Minä pelkään, että rakkaus, hyvyys ja laupeus ovat heille heikkouden merkkejä. Sen arvaileminen, millaiset kokemukset ovat saaneet asennoitumaan näin, tekee surulliseksi.
Niin. Ja mietin yhä, kuinka vaarallista nyt olisi ollut opettaa, että tuollainen hetki tulee väistämättä, kuin itsellenikin. Joskus on nähtävä itsensä, muttei se sitä merkitse että Jumalan luota on mentävä pois jotta "ei häpäise Kristusta" vaan jotakin päinvastaista... ainakin toivon niin, sillä yhä käy noin. Käytös saisi olla parempaa, ja yhä tulee mieleen että no, kristityistä saatiin taas kaunis kuva.
Se on sietämätöntä, ja vain ajatus Jumalasta joka sanoo: Tule pois piilosta, sut on nähty, Leena, helpottaa. Jumala, joka valmisti jokaisen päiväni, näki ja tiesi tuon maanantainkin tulevan, jona Leena sanoo h-y:n raamatunvärssypaita yllään mitä ajattelee Oriveden vapaasta kirjantekijäpakkokoulusta... ja niistä silppasääristä mä oon sillee niiko tollee mult on julkastu silleee niiku tollee... sillä mitä pahaa siinä on, veronsa nekin maksavat! Jokaiselta on hyvin mahdoton enää pyytää anteeksi, sillä siellä tahtoi käämi kärytä... luulin aina että laulajat... no niin. Ei syyttely ainakaan auta.
Nyt sitten vain hävetään.
Jospa juuri Jumalan valossa näkee itsensä ja ryntää piiloon? Ja Jumala tarkoittaisi muuta, kuin että nyt on hävitettävä se pusero ja erottava kirkosta ja oltava onneton?
