Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Kalistaja - 11.03.15 - klo:20:26
-
Seinäjoella jollain lailla jyllää helluntailaishenkinen Houm Church. Asiasta on tullut myös noin 8 minuutin televisio-ohjelma tahi oikeammin piendokumentti. Ylen tuosta ohjelmasta netissä kertoneessa still-kuvassa lauloi ylistyslaulua ylistyskuorolainen, jonka minä olen tulkinnut körttinaiseksi. Toinen körttinainen on laittanut tästä kirkkokunnasta ikään kuin kehotus- tai kannatusviestiä somessa.
Katoaako piskuinen körttikansa - tahi osa siitä - helluntailaisten syliin? :kahvi:
Kirkkokunta vaikuttaa tosiaan olevan Houm Church, ei esimerkiksi Home Church.
-
Vauhdikkaan näköistä hommaa ja hyvää kotisivuosaamista. Viestintä näytti hyvin helluntailaistyyppiseltä eli Jeesus sanan toistamista. Alkutekstissä oli hyvin körttiläinen painotus.
Uskontoa parempaa bisnestä ei ole eikä tule. Ihmiset ostavat rahallaa paikan taivaassa.
-
Ennen kuin toisin todistetaan, uskon, että toiminta on täysin vilpitöntä eikä rahankeruuhenkistä.
-
Ennen kuin toisin todistetaan, uskon, että toiminta on täysin vilpitöntä eikä rahankeruuhenkistä.
Näin minunkin tekisi mieli tehdä, mutta kun luin heidän tekstejään niin tuli vaan tuo vanha hokema mieleen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
-
Heillä, kuten millään muullakaan vapaalla suunnalla ei ole verotuloja mahdollistamassa toimintaa.
Evankelisluterilaisen kirkon sisäiset herätysliikkeet voivat käyttää ainakin yhteisesti rahoitettuja tiloja, vaikka saarnamiesten ja naisten palkat tulisivatkin kansan karttuisasta kädestä.
Ao.seurakunnasta en sano mitään, kun näin vain uutisvälähdyksen...
-
Heillä, kuten millään muullakaan vapaalla suunnalla ei ole verotuloja mahdollistamassa toimintaa.
Evankelisluterilaisen kirkon sisäiset herätysliikkeet voivat käyttää ainakin yhteisesti rahoitettuja tiloja, vaikka saarnamiesten ja naisten palkat tulisivatkin kansan karttuisasta kädestä.
Ao.seurakunnasta en sano mitään, kun näin vain uutisvälähdyksen...
Evankelisluterilaisen kirkon lähetysjärjestöt (kirkkohallitus määrittelee statuksen) saavat seurakunnilta budjettitukea. Herättäjä-yhdistys ei ole määritelmän mukainen lähetysjärjestö, kun se toimii SLS:n lävitse, eikä niin ollen saa tukea. Meidän seurakunta jakaa tuen sen mukaan mitä kukin on omalla toiminnalla seurakunnassamme saanut kerättyä. Herättäjän osuus liitetään SLS:n osuuteen. Muut jakavat kukin tavallaan. Mitä Herättäjä saa seurakunnaltamme on luvan pitää pari Herättäjän kirkkopyhää vuodessa ja niiden päälle seurat kirkossa. Normaalisti seurakunta maksaa kirkkokahvit, mutta Herättäjän kirkkopyhässä omat vapaaehtoiset hoitavat homman. Herättäjä elää siis ainoastaan vapaaehtoisella tuella.
Mitä tulee tävän Houm yhdistykseen, niin ovat nettisivuillaan visuaalisesti ja sanomallisesti vahvoja. Itseasiassa voisi kuvitella, että oppia on haettu suuresta lännestä, mikä suinkaan ei ole paha asia.
-
Heitä tulee varmaan siunata, jos kirkastavat Kristusta. Ainakin ovat ylittäneet uutiskynnyksen, ja ehkä ravistelevat vanhoja rakenteita Helluntaikirkossa. Hiipuu varmaan jos on pastoreitten omaa kohkaamista.
-
Se, joka on syytön heittäköön ensimmäiseksi keihästä. Ainakin pikkupoikana se kopsahti kovasti omaan päähän.
En halua muokata Herran Sanaa, joten totean että tämä olkoon aforismi.
-
:)
Aika totaalisen tyhmää touhua,.
Eiks se pitäis kirjottaa HOME ei HOUM ?
No yks uus villitys,,,,,,,,,,,, antakaa palaa...
-
Eiks se pitäis kirjottaa HOME ei HOUM ?
Ellei sitten HUOM!
-
:)
Huom !
Täällä sitä nyt suorituskristillisesti tehään.
Huom ! maeidät, tää ravistelee kaikkia 2000 vuotta tyhmiä juttuja..Nyt tulee.
HUOM meidät, senkin kalkkikset, ku ette tiiä mistään mitään.
Huom kirkko on paras ja uus juttu, ku on enempi ja me tajutaan paremmin..
-
Miksei se ole Houm Tsööts?
-
HC on nuorten järjestö. Seinäjoen helluntailiikkeessä on ollut vuosien mittaan kahnauksia... ainahan niitä ihmisvoimin perustetuissa liikkeissä on... Vanhoillinen siipi kerää mummuja ja paappoja ja HC kerää hieman nuorempia. Ei siellä ole mitään uutta tapahtunut. Helluntailaisuus on yleisesti ottaen niin kaukana kuin vain voi olla körttiläisyydestä.
-
Toista tuhatta uskonnollista yhteisöä on kirjattu tähän katsottavaksi. Halu kerätä joukkoja ympärille on ihmisestä, ei jumalasta. Oikeassa oleminen ja raha ovat tekijät jotka tätä ruokkivat.
Körttiliike on kai ainoa joka on pysynyt yhtenä ( ? )
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/
-
HC on nuorten järjestö. Seinäjoen helluntailiikkeessä on ollut vuosien mittaan kahnauksia... ainahan niitä ihmisvoimin perustetuissa liikkeissä on... Vanhoillinen siipi kerää mummuja ja paappoja ja HC kerää hieman nuorempia. Ei siellä ole mitään uutta tapahtunut. Helluntailaisuus on yleisesti ottaen niin kaukana kuin vain voi olla körttiläisyydestä.
Kaukana tai ei, niin on siellä HC:ssä - entisiä - körttiläisiä ja myös körttisukuisia. Sinäkin juhani taidat tuntea ainakin ... :kahvi:
-
Kyllä minä tunnen... he eivät ole verisukulaisia... mutta verisukulaisuus löytyy Lapuan helluntailaisjärjestöstä.
-
Kyllä minä tunnen... he eivät ole verisukulaisia... mutta verisukulaisuus löytyy Lapuan helluntailaisjärjestöstä.
Lastesi serkku! Hän löysi paikkansa HC:stä! :kahvi:
-
Niin. ???
-
:) :-\
Ehkä aiheesta voisi kirjoittaa ihan asiallisenkin palautteen, mutta jotenkin vaan liian humoristinen tää aloitus, nyt tullut uusi HuoH kirkko, kun lyö lakoon vanhat kristilliset porukat, tai ainakin on tullut ravistelemaan teitä tyhmiä..
Jos vielä Juhanin srkun kaima tai joku muu lähi sukulainen on sinne liittynyt, niin kait ois aihetta kirjoittaa vakavasti tästä viimeisimmmästä villityksestä?
No miten vaan, ehkä pystyn, mutta vieläkin pikkaisen huumorilla suhtaudun tähän uuteen juttuun.
Oikeasti ja tuhat sata prossaa samaa mieltä juhanin kanssa, ettähellarit nyt on liian ja tosi kaukana herännäisyydestä !!!
-
Kaipa se ihminen menee sellaiseen - vaikkapa siis uskonnolliseen- yhteisöön, jossa ihminen kokee olonsa mielekkääksi. Ihminen kulkee tai kulkeutuu yhteisöön johon se pyydetään tahi halutaan. Merkittävää kait sekin, että ihminen voi tehdä yhteisössä jotain niin halutessaan - vaikka laulaa,soittaa, puhua tai kenties hoitaa valoja.
Saattaa hyvinkin olla, että lähitulevan ajan ihminen yhä useammin käy ainakin tsekkaamassa myös toisiinsa nähden erilaisia uskonnollisia ryhmittymiä. ihmisen seilaaminen siellä sun tuolla vaikuttaa tosin tietynlaiseen pitkäjänteiseen suunnitteluun vaikkapa uskonnollisessa ryhmittymässä xyz.
Kaipa moni meistä löytää itsensä oloisen paikan. Kai. Kaiketi.
Herättäjäjuhlille ehken moni jossain määrin herännyt tai körttiläisyydessä mukana ollut kulkeutuu tulevinakin aikoina. Mutta kuljetaanko kohta joukolla moniin muihin herännäishenkisiin hetkiin? :kahvi: :017:
-
Seinäjoella jollain lailla jyllää helluntailaishenkinen Houm Church.
-----------------
Katoaako piskuinen körttikansa - tahi osa siitä - helluntailaisten syliin? :kahvi:
Eikös niin ole toivottu ja toivotettukin, että tervemenoa jonnekin vitoslaisiin tai moisen tyyppisiin tietty osa körtti-/herännäiskansasta.
-
Ennen kuin toisin todistetaan, uskon, että toiminta on täysin vilpitöntä eikä rahankeruuhenkistä.
Samoin ajatuksin. Nuorella energialla eteenpäin. Matkalla olo tekee tehtävänsä ja jättää jälkensä.
Helluntailaisuus on yleisesti ottaen niin kaukana kuin vain voi olla körttiläisyydestä.
Yleisesti ottaen joo. Tässä taannoin eräs h-laisuudessa kauan viihtynyt sanoi, että häntä alkoi vähitellen ärsyttää jatkuva hallelujan hokeminen ja tunteiden/tunnelmien korostaminen tai sinne päin. Hän halusi perehtyä syvällisemmin kristinuskon perusteisiin, Lutheriin jne opiskelemalla teologiaa. Ei hän minua yrittänyt käännyttää, päinvastoin. Hänen mielestään nuo hokemiset ja tunnelmoinnit ovat pelkkää paskaa Kristuksen rinnalla. Pitää puhua Kristuksesta ja jättää turhat koristelut ja muu hömppä pois, oli hänen näkemyksensä. Kuinka körttiläistä!
:) :-\
Oikeasti ja tuhat sata prossaa samaa mieltä juhanin kanssa, ettähellarit nyt on liian ja tosi kaukana herännäisyydestä !!!
Mutta hei, mitä väliä -laisuudella tai -läisyydellä.
Herättäjäjuhlille ehken moni jossain määrin herännyt tai körttiläisyydessä mukana ollut kulkeutuu tulevinakin aikoina. Mutta kuljetaanko kohta joukolla moniin muihin herännäishenkisiin hetkiin? :kahvi: :017:
Mitä mahtavat olla muut herännäishenkiset hetket, kun eivät seuroja siioninvirsineen ole?
-
Sadetta on jälleen herännyt, ja hyvä niin!
Itse olen Herättäjä-Yhdistyksen iäisyysjäsen. Tuo tosio ei kuitenkaan estä minua käväisemästä eri uskonnollisten liikkeiden tahi ryhmittymien järjestämissä uskonnollisissa tilaisuuksissa. Tänäkin vuonna olen noissa"muissa" piipahtanut.
Siis: herättäjäjuhlilla on - ja ihana niin - mukavasti väkeä kesästä toiseen. Tavallisissa körttiseuroissa, sanotaanpa vaikka siionivirsiseuroissa, ei aina niin ole. Jos miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulla joihinkin Helsingin ytimessä järjestettäviin seuroihin könyää vaikkapa 18 ihmistä ( joista ehkä kaksi-kolme alle nelikymppistä), niin eihän tuo totisesti paljon ole. Toisaalta: sanoihan se muuan tosi merkittävä ja merkillinen mies, että missä kaksi tahi kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä....
No. Nyt minulla on pari päivää urheilurientoja. Jonain päivänä nyt keväällä kuljen kyllä taas Sanan ääreen. Joko körttiseuroihin tai niihin"muihin" uskonnollisiin tapahtumiin :kahvi:
-
Körttiläisyys ei ole koskaan ollut muodissa. Voisko se olla?
-
Ei millään. Se valitaan, tai se valitsee.
-
Körttiläisyys ei ole koskaan ollut muodissa. Voisko se olla?
Muodissa tai ei, niin aika ajoin körttiläisyydessä on kumminkin väkevästi tapahtunut. Henki on kulkenut. Muistaakseni ja ymmärtääkseni juhani on joskus jossain sanonut, että pääkaupunkiseudulla on miljoona körttiläistä, mutta he eivät vain tiedä sitä. Miksi he eivät tiedä? :kahvi:
-
Muistaakseni ja ymmärtääkseni juhani on joskus jossain sanonut, että pääkaupunkiseudulla on miljoona körttiläistä, mutta he eivät vain tiedä sitä. Miksi he eivät tiedä? :kahvi:
Nyt kalistaja syyllistää minut... :icon_wink:
-
Lueskelen mieluiten aivan yliopistoteologiaa, sillä se on auttanut ymmärtämään kristinuskoa ja yliopistoteologian kautta tulin tännekin. Sieltä löytyi Lauri Oikarisen väikkäri uskon kehityksestä James Fowlerin teorioitten mukaan.
Fowlerin teoriat vaikuttavat hieman sotkuisilta. Kuitenkin ne auttavat käsittämään esimerkiksi sitä, mistä syystä nuoriin saattaa vedota jokin muu kuin herännäisyys.
Ei mitenkään säännönmukaisesti näin tietenkään.
Usein vasta myöhemmässä keski-iässä , jolloin on ennättänyt tehdä tarpeeksi kaikkea pieleen ja tietää sen, menevät kumoon voiton teologiaan ja hallelujahuutoihin perustuvat menot. Katselkaa ympörillenne, seuraväkeen pätee ilman muuta että eivät ihan eilensyntyneitä ole. Täälläkin taitaa chattailla väkeä joka on kulkenut pitkän tien menevämmästä tsiisustelusta.
-
aika ajoin körttiläisyydessä on kumminkin väkevästi tapahtunut. Henki on kulkenut.
Ei kai se hengen tai Hengen kulkeminen aina ulkonaisina väkevinä tapahtumina näy?
-
Ei kai se hengen tai Hengen kulkeminen aina ulkonaisina väkevinä tapahtumina näy?
Pohjalaiset kaipaavat väkevyyttä, savolaiset kulkemista. Henki on sama molemmin puolin Pähkinäsaaren rauhan rajaa.
-
Ei kai se hengen tai Hengen kulkeminen aina ulkonaisina väkevinä tapahtumina näy?
On tapahtunut jotain sangen voimakasta sisäisesti ja se on heijastunut joskus nopeastikin ulkonaiseen toimintaan. Siis myös herännäisyydessä, joinakin aikoina, joinakin hetkinä. :kahvi:
-
Sanoin tässä ketjussa - tuossa vähän aiemmin - juhanille, että juhani on joskus jossain sanonut, että että pääkaupungissa on miljoona körttiläistä, mutta he eivät tiedä sitä. Jatkoin juhanille kysymyksellä: miksi he eivät tiedä sitä?
Juhani vastasi minun syyllistäneen hänet.
Ei ole kyse kyse syyllistämisestä. Kalistaja kovisteli, hieman herätti ja hiukan ikävästi muistutti...
Jokaisesta sanasta sinun on tehtävä tili...! :kahvi:
-
Jokaisesta sanasta sinun on tehtävä tili...! :kahvi:
Joka asiasta on poikkeuksia. Tässä tapauksessa Juhani.
Tarkoittaako houm church suomeksi homekirkko?
-
Evankelisluterilaisen kirkon lähetysjärjestöt (kirkkohallitus määrittelee statuksen) saavat seurakunnilta budjettitukea. Herättäjä-yhdistys ei ole määritelmän mukainen lähetysjärjestö, kun se toimii SLS:n lävitse, eikä niin ollen saa tukea. Meidän seurakunta jakaa tuen sen mukaan mitä kukin on omalla toiminnalla seurakunnassamme saanut kerättyä. Herättäjän osuus liitetään SLS:n osuuteen. Muut jakavat kukin tavallaan. Mitä Herättäjä saa seurakunnaltamme on luvan pitää pari Herättäjän kirkkopyhää vuodessa ja niiden päälle seurat kirkossa. Normaalisti seurakunta maksaa kirkkokahvit, mutta Herättäjän kirkkopyhässä omat vapaaehtoiset hoitavat homman. Herättäjä elää siis ainoastaan vapaaehtoisella tuella.
Mitä tulee tävän Houm yhdistykseen, niin ovat nettisivuillaan visuaalisesti ja sanomallisesti vahvoja. Itseasiassa voisi kuvitella, että oppia on haettu suuresta lännestä, mikä suinkaan ei ole paha asia.
Olipa ehtinyt juttuja syntyä. SeppoS vastaa hieman asian vierestä puhuessaan lähetysjärjestöistä. Osa luterilaisista herätysliikkeistä on myös lähetysjärjestöjä osa ei.
Seuraan kolmen ryhmittymän kokoontumisia, joista kaksi käyttää luterilaisen kirkon tiloja, kutsuen puhujia, eivät maksa tiloista, eikä ilmoittelusta. Kolmas on noin 130 vuotta vanha kirkkokunta ja sen seurakunta. Vuokraavat tilat, maksavat ilmoituksen paikallislehteen ja matkakulut ja korvauksen puhujalle. Kaikissa maksimissaan 30 kuulijaa.... Kuka maksaa kahvin ja pullan ja kuka keittää on kustannuksiltaan sivuseikka.
Kunniaksi körttiryhmälle, ovat keränneet kolehdin heimorahastolle, eikä J.L:n matkakuluihin....
-
Olipa ehtinyt juttuja syntyä. SeppoS vastaa hieman asian vierestä puhuessaan lähetysjärjestöistä. Osa luterilaisista herätysliikkeistä on myös lähetysjärjestöjä osa ei.
Seuraan kolmen ryhmittymän kokoontumisia, joista kaksi käyttää luterilaisen kirkon tiloja, kutsuen puhujia, eivät maksa tiloista, eikä ilmoittelusta. Kolmas on noin 130 vuotta vanha kirkkokunta ja sen seurakunta. Vuokraavat tilat, maksavat ilmoituksen paikallislehteen ja matkakulut ja korvauksen puhujalle. Kaikissa maksimissaan 30 kuulijaa.... Kuka maksaa kahvin ja pullan ja kuka keittää on kustannuksiltaan sivuseikka.
Kunniaksi körttiryhmälle, ovat keränneet kolehdin heimorahastolle, eikä J.L:n matkakuluihin....
Puhuin lähetysjärjestöistä budjettiavustusten yhteydessä en muussa yhteydessä, koska esim meidän seurakunta tukee budjettiavustuksin yksin heitä. Kuten sanoin Heränneen kansan lähetysrahaston tulot tilastoidaan lähetysseuran tuloiksi.
Seurakunnat omaavat vapaat kädet maksaa puhujien matka- ym. kuluja, joita Herättäjä ei heiltä pyydä. Herättäjäjuhlien puhujien korvaus on kaksi ruoka- ja kahvilippua. Koska seurat ym. ovat yhteistyössä seurakunnan kanssa, niin seurat ovat mukana seurakunnan ilmoituksissa. Muuta ilmoittelua ei ole muiden maksamana. Muista järjestöistä en tiedä. Takavuosina Kotimaa selvitti juhlakulut ja tulot suurimpien järjestöjen osalta. Se oli sinä kesänä kun SEKL järjesti omansa Himoksella ja kaikki järjestelykulut ja tulot menivät Himokselle. SEKL:n talouspäällikkö ilmoitti, että kolehdit eivät riittäneet puhujien majoitus- ja matkakuluhin sekä puhujapalkkioihin eli he ilmeisesti sitten maksavat niitä puhujille. Jokaisella järjestöllä on oma käytäntönsä.
Meillä ei puhuja saa tilaisuuden kolehtia mukaansa, vaan raha kiertää taloustoimiston kautta. Pari puhujaa on ottanut kolehdista "bensarahaa" ja saanut samalla persona non grata leiman eli porttikiellon meidän seurakuntaan. Kaikki tulot samoin kuin menot tulee veroselvittää.
-
Taidamme SepoS:n kanssa puhua aivan eri asioista. Kansanlähetyksen kuukausittainen vierailija saa salin ja ilmoituksen seurakunnalta. Herättäjä-yhdistyksen matkasinhteeri saa saman kohtelun, jos ehtii joskus pari kertaa vuodessa. Vapaakirkon kokoukseen osallistuvat, saavat maksaa kaiken itse....
Olisi tietysti helppoa käydä ainoastaan evl.seurakunnan järjestämissä sunnuntai tilaisuuksissa, joissa huoneen maksaa joku muu ja kolehti menee, milloin minnekin.
Palataksemme aiheen alkuun.... Sattuneesta syystä houm Church joutuu keräämään rahat ainoastaan toimintaan osallistuvilta...
A. Järvi kertoi takavuosina etelän herättäjä-juhlien tuottaneen rahallista tappiota.... Miten käynee Myyrmäessä? Suvi-seurat taitavat kannattaa itse itsensä rahallisesti.
Riskipeliä ovat kaikki ulkotiloissa järjestettävät kristilliset kesäjuhlat, eikä nuo jää-ja urheiluhallitkaan vedä sateisina päivinä..... Ei tietysti hellekään... En uskaltanut lähteä katsomaan SRK:n touhuja Oripäähän, enkä Räyskälään....
-
Puhuin todellakin vain ev.lut kirkosta. Muut toimivat omilla tuloillaan kuten tekee kansankirkkokin. Missään ei kasva raha puussa. Useissa vapaakirkoissa ja yhdistyksissä on jäsenmaksu lähellä kymmennyksiä, mitä eräissä järjestöissä jäseneltä edellytetäänkin. Kuten erään vapaan seurakunnan painetussa mainoksessa aikoinaan sanottiin, meillä ei ole kirkollisveroa, säästyt siltä, maksat seurakunnalle vain kymmennykset tuloistasi. En halua mainita mikä ryhmä oli kyseessä. Eivät järjestöt kolehdeilla elä, vaan säännöllisillä jäsenten maksuilla. Näin on myös Houm Churchilla. Se on totta, että tällöin maksajia on paljon vähemmän mikä edellyttää suurempaa summaa per jäsen. Siitä huolimatta useilla näyttää menevän taloudellisesti ihan hyvin.
Suviseurat järjestää paikallinen yhdistys (ei siis SRK) ja ne tuottavat yleensä plus merkkistä katetta.
Soitin helluntailaspomo ystävälleni, ja kyselin miten heillä. Heillä ei ole suurimmissa seurakunnissa edes jäsenmaksua, mutta kaikki seurakunnat ovat itsenäisiä ja käytäntö vaihtelee suuresti. Useilla jäsenillä on pankissa suoraveloitus, joka vie tietyn, jokaisen itse säätämän summan seurakunnan tilille kuukausittain. Suurimpia muita tulolähteitä ovat kolehdit ja testamentit.
Mormonit ja Jehovat ovat tottuneet Amerikoista, missä seurakunnalle annetut rahat ovat verovähennyskelpoisia siihen, että kaikki rahat kirjataan jäsenkohtaisesti kuten Amerikan verottajalle.
Suoritetussa tutkimuksessa ihmeparanemisista havaittiin, että parantumiskokouksia järjestettiin ahkerasti, kun niihin tuli eniten väkeä ja niissä kerättiin suurimmat kolehdit.
-
Joka asiasta on poikkeuksia. Tässä tapauksessa Juhani.
Tarkoittaako houm church suomeksi homekirkko?
Voi olla... mutta kirkon nimen minä voisin vaihtaa "järjestöksi". :icon_wink:
-
:)
Ihan sama mikä ton poppoon nimi on, mutta millaista kuvaa se antaa nuorille kristillisyydestä?
Alatien kulku ja käydä katsomassa vanhuksia, sairaita ja vankeja on out ja huuhaa ylistys ookoo.
-
A. Järvi kertoi takavuosina etelän herättäjä-juhlien tuottaneen rahallista tappiota.... Miten käynee Myyrmäessä? Suvi-seurat taitavat kannattaa itse itsensä rahallisesti.
Riskipeliä ovat kaikki ulkotiloissa järjestettävät kristilliset kesäjuhlat, eikä nuo jää-ja urheiluhallitkaan vedä sateisina päivinä..... Ei tietysti hellekään... En uskaltanut lähteä katsomaan SRK:n touhuja Oripäähän, enkä Räyskälään....
Jotkut kuten Kouvola ja Turku olivat tappiollisia, mutta monet myös voitollisia. Etelässä järjestelykulut ovat suuret (tilavuokrat etc) ja ruokailun tuotto on pienempi kuin muualla. Kotimajoitusta tarvitaan hyvin vähän kun kaikilla on majoittavia ja syöttäviä sukulaisia.
Suvi-seuroissa väki pysyy juhla-alueella, kun taas muissa juhlissa se vaeltaa ympäriinsä. Tällä on suuri taloudellinen merkitys. Vuonna 1967 Tampereen Herättäjäjuhlilla kuuluttajana toiminut legedaarinen pastori kertoi kuulutuksessaan kaupungilla syövien syövän maata herännäisyyden jalkojen alta.
-
Miksei se ole Houm Tsööts?
Kannatan tätä.
-
Kannatan tätä.
Hei, minä myös!
-
Alatien kulku ja käydä katsomassa vanhuksia, sairaita ja vankeja on out ja huuhaa ylistys ookoo.
Enpä yhtään ällistyisi, jos nämä ylistäjät vaikka kävisivätkin katsomassa. Jollei muuten niin evankelioimassa nyt ainakin.
Eipä muuten itsenikään tule, edes kyläiltyä omien vanhojen sukulaisten luona. Käytän tekosyynä pitkää välimatkaa, työkiireitä ja sitä että asuvat landella jonne on autottoman hankala päästä. Ja joku vanki, mitä iloa minusta sille olisi?
-
Jos 'ho' ja 'um' kirjoitetaan erikseen, ne ovat englannin huudahduksia. Ho! ilmaisee hämmästystä ja um... miettimistä. Suomennos voisi siis olla: oho-öö.
-
En ollut lukenut noita edelläolevia kun toisaalla kerroin kyläilystä yli 101-vuotiaan luona.
Olen käynyt aikaisemmin ainakin kerran kuukaudessa, mutta nyt puolentoista vuoden ajan
olen sairastanut paljon ja käynnit ovat harvenneet. Tänään oli kuin olisimme käyneet kirkossa.
Huoneessan Liisalla oli pieni pyöreä pöytä suuren ryijyn edessä. Siinä valkoinen liina, valkoinen kynttilä ja lyijylasinen pieni enkeli. Kun lisäsin tuomiseni, valkoisen pääsiäisnarsissin siihen, alttari oli valmis.
Liturgioita ei puhuttu tai veisattu, mutta rakkautta oli paljon ilmassa. Kotikirkko.
-
Minä rupesin selvittämään löytyisikö takaa joku jippo kreikasta, koska minun pitäisi >:( vähitellen sitä alkaa osata siis. H on siinä siis heittomerkki jota seuraa valediftongi ou tai oikeastaan se on omega, ja sen perässä olisi niinkuin n jollei se olisi m. Kyllä nyt kaatui tämä kehitelmä. Miksi siinä ei voi olla ässä tai ännä? >:(
Ei se nyt löydy mutta kyseessä on aivan suunnattoman hauska verbi. Se kutistuu yhdeksi omegaksi ja sitten taipuilee ja se käännettiin väärin in quod septuagintasta vulgataan sanoo Docens.
Kun pälähtää yhtäkkiä eteen että ei, niin kyllä vähän aikaa aina vie että hiffaa että sehän sanoo vain et ole. Tuo olisi kirkkona jotain hyvin luovaa, niinkuin sinnepäin kuin: olleeseen. Tai olleesta :003:
Suokaa anteeksi mimä olen yhä väsynyt. :003:
-
Onko kysymyksessä OM? :003:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Om.svg
-
Onko kysymyksessä OM? :003:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Om.svg
Ei kun eimi. Menin muuten halpaan.
-
Vuonna 1967 Tampereen Herättäjäjuhlilla kuuluttajana toiminut legedaarinen pastori kertoi kuulutuksessaan kaupungilla syövien syövän maata herännäisyyden jalkojen alta.
Arvaan kyllä henkilön nimen...
-
:)
Tulee ihan vatsa kipeeksi nauramisesta ja suhtautumisestamme huoh tsöörtsin nimeen :)
Antaa nuorten nyt puuhkua.
Kerran joku tokaisi kavereilleni ja kait erityisesti mulle, et teissä ei oo yhtään "intellektuelia"
Me sit, ai intel letku ellia.
Inte lekt elliä
iltu letku....
yms..
Huumori on yks vahva ase ja josta itte vaan tykkään, mut tosikon voi sytyttää sotaan.
-
:)
Tulee ihan vatsa kipeeksi nauramisesta ja suhtautumisestamme huoh tsöörtsin nimeen :)
Antaa nuorten nyt puuhkua.
Kerran joku tokaisi kavereilleni ja kait erityisesti mulle, et teissä ei oo yhtään "intellektuelia"
Me sit, ai intel letku ellia.
Inte lekt elliä
iltu letku....
yms..
Huumori on yks vahva ase ja josta itte vaan tykkään, mut tosikon voi sytyttää sotaan.
Jumppu on luonut huumorin... ja mustankin!
-
Useissa vapaakirkoissa ja yhdistyksissä on jäsenmaksu lähellä kymmennyksiä, mitä eräissä järjestöissä jäseneltä edellytetäänkin.
Minulla on vuosikymmenten kokemus helluntailaisuudesta, ymmärrän myös vapaakirkollista ideologiaa, jossa opetus ei oikeastaan poikkea helluntaiseurakunnista.
Minun mielestäni suomalaisissa helluntaiseurakunnissa ei ole missään jäsenmaksuja ja kymmenyspakkoja. EN ole kuullut, että vapaakirkossakaan on. En myös usko, että muissakaan vastaavissa vapaissa suunnissa olisi minkäänlaista jäsenmaksua.
Mitä tulee jehovantodistajiin ja mormoneihin, tai täysin ei-kristillisiin yhdistyksiin, niin en osaa sanoa, mikä tilanne on. Luultavasti ei niin tiukka, kuin ulkopuolella ajatellaan.
Se, että SeppoS puhuu, että vapaissa suunnissa olisi jäsenmaksuna 10% tuloista tai jonkinlainen kymmenyspakko, luultavasti juontaa juurensa siihen, että opetukseen on kuulunut, että kymmenykset on hyvä antaa. Minusta tuntuu siltä, että ennen muinoin tätä on opetettu enemmän, kuin nykyisin. Antaminen on kuitenkin jäänyt kunkin omalle vastuulle, koska ns. vapaissa suunnissa ei ainakaan minun korviini ole kuulunut, että mitään julkista kirjaa asiasta olisi pidetty.
Jos jossain olisi kirjaa pidetty, kyllä siitä olisi kuultu.
Tilanne vapaissa suunnissa lienee se, että on joitain hyvin harvoja ihmisiä, jotka laittavat yli 10%. Väitän, että 10% laittavia on myös harvassa. Väitän myös, että sellaisia löytyy paljon, jotka eivät paljoa laita.
Mitä seurakuntalainen keskimäärin laittaa, se on kyllä helposti selvitetty tilinpäätöksistä. Jos jotakuta kiinnostaa, niin ottamalla yhteyttä eri seurakuntien toimistoihin, saattaisi hyvinkin selvitä, kuinka paljon siellä keskimääräinen seurakuntalainen kolehtiin laittaa. Olen minäkin helluntaiseurakunnan vuosikokouksissa ollut ja lukuja kuullut, mutta en muista keskimääräisiä kolehtiin laittomääriä.
Tiukkaa rahallisesti on ollut, lainaakin on otettu, mutta niistä sitten ajanoloon on selvitty.
-
Jatkan vielä ... toisesta asiasta ...
Joku vertaili helluntailaisuutta körttiläisyyteen ja totesi, että kaukana ovat toisistaan.
Minä koen hyvin kiehtovana körttiläisyyden alkuaikojen uskonkäsityksen Paavo Ruotsalaisen, Jonas Laguksen ja kumppanien aikoina. Jos esim. vertaan nykysuomalaista helluntailaisuutta keskimäärin, niin mielestäni sen uskonelämä on varsin kaukana Paavon aikojen körttiläisyyden uskonelämästä ja uskonkäsityksestä. Kun luen körttiläisyyden historiaa Paavon ajoilta ja vertaan sitä nykykörttiläisyyteen, niin mielestäni se on jopa nyky-helluntailaisuuttakin kauempana Paavon ajoista.
Kun sitten laitan vertailussani nämä kolme rinnatusten (Paavon ajan körttiläisyys, nykyajan körttiläisyys ja nykyajan suomalainen helluntailaisuus) ja katson, että mitkä kaksi sopisivat parhaiten yhteen, niin kyllä se on nykyajan körttiläisyys & nykyajan suomalainen helluntailaisuus. Paavon ja Laguksen ja kumpp. uskonkäsitys poikkeaa sen verran paljon näistä kahdesta muusta, että ei sitä parhaalla tahdollakaan saa yhteen kummankaan näiden nykyliikkeen kanssa.
Jos sitten vertailee suomalaista helluntailaisuutta muualta maailmasta löytyvään helluntailaisuuteen, niin niin luultavasti (kuulemani mukaan) löytyy hyvinkin suuria eroja oppikysymyksissä. Suomalainen helluntailaisuus lienee saaneen paljon vaikutteita luterilaisuudesta, joka on ymmärrettävääkin.
-
Minulla oli vanhana tietona, että Helluntaiherätys oli yhdistyspohjainen. Osa seurakunnassa käyneistä oli Ev.Lut. kirjon jäseniäkin. Yhdistyksillä on yhdistyksiin kuuluville jäsenmaksut.
Nyt siellä tapahtuu siirtymistä Helluntai-yhteisö muotoon. Oletan yhteisön jäsenten kannattavan kuulumistaan avustuksin ja kymmenyksin. Helluntaiherätykseen kuuluu edelleen useita yhdistyksiä, mm Fida ry.
Sitten on seurakuntia jotka eivät kuulu kumpaankaan, ovat ns. villejä, kertoo Uusipesula-seurakunnan pastori.
Kyösi tietänee onko pastoreilla pappiskoulutus. Vapaakirkollisilla taitaa olla.
-
Minulla oli vanhana tietona, että Helluntaiherätys oli yhdistyspohjainen. Osa seurakunnassa käyneistä oli Ev.Lut. kirjon jäseniäkin. Yhdistyksillä on yhdistyksiin kuuluville jäsenmaksut.
Kyllä, rekisteröityjä yhdistyksiä olivat aikaisemmin. Minun nuoruudessani ei ollut mitään tietoa helluntaikirkosta, joka sitten hyöhemmin on perustettu. En minä ainakaan ole koskaan mitään jäsenmaksuja maksanut, vaikka vieläkin kirjani ovat yhdistyspohjaisessa helluntaiseurakunnassa. Tuskin minua helluntaikirkkoon on voitu liittää, en ainakaan itse ole liittynyt.
Onko sitten ennen minua ollut suomalaisen helluntailaisuuden aikana jäsenmaksuja, en tiedä. En usko, mutta en 100% varma toki voi olla. Kun tuulee sopivantuntuinen tilaisuus, yritänpä selvittää asiaa.
Nykyään osa helluntailaisista kuuluu helluntaikirkkoon, osa on edelleen yhdistyslinjoilla. Jos seurakunta on suuri, niin osa seurakuntalaisista ymmärtääkseni voi kuulua yhdistykseen ja osa helluntaikirkkoon. Ymmärtääkseni ainakin Helsingin Saalem seurakunta on sellainen.
Kyösi tietänee onko pastoreilla pappiskoulutus. Vapaakirkollisilla taitaa olla.
Nyt joudun arvailemaan ainakin osittain. Minusta tuntuu siltä, että menneinä aikoina helluntalaisuudessa ei annettu teologisille o pinnoille kovinkaan paljon arvoa. Mentiin ennemmin maallikkopohjalla. Nykyään arvostetaan enemmän myös uskonopillista koulutusta. Keuruulla on helluntalaisten raamattuopisto, jossa varmaankin moni pastori on saanut koulutusta. Jotkut sitten ovat myös yliopistossa koulutusta hakeneet. Luultavasti suuremman helluntaiseurakunnan johtajaksi ei nykyään pelkällä maallikkopohjalla pääse.
-
En koe olevani helluntalaisuuden organisaatiorakenteiden ja niiden yksityiskohtaisen toiminnan kovin hyvä asiantuntija, vaikka liikkeen piirissä valtavasti aikaa olenkin viettänyt. Koen ennemminkin itseni suomalaisen helluntalaisuuden uskonkäsityksen tuntijaksi: sitä kun on vuosikymmentolkulla pohdiskeltu, siitä on keskusteltu kavereiden kanssa, pähkäilty, ihmetelty, innostuttu, tuhansia saarnoja ja raamattutunteja kuunneltu jne...
Moniin hyviin asioihin on törmätty, joitakin hassunkurisuuksia on ihmetelty.
-
Käsitykseni kymmennyksistä perustuu aikoinaan lukemaani adventtikirkon esitteeseen. On hyvä tulla päivitetyksi ja tietää totuus.
Viime vuoden (2014) alussa oli helluntaikirkkossa Helluntakirkko.fi sivujen perusteella 7675 jäsentä ja vuosikasvu on ollut viimeaikona noin 500 jäsenen luokkaa.
-
Kyllähän hellareilla on pappeja... yliopistosta.
-
Käsitykseni kymmennyksistä perustuu aikoinaan lukemaani adventtikirkon esitteeseen. On hyvä tulla päivitetyksi ja tietää totuus.
Adventismin tuntemukseni on jo vähäisempää.
Kovin nopean googlauksen tuloksena sain minäkin kuvan, että kymmenysasia on suomalaisen adventismin keskellä vieläkin merkittävä asia. En tosin tiedä, että seuraako kymmenysten maksua jokainen henkilökohtaisesti, vai pidetäänkö henkilökohtaista kirjanpitoa julkisesti. Veikkaan ensimmäistä, joskin vain veikkaan.
Jos veikkaukseni on oikea, niin se tuntuisi vähän samanmoiselta, kuin mitä kokemuksia minulla on nuoruuteni ajan helluntailaisuudesta. Ja en tietysti pidä tätä huonona asiana. Jos seurakuntalaiset eivät ole riittävän tosissaan, niin toiminta loppuu.
Tässä tuli jonkinlainen tietojen päivitys minullekin adventismin suhteen.
-
Toista tuhatta uskonnollista yhteisöä on kirjattu tähän katsottavaksi. Halu kerätä joukkoja ympärille on ihmisestä, ei jumalasta. Oikeassa oleminen ja raha ovat tekijät jotka tätä ruokkivat.
Kun ihminen perustaa jonkun uskonnollisen järjestön ja ryhtyy sille rahaa keräämään, niin minusta tuntuu siltä, että ei ihmiselle ensimmäisenä tule mieleen henkilökohtaiseen käyttöön rahaa kerätä. Ennemminkin niin, että mitä innostuneempi hän on toiminnasta, sitä enemmän hän omia resurssejaan toimintaan sijoittaa
Mitä tulee eri uskonnollisiin järjestöihin liittyviin rahankeräysrikoksiin tai epäiltyihin sellaisiin, niin luulen, että jokseenkin aina on kyse kovan innon tai muiden syiden tähden johtuva huolimattomuus tai tietämättömyys lainsäädännöstä. Jotkut Paavon aikaiset körttijohtajatkin olivat epäiltynä tai oliskos tullut tuomiokin väärän rahankeruun johdosta. Ja rahaa kerättiin lähetystyöhön vilpittömin mielin.
Välillä on meteliä eri uskonnollisessa toiminnassa olevien ihmisten palkoista. Itse en jaksa lähteä tuohon laulukuoroon mukaan, koska asiaan liittyy aina monta meille tuntematonta muuttujaa, ja jos laulukuoro jonkin johtajan kohdalla olisikin oikeassa, niin puhtaasta sattumasta se on oikeassa, ei siksi, että sillä olisi ollut jotain johtopäätöksiin riittävää tietoa. Mitä useampaa ihmistä syytetään, sitä todennäköisimmin syytös on joskus oikeakin.
Katolinen kirkko hajosi kahtia. Luterilainen irtosi katolisesta jne... Näin se on mennyt. Luterilaisen kirkon pirstoutuminen on alkanut. Uusia seurakuntia syntyy. Näkisin, että hajoamisissa on kyseessä käytännöllisesti katsoen aina uskonnolliset syyt, ei tietoinen tarve koota ihmisiä ympärilleen.
-
Mitä tulee ihmisten palkkojen ruotimiseen julkisuudessa, niin se on OK, kunhan palkan määräytymiseen liittyviin seikkoihin on riittävästi tutustuttu. Jokaisen palkan määrään on omat syynsä.
-
Tässä keskustelussa on vertailtu körttiläisyyttä ja suomalaista helluntalaisuutta.
Näissä liikkeissä on valtavasti yhteisiä piirteitä.
Esim.
Ihmisluonto on syntiinlankeemuksen turmelema. Ihminen haluaa olla parempi toista. Kun tämä tarve kulkee läpi suomalaistyylisen mitättömyyttä korostavan nykykörttiläisen sielunmaailman läpi, syntyy toimintaa, joka saa voimaa ajatuksesta:"Mitäpä minusta, mutta vielä vähemmin sinusta."
Kun suodatin vaihdetaan amerikkalaisen tyylin helluntalaissuodattimeen, saadaan lause;"Olet väkevä veli, mutta minä olen sinua väkevämpi".
Sama sisältö vain eri kuoressa.
-
Ystäväni ja työtoverini kuoli ja viimeisen vuotensa hän haki kertomansa mukaan lohtua Siionin virsistä. Hän oli helluntailainen jo kotoa ja kuului Helsingin Saalemiin, mistä oli vaimonsakin löytänyt. Sanoin jo muuta kymmenen vuotta sitten hänelle, että ajettelusi on hyvin körttiläinen ja sellaisena se pysyi. Hän kävi pari kertaa kanssani seuroissa veisaamassa. Meitä on niin monenlaisia ja leimaajia on ainakin yhtä paljon. Ylitetään rajoja riitelemättä.
-
Moni muukin helluntailainen mitä ilmeisimmin pitäisi Siionin virsistä (virsien sanoituksista), mikäli tietäisi virsien sisällöstä.
Tietämättömyys ja ennakkoluulot pitävät heitä niistä erossa.
Eri yhteisöjen tunteminen ja heidän tapojensa syiden ymmärtäminen olisi hyödyllistä.
Kun aloitin tutustumisen nykykörttiläisyyteen ja ryhdyin vertailemaan sitä suomalaiseen nykyhelluntailaisuuteen, huomasin, että esim. tietyt samat traumat ja tarpeet molemmissa, joskin ne on kääritty erivärisiin papereihin ja näinollen ulkokohtaisesti tarkasteltuna luovat kuvan kahdesta sangen erilaisesta yhteisöstä.
Sisällöt ovat tärkeintä, mutta kyllä ne käärepaperitkin ovat tärkeitä. Jos pitää sinisestä paperista, ei välttämättä ole hyvä väkisin olla paikassa, jossa käytetään punaista käärepaperia.
Jos ottaisin mukaan jonkun kolmannen yhteisön, päätyisin mitä ilmeisimmin samaan johtopäätökseen, eli mukaan tulisi jälleen uudet käärepaperit, joiden sisältä löytyy samat tarpeet, traumat ja toiveet.
-
Niin se on... valitettavasti... mutta körttiläiset mm. pohojalaaset isännät sanoovat Jumala on vaikkei Siihen uskottaisittaan.
-
--
-
Olen joskus miettinyt, kuinka tuo hieman on arpomisessa alkuaan. Jos syntyy seudulle jolla käsitteet kuten "alatie" eivät merkitse mitään eikä Siionin Virret muuta kuin kai se jonkin ryhmän kirja on, jää sen opin varaan mitä tarjoillaan.
Viisaat puhuvat semmoisesta kuin astian maku.
Toisin ajoin olen mietiskellyt, kuinka hyvin nuorena hyvin lapsekkaana saattoi tulla uskoon vapaantahdonratkaisulla ja hetken jaksaakin, mutta jos siihen vielä evankelisten nuorisopappi selitti pelastusvarmuutta ja toinen kiireellistä maailmanloppua niin kai minä mietin olisiko parempi ollut jättää koko rippikoulu käymättä. Mutta niinkin ehkä että liputtaminen, värin tunnustaminen ja traktaattien jakelu sopi nuoruusiän intomieleen sinne 18 vee.
Ja joskus kun elämän kuorma painaa ja tulee todeksi muuan runo Vilho Rantaselta, jossa kuvataan yksinäinen itseensä ja tekoihinsa pettynyt vaeltaja, joka lähelle ristin juurta syntikuomaansa vetää suurta, tullaan väistämättä hieman korkeampaan ikään eli useampi asia on ennättänyt särkyä, ja silloin lähellä on virsi jossa in raudankova maa ja taivaan viha kauhistaa, ja niin liikutaan lähellä herännäisyyttä.
Kuitenkin kristitty on tuo innostunut nuori, välillä etsinyt ja hämmentynyt keski-ikäinen ja lopulta kai jotakin joka tosissaan jo kaipaa kotiin, samalla kuin tuo kaikki on totta.
-
Miksei se ole Houm Tsööts?
Tai homekirkko?
-
Tai homekirkko?
Sisäilmaongelmainen kirkko? Tästä voisi joku kehitellä pamfletin tai ainakin seurapuheen. :003:
-
Joo. Nythän on olleet muotia sisustustarrat eli tekstit, joita liimaillaan seiniin ja oviin ja purkkeihin ja kuka minnekin. Ylimpänä tietysti olohuoneen seinälle tulee HOME. Vähän nauratti, kun asunnon myynti-ilmoituksessa pääkuvana komeilee tuo sana.
-
:'(
Antakaa nyt nuorten yrittää.
Yksmun kaverinikin oli perustamassa ihmeherätys ry:tä eikä siitä vitsailtu niinku huom,töörtsistä.
Olkaa nyt armollisia, vaikka karismaattisia tai jotain ovatkin.
-
Mitähän sille houmtsöörtsille nyt kuuluu? Tietäisikö kaima Lapualta? Luulo ei ole tiedon väärti ja tämä on minusta mennyt sen luulon puolelle.
-
Kotisivuista päätellen toiminta on suurinpiirtein ennallaan. Markkinointiviestinnän osalta kohderyhmänä nuoret he jättävät kirkon kauas taakseen, On isoa kuvaa, menoa ja meininkiä. Muusta on paha sanoa. Yhdistyksen nimikin on upeasti valittu tunnetuimman englanninkielisen virren mukaan Amazing Grace ry
-
Niin se on... valitettavasti... mutta körttiläiset mm. pohojalaaset isännät sanoovat Jumala on vaikkei Siihen uskottaisittaan.
Ompas sielunhoidollista :)
Mua siunaa myös se sana. Vaikka sydämmemme syyttää meitä, niin Jumala on suurenpi kuin sydämemme. Öö roomalaistenkirje tai joku, mut uudesta testamentista.
Jotenkin armo on ääretön. isompi kuin itsesyytöksemme, jotka on kait syntiä tai epäuskoa?
-
Ompas sielunhoidollista :)
Mua siunaa myös se sana. Vaikka sydämmemme syyttää meitä, niin Jumala on suurenpi kuin sydämemme. Öö roomalaistenkirje tai joku, mut uudesta testamentista.
Jotenkin armo on ääretön. isompi kuin itsesyytöksemme, jotka on kait syntiä tai epäuskoa?
Juuri noin! Syntisinä ja kelvottomina armon kerjäläisinä alatien maan matosina meillä on kaksi luontoa henki ja liha, jotka sotivat toisiaan vastaan. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken (Gal.5:13:1-26 ja 1.Joh.3:20).:)
-
Luepa tuo Galatalaiskirjeen kohta tarkemmin. Siinä ei puhuta hengestä ihmisen luonnon puolena vaan Hengestä isolla kirjaimella, siis Jumalan kolmannesta persoonasta, Pyhästä Hengestä.
-
Luepa tuo Galatalaiskirjeen kohta tarkemmin. Siinä ei puhuta hengestä ihmisen luonnon puolena vaan Hengestä isolla kirjaimella, siis Jumalan kolmannesta persoonasta, Pyhästä Hengestä.
Liha haluaa toista kuin Henki, ja kun kaikki on mennyt, armon kerjäläisellä alatien maan matosena ei ole muuta mahdollisuutta kuin pistää toivonsa Kristukseen.
-
Liha haluaa toista kuin Henki, ja kun kaikki on mennyt, armon kerjäläisellä alatien maan matosena ei ole muuta mahdollisuutta kuin pistää toivonsa Kristukseen.
Paavo ei minusta koskaan kieltänyt, ettäkö Henki ei vaikuttaisi ajassa.
Etteikö armo muuttaisi.
Itse olen tajunnut sanan esimerkiksi
tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.:
Tehkää mielenmuutosta ja uskokaa armoon.
Henkihän se juuri nyt ajassa vaikuttaa.
Kun rukoillaan, niin Henki vaikuttaa rukousten kautta.
Ei siksi, että rukoltaisiin paljon tai jotenkin erikoisesti tai, että rukoilija olisi hyvä, vaan armosta.
Tottakai toivo kristukseen, mutta ei toivottomuus asenteella.
Liha vastustaa Henkeä niinhän se varmaan on, mutta Jumala varmaankin vaikuttaa ihmiseen myös tahtomiseen ja muuhun.
Vaikka tottakai ollaan armon alla ja mahdottomia Jumalan edessä, niin armon tulisi vaikuttaa ja saada rukoilemaan.
-
Paavo ei minusta koskaan kieltänyt, ettäkö Henki ei vaikuttaisi ajassa.
Etteikö armo muuttaisi.
Itse olen tajunnut sanan esimerkiksi
tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.:
Tehkää mielenmuutosta ja uskokaa armoon.
Henkihän se juuri nyt ajassa vaikuttaa.
Kun rukoillaan, niin Henki vaikuttaa rukousten kautta.
Ei siksi, että rukoltaisiin paljon tai jotenkin erikoisesti tai, että rukoilija olisi hyvä, vaan armosta.
Tottakai toivo kristukseen, mutta ei toivottomuus asenteella.
Liha vastustaa Henkeä niinhän se varmaan on, mutta Jumala varmaankin vaikuttaa ihmiseen myös tahtomiseen ja muuhun.
Vaikka tottakai ollaan armon alla ja mahdottomia Jumalan edessä, niin armon tulisi vaikuttaa ja saada rukoilemaan.
Äh,
Suuri on uskon salaisuus ja en siitä kyllä tiedä mitään.
-
Aamen! :109:
-
Tässä Nurmon papin, Antti Maunumaan, tytön laulama, sanoittama ja säveltämä laulu Houm-seurakunnan kanavalla. Todella kaunis laulu on ja tärkeää asiaa Kristuksen ristintyöstä puolestamme:
https://www.youtube.com/watch?v=2jOmqAo5tNw
-
Tässä Nurmon papin, Antti Maunumaan, tytön laulama, sanoittama ja säveltämä laulu Houm-seurakunnan kanavalla. Todella kaunis laulu on ja tärkeää asiaa Kristuksen ristintyöstä puolestamme:
https://www.youtube.com/watch?v=2jOmqAo5tNw
:eusa_clap: :eusa_clap:
-
Nykyiset hengelliset laulut joita kuulee esim. Radio Deistä, ovat muuttuneet muistuttamaan enemmän muuta nuorisomusiikkia kuin mennetten vuosikymmenien
' helluntaihenkiset' vastaava
Niitä vanhoja kuulee enää joidenkin toiveissa ja aamuvarhain, jolloin vanhukset heräilevät.
Ajattelen, että molemmat ylläolevat tyylit ovat tehdyt enemmän fiilistely- kuin herättely-tarkoitukseen. Saati sitten rukouksiksi tai synnintunnustuksiksi. Niihin minulle mieluisimmat ovat virret, virsikirjan että Siioninvirsien.
Onko sitten oikein kokoontua yhteen ja mainita Jeesus-nimi toistuvasti, vai onko se ' turhuutta' . Onko tunnelmoinnin tarkoitus muuttaa mieliä, suggeroida ? Mihin ja miksi, nämä kysymykset minulle nousevat mieleen. Onko tämä tarkoituksellista ?
Kun nuorisolla on mukavaa yhdessä, se on arvo sinänsä. Toivottavasti toiminta tuottaa hyvää hedelmää niin että nuorisosta kasvaa myös kaikenikäistä kirkkokansaa, raitishenkistä ja uskosta elävää.
-
Tässä vanha suosikki: https://www.youtube.com/watch?v=7rlFOPJeQNg
-
Nykyiset hengelliset laulut joita kuulee esim. Radio Deistä, ovat muuttuneet muistuttamaan enemmän muuta nuorisomusiikkia kuin mennetten vuosikymmenien
' helluntaihenkiset' vastaava
Niitä vanhoja kuulee enää joidenkin toiveissa ja aamuvarhain, jolloin vanhukset heräilevät.
Ajattelen, että molemmat ylläolevat tyylit ovat tehdyt enemmän fiilistely- kuin herättely-tarkoitukseen. Saati sitten rukouksiksi tai synnintunnustuksiksi. Niihin minulle mieluisimmat ovat virret, virsikirjan että Siioninvirsien.
Onko sitten oikein kokoontua yhteen ja mainita Jeesus-nimi toistuvasti, vai onko se ' turhuutta' . Onko tunnelmoinnin tarkoitus muuttaa mieliä, suggeroida ? Mihin ja miksi, nämä kysymykset minulle nousevat mieleen. Onko tämä tarkoituksellista ?
Kun nuorisolla on mukavaa yhdessä, se on arvo sinänsä. Toivottavasti toiminta tuottaa hyvää hedelmää niin että nuorisosta kasvaa myös kaikenikäistä kirkkokansaa, raitishenkistä ja uskosta elävää.
Kiitos kommentista. En kuitenkaan oikein tahdo ymmärtää tätä. Kuulostaa pelokkaalta tahi "oikeaoppiselta", ikäänkuin olisi joku kuvitteellinen muotti, johon nuorten pitäisi mahtua. Vähäsen tulee mieleen kaikuja 80-luvulta koto-Lapualla, kun Elenius pelotteli Billy Grahamin missiosta Olympistadionilla. Me heränneet voisimme oppia hieman suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta toisenlaisia herätysliikkeitä kohtaan. Ehkä voisimme oppia jotain heiltä, kun taas he meiltä. Saman isän lapsia. Tätä jo isoisäni, vanha körtti, minulle opetti esimerkillään, kun Lapualla oli iso kirjo aktiivisia liikkeitä. Kaikki lähtee kunnioituksesta.
Saa pitää vanhoista lauluista, virsistä, Siionin virsistä ja tavoista - pidän itsekin näistä - mutta Jumalan työ jatkuu, uudet polvet nousevat, uusia lauluja syntyy. Mielestäni on vain hyvä, että nuoret tekevät uusia hengellisiä lauluja, oli liike mikä tahansa, varsinkin tällaisia jossa lauletaan Jeesuksen ristintyöstä ja kuinka hän luopui tähtemme taivaan kirkkaudesta ja oli kipujemme kantaja. Antaa siis nuorten opetella ja siunataan heitä. Ainakin minä tuosta laulusta sain siunausta, siinä on evankeliumia, joka ruokkii aina sielua, oli sitten puhuja körtti, helluntailainen tai mikä tahansa, kunhan puhuu evankeliumia Kristuksen rakkaudesta. Hän kuoli puolestamme ja nousi haudasta, jotta meillä olisi lahjana iankkaikkinen elämä.
-
Nykyiset hengelliset laulut joita kuulee esim. Radio Deistä, ovat muuttuneet muistuttamaan enemmän muuta nuorisomusiikkia kuin mennetten vuosikymmenien 'helluntaihenkiset' vastaavat.
Mielipide ei tainnut liittyä juuri kyseiseen lauluun vaan yleisemmin uusien hengellisten laulujen kepeyteen. Tuota 'nuorisomusiikkia' jäin miettimään. Onko sellaista oikeastaan enää olemassa? Kaikenikäisissä on kaikenlaisen musiikin ystäviä hempeästä tunnelmoinnista raskaaseen metalliin.
-
Pitää ottaa huomioon mielipiteissäni ikäni ja sen tuomat asenteet.
Olette molemmat oikeassa nuorisomusiikista, onko sitä edes enää. Itsekin kuuntelen lähes laidasta laitaan, poislukien hevy-metal ja muu samantyyppinen voimakas ja rytmikäs. Tämä taasen liittyy ääniyliherkkyyteeni.
Tarkoitin tuossa yllä pohtia sitä, kuten usein aiemminkin, että jos ihmisiä tuuditetaan tunnelmoimaan ja aikaansaadaan ns. ' tunteita' niin itse asia, Usko Kristuksen sovitustyöhön, sen ankaruuteen ja arvoon, jää vieraaksi.
Olin itse mukana kentällä 1987 Billy Graham Missiossa.
Kärsikyksissä Kristus vasta tulee tutuksi.
Ja, tämä saa olla körttiläistä !
-
Hyvä kirjoitus nimim. Mäkivirralta.
-
Kiitos kommentista. En kuitenkaan oikein tahdo ymmärtää tätä. Kuulostaa pelokkaalta tahi "oikeaoppiselta", ikäänkuin olisi joku kuvitteellinen muotti, johon nuorten pitäisi mahtua. Vähäsen tulee mieleen kaikuja 80-luvulta koto-Lapualla, kun Elenius pelotteli Billy Grahamin missiosta Olympistadionilla. Me heränneet voisimme oppia hieman suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta toisenlaisia herätysliikkeitä kohtaan. Ehkä voisimme oppia jotain heiltä, kun taas he meiltä. Saman isän lapsia. Tätä jo isoisäni, vanha körtti, minulle opetti esimerkillään, kun Lapualla oli iso kirjo aktiivisia liikkeitä. Kaikki lähtee kunnioituksesta.
Saa pitää vanhoista lauluista, virsistä, Siionin virsistä ja tavoista - pidän itsekin näistä - mutta Jumalan työ jatkuu, uudet polvet nousevat, uusia lauluja syntyy. Mielestäni on vain hyvä, että nuoret tekevät uusia hengellisiä lauluja, oli liike mikä tahansa, varsinkin tällaisia jossa lauletaan Jeesuksen ristintyöstä ja kuinka hän luopui tähtemme taivaan kirkkaudesta ja oli kipujemme kantaja. Antaa siis nuorten opetella ja siunataan heitä. Ainakin minä tuosta laulusta sain siunausta, siinä on evankeliumia, joka ruokkii aina sielua, oli sitten puhuja körtti, helluntailainen tai mikä tahansa, kunhan puhuu evankeliumia Kristuksen rakkaudesta. Hän kuoli puolestamme ja nousi haudasta, jotta meillä olisi lahjana iankkaikkinen elämä.
No eihän yleishumanistiseksi seuraliikkeeksi näivettyneellä herännäisyydella ole mitään yhteistä kristinuskon ja muiden herätysliikkeiden kanssa. Körttiläisethän hyväksyvät kaiken sen, mitä kristinusko ja muut herätysliikkeet vastustavat. :icon_xmaslol:
-
Körttiläisethän hyväksyvät kaiken sen, mitä kristinusko ja muut herätysliikkeet vastustavat.
Enpä tiennyt herätysliikkeiden vastustavan jotakin. Mitä mahdat tarkoittaa?
-
Piipahdin tänne pitkästä aikaa...on ollut aika levollinen ja rauhallinen päivä.
Juu, Mäkivirta tuolla aiemmin kertoi hyvin, mielestäni varsin rakentavaan sävyyn.
Eri aikakausien lauluista ja musiikista ajattelen myös niin että pääasia että uskomme perusta
on kirkkaasti esillä, se on tärkeintä.
Olen mielestäni varsin kaikkiruokainen, jemmastani löytyy kaikenlaista virsiä, messulauluja,
Aimo Huttusta, Vilho Rantasta, Tytti Jäppistä, Simojokea, Löyttyä jna...enkä kavahda esim.
Pro Fide-yhtyettä, varsinkaan sen perustajajäseniä, ikätovereitani, tänä vuonna olen
löytänyt itselleni sopivan "virtuaali-esilaulajan"....jne.
-
Enpä tiennyt herätysliikkeiden vastustavan jotakin. Mitä mahdat tarkoittaa?
Toisin kuin körttiläiset, jotka hyväksyvät kaiken, niin herätysliikkeet vastustavat muun muassa esiaviollista seksia, homoseksuaalisuutta, naispappeutta, aborttia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.
-
Toisin kuin körttiläiset, jotka hyväksyvät kaiken, niin herätysliikkeet vastustavat muun muassa esiaviollista seksia, homoseksuaalisuutta, naispappeutta, aborttia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.
Körttit eivät taida hyväksyä syntiä, niin ei voi mielestäni sanoa, että hyväksyvät kaiken.
Armon lapset, kokoontukaa|Arkkivirsi 1786, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013Avaa virsi »
2. Poika, Herra maan ja taivaan,
ystävämme ylhäinen,
syntyi tänne synnin vaivaan
korjatakseen syntisen
helmaan Isän laupiaan
rakkaimpana lapsenaan.
-
Toisin kuin körttiläiset, jotka hyväksyvät kaiken, niin herätysliikkeet vastustavat muun muassa esiaviollista seksia, homoseksuaalisuutta, naispappeutta, aborttia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.
Wikipedia lausuu herätysliikkeistä näin: Uskonnollisella herätyksellä tarkoitetaan murrostilaa, jossa henkilökohtainen suhde Jumalaan tulee tärkeimmäksi asiaksi. Herätyksen kokemus voi olla kollektiivinen, jolloin muodostuu herätyksen kokeneiden yhteisö. Tällaisen herätysten puhkeamiselle luovat usein maaperää yhteiskunnalliset murrokset ja kirkkoinstituution kykenemättömyys vastata uudenlaisiin haasteisiin. Kun herätykselle hahmottuu johtaja tai johtajisto ja säännöllinen kokoontumisrutiini, herätyksestä alkaa muodostua herätysliike
Herätyksen kokeneet ihmiset toki surevat syntejään ja tekevät niistä parannusta. Voihan sitäkin sanoa vastustamiseksi. Se on kuitenkin eri asia kuin sen vastustaminen, mitä muut tekevät. Sellaista moralismia ilmenee herätysliikkeiden piirssä, mutta se tuskin on itse liikkeiden keskeinen ominaisuus. Niilo Ylivainion paljon väkeä koonnut herätystoiminta lopahti, kun hän ryhtyi keskioluen vastustajaksi. Armon sanoma vesittyi.
-
Ei körttiläisyys hyväksy kaikkea. Vai kuinka on tuomitseminen, sormella syntien osoittelu, juoruileminen, varastaminen, valehtelu, panettelu ja kiusaaminen ?
En hyväksy, mutta saatan silti syyllistyä. Herra armahda meitä !
-
Wikipedia lausuu herätysliikkeistä näin: Uskonnollisella herätyksellä tarkoitetaan murrostilaa, jossa henkilökohtainen suhde Jumalaan tulee tärkeimmäksi asiaksi. Herätyksen kokemus voi olla kollektiivinen, jolloin muodostuu herätyksen kokeneiden yhteisö. Tällaisen herätysten puhkeamiselle luovat usein maaperää yhteiskunnalliset murrokset ja kirkkoinstituution kykenemättömyys vastata uudenlaisiin haasteisiin. Kun herätykselle hahmottuu johtaja tai johtajisto ja säännöllinen kokoontumisrutiini, herätyksestä alkaa muodostua herätysliike
Herätyksen kokeneet ihmiset toki surevat syntejään ja tekevät niistä parannusta. Voihan sitäkin sanoa vastustamiseksi. Se on kuitenkin eri asia kuin sen vastustaminen, mitä muut tekevät. Sellaista moralismia ilmenee herätysliikkeiden piirssä, mutta se tuskin on itse liikkeiden keskeinen ominaisuus. Niilo Ylivainion paljon väkeä koonnut herätystoiminta lopahti, kun hän ryhtyi keskioluen vastustajaksi. Armon sanoma vesittyi.
Armon sanoma vesittyy suolan käytyä mauttomaksi eikä syntistä kansaamme hengelliset asiat suuresti kosketa. Onko herätysliike ilman herätystä enää herätysliike?
-
Körttit eivät taida hyväksyä syntiä, niin ei voi mielestäni sanoa, että hyväksyvät kaiken.
Körtit siis eivät taida hyväksyä syntiä eikä niin voi sanoa, että hyväksyvät kaiken. :icon_xmaslol:
-
Körttit eivät taida hyväksyä syntiä, niin ei voi mielestäni sanoa, että hyväksyvät kaiken.
Kuulostat sosialisti Antti Rinteeltä, joka on tunnettu epäjohdonmukaisista lausunnoistaan. :icon_xmaslol:
-
Kuulostat sosialisti Antti Rinteeltä, joka on tunnettu epäjohdonmukaisista lausunnoistaan. :icon_xmaslol:
Mikä olisi epäjohdonmukaista väitteessä, että vastustamalla syntiä körtit eivät hyväksy kaikkia? Jos vastustetaan jotakin, eikö se estä hyväksymästä kaiken? Ihminen ei hyväksy sitä, mitä hän vastustaa.
-
Kuulostat sosialisti Antti Rinteeltä, joka on tunnettu epäjohdonmukaisista lausunnoistaan. :icon_xmaslol:
Olen kyllä sosialisti siinä mielessä, että Suomen kasvatus- ja terveydenhuoltolaitokset ovat mielestäni hyvät.
-
Toisin kuin körttiläiset, jotka hyväksyvät kaiken, niin herätysliikkeet vastustavat muun muassa esiaviollista seksia, homoseksuaalisuutta, naispappeutta, aborttia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.
Tämä syntilista on erilainen kuin Riitta-mummin. Siis kysymys ei ole siitä, että körtiläiset hyväksyvät kaiken, vaan siitä, että eri ihmisillä saattaa olla eri näkemys synnistä. Toinen syö lihaa, toinen syö yrttejä, jos viittaan oikein Paavalin teksiin.
Mooses tekee eron esiaviollisen seksin ja aviorikoksen välissä. Toinen vaatii kuolemantuomon, toinen uhrin teurastamisen, niin kuin joku puhdistautumisriitti asioista, joista kukaan ei enää ota huomioon. Tutkijat eivät pääse mitenkään yhteen mieleen mainitaanko edes homoseksuaalisuutta Raamatussa. Eikö naisille kuulu lupaus Ilmestyskirjan 1:6 "ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen"? En usko, että kukaan körtti hyväksy noin vain myöhäiskauden abortin, josta olet aivan oikein valittanut. Sukupuolineutraali avioliitto on niiden asia, jotka haluavat solmia sellaista. Siis koko lista koostuu asioista, joista ihmiset ovat erimieltä.
Johannes Kastaja oli valmis kuolemaan aviolakiriitakysymyksen vuoksi, joten voi olla, että meidän pitäisi riitaantua jokaisen kanssa, jolla on eri tulkinta kuin mitä meillä on. Juutalaiset sanovat, että Jumala on yksi. Muslimit väittävät, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Niin siinä on jo oiva riidan siemen.
-
Vähäsen tulee mieleen kaikuja 80-luvulta koto-Lapualla, kun Elenius pelotteli Billy Grahamin missiosta Olympistadionilla.
Juuri Billy Grahamin missiossa citykörttiläisyys tarjosi körttiläisyyteen kasvualustan vihervasemmistolaisuudelle ja yleishumanismille. Elenius oli paitsi körttipappi, niin myös radikaalipappi hyväksyen homoille juridisen oikeuden parisuhteen rekisteröinnillä.
-
Juuri Billy Grahamin missiossa citykörttiläisyys tarjosi körttiläisyyteen kasvualustan vihervasemmistolaisuudelle ja yleishumanismille. Elenius oli paitsi körttipappi, niin myös radikaalipappi hyväksyen homoille juridisen oikeuden parisuhteen rekisteröinnillä.
Niin, ainakin viime vuosisadalta lähtien, monet körtit ovat olleet melko radikaalisesti kiinnostuneet politiikasta Lapualiikkeestä aivan vasemmistoon asti. Olemme vielä maailmassa, vaikemme ole maailmasta.
Se että kaksi miestä solmivat rekisteröidyn parisuhteen ei ota yhtään mitään minulta pois. Paitsi tietysti, jos haluaisin itse toisen niistä. Oliko siitä sinulla mielessä?
-
Tämä syntilista on erilainen kuin Riitta-mummin. Siis kysymys ei ole siitä, että körtiläiset hyväksyvät kaiken, vaan siitä, että eri ihmisillä saattaa olla eri näkemys synnistä. Toinen syö lihaa, toinen syö yrttejä, jos viittaan oikein Paavalin teksiin.
Mooses tekee eron esiaviollisen seksin ja aviorikoksen välissä. Toinen vaatii kuolemantuomon, toinen uhrin teurastamisen, niin kuin joku puhdistautumisriitti asioista, joista kukaan ei enää ota huomioon. Tutkijat eivät pääse mitenkään yhteen mieleen mainitaanko edes homoseksuaalisuutta Raamatussa. Eikö naisille kuulu lupaus Ilmestyskirjan 1:6 "ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen"? En usko, että kukaan körtti hyväksy noin vain myöhäiskauden abortin, josta olet aivan oikein valittanut. Sukupuolineutraali avioliitto on niiden asia, jotka haluavat solmia sellaista. Siis koko lista koostuu asioista, joista ihmiset ovat erimieltä.
Johannes Kastaja oli valmis kuolemaan aviolakiriitakysymyksen vuoksi, joten voi olla, että meidän pitäisi riitaantua jokaisen kanssa, jolla on eri tulkinta kuin mitä meillä on. Juutalaiset sanovat, että Jumala on yksi. Muslimit väittävät, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Niin siinä on jo oiva riidan siemen.
Nykyisin körttiläiset suvaitsevat ja sallivat kaiken sen, mitä he ennen ovat pitäneet syntinä. :icon_xmaslol:
-
On hyvä nähdä ero synnin ja syntien välillä. Synti on sydämen jumalattomuutta. Synnit ovat siitä kumpuavia ajatuksia, sanoja, tekoja ja laiminlyöntejä. Yksittäisiä synnillisiä tekoja tarkkailevilta jää usein se perussynti näkemättä. Ei eroteta metsää puilta. Heränneet tekevät uskoakseni parannusta omasta syntisyydestään eivätkä toisten synneistä.
-
Heränneet tekevät uskoakseni parannusta omasta syntisyydestään eivätkä toisten synneistä.
:eusa_clap:
-
On hyvä nähdä ero synnin ja syntien välillä. Synti on sydämen jumalattomuutta. Synnit ovat siitä kumpuavia ajatuksia, sanoja, tekoja ja laiminlyöntejä. Yksittäisiä synnillisiä tekoja tarkkailevilta jää usein se perussynti näkemättä. Ei eroteta metsää puilta. Heränneet tekevät uskoakseni parannusta omasta syntisyydestään eivätkä toisten synneistä.
Voimme jakaa synnin perisyntiin ja tekosynteihin, joista kummastakin on Raamatussa puhe. Nykyisin heränneet ovatkin lähinnä vaipuneet liberaaliin uneen tehden parannusta vain uskovaisuudesta suvaiten ja sallivan muun muassa abortteja ja homoille avioliiton. Tosin suvaitsevaisuus loppuu muun muassa Päivi Räsäsen kohdalla.
-
Herännäisyys on herrhutilaista diasporaa kirkon sisällä, ja se edustaa alusta asti herrnhutilaista rakkautta, uskoa, ja toivoa, joka on estänyt osallistumasta siihen suvaitsemattomuuteen joka ei kuulu Evankeliumiin, mutta on joskus historiassa nostanut päätään laitoskirkossa. Jokainen vanha körtti on tietoinen vainoista, ainakin 1800-luvulla. En ainakaan halua osallistua sellaiseen henkeen, josta jotkut körtit ovat vielä henkisesti kärsimässä, kun muisti on pitkä. Ei kannata sysätä suvaitsevaisuutta humanismiin. Se kuuluu vanhimpaan kristilliseen perinteeseen ainakin Jan Husiin asti, joka inspiroi herrnhutilaisia. Suvaitsevat ovat ne oikeat körtit.
-
Olen paljolti samaa mieltä Penan kanssa, jos heränneillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat heränneet synnin unesta ja ovat edelleen hereillä. Tällaisia ihmisiä löytyy mm. evankelisita, viidesläisistä, baptisteista, helluntalaisista, vapaakirkollisista, lestadiolaisista, kreikkalaiskatolisista, roomalaiskatolisista.
Körttilaisistäkin heitä löytyy.
Edellä luettelemistani paikoista ymmärtääkseni löytyy myös paljon suruttomia.
-
Herännäisyys on herrhutilaista diasporaa kirkon sisällä, ja se edustaa alusta asti herrnhutilaista rakkautta, uskoa, ja toivoa, joka on estänyt osallistumasta siihen suvaitsemattomuuteen joka ei kuulu Evankeliumiin, mutta on joskus historiassa nostanut päätään laitoskirkossa. Jokainen vanha körtti on tietoinen vainoista, ainakin 1800-luvulla. En ainakaan halua osallistua sellaiseen henkeen, josta jotkut körtit ovat vielä henkisesti kärsimässä, kun muisti on pitkä. Ei kannata sysätä suvaitsevaisuutta humanismiin. Se kuuluu vanhimpaan kristilliseen perinteeseen ainakin Jan Husiin asti, joka inspiroi herrnhutilaisia. Suvaitsevat ovat ne oikeat körtit.
UGH!
Pohjois-Amerikan inkkkareilla Suuri Henkihän on sama Jumala kuin heränneillä toiveena autuaat metsästysmaat taivaassa. Inkkarithan olivat kiduttamisen mestareita nylkemällä valkonaamojen päänahkoja. Inkkareiila kiduttamiseen oli erilaisia keinoja hyvin paljon, kuten valkonaaman sitominen nahkasiteillä maahan virumaan päiväkausiksi raajat levällään auringonpaahteeseen nahkahihnan kuristaessa pikkuhiljaa hengiltä. Perustapoja oli myös valkonaaman sitominen alastomana tiukasti puuhun, sively hunajalla muurahaisten syötäväksi elävänä. Myös elävältä polttamista roviollakin harrastettiin. Jan Huskin kerettiläisenä poltettiin roviolla vuonna 1415 ja tuhkat ripoteltiin Rein-jokeen.
-
En tiennytkään, että Jan Hus joutui punanahkojen käsiin. Luulin, että hänen kohtalokseen koituivat punakaapuiset kardinaalit.
Vakavammin: mielikuva Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöstä julmina kiduttajina perustunee tositapauksiin, mutta on pahasti vääristynyt yleistys. Eiväthän kaikki pohjalaisetkaan 'hyppineet permannolla seitsemän kertaa suolet sylis', vaikka puukkojunkkarien rallissa niin uhotaankin.
-
UGH!
Pohjois-Amerikan inkkkareilla Suuri Henkihän on sama Jumala kuin heränneillä toiveena autuaat metsästysmaat taivaassa. Inkkarithan olivat kiduttamisen mestareita nylkemällä valkonaamojen päänahkoja. Inkkareiila kiduttamiseen oli erilaisia keinoja hyvin paljon, kuten valkonaaman sitominen nahkasiteillä maahan virumaan päiväkausiksi raajat levällään auringonpaahteeseen nahkahihnan kuristaessa pikkuhiljaa hengiltä. Perustapoja oli myös valkonaaman sitominen alastomana tiukasti puuhun, sively hunajalla muurahaisten syötäväksi elävänä. Myös elävältä polttamista roviollakin harrastettiin. Jan Huskin kerettiläisenä poltettiin roviolla vuonna 1415 ja tuhkat ripoteltiin Rein-jokeen.
Niin tuota, tuota noin tuota..... Oliko Pohjois-Amerikassa Minnesotan alueen ympäristössä joki nimeltään Rein vai oliko 1400-luvulla Euroopassa intiaaniheimoja?
Suuri Henki on vain intiaanien kansantarun sisältöä.
-
Niin tuota, tuota noin tuota..... Oliko Pohjois-Amerikassa Minnesotan alueen ympäristössä joki nimeltään Rein vai oliko 1400-luvulla Euroopassa intiaaniheimoja?
Ohiosta taitaa Rein löytyäkin! https://en.wikipedia.org/wiki/Over-the-Rhine
-
No, niinpäs onkin Erie niminen kanava Miamin tienoilla, jota myös Rhine nimellä kutsuttiin. Tosin, jos tuo Jan Hus eli 1400-luvulla, niin ei silloin vielä ollut saksalaisia siirtolaisia Amerikassa, joilta tuo nimitys Rhein voisi olla peräisin. Ensimmäiset saksalaiset tulivat vasta 1600-luvun puolen välin tienoilla Amerikkaan, varsinainen siirtolaisuus kuitenkin alkoi kasvaa 1800-luvun puolen välin jälkeen.
Heh, mitenkähän tämä juttu liittyy otsikkoon "Houm Church"? :icon_biggrin: ;D
-
Julmuus 1500 ja 1600-luvuilla taisi olla suurin piirtein saman tasoista ympäri maailmaa. Jos joku alue on ollut pahempi kuin muut, se saattaa olla Eurooppa.
Ette löydä minua täällä julistamassa rasistisia tai heimolaisia paremmusaatteita. Kirjoitan aina kielten kirjavuuden puolesta ja kansanmurhaa vastaan.
Luterilaisen posti on loukkaavaa monesta syystä, mutta kai oli tarkoituskin. En usko, että hän on rasisti. Tämä on tietysti pohjimmiltaan jatkoa siitä Siionin virsien kääntämisestä, joka jostain syystä ärsyttää suurin osaa körtteistä lukuun ottamatta puoli tusinaa ihmistä.
Hyökkäykset Siionin virsien kääntämistä vastaan sopii joka aiheeseen. Se oli joidenkin ihmisten elämän päätehtävä. Joku voisi veisata niitä vaikka kotonakin. Niin se täytyy estää.
-
Olen varmaan joskus kertonutkin, että tutustuin lapsena Siionin virsiin muulla kielellä kuin suomeksi. Heikki Saari käänsi niitä kymmenittäin namibialaiselle ndongan kielelle., jota lapsuuteni ympäristössä puhuttiin. Valtettavasti taitoni ovat vuosien mittaan pahasti ruostuneet.
Ngame ondjendi yokevi ndi,
Nda tegelela Omukulili,
Ngame nda hala
Oku ku tala
Muuyelele.
Näin kuuluu 'Oi Herra, jos mä matkamies maan' tuolla lapsuuteni kielellä.
Kääntäjät tekevät arvokasta työtä.
-
Olen varmaan joskus kertonutkin, että tutustuin lapsena Siionin virsiin muulla kielellä kuin suomeksi. Heikki Saari käänsi niitä kymmenittäin namibialaiselle ndongan kielelle., jota lapsuuteni ympäristössä puhuttiin. Valtettavasti taitoni ovat vuosien mittaan pahasti ruostuneet.
Ngame ondjendi yokevi ndi,
Nda tegelela Omukulili,
Ngame nda hala
Oku ku tala
Muuyelele.
Näin kuuluu 'Oi Herra, jos mä matkamies maan' tuolla lapsuuteni kielellä.
Kääntäjät tekevät arvokasta työtä.
Sehän on minun lempilauluni koko maailmassa. Sillä 20-vuotiaana aloitin suomenkielen opiskelut. Istuin pianon ääressä ja lauloin sitä virsikirjasta aina uudestaan ja uudestaan. Se saisi olla kuudessa tuhannessa kielessä.
Meillä on se yhteinen jutta, että kaiholla muistetaan lapsuuden kieltä. Minä kuulin sitä murretta, jota kirjoittelen nykyään, viimeksi 17 vuotiaana, kun näin isoisoäitini viimeisen kerran. Muita murteita olen kuullut.
En tiedä, onko arvokasta, ja tuskin nosteta "kultakorokkeelle" siitä, mutta olen nyt pannut kolmannen osan Raamatusta riimitettyyn runomittaan irokeesiksi, jos joku tulevaisuudessa haluaa sitä käyttää. Nykypolvi ei ainakaan ole kiinnostunut muusta kuin englanninkielestä. Ajattelin, että jos käännän kieleen, jota kukaan ei enää puhu, niin ei ainakaan tarvitse kokea sitä, mitä on koettu aikaisemmin.
-
Olen varmaan joskus kertonutkin, että tutustuin lapsena Siionin virsiin muulla kielellä kuin suomeksi. Heikki Saari käänsi niitä kymmenittäin namibialaiselle ndongan kielelle., jota lapsuuteni ympäristössä puhuttiin. Valtettavasti taitoni ovat vuosien mittaan pahasti ruostuneet.
Ngame ondjendi yokevi ndi,
Nda tegelela Omukulili,
Ngame nda hala
Oku ku tala
Muuyelele.
Näin kuuluu 'Oi Herra, jos mä matkamies maan' tuolla lapsuuteni kielellä.
Kääntäjät tekevät arvokasta työtä.
Sinun kannattaisi käytää Martti Rautasen Raamatunkäännöstä päivittäisenä hartauskirjana. Mies on tosisankari. Panen hänet sankarilistani ylimpään laatikkoon.
-
Sinun kannattaisi käytää Martti Rautasen Raamatunkäännöstä päivittäisenä hartauskirjana. Mies on tosisankari. Panen hänet sankarilistani ylimpään laatikkoon.
Onhan minulla 1946 painettu Uusi testamentti ndongaksi. Joh. 3:16 on sen mukaan: Osoka oso Kalunga kua li e hoole uujuni oje a gandja Epona lje, opo saa ngoka e mu itaale kaa kane ihe a mone omueno guaaluhe. Koneellani ei ole muutaman kirjaimen päälle tarvittavia 'hattuja'. Nykyisin käytössä olevan oikeinkirjoituksen mukaan tuo taitaisi olla: Oshoka osho Kalunga kwa li e hole uuyuni oye a gandja Epona lye...
-
Onhan minulla 1946 painettu Uusi testamentti ndongaksi. Joh. 3:16 on sen mukaan: Osoka oso Kalunga kua li e hoole uujuni oje a gandja Epona lje, opo saa ngoka e mu itaale kaa kane ihe a mone omueno guaaluhe. Koneellani ei ole muutaman kirjaimen päälle tarvittavia 'hattuja'. Nykyisin käytössä olevan oikeinkirjoituksen mukaan tuo taitaisi olla: Oshoka osho Kalunga kwa li e hole uuyuni oye a gandja Epona lye...
Taitaa olla internetissä paljon mahdollisuuksia, kun on niin iso kieli, paljon enemmän puhujia kuin suomenkielellä.
https://play.google.com/store/apps/details?id=shabanpal.kinjo.ondb&hl=en&gl=US
-
Taitaa olla internetissä paljon mahdollisuuksia, kun on niin iso kieli, paljon enemmän puhujia kuin suomenkielellä.
https://play.google.com/store/apps/details?id=shabanpal.kinjo.ondb&hl=en&gl=US
Ei kieli niin iso ole, aktiivisuus sen käytössä mediassa näyttää olevan suurta. Tuo taitaa olla uudempi raamatunkäännös; Rautasen versio on jo vanhahtava, nuorisolle kai vähän käsittämätönkin.
-
Rautanen todettiin (jonkun elämänkerran mukaan) niin lahjattomaski ihmiseksi, että oli vähällä, että ei päässyt edes lähetyskentälle.
Onneksi pääsi kuitenkin ja hänestä taisi tulla sitten yksi lähetystyön historian merkittävimmistä henkilöistä.
Näin ne ihmisen tekemät arviot ovat monesti muuta, kuin mitä Jumala tekee.
Rautanen taisi olla rautaisen ahkera henkilö, ja varmaan joutui näkemään paljon enemmän vaivaa oppiakseen asioita, verrattuna hänen ystäviinsä.
-
Rautanen todettiin (jonkun elämänkerran mukaan) niin lahjattomaski ihmiseksi, että oli vähällä, että ei päässyt edes lähetyskentälle.
Onneksi pääsi kuitenkin ja hänestä taisi tulla sitten yksi lähetystyön historian merkittävimmistä henkilöistä.
Näin ne ihmisen tekemät arviot ovat monesti muuta, kuin mitä Jumala tekee.
Rautanen taisi olla rautaisen ahkera henkilö, ja varmaan joutui näkemään paljon enemmän vaivaa oppiakseen asioita, verrattuna hänen ystäviinsä.
Hänen työkautensa oli poikkeuksellisen pitkä. Hän oli Lounais-Afrikassa 1968 - 1926. Tähän vaikutti se, että hänen perheensäkin oli pikemminkin afrikkalainen kuin suomalainen (eihän Martti Rautanen suomalainen ollutkaan vaan inkeriläinen). Kyllähän tuossa ajassa ehtii ahkeroida.
-
Ei kieli niin iso ole, aktiivisuus sen käytössä mediassa näyttää olevan suurta. Tuo taitaa olla uudempi raamatunkäännös; Rautasen versio on jo vanhahtava, nuorisolle kai vähän käsittämätönkin.
On se iso. Eräs kielitieteilijä, joka tuli Suomeen asti keräämään minulta kielinäytteitä, sanoi, että olin viimeinen tämän murteen puhuja, mutta sitten sen jälkeen löysi neljä lisää! Minunkin käännökseni on jo vanhahtava.
-
Rautanen todettiin (jonkun elämänkerran mukaan) niin lahjattomaski ihmiseksi, että oli vähällä, että ei päässyt edes lähetyskentälle.
Onneksi pääsi kuitenkin ja hänestä taisi tulla sitten yksi lähetystyön historian merkittävimmistä henkilöistä.
Näin ne ihmisen tekemät arviot ovat monesti muuta, kuin mitä Jumala tekee.
Rautanen taisi olla rautaisen ahkera henkilö, ja varmaan joutui näkemään paljon enemmän vaivaa oppiakseen asioita, verrattuna hänen ystäviinsä.
Kiehtovaa. Wikin mukaan, hän oli kuitenkin savolainen, jonka perhe oli muuttanut Inkeriin ennen kuin hän syntyi. Joroisista kotoisin. Vaimoni, joka on savolainen, haluaa välttämättä omistaa hänet savolaiseksi.
-
Eräs kielitieteilijä, joka tuli Suomeen asti keräämään minulta kielinäytteitä, sanoi, että olin viimeinen tämän murteen puhuja, mutta sitten sen jälkeen löysi neljä lisää! Minunkin käännökseni on jo vanhahtava.
Samantapaisesta tapauksesta Etelä-Afrikassa kerrottiin vuosia sitten jossain radio-ohjelmassa. Joku kielentutkija oli nauhoittanut erään sanien kielen 'viimeisten puhujien' keskustelua. Äänite soitettiin radiossa. Tutkijaan otettiin yhteyttä, kun joku kuulijoista tunnisti äidinkielensä ja ilahtui, että jossain on muitakin, jotka sen vielä muistavat. Pienten kielien tragedia lienee sekin, että sen puhujat joutuvat muuttamaan hyvinkin kauas toisistaan ja keskusteluyhteys katkeaa.
-
Uskontotieteilijänä olen ollut monessa paikassa: juutalaisten, muslimien, intiaaniuskoisten. Opiskeluaikanani kävin usein ortodoksivigiliassa.
Se home kirkko on nyt aiheellista, kun ei pääse enää mihinkään, ei edes seuroihin enkä oikein jaksa kävellä edes takaisin enää muutenkaan. Uskonnollinen tarjonta tässä lyhyessä elämässä on ollut mielenkiintoinen. Isäni liittyi adventtikirkkoon 17 vuotiaana, niin sain kokea sitä aikuisuuteen asti. En sopinut siihen, kun olen luonteeltani enemmän mystikko kuin lopunajavatvoja. Toinen isoäiti oli kveekari (Ystävienseura) ja toinen oli baptisti, niin olen liikkunut niitten parissa, jopa jäsenenä baptistiseurakuntaan Amerikassa.
Kävin kerran Turussa baptistikokouksessa ja nuori mies ystävällisesti tervehti ovella sanoen "rauhaa." Vastasin "McElwain." Oli minulle liian karismaatista. Kävin kveekarikokouksissa useinkin, muttei sekään ilahtunut, kun rupesivat puhumaan zenbuddhalaisuudesta.
Herännäisyys muistuttaa sekä vanhaa baptismia että kveekarilaisuutta, niin se tuntui ihan tutulta, erityisesti kun sanoivat "ystäväkansa" aivan niinkuin olisin ollut vanhojen kveekareitten kanssa Amerikassa. Nyt on se home kirkko vaihe, niin saan muistaa menneitä kokemuksia.
-
Opiskeluaikanani kävin usein ortodoksivigiliassa.
Eräässä elämäni vaiheessa minäkin kävin säännöllisesti ortodoksikirkon vigilassa lauantaisin.
Syy tähän oli se, että olin kiinnostunut siitä, mitä rukous on ja kun tuo vigilia on pääosin rukousta, välillä Raamatun sanoin välillä jonkun muun tekemin sanoin.
Joskus kävin tosin sunnuntaina päivällä ort.kirkossa ja toisinaan myös Pääsiäisen aikoina ja joitain kertoja Uuden Valamon luostarissa yhdestä yöstä ehkä jopa reiluun viikkoon yöpymisin ja paljon kirkossa noina aikoina, mutta vigilia oli kuitenkin se minun pääasiallinen käyntikohteeni.
-
Eräässä elämäni vaiheessa minäkin kävin säännöllisesti ortodoksikirkon vigilassa lauantaisin.
Syy tähän oli se, että olin kiinnostunut siitä, mitä rukous on ja kun tuo vigilia on pääosin rukousta, välillä Raamatun sanoin välillä jonkun muun tekemin sanoin.
Joskus kävin tosin sunnuntaina päivällä ort.kirkossa ja toisinaan myös Pääsiäisen aikoina ja joitain kertoja Uuden Valamon luostarissa yhdestä yöstä ehkä jopa reiluun viikkoon yöpymisin ja paljon kirkossa noina aikoina, mutta vigilia oli kuitenkin se minun pääasiallinen käyntikohteeni.
Niin, tietysti se harras tunnelma puhuttelee meitä. Minä kävin aina silloin Geneven venäläisessä kirkossa, joka oli slaavinkielinen, joten oli vaikea seurata sanoja. En silloin päässyt sunnuntaisin, jolloin oli liturgia ja eukaristia. Tietenkään, meikäläinen ei voi osallistua eukaristiaan kuitenkaan.
-
Minulle ovat antaneet ja jakaneet rakkautta niin ort.dox, katolinen, hernnhutilaisuus kuin mustien baptistien gospel, josta jazz´kin on saanut alkunsa.
Körttiläiset ovat antaneet tämän foorumin ja monia ystäviä, sekä seurat ja Juhlat, joissa minäkään en enää jaksa käydä. :'(
Odotan jos tulee parempi uusi aika vielä, ja pääsen kotikirkkoon ehtoolliselle, siitä on
nyt pula. Viime elokuussa taisin viimeeksi olla Herran pöydässä.
-
Odotan jos tulee parempi uusi aika vielä, ja pääsen kotikirkkoon ehtoolliselle, siitä on
nyt pula. Viime elokuussa taisin viimeeksi olla Herran pöydässä.
Siinäpä se. Varmaan viime elokuun käynti on vielä pätevä. Tämä on se houm churchin suurin puute.
-
Niin, tietysti se harras tunnelma puhuttelee meitä. Minä kävin aina silloin Geneven venäläisessä kirkossa, joka oli slaavinkielinen.
Tiedän paikan. Genevessä asuva ystäväni on ortodoksi ja pitää tuota kotikirkkonaan. Kreikankielinen ortodoksikirkko on kaupungin toisella laidalla. Osallistuin siellä kerran seurakuntien yhteiseen palvelukseen ja sain vertailla eri perinteiden kirkkolaulua. Ero on selvä; kreikankielinen vaikutti arkaaiselta.
https://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89glise_russe_de_Gen%C3%A8ve
https://www3.unifr.ch/orthodoxia/en/partners/chambesy.html
-
Siinäpä se. Varmaan viime elokuun käynti on vielä pätevä. Tämä on se houm churchin suurin puute.
Estääkö mikään ehtoollisen viettämistä kodeissa, kuten silloin kirkon alkuaikoina?
Minun tuttavapiirissäni ainakin on ihmisiä, jotka viettävät sitä kotona, eihän nyt oikein muuallekaan pääse sitä viettämään.
-
Estääkö mikään ehtoollisen viettämistä kodeissa, kuten silloin kirkon alkuaikoina?
Minun tuttavapiirissäni ainakin on ihmisiä, jotka viettävät sitä kotona, eihän nyt oikein muuallekaan pääse sitä viettämään.
Mikään ei estä, jos on pastori toimimassa. Ainakin luterilaisessa kirkossa tarvitaan vihitty pastori.
-
joka oli slaavinkielinen, joten oli vaikea seurata sanoja
Kun aloitin saannöllisen vigiliassa käyntini menin ensin erääseen ortodoksikirkkoon, jossa kielenä olikin, ilmeisesti venäjä. Jos ei venäjä, niin seuraava ehdotukseni on kirkkosaavi.
Seuraavalla kerralla osasin sitten suunnata kohti Usbeskin katedraalia, jossa suomenkieliset kokoontuvat.
Nykyään en enää juurikaan ole käynyt vigiloissa, mutta jos joskus sinne satun menemään, niin jollain tavoin juhlalta se tuntuu.
-
Mikään ei estä, jos on pastori toimimassa. Ainakin luterilaisessa kirkossa tarvitaan vihitty pastori.
Näin se taitaa olla, mutta en oikein tiedä, millaiset raamatulliset perusteet sillä on, että ehtoollista ei saa viettää ilman vihittyä pastoria.
Mahtoikohan alkukirkon kotikokoontumisissa aina olla vihittyä pastoria mukana?
-
Mahtaakohan tuo ehtoolliskielto olla jonkinlainen jälkeenpäin tullut lisäsääntö, joka on vakiintunut tavaksi?
En tiedä, mutta kyselen mielessäni ja myös ääneen.
-
Mahtaakohan tuo ehtoolliskielto olla jonkinlainen jälkeenpäin tullut lisäsääntö, joka on vakiintunut tavaksi?
En tiedä, mutta kyselen mielessäni ja myös ääneen.
Ilmeisesti Rom.16:1 mukaan, erään seurakunnan palvelija eli diakoni eli johtaja oli nainen, niin voi kysyä, oliko alkoseurakunnissa naisia, jotka palvelivat ehtoollisessa. Oikeastaan, minä olen itse aika tietämätön tässä asiassa.
-
En ole teologi, mutta kuitenkin: "Missä kaksi tai kolme kokoontuvat, siellä olen ..."
-
En ole teologi, mutta kuitenkin: "Missä kaksi tai kolme kokoontuvat, siellä olen ..."
Opetuslapsetkin viettivät Jeesuksen seurassa ehtoollista.
"niin usein kuin te syötte..." on tämän tietyn säännöksen mukaan muuttunut: "niin harvoin kuin ..."
Ehkä saamme tähän asiaan joltain vielä valoa.
-
Minä muistelen että alkukirkossa syötiin ihan tavallista illallista, ehtoollista. Oli nyyttikestit. Mutta eräät alkoivat humaltua liikaa, eivätkä jakaneet omistaan niille joilla ei ollut mitään. Niin Paavali pani stopin tällaiselle. Silloin kaiketi laadittiin säännöt, kirkolliskokouksessa tms.
Myös rippi tai synnintunnustukset kuuluvat ehtoollisen viettoon. Siihen nyt tarvitaan pappi.
Onko näin ?
-
Hänen työkautensa oli poikkeuksellisen pitkä. Hän oli Lounais-Afrikassa 1968 - 1926. Tähän vaikutti se, että hänen perheensäkin oli pikemminkin afrikkalainen kuin suomalainen (eihän Martti Rautanen suomalainen ollutkaan vaan inkeriläinen). Kyllähän tuossa ajassa ehtii ahkeroida.
Saksan luterilaiset olivat yrittäneet tehdä käännytystyötä Ambomaalla, joka oli siihen aikaan hyvin syrjäinen kolkka. Epäonnistuttuaan he antoivat suomalaisille mahdollisuuden lähetystyöhön. Kun Suomea rakennettiin kansakunnaksi, ajateltiin, että olisi hienoa, jos Suomellakin olisi oma siirtomaa.
Me uskomme, että suomalaiset tekivät lähetyssaarnaajiensa avulla hyvän työn viedessään luterilaista kristinuskoa Ambomaan pakanoille vuodesta 1870 alkaen. Me uskomme, että lähetystyön jälkiä seuraava kehitysapumme on siunaukseksi namibialaisten tiellä hyvinvointiin. Me uskomme tiedonvälityksemme hymistelevään todistukseen, että Martti Ahtisaari kruunasi hyvät tekomme luotsatessaan YK:n nimissä Namibiaa valtiolliseen itsenäisyyteen 1990.
Olosuhteet lähetyskentällä olivat karut, ja vain yksi miehistä jäi sinne. Hän on suomalaisen lähetystyön pioneeri Martti Rautanen.
Joukko miehiä astui laivaan Helsingin satamassa juhannusaattona 1868. Torvet soivat, ja laulettiin Martti Lutherin virttä Jumala ompi linnamme. Miesten keski-ikä oli 26 vuotta. He olivat lähdössä viemään Jumalan sanaa kauas Afrikkaan.
Nämä ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat tulivat kansan parista. Martti Rautasen isä oli inkeriläinen maaorja. Pietari Kurvisen koti oli ilomantsilainen maalaistalo. Kaarle Tolonen oli kajaanilainen räätälinpoika. Aleksanteri Malmströmin isä oli porvoolainen teurastaja. Muidenkin tausta oli maaseudulla ja kaupunkien pikkuporvaristossa.
He olivat käyneet kuusivuotisen lähetyskoulun. Se oli sisäoppilaitos, jossa opetettiin uskontoa, saksaa, englantia, maantietoa, laskentoa, piirustusta, laulua ja soittoa.
Heillä ei ollut juuri mitään tietoja Afrikasta. Ensimmäisen mustaihoisen ihmisen lähetit näkivät menomatkalla Lontoossa.
Suomalaiset matkasivat Afrikkaan kokeneiden saksalaisten lähetyssaarnaajien mukana. Aluksi he viettivät runsaan vuoden Reinin lähetysseuran asemalla Namibian keskiosassa. Siellä veljien välit rakoilivat.
”Veli Juntunen erotettiin. Se oli kovin ikävää”, merkitsi Martti Rautanen päiväkirjaansa.
Joukkoon sopeutumaton lähetti palasi kotiin Ambomaata näkemättä. Muut saapuivat sinne heinäkuussa 1870.
Vastaanotto oli aluksi suopea. Heimokuningas tuli tervehtimään, ja sulavakielinen Pietari Kurvinen kertoi heidän tulleen julistamaan Jumalan sanaa ja sielujen pelastusta. ”Sanasi ovat hyvät”, päällikkö vastasi. Erityisen kiinnostunut hän oli siitä, oliko tulijoiden joukossa aseseppiä ja vankkureiden tekijöitä.
Soitellen sotaan lähtenyt joukko törmäsi todellisuuteen:
Suomalaiset aloittivat työnsä suurin toivein kolmen heimon parissa, mutta he joutuivat pian vetäytymään yhden heimon alueelle. Ensimmäinen pakana kastettiin vasta kolmentoista vuoden työn jälkeen vuonna 1883. Pioneeriläheteistä oli silloin työkentällä vain Martti Rautanen.
Alkuajan tilinpäätös näytti tappiota. Vasta perustetun lähetysseuran epäonnistuminen uudella työkentällä oli tosin sääntö eikä poikkeus, ja Lähetysseura noudatti tuota sääntöä.
Epäonnistumiseen oli syynsä. Lähetit eivät havainneet paikallisten keskuudessa suurtakaan kiinnostusta Jumalan sanaa kohtaan. Myös ambolaiset pettyivät toiveissaan. Opettajat eivät tuoneet mukanaan aseita, ampumatarvikkeita eivätkä sepäntaitoja. Myös lahjoiksi tarkoitetut tupakka, vaatteet ja viini loppuivat pian.
Kahden kulttuurin yhteentörmäys käy ilmi Juho Heinosen raportista vuodelta 1878. Hän esittelee ambolaisten ekologista ja leppoisaa elämäntapaa: ”Ei näy kellään näistä kansalaisista olevan sitä vahvaa tahtoa ja opin halua, että vapaaehtoisesti tahtoisi oppimisen ja työn vaikeudet kärsiä, ja kun eivät tiedä työn hyödystä mitään eivätkä tahdokaan tietää, sillä nämä laiskuuden puolustukseksi sanovat parhaan olla näin kuin he nyt ovat.
Näin ollen ei tule elämään mitään tarpeettomia puuhia vaateiden pesemisestä, huoneitten rakentamisesta ynnä muusta. Lisäksi he ovat ylpeät siitä, että heillä on maa, osaavat sitä kuokan kanssa viljellä ja viljasta tehdä olutta. Muutamilla on lisäksi runsaasti karjaa. He ovat mielestänsä rikkaita, joilta ei mitään puutu.”
Tällaiseen maaperään ei evankeliumin sana juurtunut. Raportti jatkuu: ”Olisi hyvä, jos he rupeaisivat paremmin Jumalan sanaa oppimaan, mutta näyttää siltä, että he pitävät hengellistä oppimista yhtä tarpeettomana kuin ruumiillistakin.”
Ambokuninkailla oli muitakin neuvonantajia, portugalilaisia kauppiaita, jotka ostivat viinalla ja aseilla orjia eivätkä katselleet lähettejä hyvällä. Oikullisia, itsevaltaisia ja ajoittain juoppohulluja heimopäälliköitä ei ollut helppo miellyttää. Kun lähettien taidoista ja lahjoista ei ollutkaan heille hyötyä, nämä saivat pian kuulla, kenen maata tallasivat ja kenen vettä joivat.
Rahat lopussa ja morsiamet Suomessa:
Lähetysseuran johtokunta ja lähetit olivat kahden kerroksen väkeä. Helsingissä oli korkeita kirkonmiehiä ja säätyläisiä. Ambomaalla työtä tekivät kansan parista lähteneet nuoret miehet.
Ensimmäiset lähetyssaarnaajille annetut ohjeet korostavat johtokunnan isällistä käskyvaltaa ja vaativat nuorilta veljiltä ”luottamusta, lapsellista rakkautta ja kuuliaisuutta”. Lähetit eivät täyttäneet näitä vaatimuksia. Välit johtokuntaan olivat alusta lähtien huonot.
Kyse oli ennen muuta rahasta. Johtokunnalla ei ollut realistista käsitystä siitä, millaista työ kentällä oli, eikä siitä, mitä se maksoi. Se oli laskenut kustannukset väärin uskoessaan maan hedelmällisyyteen ja kuninkaiden anteliaisuuteen. Lähettien mukanaan tuomat vaihtotavarat loppuivat pian eikä uusiin ollut rahaa. Heidän oli alistuttava heimopäälliköiden armeliaisuuteen ja kerjättävä näiltä viljaa ylläpidokseen.
Pitäisikö palata kotiin, mietti moni. Ilosanomaa ei otettu vastaan ja olot olivat niukat. Lähetit olivat jo kotimaassa kihlanneet itselleen morsiamet, jotka ajan käytännön mukaan piti lähettää sulhasilleen kahden vuoden kuluttua. Karl Jurvelin, Aleksander Malmström ja Kaarle Tolonen olivat kuitenkin turhaan odottaneet kihlattujaan. Miehet eivät enää jaksaneet poikamiehen ankeaa elämää vaan palasivat kotiin.
Muut lähetit saivat morsiamensa ja menivät naimisiin, mutta hekin huomasivat pian, että lähetystyöllä oli kallis hinta.
Ambomaan ilmasto oli epäterveellinen. Martti Rautasen päiväkirjat ovat täynnä kuvauksia oman perheen ja muiden lähettiperheiden sairauksista. Malarialta ei osattu suojautua, eikä muihinkaan infektiotauteihin ollut tehokasta lääkitystä.
Kurviset menettivät puolivuotiaan esikoispoikansa, eikä kuolemantapaus jäänyt lähettijoukon ainoaksi. Raskain kuorma oli Rautasilla, joiden kymmenestä lapsesta vain kolme selvisi aikuiseksi.
Ainoana kymmenestä pioneerilähetistä Martti Rautanen jäi maahan:
Suomen kirkko ei ollut lähettänyt Ambomaalle yhtään pappia, mutta lähetit saivat liperit kaulaansa. He saarnasivat, kastoivat ja jakoivat ehtoollista.
Kun he palasivat kotiin, pappisoikeudet otettiin heiltä pois, koska pelättiin, että muuten lähetyssaarnaajille avautuisi oikotie papinvirkaan ilman yliopistokoulutusta.
Palanneista läheteistä Jurvelin ryhtyi sähköttäjäksi. Heinonen löysi työn Hämeenlinnan lääninvankilan työnjohtajana. Juntusesta tuli kansakoulunopettaja.
Lähteet
Ambomaa ei ollutkaan suomalaisille kunnian kenttä "Namibia-kuvamme on farisealainen ja omahyväinen", sanoo Teuvo Raiskio väitöksessään. Vanha myytti lähetystyön jaloudesta auttoi hänen mukaansa jopa Martti Ahtisaarta presidenttikilvassa.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003625185.html
Kymmenen pientä lähetyssaarnaajapoikaa – joukko suomalaismiehiä lähti vuonna 1868 viemään Jumalan sanaa Ambomaalle
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kymmenen-pienta-lahetyssaarnaaja-poikaa-joukko-suomalaismiehia-lahti-vuonna-1868-viemaan-jumalan-sanaa-ambomaalle#953bc2b6
-
Näin se taitaa olla, mutta en oikein tiedä, millaiset raamatulliset perusteet sillä on, että ehtoollista ei saa viettää ilman vihittyä pastoria.
Mahtoikohan alkukirkon kotikokoontumisissa aina olla vihittyä pastoria mukana?
Perusteet löytyvät lainsäädännöstämme eli tarkemmin sanottuna kirkkojärjestyksestä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931055#V2
En ole perehtynyt historiaan tietääkseni, miksi noin on säädetty. Voisin kuvitella, että taustalla on pyrkimystä vähentää eriseuraisuutta. Ehtoollinen on lähtökohtaisesti tilaisuus, johon kuka tahansa seurakunnan jäsen on oikeutettu osallistumaan, ja kaikkia myös pitäisi kutsua mukaan. Idea ei ole, että pienet samanmielisten porukat viettävät ehtoollista keskenään, vaan seurakuntalaisten on opittava sietämään toisiaan.
Käytäntö myös lienee vanhempaa kuin luterilaista perua. Kaikenlaisia eriseuraisia kotiehtoollisenviettäjiä oli jo katolisessa kirkossa.
Alkukirkossa ei tehty kaikkea oikein, sen todistaa jo Raamattukin.
-
Ambomaa ei ehkä ole Suomen kirkon tai Suomen lähetysseuran 'kunnian kenttä', mutta Jumalan kunniaa sen lähetyshistoria julistaa.
Työ alkoi vuonna 1870 ja oli juuri niin hankalaa kuin luterlainen kuvasi.
Vuonna 1890 seurakunnan jäseniä oli kuitenkin jo 489 ja kasvu jatkui vuosikymmenien mittaan seuraavasti:
1910 2 018
1920 7 695
1930 23 126
1940 35 732
1950 63 451
1960 118 313
Lähteenä 1970 julkaistu teos Abisai Shejavali, Ambo-Kavangon kirkko
Nyt kirkolla, jonka nimi on ollut vuodesta 1984 the Evangelical Lutheran Church in Namibia (ELCIN), on 123 seurakuntaa (muuallakin kuin ns Ambomaalla) ja 772 398 jäsentä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Evangelical_Lutheran_Church_in_Namibia
-
Ambomaan ilmasto oli epäterveellinen. Martti Rautasen päiväkirjat ovat täynnä kuvauksia oman perheen ja muiden lähettiperheiden sairauksista. Malarialta ei osattu suojautua, eikä muihinkaan infektiotauteihin ollut tehokasta lääkitystä.
Ilmaston epäterveellisyys on virheellinen mielikuva, joka heijastuu taudin nimessä: malaria tarkoittaa pahaa ilmaa. Suomeksikin puhuttiin muinoin ilmanalakuumeesta. Sääskien levittämä loinen sitä kuitenkin aiheuttaa. Kun trooppisten tautien vastainen suojaus on kehittynyt, Ambomaa eli nykyinen Pohjois-Namibia ei ole lainkaan hassumpi asuinympäristö.
-
Sama kertomus on toistunut ympäri maailmaa. Ei ole suinkaan ainutlaatuinen.
-
Mahtaakohan tuo ehtoolliskielto olla jonkinlainen jälkeenpäin tullut lisäsääntö, joka on vakiintunut tavaksi?
En tiedä, mutta kyselen mielessäni ja myös ääneen.
Minkä jälkeen?
Niin joo, mihin asti kirkko oli sitä alkukirkkoa? Sinulta kysyn, kun termiä käytin, ja sitten käytin minäkin, huomaamatta, ettemme ehkä tarkoita samaa asiaa.
-
Päättäköön jokainen itse, viettääkö ehtoollista papin mukana ollessa vaiko vain sillä hetkellä kokoontuvien kristittyjen kanssa.
Eräs tunnettu sananjulistaja kertoi viettävänsä ehtoollista jopa yksin ollessaan.
Muuttuuko ehtoollinen ei-ehtoolliseksi, jos ei noudata kaikkia siihen tuotuja pykäliä?
Ehtoollisen viettoon liittyy Raamatussa erilaisia ohjeita, ehkäpä riittää, kun noudattaa niitä.
-
Päättäköön jokainen itse, viettääkö ehtoollista papin mukana ollessa vaiko vain sillä hetkellä kokoontuvien kristittyjen kanssa.
Eräs tunnettu sananjulistaja kertoi viettävänsä ehtoollista jopa yksin ollessaan.
Muuttuuko ehtoollinen ei-ehtoolliseksi, jos ei noudata kaikkia siihen tuotuja pykäliä?
Ehtoollisen viettoon liittyy Raamatussa erilaisia ohjeita, ehkäpä riittää, kun noudattaa niitä.
Minusta tuntuu, että tämä on viisaasti sanottu.
-
Muuttuuko ehtoollinen ei-ehtoolliseksi, jos ei noudata kaikkia siihen tuotuja pykäliä?
Ehtoollisen viettoon liittyy Raamatussa erilaisia ohjeita, ehkäpä riittää, kun noudattaa niitä.
Tuntuu, että hieman vähättelisit myöhempää teologiaa kutsumalla sitä pykäliksi?
Kaikki kirkkokunnat eivät anna Raamatulle samaa asemaa kuin sinä, eli että sitä saa kuka tahansa tulkita miten osaa, ja muiden (esim. kirkon parituhatvuotisen perinteen) näkemyksistä ei tarvitse niin välittää.
Itse kyllä ymmärtäisin 1. korinttilaiskirjeen 11. luvusta, ettei ehtoollinen ole tarkoitettu privaatiksi ateriaksi kotona. Kotona sopii syödä nälkäänsä ennen yhteistä ateriaa seurakunnan kanssa (no joo, kirkon perinne kehottaa paastoamaan...)
-
Olen paljolti samaa mieltä Penan kanssa, jos heränneillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat heränneet synnin unesta ja ovat edelleen hereillä. Tällaisia ihmisiä löytyy mm. evankelisita, viidesläisistä, baptisteista, helluntalaisista, vapaakirkollisista, lestadiolaisista, kreikkalaiskatolisista, roomalaiskatolisista.
Körttilaisistäkin heitä löytyy.
Edellä luettelemistani paikoista ymmärtääkseni löytyy myös paljon suruttomia.
Minäkin olen paljolti samaa mieltä Penan kanssa, jos heränneillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat heränneet synnin unesta ja ovat edelleen hereillä pelastusepävarmuudessa, sillä hereillä oleminen ei vielä takaa taivaspaikkaa. Heränneellä on kuitenkin toivo ja ihana varmuus siitä, että Jumalan päätökset ovat aina oikeita ja hyviä. Vasta kuoleman jälkeen taivaan portilla saa varmuuden pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin.:icon_xmaslol:
-
Jatkuu seuraavassa osassa numero 2