Hiskian psalmi Jesaja 39
Juudan kuninkaan Hiskian psalmi, jonka hän sepitti, kun oli toipunut sairaudestaan.
Minä ajattelin: Kesken päivieni juoksun
minun on mentävä pois.
Tuonelan porttien tuolla puolen
joudun viettämään ne vuodet,
jotka minulta jäivät elämättä.
Minä ajattelin:
En enää saa nähdä Herraa
elävien maassa,
en enää katsella ihmisiä
maailman asukkaiden parissa.
Kuin paimenen teltta
minun majani puretaan ja viedään pois.
Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan,
ja nyt minut leikataan loimilangoista irti.
Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka,
aamuun mennessä ovat voimani lopussa.
Kuin leijona raatelisi minut, ruhjoisi kaikki luuni.
Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka.
Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni,
kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran.
Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen.
Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä.
Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon
hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt?
Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet
sydämessäni murhe.
Herra,
minun sydämeni elää sinulle,
anna rauha hengelleni,
vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa,
kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut
kuoleman kuilusta.
Selkäsi taakse sinä heität
kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä
eikä kuolema sinua ylistä!
Ne, jotka syvyyteen joutuvat,
eivät voi turvautua uskollisuuteesi.
Elävät, elävät sinua ylistävät,
niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen
sinun uskollisuudestasi.
Herra on minut pelastanut,
hänen ylistystään soi meidän soittomme
hänen pyhäkössään
kaikkina elämämme päivinä.