämä
Cantellin mukaan biologiaan perehtymätöntä saattaisi hämmästyttää esimerkiksi nykyisten elämänmuotojen moninaisuus. Biologinen tutkimus on kuitenkin paljastanut erittäin suurta samankaltaisuutta kaikkien elämänmuotojen kesken. Solujen perintötekijöissä tapahtuvat mutaatiot ja luonnonvalinta ovat tuottaneet elämän nykyisen monimuotoisuuden. Tutkimus on edistynyt, mutta edelleen on ihmisiä, jotka pitävät uskontonsa luomiskertomusta totuutena. Luontoa ja sen tapahtumia on pidetty osana niin sanottua yleistä ilmoitusta Jumalan olemassaolosta. Cantell toteaa tähtitarhojen valtavuuden ja elämän monimuotoisuuden järisyttävän ja ihastuttavan hänen mieltään, mutta Jumalan olemassaolosta ne eivät häntä vakuuta. Ludwig Feuerbach kirjoitti 1800-luvulla, että ”kaikki jumalat häipyvät loppujen lopuksi taivaan sineen”. Cantell toteaa, että hänelle ei ole voittamaton ongelma kuvitella maapallolla ilman Jumalan ohjausta tapahtunutta kehitystä, jonka tuloksena on ollut ihminen. Lukemattomat sattumat ovat vaikuttaneet kehityksen suuntaan, ja pienten sattumien vuoksi kehityksen tulos olisi voinut olla aivan toisenlainen kuin se nyt on.[13]
Kuolema
Kuoleman jälkeen ei Cantellin mielestä tule mitään. Kun ihmisen aivotoiminta loppuu, hän ei edes pysty tiedostamaan, että tämä on loppu. Kuoleman hetkellä ihminen lakkaa olemasta yksilö. Kuolleiden sieluista ei ole mitään näyttöä. Puheet ruumiin ylösnousemuksesta ovat Cantellin mielestä jonninjoutavaa hölynpölyä. Ihmisillä on vain yksi elämä, joka on pyrittävä elämään parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeimmiksi asioiksi elämässä Cantell on vanhetessaan kokenut läheiset ihmissuhteet.[14]
Raamatun mukaan ihmiset ovat kuolemattomia, toisin kuin kaikkien muiden lajien yksilöt. Cantellin havaintojen mukaan tämä on vaikea asia joillekin voimakkaasti lemmikkieläimiin kiintyneille uskovaisille. He toivovat tapaavansa eläinystävänsä taivaassa. Cantellin mielestä ihmisen ainutlaatuisen korostus tuntuu kiusalliselta.[15]
Ihminen
Cantellin mukaan ihmisen ja muiden lajien eroa liioitellaan suuresti. Cantell näkee erot pikemminkin liukuvana sarjana pieniä aste-eroja. Ihmisen vaistot ohjaavat hänen arvelunsa mukaan toimintaa voimakkaammin kuin ihmiset itse yleensä tiedostavat. Omatunto on Cantellista voimakkaasti kulttuurin, kasvatuksen ja ympäristön muovaama. Sanoilla henki ja sielu on yritetty kuvata huonosti tunnettua ihmisaivojen toimintaa.[15]
Kristinuskon historia on lyhyt verrattuna ihmisen kehityshistoriaan. Ihmisen esivanhemmat osasivat käyttää työkaluja ainakin 2,5 miljoonaa vuotta sitten, ja eräillä muillakin eläimillä on vastaava taito. Cantell kysyy, missä vaiheessa ihminen sai Jumalalta kuolemattoman sielun. Luonnontutkijana Cantell näkee ihmisen kehityksen vähäisten muutosten liukuvana sarjana. Ruumiista erillistä sielua tai henkeä ei hänestä ole olemassa. Ihmisen henkinen ja ruumiillinen puoli liittyvät saumattomasti toisiinsa. Kaikki ihmisaivojen toiminta on aineellista, vaikka sen toimintaa ei tunnetakaan alkeishiukkasten tasolla. Kaikki henkiseksi kutsuttu toiminta on hänen käsityksensä mukaan aineeseen kuuluvaa. Mitään aineesta riippumatonta hengen maailmaa hän ei näe olevan olemassa. Ruumiin ylösnouseminen on hänestä mieletön ajatus.[16]
Kun kristinusko korostaa nöyryyttä ja vaatimattomuutta, tätä asennetta tarvittaisiin Cantellin mielestä erityisesti ihmisen suhtautumisessa luontoon. Maapallo ei ole mikään kaikkeuden keskus, ja ihminen on vain valtavan kokonaisuuden mitätön osanen. Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Ajatus ihmisestä ”Jumalan kuvana” on ihmisaivoissa syntynyt toivekuvitelma. Cantellin mielestä tämä on järjetöntä ja kohtuutonta ihmisen itsensä ylentämistä koko muun elävän luonnon yläpuolelle. Luonnontieteilijänä hän kokee kristinuskon voimakkaan ihmiskeskeisyyden outona, vieraana ja vastenmielisenä.[15]
Uskonto
Cantell arvelee, että alkeellisissa oloissa eläneiden entisaikojen ihmisten elämää painostivat varmaan erilaiset ahdistuksen ja pelon aiheet. Ympäröivän todellisuuden ilmiöt olivat outoja ja pelottavia. Luonnonilmiöihin ja elämänkulkuun liittyi suunnattomasti taikauskoa. Ihmisluontoon kuuluu, että vaikeallekin asialle täytyy yrittää löytää selitys. Jumalten palvonta ja lepyttäminen syntyivät näistä tarpeista. Kertyvä tieto on antanut ihmiskunnalle tarkemman käsityksen maapallosta ja sen ympäristöstä. Ihminen on oppinut ymmärtämään paremmin myös omaa mieltään ja sen pelkoja. Taikausko on väistynyt tiedon tieltä. Henkien ja jumalien määrä on vähentynyt. Selityksenä sille, että järki ei ole kokonaan syrjäyttänyt uskoa, on pohdittu mahdollisuutta, että uskonnosta olisi ehkä ollut evoluutiossa hyötyä. Ongelmissaan ja kaipuussaan parempaan elämään ihminen on luonut jumalan. Inhimilliset tarpeet ”pitävät hengissä kaikkia uskontoja lukemattomine versioineen ja keskenään riitelevine kuppikuntineen”.[17]
Moraali
Cantellin oma havainto on, että suomalaiset uskovaiset ovat aivan samanlaisia kuin suomalaiset uskonnottomatkin. Hän kertoo saaneensa käsityksen, että monet uskovaiset pitävät mielessään itseään hieman uskonnottomia parempina. Monen uskovaisen suhtautumisessa toisiin ihmisiin on hienoisesti näkyvissä tietoinen tai tiedostamaton tunne omasta paremmuudesta. Nämä ovat henkilökohtaisia vaikutelmia, joiden Cantell toteaa voivan olla oikeita tai vääriä.[18]
Cantell esittää, että evoluution kuluessa ihmisen perintötekijöihin on vähitellen varastoitunut hyödylliseksi osoittautunutta informaatiota, Jonkinlaisen yleiskäsitys inhimillisestä hyvästä ja pahasta saattaa hänen mielestään olla perintötekijöissämme. Tällainen informaatio voisi säilyä ja kehittyä, koska ihminen on ajatteleva laumaeläin ja koska tällaisen informaation avulla ihmiset ovat parhaiten tulleet toimeen keskenään. Niin sanottu omatunto on Cantellista kuitenkin vain suhteellinen, ja se voi antaa vain karkeita yleissääntöjä. Enemmän ohjeita siirtyy hänen käsityksensä mukaan kulttuurin välityksellä.[19]
Jumala
Deistisen jumalakäsityksen ja täyden ateismin välinen ero on Cantellista mitätön. Panteistinen ajatus jumalasta jää hänen mielestään kovin epämääräiseksi. Cantell on samaa mieltä Arthur Schopenhauerin kanssa, että kyse on vain ”kohteliaasta ateismista”. Kolmas keskeinen vaihtoehto tässä yhteydessä on perinteisen teismin Jumala, joka loi kaikkeuden ja seuraa tarkasti kaikkia sen tapahtumia.[20]
Monet ajattelijat ovat pyrkineet todistamaan Jumalan olemassaolon, mutta tällainen toiminta ei Cantellista ole johtanut mihinkään. Jos Jumala on olemassa, miksi hän ei ole antanut tietoa itsestään, Cantell kysyy. Usko Jumalaan perustuu hänestä vain henkilökohtaiseen kokemukseen.[20]
Jeesus
Käytännöllisesti katsoen kaikki käsitykset Jeesuksesta perustuvat Raamattuun. Evankeliumien kirjoittajista tiedetään hyvin vähän. Uusi testamentti on Cantellista tiedonlähteenä ristiriitainen. Cantell toteaa, että hänen tietonsa eivät riitä erottelemaan Jeesuksen sanomisista niitä, jotka olivat siihen aikaan uusia, niistä, joita oli esitetty jo ennen hänen aikaansa.[21]
Tutkijat ovat pyrkineet etsimään olennaisimmat asiat Jeesuksen puheista. Cantell epäilee, kuinka luotettavasti Jeesuksen opetusten esitykset kuvaavat Jeesuksen omaa sanomaa. Monet Uuden testamentin esittämät Jeesuksen ajatukset ovat Cantellista epämääräisiä ja vaikeaselkoisia. Hän on kuullut lukuisia saarnoja koskien tarinaa Martasta ja Mariasta[22], mutta ei ole koskaan kuullut arvosteltavan Jeesuksen Cantellin mielestä epäreilua ja kehnoa toimintaa sen yhteydessä. Vuorisaarnan ohjeet ovat Cantellista liian kärjistettyjä yksilöiden ja yhteisöjen suhteiden perustaksi.[23]
Helvetti
Cantell toteaa erityisesti ajatuksen helvetistä päästäneen ihmisen mielikuvituksen valloilleen. Hänen mielestään kirkon suhtautumisessa helvettiin paljastuu inhimillinen alhaisuus ja pahansuopuus. Helvetin tulella on ahdistettu ihmisiä tuhansien vuosien ajan. Sitä on käytetty uhkana, kostona ja vallankäytön välineenä. Helvetin yhteensopiminen kaikkihyvän ja kaikkivaltiaan Jumalan kanssa tuntuu hänestä mahdottomalta.[24]
Ihmisten jakaminen taivaaseen ja helvettiin meneviin tuntuu Cantellista mielettömältä ja ihmisten oikeudenmukaisuuden tajua loukkaavalta. Ihmisten välillä on hänen havaintojensa mukaan vain aste-eroja, eikä hän katso tuntevansa täysin pahoja tai täysin hyviä ihmisiä. Cantellin mielestä helvettiajatuksen kautta on tehty ihmiskunnalle suunnatonta vahinkoa. Tämän vuoksi se pitäisi nopeasti poistaa kristinuskon opinkappaleista. Tämän hän toteaa vaikeaksi, koska helvettioppi perustuu Jeesuksen sanoihin Raamatussa. Jos helvetti otettaisiin pois, kristinuskosta putoaisi pois muitakin asioita.[25]"
http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=post;quote=125617;topic=3371.15;num_replies=27;sesc=90501ae1343d7540a03d60148bf83707
http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi
Cantell, Kari: Tiedemiehen mietteitä uskosta: Kutsu elämänkatsomukselliseen pohdiskeluun. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21018-8.
(Käytämme samaa kauppaa kesäpaikassamme. Jos näen hänet ensi kesänä, kysyn ovatko hänen ajatuksensa muuttuneet. Kirjan ilmestymisestä on pian kaksikymmentä vuotta. Taka-ajatuksena vilpitön uteliaisuus, mutta myös "Routa porsaan kotiin ajaa" -sanonnan testaus.
Perheeni oli Cantell'eiden kanssa 60-luvulla samaa körttiseurapiiriä Mikkelissä. Kari Cantellin suvussa on ollut paljon kirkollisten virkojen haltijoita.)
-
Kiitos taas Pekka mielenkiitoisesta artikkelista jonka olit huomannut laittaa isotekstillä meitä näkövammaisia varten.
Tämä sika sotki pottuhalmeen niiltä jotka etsivät tai epäilevät. Usko on lahja joka saadaan jos otetaan vastaan. Heränneessä kodissakin kasvanut voi heittää kalliin lahjansa pois, tai rikkoa sen.
Jeesukse puheet vertauksin aukeavat paremmin minulle kuin Cantellin sanankäyttö.
...
Seppo, voiko lukiessaan jollakin "nappulalla" suurentaa tekstiä. Näen kyllä auttavasti, mutta vaivalloisempaa kuin ennen . Ehkä tilanne korjautuu uusilla silmälaseilla sitten kun tutkimusten jälkeen ne saan.
Älkää silti alkako takiani vaivaa näkemään. Ehkä onkin tarkoitettu että luen vähemmän.
-
Kiitos taas Pekka mielenkiitoisesta artikkelista jonka olit huomannut laittaa isotekstillä meitä näkövammaisia varten.
Tämä sika sotki pottuhalmeen niiltä jotka etsivät tai epäilevät. Usko on lahja joka saadaan jos otetaan vastaan. Heränneessä kodissakin kasvanut voi heittää kalliin lahjansa pois, tai rikkoa sen.
Jeesukse puheet vertauksin aukeavat paremmin minulle kuin Cantellin sanankäyttö.
...
Seppo, voiko lukiessaan jollakin "nappulalla" suurentaa tekstiä. Näen kyllä auttavasti, mutta vaivalloisempaa kuin ennen . Ehkä tilanne korjautuu uusilla silmälaseilla sitten kun tutkimusten jälkeen ne saan.
Älkää silti alkako takiani vaivaa näkemään. Ehkä onkin tarkoitettu että luen vähemmän.
Kyllä voi. Selaimen asetuksissa se löytyy. En tiedä mitä selainta käytät, mutta Chromen asetuksissa (kolme viivaa oikeassa yläkulmassa) on kuudes rivi ylhäältä lähennä, josta voita säätää sitä
-
Kiitos Seppo ! Ihan noin suurta ei ainakaan vielä tarvita, mutta kiva tietää. En mene asetuksia söhräämään, mutta Lotan ja Martan isi on expertti.
Apuja siis löytyy.
Nyt selvi myös toistuvat lyöntivirheeni. En ole kai nähnyt kunnolla pitkään aikaan, vaan olen sitkeillyt jotenkuten. Myös valaistus, liian kirkas tai hämärä ovat olleet ongelmia jo kauan.
-
PekkaV, kiinnostaa onko kokemuksia kerrottavana alfa-kurssilta.
Itse kävin sellaisen Hml:ssa, varmaan liki 10 vuotta sitten.
-
Kiitos kysymästä! Kaksi käyntiä on takana. Uudet laulut ovat olleet opissa. Olen asennoitunut, että täysillä mennään. Alue on jollakin tapaa aivan uusi. Lähestymistapa tulee siis 70-luvulta Englannista. En tiedä, mitä erilaista siinä on aikaisempaan kokemukseeni yleensä.
Kuten uskonnonharjoituksessa aina on keskeistä ihmisten kohtaaminen, tapaaminen, ystävystyminen.
Omat juureni tähän Alfaan juontuvat kahden ja puolen vuoden takaa kun jäin eläkeelle. Vasta perustettu Katupappila antoi oivan ja kiinnostavan syyn pungertaa ylös ja ulos aamupäivällä joka arkipäivä. Vastuunkantaja-vapaaehtoisina oli Alfakurssin käyneitä. He tietysti puhuivat kurssista ja ehdottivat osallistumista, myöhempää ikäluokkaa vaikka olivat, en voinut enää vastustaa painetta. Keravalla lienee Suomen mittapuussa vilkas kansanraamattuseuralainen toiminta, mikä samaistuu Alfa-aktiivisuuteen. Eilen kuulin, että todistettavasti Keravan messukävijät muodostavat keskimääräistä suuremman aktiviteettiryhmän Suomessa.
Miten tämä kaikki sitten suhtautuu herännäis-körttitaustaani? Kuulin aikoinaan, että läheinen, vanhempi serkkuni oli "siirtynyt" Kansanraamattuseuraan. Se on ollut jonkinlaisena ajatuksellisena tukena hairahdukselleni, eksymiselleni väärään porukkaan.
Mutta kun he ovat tässä olleet lähinnä. Körtit Keravalla ovat vanhoja, eivät tosin sen vanhempia kuin alfat minua nuorempia. Olen tässäkin väliinputoaja, vai liekö harhaa?
Alfan kohderyhmä painottunee nuoriin, joilla ei ole aikaisempaa seurakuntaelämäkokemusta. Noin kymmenen hengen ryhmässämme on tosin yksi ikäiseni ja kaksi melkein ikäistäni.
En tiedä, tiedänkö mihin alfa ihmisessä nappaa, vai nappaako mihinkään sen kummemmin kuin mikä tahansa muu? Se vain on paikallinen ja ajallinen tuote ja pysyy hengissä siinä missä körttiläisyyskin mikäli pystyy vastaamaan kunkin ajan kysymyksiin ja ihmisen tarpeeseen, so. ikävään ja kaipaukseen. Viittaan virsikirjan virteen 415, josta, vn, kerroit äsken, eritoten sen loppuun lähdemme liikkeelle kaipauksesta.
Olen liikkuva äänestäjä, juureton, vapaa, sanoisin intellektuelli jos olisin lukenut enemmän ja älykkäämpi. Tämä on kuitenkin tilanteeni ja elämäntieni vaihe. Huomenna voi olla toisinkin. Uusi aamu kaiken muuttaa voi.
Ensi kuun 19. ja 20. päivä on seurakunnan leirikeskuksessa viikonloppukokoontuminen. Siellä körttiveri punnitaan, mikä on pysyvää. Yhdessäolon kiinnostavuus...
Ajallisesti edellä mainitut tapahtumat osuvat eroamiseeni Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosaston puheenjohtajuudesta. Takkini oli tyhjä, koska olin ollut kymmenen vuotta. Halusin antaa tilaa nuoremmille, joita ainakaan minun tietojeni mukaan ei ole ilmaantunut – vielä. Olen optimistinen. Virallisesti osastossamme ei nyt ole puheenjohtajaa. Mutta mikä ilahduttavaa: seurakalenteriin oli ilmestynyt merkintä seuroista ensi kuussa. Takuuhenkilöni ovat olleet aktiivisia - ne kolme, neljä eläkerovastia?
Näillä mennään.
-
Körtit Keravalla ovat vanhoja
Kansanraamattuseuralais-vivamolainen kysyy "Oletko uskossa?", körtti "Tulitko traktorilla vai autolla?"
Hengellisestä nuoruudestaan johtuen kansanraamattuseuralais-vivamolainen kulkee äitikirkon helmassa, körtti isäkirkon askelissa. Siksi nuori körtti ei näy nuorisojengiläisessä hartaudenharjoituksessa. Hän julistaa evankeliumia kutsumustyössään. Siksi kirkon tunnusten alla kokoontuvat körtit ovat vanhoja. He ovat nuortuneet lapsuuden kynnykselle kuten vanhuudessa käy. He ovat todellisia seurakunnan isiä ja äitejä todistaessaan historiallaan ja henkilöhistoriallaan uskovaisuuden, Kristuksen seuraamisen pitkää kaarta.
-
Kiitos PekkaV, olipas mielenkiintoista lukea juttuasi alfa-kurssista, joka vasta alussa, eiköhän niitä kokoontumisia ole 10 ellen nyt ihan väärin muista.
Mielenkiintoista pohdiskelusi myös herätysliikkeiden "näkymisestä" Keravalla.
Hämeenlinna on vähän jännä paikka, kun katsoo vaikka paikallisten kaupunkiuutisten ilmoitussivua...
jopas on kristillistä järjestöä ja yhdistystä pilvin pimein järjestämässä kokoontumisia...varmaan yli 10 ?
Omalta osaltani...mihin herätysliikkeeseen kuulun...jotenkin...en sitä hirveästi pohdi enkä pidä "pääasiana"...
Sen tiedän että viime vuosina olen kovasti körtteihin kallistunut...
En tiedä sitten olenko "varttikörtti", kuten yksi ystävä sanoo...olenko sitten kaksi varttia kooärässää...
ja yksi vartti kooällää...vai miten...jotenkin..."veisaava laulunlyömä messuissa käyvä bluesdikkari" :023:
Pääasia että olen taivastiellä armahdettuna syntisenä taivaltajana...Jeesukseen turvaten...toivossa eläen...
-
Olen kutsunut herätysliikeisiin kuulumattomia "yleiskristillisiksi". Heitä lienee enemmistö. Monet ovat "liepeillä" tai "lähinnä". Vaikutteita tietysti saavat kaikki lähimmäisistään ja seuraavaksi lähemmistä...
-
Olen kutsunut herätysliikeisiin kuulumattomia "yleiskristillisiksi". Heitä lienee enemmistö. Monet ovat "liepeillä" tai "lähinnä". Vaikutteita tietysti saavat kaikki lähimmäisistään ja seuraavaksi lähemmistä...
Minun nimikkeeni on selvä, mutta mikä pakko meidän on kutsua joksin, kun eivät itsekään tiedä oikein mitä olevat. Pelkkä kristitty riittää ja on useinmiten riittävän tarkka.
-
Keravan seurakunnassa alkaa Vanhusten viikko. Koko syksyn juhlimme myös 50-vuotiasta kirkkorakennustamme, eilen virsimaratonilla, johon oli valittu 50 seurakuntalaisten valitsemaa virttä. Virret veisattiin kokonaan, ainakin ne 20 viimeistä, joihin ehdin mukaan.
En huomannut yhtään körttivirttä.*)
Viimeisenä veisattiin kymmenen suosituinta. Suosituin oli 31 äänellä Oscar Ahnfeltin säveltämä vuodelta 1872 (sanat Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.) virsi 338:
1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.
3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.
Toiseksi eniten 26 äänellä tuli virsi 517:
1.
Herra, kädelläsi
asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat
uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
...
Kolmanneksi jne. oli äänestetty: 600, 571, 341, 462, 472, 125, 509, ja kymmenentenä virsi numero 301.
Sivulle http://www.keravanseurakunta.fi/news.asp?id=7892 tullee tarkempi selvitys äänestyksen tuloksista.
*) "Seuraavat virsikirjan virret ovat myös Siionin virsiä:
28a, 75, 103, 121, 150, 151, 170, 173, 174, 202, 203, 205, 212, 225, 244, 250, 285, 286, 288, 299b, 307, 308, 310, 311b, 312, 332b, 334, 358, 359, 360, 361b, 362 (veisataan virren 349 sävelmällä), 364 (veisataan virren 287 sävelmällä), 365, 371, 382, 386, 406, 407, 409, 465, 496, 504, 539, 552, 557, 560, 561, 622, 628, 631b, 632 = 52 kpl
Seuraavat virret ovat muuten herännäishenkisiä **) (esim. körttiläinen tekijä tai tuttu Vanhasta [1701] virsikirjasta):
21, 24, 43, 55, 69, 74, 76, 113, 153, 175, 179, 192, 256, 277, 296, 349, 352, 374, 381, 440, 456, 467, 477, 501, 518, 524, 566, 592, 617, 618 = 30 kpl"
(lähde: Herättäjä-Yhdistyksen musiikkisihteeri samuli Korkalainen, samuli.korkalainen@h-y.fi.)
**) "herännäis-körttihenkisyydestä" kts. http://www.h-y.fi/herannaisyys
-
http://www.keravanseurakunta.fi/news.asp?id=7912
-
No, Jeesuksen olemassaoloa on koettanut enää 1800-luvulla kiistää jokin kielitieteilijä, hänet puhallettiin kevyesti kumoon, sillä mielipide on muuta kuin tiede. Samaa kirjoittaa Jorma Palo, sillä hän ihan pursui kirjoja melanoomaan sairastuttuaan. Hän totesi, ettei vain "voi uskoa". Hän oli niin etäinen - vain neuron proffa - ei sitä ilennyt kyselemään mennä, kun mies vielä poti melanoomaa.
Jäin miettimään mitä hän siis ei voi. Kokea? Pitää totena? Puhua Jumalalle? Vieläköhän Karia kehtaisi tavoittaa, ilman, että hän kokee joutuneensa käännytyshyökkäyksen kohteeksi. Hän oli enoni parhaita ystäviä, mutta kun Tapani kuoli jo 1965.
Luin itse mielenkiintoisen tekstin uskonnollisuuden/hengellisyyden periytymisestä. Varsin kristitty äitini sen taisi antaa. Tästä keskustelu osoittautui useimmilla tahoilla mahdottomaksi - se nähtiin Lamarckismin uudelleenlämmityksenä - enhän minä osaa soittaa pianoakaan vaikka äiti osaa, ja vielä soitti raskausaikana hyvin paljon. Eli tieto, opittu kyky tai taito ei voi siirtyä. Viime aikoina on vain alettu enenevässä määrin miettiä persoonallisuuden rakennepohjan periytymisen mahdollisuutta. Onko enties ihminen persoonallisuuden rakenteeltaan vaikka eri tavoin sensitiivinen, mielikuvituksekas, kokeva, pophdiskeleva - mitä ihmiset uskomisena mahtavat pitää. Sen kaiken tahtoisin tietää, itselleni tämä kaikki entistä voimakkaammin puhuu sen puolesta, että ihminen ei uskomisillaan lopulta voita omakseen tuumaakaan taivasta ---
Joskus kuulin niinkuin sanottavan, että Jumala ei vastaa tieteelliseen uteliaisuuteemme, mutta perimmäiseen syvään yksinäisyyteemme. Se on sitten tulkittu joko siten, että niin, juuri niin, luotui kaipaa yhteyttä luojaansa - Tai: Ajatyelkaa millainen narsistinen tyhjiö, kun "jumalaa" vähempi ei riitä sitä täyttämään.
Voin vain todeta, että yritin elää ateistina, eikä se onnistunut minulta.
TERV RIITTA-MUMMI.
-
enhän minä osaa soittaa pianoakaan vaikka äiti osaa, ja vielä soitti raskausaikana hyvin paljon. Eli tieto, opittu kyky tai taito ei voi siirtyä.
No niin. Sinulta jäi yksi asia huomaamatta. Mekaaninen pianonsoiton taito ei tullut kohtuun, mutta musikaallisuus tuli. Näin on äitien ja isien veisuu myöskin periytynyt jälkipolville kuten kaikki musiikinharrastus ja vaikka äänilevyjen kuuntelu. Tämä sama jatkui vielä kohdun jälkeen, jos kotona harrastettiin musiikkia missä muodossa tahansa.
-
Leena erikois-huomioi minun silmäni, kun hän tietää missä mennään. Mutta ei tarvitse, hyvässä valossa kyllä näen riittävästi tav.kokoistakin.
Muuten ammatti-ihmisen pohdiskelu esim. periytyvistä ominaisuuksista kiinnostaa kovati. Näen selvästi muutamia suvun ihmisiä jotka ovat samaa iloista, melankoolis-hysteeris-hermoherkkää tyyppiä kuin itsekin luulen olevani. Miksi siis toiset, siis kaikki, eivät ole, vaan ovat ihan jalat-maassa tallaajia. Kasvatus ?
Oikein pelottaa miten Lottaa pitää hoitaa, kasvattaa ja helliä, että loistava luonne pienine pintavikoineen (änkyttää hiukan, nyt) ei turmeltuisi.
Änkytys alkoi puheterapian jälkeen.
...
Eilen kävi taas Jalovaaran mainostus omista rukousilloistaan hermoihini. Kuinka h ä n e n kokouksissaan kuurot saavat kuulonsa, sokeat näkönsä !
Jeesus kyllä parantaa, kenet parantaa.
-
Onpas seuratuvalle tullut Leenalta nyt paljon pitkiä kirjoituksia...
Täytyy koittaa oikein hiljentyä ja keskittyä niitä lukemaan, syventyä kaikessa rauhassa :eusa_angel:
Mutta tähän mitä Seppos sanoo musikaalisuuden siirtymisestä kohtuun...just joo...tässä varmastikin
syy siihen miksi "meidän Martta" vaikuttaa niin musikaaliselta.
Lähtee innolla mukaan taputtamaan käsiään...hytkyy tahdissa jos vähänkin musiikkia jostain kuuluu.
Pappahan tässä ylpeänä ajattelee että "suvun perintöähän" tämä...
Kati-äiti oli tiiviisti musiikin ja laulun kanssa tekemisissä odotusaikanaan, lauloi kuorossa,
oli musikaaliesityksissä mukana ym. ym....ja vielä ihan odotuksen loppuvaiheessa kovasti veisuutuntumaa
Isooskyröös...
Nyt sitten äiti lauleskelee iltarukouksen jälkeen jonkun "tuutulaulun" (enimmäkseen Simojokea) Martan
sängyn vierellä :023:
-
Keravan seurakunnassa alkaa Vanhusten viikko. Koko syksyn juhlimme myös 50-vuotiasta kirkkorakennustamme, eilen virsimaratonilla, johon oli valittu 50 seurakuntalaisten valitsemaa virttä. Virret veisattiin kokonaan, ainakin ne 20 viimeistä, joihin ehdin mukaan.
En huomannut yhtään körttivirttä.*)
Viimeisenä veisattiin kymmenen suosituinta. Suosituin oli 31 äänellä Oscar Ahnfeltin säveltämä vuodelta 1872 (sanat Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.) virsi 338:
Keravan kirkkoa juhlitaan myös 27.10. messulla, joka on myös entisten nuorten juhla. Sinne olen kovasti tulossa. Toivottavasti näen siellä paljon vanhoja tuttuja.
Huomenna Keravalla on lähetyspyhä. Sinnekin olen tulossa. Se on aikainen herätys ja pitkä kirkkomatka, mutta ei auta. :icon_wink:
-
Tässä linkki arkkipiispa Mäkisen puheen referointiin Kotimaa24:ssa:
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12897-arkkipiispa-maekinen-kaikki-yhteisoet-voivat-suojella-tai-tuhota-elaemaeae
Jutun lopussa on linkki koko puheeseen Diakoniainstituutin seminaarissa. Kun on aikaa, kannnattaa perehtyä pdf-linkkiin.
-
Liity kirkkoon
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/8438D1117EB147FFC225706C003CD2E9?OpenDocument&lang=FI
-
Samat sanat, liity kirkkoon.
Vapaa-ajattelijat ajavat taas viha-asiaansa:
http://www.kotimaa24.fi/edistavatko-vapaa-ajattelijat-vakaumusten-tasa-arvoa/comment-page-1/