Anna tulla vain. Minä osaan lukea mielipiteesi ja tunnepurkauksesi sellaisina, mitä ne ovat. Joku muu ei kenties osaa.
Minusta on mielenkiintoista lukea kirjoituksiasi, anakin silloin kun ne ovat yhtä pistettä laajempia.
Joistakin ulkopuolisista voi tuntua että olen tulivuori joka räjähtää ilman mitään varoituksia. Ehkä en nyt kumminkaan räjähdä, mutta hereillä olen ja ottamaan haasteen vastaan.
On myös vaikeata luopua niistä omista arvoista ja siitä opitusta elämän malleista, mitä on joutunut kohtaamaan.
En mene sen syvällisemmin elämäni tapahtumiin mitä viimeisen kahden vuoden aikana tapahtui minulle. En myöskään itse pidä, että tapahtumat olisivat muuttaneet minua niin että, minusta olisi tullut kaikkien setien ja tätien kultapoika.
Mutta sitä en voi kieltää ettei tapahtumista ole jäänyt minulle hieman traumoja.
Oli sitten traumoja tai ei, koen että vaikka joudun nykyisin kohtaamaan erilaisia asioita ja erilaisia ihmisiä.
Minun on silti turha lähteä merta edemmäs kalaan.
Miksi, siksikö että mieleni tekee uudistua ja haluan olla hyvä kristitty?
Kaikki puhuvat Kristuksen antamasta Toivosta, Rakkaudesta ja Armosta meille.
Kristusta on elämän ja kuoleman herra, sitä en voi kieltää.
Mutta onko Kristus muuttanut elämääni niin että olisin uudistunut sellaiseksi kristityksi joka kelpaa kävellä kadulla tai astua kirkkoon ilman oma tunnon tuskia?
Minusta ei ole ja miksi ei ole?
Siksikö että uskon tietäväni kaiken mitä merkitsee Armo, Rakkaus ja Toivo.