Eli palataksemme hieman taaksempäin...
yksi eri tavoin ajattelevia kristittyjä erottava tekijä on siis se, että luotamme eri asioihin. Se, mitä pitää totena, vaihtelee. Otetaanpas vaikka kaksi esimerkkiä.
Jotkut luottavat eniten siihen, että Raamatussa Jumala kertoo sen, miten Hän itse toimii ja miten ihmisen tulisi toimia toimiakseen oikein. Tämähän johtaa lopulta logiikkaan, jonka mukaan ihminen löydettyään Raamatusta lauseen, joka perustelee teon, on se epäilemättä oikea teko, vaikkakin se esim. loukkaisi monia.
Jos sitten mietitään körttejä, (tai siis ainakin omalta kohdaltani sillä en voine toisten puolesta yleistää) muuta ihminen ei syntisenä voikaan tehdä, kuin luottaa Jumalan armoon ja sovitustyöhön.
Olikohan se Suonenjoen juhlilla, kun seurapenkissä makustelin sanoja 'usko', 'toivo' ja 'rakkaus' samalla miettien mitä körttiläisyys on. Mitä körtti uskoo, siis pitää totena ja johon hän voi luottaa? Mitä hän sitten toivoo, tai rakastaa? Osaako hän rakastaa ja voiko hän ansaita Jumalan rakkauden?
Lopulta ajatukseni muotoituivat kutakuinkin näin:
Körtti USKOO, että Jumala on armollinen,
ja TOIVOO, että se koskisi myös häntä.
Pelastuksestaan körtti ei voi olla varma,
mutta kaipaa Jumalan RAKKAUTTA.
Tärkeimmäksi nousee siis kullakin se, mitä pitää kristinuskon punaisena lankana. Ihmisellähän ei ole kykyä pitää kaikkea yhtä tärkeänä.