Mitä on käytännössä tämä kilvoitus, jonka alla saatavina kaikki armotyöt ovat?
Tutkinpa aiheen tiimoilta Roomalaiskirjettä, josta seuraavaksi lainaan. Ensimmäiseksi täytyy toki tuoda esille armon ihmeellisyys
3:19-24
Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesuksesen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan ahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Korostan siis vielä sen mitä 3:28 sanoo: Katsomme siis että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja."
Luvussa 6 Paavali puhuu siitä että kasteessa olemme kastetut kuolemaan Kristuksen kanssa, jotta myös yhtäläisesti voimme nousta kuolleista niinkuin Kristus. Tämä tarkoittaa, että (6:6) "Tiedämme että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä olisi sen orjia." Kohdassa 6:12-14 Paavali jatkaa: "Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain van armon alaisia." Viimeisen lauseen koen itse kehoitukseksi; aina kun taistelussa kokee synnin päässeen lihansa herraksi, voi vakuuttaa itselleen että minä en ole lain vaan armon alainen.
Viitasin jo siihen taisteluun jonka perustelen seuraavalla kohdalla: (7:5-6) "Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta nyt kun olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina" Koen että tämä uudella tavalla palvelemiseen pyrkiminen on juuri sitä kilvoitusta. Sitä että pyrimme antamaan itsemme Jumalalle hänelle otolliseksi työkaluksi. Tämä vaatii sitä että jatkuvasti kamppailemme (tietenkin Jumalan armosta
syntisen lihamme kanssa, pyrkien alistamaan sen Hengen alaisuuteen.
Tähän kamppailuun on kannustavat sanat luvussa 5:3-5: "Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." Näin saamme taistella "aatamimme" kuolettamiseksi tietäen että Pyhä Henki on kanssamme ja että jokaisesta taistelusta selviytyminen luo toivoa seuraavaa taistelua varten.
Niinpä, ei se taistelu helppoa ole
Tätä taistelun tuskaisuutta kuvaa Paavali seuraavassa kohdassa: (7:14-25)
"Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän ettei minussa, nimittäin minun luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia."
Korjatkaa toki jos olen väärässä
en ole mikään teologi, joten turhan hienoja sanoja en ymmärrä!
Helvi