Juhani ja Salis ovat molemmat oikeassa.
Ihmisen maailma koostuu lähtökohtaisesti sisäisestä ja ulkoisesta. Vastasyntynyt on tyhjä taulu, paitsi geeniensä osalta, jotka muodostavat kolmannen ulottuvuuden.
Determinismi eli ennaltamääräytyminen on totta pääsääntöisesti ulkoisesta todellisuudesta johtuen. On kuitenkin huomattava, että myös se on paljolti sisäistä, tosin yksilöiden kautta suodattuneena. Sisäinen elämä on rikas, senhän me olemme kaikki kokeneet itsestämme. Käytännössä se tarkoittaa kaikkea, mikä on determinismille vastakkaista.
Geneettisyyden tosiasia lukkiuttaa ihmiset ihmiseksi. Siltä osin voidaan puhua ja kirjoittaa ennaltamääräytymisestä, johon mutaatio on ratkaisu. Mikäli pidämme ihoamme vankilana.
Siis sisäinen on vapautta, ulkoinen vankeutta. Tarvitsemme niiden vuorovaikutusta. Ihmisen totuus on jumalallinen, Jumalasta. Tiedämme vähän, mistä tulemme, missä olemme, minne menemme. Siksi on uskontoja. Kristinusko ei sitä ole. Kristittyjen etuoikeus on olla vapautettuja kahleista, jotka sitovat ajatuksen lentoa, tekemisen tuskaan ja elämisen vaivaan.
Uskoo ken tahtoo. Kuitenkin Jumala tekee uskon. Voin tahtoa, jos uskon. Teen sen mukaisia tekoja. Tosin voin tahtoa uskomattakin, mutta se on heikkoa. Mihin uskon? Jumalaan, sillä Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus ja lisää Jumalan Pojan suulla: "Minä olen Tie, Totuus ja Elämä."