Parempihan se olisi olla tupakoimatta, monestakin syystä, mutta ei asiasta saarnaaminen mitään auta. Jokaiken tupakoija kyllä sen tietää, että parempi olisi olla ilman - mitä minä hänelle sillä annan, jos kehuskelen, että minäpäs en ole koskaan tupakoinut, ja moni ennen tupakoiva sukulaiseni on lopettanut?
Juuri tuossa vietin mökkiviikon henkilön kanssa, jolle asia on oikeasti ongelma, ts. sydänsairauden takia pitäisi lopettaa, mutta pidin parempana olla puuttumatta asiaan mitenkään. En kauppareissulla sanonut että älä osta niitä tupakoita, tai osta vain kolme askia eikä neljää. Enkä niinkään päin, että minäpä lastaan nämä ostokset autoon ja palautan kärryn, ehdit sillä välin vetää savut. - Tietysti jos hän oikein pyytää että teen jotakin, niin sitten asia on toinen.
Minulla on kyllä sitten omat paheeni, ja niistä tiedän, ettei hyveillä kehuskelu saa mitään muutosta aikaan. Itse en tykkää edes siitä, että kehutaan ja kannustetaan, jos minä teen jotakin ns. oikein, mutta tässä ovat ihmiset erilaisia, toisia se auttaa.
"Ennenaikaiseen kuolemaan" en minäkään oikein usko, enää tämän ikäisenä. Ts. että jos nyt kuolisin niin olisiko se jotenkin ennenaikaista sitten? Johan tässä on elettykin. Muutaman ihmisen takia haluan vielä sinnitellä hengissä, sillä tiedän olevani heille tärkeä; lähinnä tuollaisia itseäni vanhempia ihmisiä, jotka eivät niin vain enää uusia ihmissuhteita tule hankkineeksi.
