Minua ainakin symboliikka auttaa keskittymään. Ovathan kynttilätkin rukouksen vertauskuvia, käsien ristiminen samoin sellaista keskittymistä, kuten ketjusta tulikin jo ilmi jne. Yleensä koko kirkko voidaan katsoa symboliksi, sillä eihän seurakunta tarvitse rakennusta vaan jäseniä toimiakseen. Kuitenkin minussa itsessäni sukupolvia vanha kotikirkkoni herättää kunnioitusta ja pyhyyden tuntua. Sikäli minusta hätäillään suotta symboliikasta, kunhan se ei mene itsetarkoitukseksi. Ristinmerkki on yleistynyt ihan pappien toimesta. Ei papit kai sitä ennen ole noin ahkerasti harrastaneet kuin nykyisin, ainakin vanhempieni ja sukulaisteni mukaan. Meille pappi opetti sitä rippikoulussa ja sanoi, että jos ei ehtoollisella halua ristinmerkkiä tehdä, niin olisi ainakin hyvä poikien kumartaa ja tyttöjen niiata. Silti en itse ole oppinut sitä tekemään. Niin harva sen kuitenkin vielä tekee, että ei anna pokka periksi vaan tekee mieli äkkiä häippäistä siitä muiden tieltä pois. Toisekseen olen oppinut sen vielä "väärinpäin" ortodoksimummoltani, niin ei senkään puolesta oikein huvita ruveta luterilaisessa kirkossa tekemään ristiä toisten mielestä väärinpäin, vaikka minusta se menee juuri niin oikein, että päättyy sydämeen eli oikea puoli ensin (osoittaa taivaaseen), kuten Jeesuksen ristillä oikealla puolella oleva ryöväri pääsi taivaaseen. Mutta se siitä, sillä kai ei ole väliä, mutta silti se jotenkin vaikuttaa, etten halua koko ristinmerkkiä sitten luterilaisessa kirkossa tehdä.
Jotenkin tuntuu, että on molemmista katolisista kirkoista matkittu luterilaiseen kirkkoon lisää symboliikkaa. Ei se paha juttu ole, mutta jotenkin vielä vieroksun sellaista, johon en ole tottunut.