Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Avunsaanut - 11.12.13 - klo:14:37
-
Noin 70 vuotta sitten istuin kirkossa, luettiin uskontunnustusta. Minä katselin kirkon katossa olevia enkelin kuvia. Katsellessani niitä kuulin kuin olisi sanottu: "Matki!" Sehän tarkoittaa: sano perästä. Siitä lähtien olen matkinut.
-
Useitakin.
Viestin tuojan huumotintajua ilmentää kun "kuulin sanat" : Kyllä E...n on sinne susirajan taakse mentävä. Tämän kuulin vaatehuonetta siivotessani. Pian tytär soitti että hänet on hyväksytty Oulun yliopistoon Kajaaniin.
Hän oli pelännyt ettei saa opiskelupaikkaa yliopistosta ja sanonutkin minulle ettei hän oikein sinne susirajan taakse menisikään. Meni kyllä, mutta vuoden päästä pääsi toiseen yliopistoon Suomen Ateenaan.
-
Nuoruudessani hiihdettiin kaverien kanssa laskettelemaan n. kilometrin päähän hiekkasärkille. Sieltä tullessa putosivat aurinkolasini. Noin kuukauden kuluttua näin unen, jossa näin sen maaston, josta hiihdettiin ja jossa kasvoi männyn käkkärä, lasini olivat sen puun juurella. Seuraavana sunnuntaina hiihtelin katsomaan pitikö uneni paikkansa. Lasini olivat juuri siinä missä unessani näin. Mitä tämä kertoo?
-
Nuoruudessani hiihdettiin kaverien kanssa laskettelemaan n. kilometrin päähän hiekkasärkille. Sieltä tullessa putosivat aurinkolasini. Noin kuukauden kuluttua näin unen, jossa näin sen maaston, josta hiihdettiin ja jossa kasvoi männyn käkkärä, lasini olivat sen puun juurella. Seuraavana sunnuntaina hiihtelin katsomaan pitikö uneni paikkansa. Lasini olivat juuri siinä missä unessani näin. Mitä tämä kertoo?
Joku ei usko ihmeisiin ja toiselle kaikki on ihmettä.
Itse uskon, vaikkakin tuosta enneunesta minkä edellinen kirjoittaja kirjoitti, en osaa sanoa.
Kuitenkin mulle soitti töihin kaveri, kun oli edellisenä päivänä korjannut koneita eikä tajunnut miksi toiset koneet eivät toimineet niinkuin piti.
Hän siis innoissaan soitti, että hän viimeyönä näki unen ja olikohan se enne uni.
-Voisikohan se vika johtua sellaisesta ja sellaisesta.
Jouduin osaa ottavasti toteamaan, että ei ikävä kyllä johdu.
Ajattelin silloin, että mä tyhmä vaan oon koneita korjatessa turvannut vaan ihan logiikkaan ja matematiikkaan niitä korjatessa. Voi mua ,.
-
Muutama vuosi sitten olin hiihtämässä lammen jäällä. Hiihdin kohti rantaa. Noin viidenkymmenen metrin päässä ennen rantaa kuulen aivan selvästi äänen: "Käänny vasemmalle!" Pysähdyin. Mietin, miksi? Ketään ei ollut lammen jäällä. Koska en tiennyt mitä olisi ollut odotettavissa tuossa viidenkymmenen metrin matkalla niin käännyin 90° vasemmalle. Hiihdin viisikymmentä metriä ja käännyin sitten rantaan. Päästyäni rantaan halusin tietää mikä minua olisi odottanut jos olisin sittenkin hiihtänyt suoraan rantaan. Otin pitkän seipään ja hakkasin jäätä edessäni. Noin puolimatkassa siihen mistä käännyin vasemmalle jää särkyi. Jään paksuus oli 2 - 3 cm. Jos olisin jatkanut hiihtoani suoraan rantaan olisin hukkunut. Jumala varoitti ja antoi tottelevaisen mielen. Mihinkähän Hän tarvitsee minua?
-
Avunsaanut on niin mukava. vaikka hänellä on korkealentoisia jutut, niin ei voi olla häntä symppaamatta.
Mielellään kuuulisin hältä enempikin juttuja, tai anteeksi asioita jotka on kokenut.
-
Muutama vuosi sitten olin hiihtämässä lammen jäällä. Hiihdin kohti rantaa. Noin viidenkymmenen metrin päässä ennen rantaa kuulen aivan selvästi äänen: "Käänny vasemmalle!" Pysähdyin. Mietin, miksi? Ketään ei ollut lammen jäällä. Koska en tiennyt mitä olisi ollut odotettavissa tuossa viidenkymmenen metrin matkalla niin käännyin 90° vasemmalle. Hiihdin viisikymmentä metriä ja käännyin sitten rantaan. Päästyäni rantaan halusin tietää mikä minua olisi odottanut jos olisin sittenkin hiihtänyt suoraan rantaan. Otin pitkän seipään ja hakkasin jäätä edessäni. Noin puolimatkassa siihen mistä käännyin vasemmalle jää särkyi. Jään paksuus oli 2 - 3 cm. Jos olisin jatkanut hiihtoani suoraan rantaan olisin hukkunut. Jumala varoitti ja antoi tottelevaisen mielen. Mihinkähän Hän tarvitsee minua?
Toi on varman sitä Enkelien varjellusta, jota pikkulapset kohtaavat ainakin taiteilijoiden mukaan.
-
Meillä oli ongelma. Se ollut minun ja vaimoni välinen ongelma. Olimme neuvottomia. Kerran istuimme iltamyöhään ja keskustelimme asian ratkaisusta. Päätimme menetellä määrätyllä tavalla. Kun menimme nukkumaan niin kerroin tuon päätöksemme Jumalalle (aivan kuin hän ei olisi sitä tiennyt) ja lisäsin: jos olet eri mieltä niin ilmoita yöllä päätöksesi, muutoin menettelemme vaimoni kanssa sovitulla tavalla.
Yöllä minut herätettiin ja päässäni kaikui vain yksi lause: "Minä olen tehnyt taivaan ja maan ja minä hoidan tämän asian." Tuli rauhallinen olo. Ajatelkaa, Jumala lupasi hoitaa asian ja hoitaa sen varmasti.
-
Minulla on useita tämän tyyppisia "yhteensattumia", enkä ymmärrä näiden merkitystä. Tämä esimerkiksi:
Kerroinkin kun kävin sen kasvoturvotuken (ruusu, selluliitti) jälkeen kontrollissa jonka suoritti venäläisniminen lääkäri. Olin utelias ja googlasin häntä.
Silloin tiedoissa näkyi että hän on työskennellyt Sevastopolissa. Tästä meni päivä-pari, ja Krimi tuli otsikoihin ja Sevastopoli alkoi näkyä paljon uutisoinneissa.
Miksi tämä ?
Tai tämä,( samaan aikaan): Varasin vuoden dekkaristin kirjan Mustamäki. Sitä odotellessa luin H Mankellin Rauhatonta miestä. Kurt Wallander osti talon maalta jonka nimi on Mustamäki.
Entä kun arvaan urheilukisoissa usein voittajan ?
Tunnistan pahan, enkä halua olla sen kanssa tekemisissä. Inhimillisesti heikkojen kanssa kyllä mitä mieluiten.
-
Riitta-mummi, et kai tarkoita, että yhteensattumat olisivat pahasta lähtöisin?
Joskus käy niin, että kun jokin asia on itselle ajankohtainen, se kiinnitttää huomiota myös ympäristössä. Ystävättäreni kertoi, että ollessaan raskaana hänestä tuntui, että kaikkialla oli raskaana olevia naisia - tosin niin kävi myös toiselle ystävättärelle, joka toivoi tulevsnsa raskaaksi, mutta pettyi kerta toisensa jälkeen.
Avunsaaneen kertomukset tekevät iloiseksi ja kiitolliseksi. Meistä pidetään huolta!
-
En usko, ihmettelen vaan. Saattaahan olla aivan inhimillistä tarkkaavaisuutta että näkee ja kuulee "enemmän".
Tuo sana, Sevastopol, oli minulle harvinainen, kaiku kouluvuosilta maantiedosta. Sitten yks´-kaks näin pian kaksi kertaa.
Tiedän mitä on kiusaajan teot lihassani, vaikkapa ehtoolliselle menossa ollen. Tämä ei ole sitä, enemmän tuntuu telepatialta, jos sitäkään on. Vaistoa ??? Jotain alkukantaista ???
En halua olla missään tekemisissä henkien kanssa.
-
Elämä on ihme.
-
Eräs hyvin tuntemani henkilö kertoi kun hänet yöllä herätettiin ja sanottiin: "Mene ja pyydä äidiltäsi anteeksi!" Tuo henkilö oli miettinyt ja tullut siihen tulokseen, ettei hänellä ole mitään anteeksi pyytämistä ja jatkoi uniaan. Seuraavana yönä kävi aivan samalla tavalla. Kolmantena yönä taas hänet herätettiin ja sanottiin: "Mene ja pyydä äidiltäsi anteeksi, sillä äidillesi tulee kiire lähtö!" Silloin hän nousi, herätti äitinsä ja pyysi anteeksi ja sai vastauksen: "Jos jotain on niin kaikki on anteeksi annettu." Seuraavana aamuna hänen äitinsä ei enää herännyt tähän aikaan.
-
Äidin silmä parani muutama vuosi sitten.
Tuli jo aika leikkaukseen kun silmässä iso patti.
Eräänä aamuna äiti oli katsonut peilistä vessassa ja soittaa sitten minulle että se patti on hävinnyt.
Soitin keskussairaalaan lääkärille siitä...hän sanoi että perutaanko aika jos ei kerran enää ole sitä.
Ja että hakea sitten lähetettä jos tulee vielä.
Ei ole tullut.
Minä koin sen ihmeenä.
Se oli iso patti ja kaihersi silmää.
-
Ja kerran, yhden kerran oli vuosia sitten äidin ja isän kaivo oli kuivunut tyhjiin.
Olin sillain lapsenmielinen ja menimme äitini, minä ja tyttäreni joka oli vielä ala-asteikäinen niin sinne kaivolle ja minulla oli raamattu mukana.
Laskin sen ihan yksinkertaisesti siihen kaivonkannelle ja sanoin vain nämä raamatun sanat:
4. Moos. 21:17
Silloin lauloi Israel tämän laulun: "Kuohu, kaivo! -laulakaa sille laulu-
En ole siis yhtään hurmoksellinen ihminen mielestäni mutta jotenkin silloin luotin että Jumala pian jo vastaa.
Seuraavana aamuna äiti soittaa, on maanantai ja sanoo että vesi tulee ihan normaalisti jo.
Ja mikä hauskinta...olin täyttänyt Sana lehden ristikon ja postissa tulee palkinto...Maija Nymanin kirja "Naisia kaivolla"
Silloin ajattelin ettei kenelläkään muulla voisi olla noin täsmäajoitus kuin Jumalalla.
Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu...mutta ajattelin että on Taivaan isällä kyllä hyvä ja osuva huumorintaju.
Ja tuo kirja on erinomaisen hyvä...se kertoo raamatun naisten kohtaamisista, erilaisista kohtaamisista kaivoilla.
Kautta vanhan testamentin aina uuteen testamenttiin.
Tämä tarina on tosi vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään tarinalta.
Tyttö vieläkin joskus nauraa että oli se vaan kumma tapahtumaketju.
-
Arvelen, että ne, jotka uskaltavat lapsenomaisesti luottaa Jumalaan, saavat kokea ihmeitä ja iloita Jumalan täsmäajoituksista ja huumorista. :eusa_pray:
Minä olin pari viikkoa sitten epätoivoinen eräiden kuukautta aiemmin kadonneiden avainten ja vaatekerran vuoksi. Mistään niitä ei löytynyt, ja tuntui, että vain ihme voi tuoda ne takaisin. Niinpä rukoilin ihmettä, ja pyysin erästä minua hurskaampaa ystävääkin rukoilemaan. Kaksi päivää myöhemmin minulle soitettiin, että vaatteet ja avaimet on löydetty ja palautettu katoamispaikkaan! :001:
-
Muistan kun aikanaan isäni oli niin sairaana, että tuntui että toinen jalka on jo haudassa. Olin epätoivoinen ja ihan varma, että isä menehtyy siihen. Hän sai sairaalassa hyvää hoitoa ja selvisi siitä. Minusta se selviäminen oli ihme.
-
On hienoa huomata että arjen pienissä arkareissakin Jumala ottaa tarpeemme huomioon. Samoin olen huomannut satoja kertoja itselleni tapahtuvan.
Olisiko näin että kun unohtaa itsensä ja jättäytyy odottamaan että miten käy, käykin oikein hyvin !
Suuria ihmeitäkin saamme. Kuten jo kerroin Lotan käyttäytyneen. "Mummi, mitä se rakkaus on ?"-kysymyksineen. Hän sisäisti sen, ei sanoistani, vaan Rakkauden läsnäolosta.
Pyhän Hengen läsnäolo on lämmin ihme. Sitä koetaan kirkossa yhteisessä esirukouksessa. Ehtoollinen on sitäkin suurempaa, lähes mahdoton kuvailtava. Ollaan ristin juurella.
-
Tyttö luki raamattua. Lukiessaan hän hihkaisi: - Mikä ihme! Jumala kuivasi Punaisenmeren jotta Israelilaiset pääsivät sen yli. Toisessa huoneessa oli hänen varttuneempi veljensä, joka sieltä huusi: - Ei se mikään ihme ollut. Viimeisten tutkimusten mukaan siinä ei ollut kuin 20 senttiä vettä.
Tyttö jatkoi lukemista. Sitten hän kiljaisi: - Tämä se vasta ihme on; Jumala hukutti Egyptiläiset sotavaunut, hevoset ja sotilaat vajaaseen kahteenkymmeneen senttiin vettä, eikä yksikään pelastunut.
2 Moos. 14:19-31.
-
:eusa_angel:
Mun tyttö oli alle kouluikäisenä lasten leirillä kesällä.
Oli ollut kilapilu jonka oli voittanut.
Sai valita palkinnon jossa kaikkea erilaista lasten juttua ja kirjaa ja yksi raamattu.
Tyttö tuli kotiin raamatun kanssa.
Kysyin että äitiä miellyttääksesikö valitsit tämän palkinnon.
Hän sanoi yksinkertaisen totuuden:
"Se oli paras palkinto"
Se raamattu on edelleen hänellä. :eusa_angel:
-
Lapsuuteni koulun uskonnon kirja oli loistava kirja.
Se on lapsuudenkodissani mutta jossain vintillä ja kun tyttö oli ekalla luokalla koulussa ja oli joulujuhla niin sai uudistetun painoksen tuosta kirjasta.
Sen koin ihmeenä koska olin kaipaillut sitä kirjaa ja se tulikin lahjana sitten ykskaks vaan. :eusa_angel:
Minä toisinaan vieläkin luen sitä kirjaa.
-
Tyttö luki raamattua. Lukiessaan hän hihkaisi: - Mikä ihme! Jumala kuivasi Punaisenmeren jotta Israelilaiset pääsivät sen yli. Toisessa huoneessa oli hänen varttuneempi veljensä, joka sieltä huusi: - Ei se mikään ihme ollut. Viimeisten tutkimusten mukaan siinä ei ollut kuin 20 senttiä vettä.
Tyttö jatkoi lukemista. Sitten hän kiljaisi: - Tämä se vasta ihme on; Jumala hukutti Egyptiläiset sotavaunut, hevoset ja sotilaat vajaaseen kahteenkymmeneen senttiin vettä, eikä yksikään pelastunut.
2 Moos. 14:19-31.
Tämä oli hyvä. :023:
-
Kyllä olen kokenut. Jos nyt tarkoitetaan esimerkiksi enkelin ilmestymistä tms. Ihmeitä olen kokenut monella tavalla, jotka eivät ole olleet muuten selitetävissä kuin sillä, että Jumala on.
-
Jeesus oli selvänäkijä, Hän tiesi kohtaamistaan ihmisistä kaiken. Hän tiesi myös oman kulkunsa. Koko Jeesus on ihme ja myös totta samanaikaisesti. Ihmeellisen totta. :kahvi:
-
Lapsuuteni koulun uskonnon kirja oli loistava kirja.
Se on lapsuudenkodissani mutta jossain vintillä ja kun tyttö oli ekalla luokalla koulussa ja oli joulujuhla niin sai uudistetun painoksen tuosta kirjasta.
Sen koin ihmeenä koska olin kaipaillut sitä kirjaa ja se tulikin lahjana sitten ykskaks vaan. :eusa_angel:
Minä toisinaan vieläkin luen sitä kirjaa.
Jotenkin mäkin tykkäsin uskonnosta skolessa.
Paavalin matkat oli tosi kivoja ja sain parhaiten unta niillä tunneilla, kun niitä käsiteltiin, ne jotenkin sai mielikuvituksen liikkeelle ja oli aksonia.
Sitten jäi mieleen uskonnon tunneilta vertaus kymmenestä neitsyestä, vaikka nykyään ei kai kukaan mee neitsyenä naimisiin, kuten tolloin?
Ainakin kaverit sano mulle, etä kolme seppää lyö ahjoon aina kun menee ohi yli 16 vuotias neitsyt siinä vanhan nurkilla?
Koskaan ne ei paukutellut.
En tiiä miksi vieläkin muistan kirkkaana sen opetustunnin. Mulla ei kai oo sit öljyä tai voisko se olla vähissä kriittisellä hetkellä?
-
:eusa_angel:
Minä ekalla luokalla aloin itkemään kun pääsiäisen alla näytettiin isosta pahvitaulusta (oli sellaisessa puisessa telineessä) kun Jeesus on ristillä kahden ryövärin kanssa.
Jotenkin lapsenmielisesti ajattelin, tajusin että Jeesus on hyvä ja kärsii siinä.
Opettaja rauhoitteli ja toiset oppilaat ihmettelivät.
Samoin kun kerrottiin että Jumala näkee kaikkialle ja kaiken niin minä hassu ajattelin etten enää pääse edes nojatuolin taakse Jumalaa piiloon.
Sitten lapsen älynväläys iski ja tulin onnelliseksi kun ajattelin (maalla kun asuin) että mun ei koskaan tarvii pelätä illalla pimeässä kun tulen kaverin luota kotiin kun Jumala on Isä ja kulkee mun kanssa.
Muistan nuo ajatukseni ja tuntemukseni kuin eilisen päivän.
Ja mulla myös uskonto ja äidinkieli olivat lemppariaineet koulussa.
-
Eniten minua taisi kuitenkin kiinnostaa kaikki vanhan testamentin profeetta-kertomukset koulussa.
Kuin myös Mooses, Joosef, patriarkat Aabraham, Iisak, Jaakob.
Hesekiel, Elia, Elisa, Samuel... Jeremia, Jesaja ja ns pikkuprofeetat.
Ja tietenkin kaikki mitä Jeesus teki maanpäällisen elämänsä aikana.
-
Jeps malla :)
Ihmettelen ittekkin miten ne vanhat lapsuuden opetukset on jäänyt jonnekkin sisimpään.
Johki ihme koloon.
Silloin kun koin uskonnollisen murroksen tai armovilauksen siihen malliin, että ei ole uskonnolliset asiat jättäneet rauhaan ja alkaneet määräilemään mun elämään, niin sen tuskan tai etsinnän keskellä soi mielessä Iloinen Enkeli kotiin vie laulu.
Mirjami voisi noista Enkeleistä enempikin kertoa, mutta lapsena kuullut asiat kummasti oli jäänet mieleen.
-
:eusa_angel:
Juu Viisveisaaja.
Sama mulla.
Ja kun päätin kuudennen luokan niin uskonnonopettajani antoi raamatun lahjaksi.
Sitä olen sitten aikuisenakin lueskellut.
Ja kirjoittelimme kaikki nämä vuodet harvakseltaan tämän ihanan opettajan kanssa.
Kun mun vanhin lapsi kuoli niin tämä opettaja tuli käymään luonani ja toi tosi kauniin akvarellin ja juttelimme kaikenlaista.
Tiesinkin että hän oli jäänyt leskeksi kun miehensä oli kuollut syövän murtamana.
Siunattu ja rakas ihminen tämä opettaja. :049:
-
Menee pikkasen kaksin muisteluksi, mut mahtuuhan maailmaan sanoja ja blokatkoon seppos pois.
Itellä oli opena yks Kerttuli Jalari niminen.
Hän oli kans ihan mahtava. Istuin aina ja tapitin sitä silmilläni ja olin ihan otettu.
Hän opetti aina välillä Sananlaskuista ja hän oli niistä innostunut.
Tietty opetti paljon muutakin, kun siihen aikaan opet opetti kaikkea ja hän oli sellainen sekanen taiteilia myös.
Jos ei mulla ois ollu luki luki häiriötä, niin ties minne oisin päässyt lukemisen saralla, mutta kun kirjaimet hyppi, niin ei skolesta tullut mitään. :) Niin ja kun ällikin tais olla jossain toisessa rivissä kun minä jaettaessa .
Matikassa olin yhen nykyään arkkitehdin kanssa paras, mutta kun mun käsialasta ei saanut eikä saa vieläkään selvää, niin se skole ei mennyt putkeen.
Pahus näitä menneitä, mutta ihana ope kun sulla merkitsee paljon.
Aika symppis toi sun kertomus opettajastasi.
Jos opettaja kuten esimerkiksi pena olisi mullakin ollut, niin kummasti sitä olisi elämään saanut eväitä.
Ja vähän rock and rollia :)
Äh, aiheeseen palatakseni.
Ihmeen kokemuksia on ollut jokunen, mutta ei mitään mainittavampaa. Uskon että jotkut niitä kokee, mutta mulle on kaikki ihmettä.
Varsinkin Enkeli kokemukset ja ihmeparantumiset ovat asioita joista mielelläni kuulisin enempi.
On ne kiehtovia :)
Avun saanut nimimerkki on kokenut ihmeitä ja se on ihan tosi hienoa.
Kiva kuulla niistä :)
-
:eusa_angel:
Se on jännä miten kirkkaana muistaa lapsuudesta asioita.
Tämä ei ole ihme mutta tykkäsin niin leikkiä isäni tekemässä punaisessa leikkimökissä jossa oli kuistikin ja valkoiset ikkunanpuitteet.
Isä aina niin ajatteli meitä kahta lastaan.
Kerrankin kun olin alle kouluikäinen niin menin keskustaan isän kanssa ja isä osti ihanan valkoisen olkalaukun jossa oli tosi kaunis solki.
Tunsin itseni prinsessaksi silloin, samoin kun sain uusia vaatteita vaikka osin kuljinkin toistenkin lahjoittamissa tamineissa ja jalkineissa ja äidin ystävän itse ompelemissa.
Isä osti myös kun kasvoin teiniksi kerran tosi ihanan mokkalaukun jossa oli hienot hapsut, että sitä melkein silloin tunsi itsensä jo lähes aikuiseksi. :icon_lol:
veljelleni teki puisia kuorma-autoja ja sitten äitini sisar osti hänelle hienoja avaruusaluksia joissa valot välkkyi ja Markku aina katsoi niiden vempaimien sisälle ja purki ne yksin kimmin.
Ehkä olen siksi aina kokenut Jumalan niin Isänä, Abba ja turvallisena kun oma isäni oli turvallinen ja hyvä isä.
Joskus kun me villeilimme kun oli naapurien lapsiakin niin isä ei koskaan torunut, katsoi lempeästi ja siihen loppui halu villeillä.
Äitini on paljon kipakampi tapaus ja suorasanainen joskin nauraa tosi paljon ja laskee huumoria.
Isäni huumori oli sellaista myhäilevää ja hiljaista huumoria, äiti nauraa ääneen.
Nämä ei sinänsä ihmeitä mutta mulle sitä arvokkainta pääomaa elämää varten olleet.
Ja aina kannustivat äiti ja isä ja äidinkielen opet mua että kirjoita.
Samoin eräs vanha esirukousystäväni aina mua siunatessaan sanoi:
"Ole kerkeän kirjurin kynä" -ilmeisesti tästä lainattua...
Ps. 45:1
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten mietevirsi; laulu rakkaudesta.(45:2) Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä.
Kuninkaastani....siis Vapahtajastani.
-
Kiitollisena muistaa kaikkea tuota hyvyyttä.
-
Lämmintä tekstiä :023:
-
:eusa_angel:
Tuntuu hyvältä muistaa isää...hän sai iäisyyskutsun 2005 syyskuussa.
Äiti se leskenä elelee.
Olen kiitollinen vanhemmistani ja veljestäni.
-
Niin ja tietenkin todella kiitollinen kaikista lapsistani, siis nuoristani.
Elämän parhaimpia lahjoja.
-
Olen kiitollinen myös tästä foorumista. :eusa_angel: :024:
Ja jutusteluista täällä.
Joskus aina saa lukea arjenkin ihmeistä kun tutkii muiden tekstejä täällä.
-
:)
Niin kai se on, että aika kuultaa muistot.
Toivottavasti isämme taivaassakin vanhana öö henkilönä tai siis Isänä unohtaa ne meidän pahat teot ja muistaa vaan hyviä sitten tuomiopäivänä :)
En nyt sen enempää kuin, että on hyviä ja ei niin hyviä muistoja lapsuudesta.
Pahinta on lapsena lapsen mieli, kun syyllistää itsensä aina kaikesta,
Jotenkin tyyliin olen ansainnut humalaisen isän huudot ja haukkumiset ja jopa lyönnit. Vaikka en mitään oiskaan tehnyt :)
Onneksi on sympaattisia ihmisiä kuten malla jotka osaavat iloita lapsuudestaankin, no kyllä minäkin, mutta kaikki ei?
-
Olen ennemminkin sanonut mutta toistan itseäni, sinä Viisveisaaja olet ihan ihana ja kaiken päälle päätteeksi mukava kaveri. :109:
Ja varmaan tulee hiukan kultareunuksia ja kultaisia leikkauksia kun muistelee.
Mulla oli turvalliset vanhemmat.
Aikuisiällä olen kokenut menetyksiä ja pettymyksiä.
Mutta ajattelen tähän tyyliin:
Eilinen on mennyt
huomisesta emme tiedä
-mutta tänään auttaa Herra.
Ja yleensä elämä pitkässä juoksussa antaa kompensaatioita ja korvaavia kokemuksia niiden ikävienkin muistojen tilalle.
Laitan hiukan lyriikkaa jossa mielestäni on hyvin asia esillä...kuuntelin auton radiosta tänäänkin:
Täydellinen elämä
Suvi Teräsniska
http://www.youtube.com/watch?v=73GZKW7dP_E
-
Sain jo eilen "sisällisen kehoituksen " soittaa 100-vuotiaalle Liisa-neidille, rakkaalle ystävälle. En onnistunut saamaan häntä puhelimeen ja huoli alkoi painaa. Soitin hänen kaukaiselle sukulaisen sukulaiselle jonka tiedän pitävä tiiviisti yhteyttä, yksinäisiä kun ovat.
Tänään yritin taas tavoittaa Liisaa. Ei vastausta. Soitin taas tälle siskovainaan poikavainaan leskelle. Hän kertoi että ei hätää, Liisa oli soittanut illalla, ollut napakan oloinen, satavuotiaaksi. Siihen lopettelimme.
Soitin kuitenkin iltapäivällä ystävälleni. Hän vastasi heti, ja kuulin heti että nyt on hätä. Hän toisti samoja sanoja hitaasti äännellen kymmenisenkertaa. Pyysin häntä painamaan turvaranneketta.
Soitin kuitenkni vanhuspalveluiden päälikölle. En tiennyt mikä piiri Liisaa nykyään hoitaa, mutta pyysin tarkistamaan koneelta. Annoin koko nimen ja synt.ajan.
Kun ei ole sukulaisia, juttu on monimutkainen.
Se leskirouva soitteli puolestaan ihmisille jotka asuvat lähellä. Minä olisin muuten mennyt mutta en tämän oman silmatulehduksen takia voi.
Äsken tuli Lammilta puhelu ja kiitos että hoidin asiaa. Kun Liisan luokse oli menty siellä oli jo ambulanssi, eikä L kyennyt enää puhumaan.
Lähtölaskenta on alkanut. Soitin vielä ystävälleni jonka kanssa yhdessä käymme Liisaa aina katsomassa. Nyt odotetaan.
Kiitos Jumalalle kaikesta mitä olemme saaneet lahjaksi. Käyttöön on lahjat, erikoisimmatkin, annettu.
-
Sankaritoimintaa sanoisin!!!!Olit sitkeä.
-
Vuosi oli seitsemänkymmentä luvulla. Olin hakemassa traktorilla kuivia heiniä viiden kilometrin päästä. Kesken kuorman laiton nousi mustat pilvet ja koko seutu hämärtyi. Heitteli ensimmäisiä vesipisaroita. Minulle tuli hätä.
Aloin kertoa hätääni Jeesukselle: "Tiedäthän Sinä, ettei minulla ole aikaa eikä voimia levitellä ja kuivailla näitä heiniä. Sinä olet ennenkin asettanut myrskyn. Olet antanut meille lapsia jotka tarvitsevat minunkin aikaani. Tee Sinä ja varjele nämä heinät kastumasta." Nostelin kuorman täyteen heiniä seipäiltä. Ympärillä satoi, mutta ei heinien päälle.
Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaissa ja maanpäällä, voi tehdä tällaista.
Jos ajattelet, ettei edellä kerrottu ole totta, tai sellaista ei voi tapahtua, sinä et tunne Jumalaa. Olisi aika ruveta lukemaan Raamattua ja ahkerasti ja joka päivä. Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa. Aloita Uudesta Testamentista. Jos luet n.4 sivua päivässä, tulee Uusi Testamentti luettua neljä kertaa vuodessa. Jos aloitat Raamatun alusta ja luet n. 5 sivua päivässä, ehdit lukea Raamatun vuodessa läpi. Älä koskaan lopeta Raamatun lukemista.
-
Sankaritoimintaa sanoisin!!!!Olit sitkeä.
Ei tässä mikään sankari olla, käyttö-esine vain. Siinä oli vielä monta muutakin mutkaa matkassa, mutta niitä ei teidän kuulukkaan tietää. Vain se että kenellä on sisäinen vastaanotin, antakaa sen toimia !
Aivan hätääntymättä pystyin toimimaan, kuten usein kun tosi on kyseessä. Muutoin olen vähän säikky.
Nyt olen kuulolla ja ystävärenkaan tiedottaja tarvittaessa.
Kotiaputoimisto ei meinannut millään tehdä mitään kun virka-aika oli päättymässä. Piti vähän kovistella. Sehän minulla on hanskassa.
-
Sain tiedon että satavuotias ystäväni on Keskussairaalan neurologisella osastolla. Ihme on myös se että tänä aamuna hän on jo puhunut ja on virkistynyt. Nyt alkavat kuvaukset ja tutkimukset.
Soittoni hänelle osui siihen hetkeen kun kohtaus alkoi. Jumala on ihmeellinen !
-
Kiitos näistä Riitta-mummi. :eusa_angel:
Jumalan aikataulu ja ajoitus on joskus ihan käsinkosketeltavaa ja ilmeistä.
Siunausta sinulle itsellesi ja ystävällesi / ystävillesi.
-
Kiitos osallisuudesta ihmeisiin !
Tulin koulukaverin, naapurintytön luota. Meillä on molemmilla tarttuva silmätulehdus. Emme olleet nähneet yli puoleen vuoteen. Samoin hammasoperaatio odottamassa molemmilla. No, olemme jo vanhoja mummoja sillä esikoisemme täyttävät elokuun lopulla 50 vuotta. Tässä iässä alkaa tapahtua monia asioita !
Nauratti tämä havainto sillä olemme aina kuin koulutytöt kun tapaamme.
-
Se onkin jännä monesti huomata että on sisäisesti ihan sama kuin tyttösenä ja nuorenakin.
Monista asioista ajattelee samoin vaikka ehkä syvyyttä vähän tullut.
Mieli pysyy nuorena. :icon_biggrin:
Ja hyvän ystävän kanssa aina jatkuu juttu siitä mihin se jäi vaikkei ois hetkeen nähnytkään.
Tai voi se juttu alkaa muustakin mutta siis se helppous ystävyyssuhteissa.
-
:)
Oikeesti yksi ihme tuli mieleen, kun näitä erikoisia juttuja mietin.
Tapasin yhen kaverini ja itse olin silloin sellnen nuori moralisti. Olin itse juuri joku aika takasinpäin lopettanut pahan teon ja kait sitten parannuksen tai jonkun muutoksen.
No tää kaveri oli kauheessa krapulassa ja ihan lyötynä ja varmaan pelkas omaa varjoaankin.
Ja mähän tietty aloitin kauheen paasaamisen juomisen vaaroista ja elämän opetuksia enempikin ja taisi sormikin heilua osoittavasti.
Mut yks kaks tuli ihan mieletön sääli tätä kaveria kohtaan. Kait kun tunsin sen koko elämän kerran ja oltiin parhaita kavereita ja ollaan vieläkin hyviä, äyn aina kalassa välillä sen kanssa.
Sillähän on koulukoti taustaa ja putkaa ja ranteet villetty monesta kohtaa ja ties mitä.
Ihmeellinen se kohtaus kun tuli. Se säälintunne. Kyllä siinä nuotti mulla muuttui ja hyvä et en itkuun pillahtanut.
Se oli minusta kyllä joku jumalallinen väliintulo :)
-
:eusa_angel:
Jos se oli sitä ns Jumalan agape-rakkautta sinulla.
Ajattelen että se joskus murtaa...kun kohtaa toisen ihmisen tuskaa ja sydänsuruja.
Olen itsestäni (mielestäni) huomannut että kun olen saanut ikää lisää niin moralisoimisen halu on vähentynyt eikä oikein tee mieli ns "lyödä raamatulla päähänkään"...tullut vähän sellaista halua että voisinks mä ymmärtää paremmin tätä ja tuota ihmistä.
En sano että olisin paljoa oppinut mutta ehkä vähän nuoruuden intoilu vähentynyt...tai ainakin toivoisin niin.
Toivoisin että oppisin olemaan hiljaa kun toisella on surua, tuskaa, angstia...masennusta jne.
Toivoisin että osaisin kuunnella.
Eikös vanha Körttisanonta mene niin että "sairas terveen parantaa" tai että "mennään sairaalta oppimaan"
Muistelisin lukeneeni joskus noin.
-
:eusa_angel: :eusa_pray:
-
Tämä ei ole ihme mutta tykkäsin niin leikkiä isäni tekemässä punaisessa leikkimökissä jossa oli kuistikin ja valkoiset ikkunanpuitteet.
Isä aina niin ajatteli meitä kahta lastaan.
Nämä ei sinänsä ihmeitä mutta mulle sitä arvokkainta pääomaa elämää varten olleet.
Mikseivät olisi ihmeitä?
Eikö jokainen ihminen ole ihme? Hyvät ihmiset nyt varsinkin.
Psalminkirjoittajakin sanoo itsestään näin:
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen. (Ps. 139: 13 - 14)
Eiväthän ihmiset itsekseen ole olemassa, heidäthän on luotu, ja se jos mikä on ihme, vai mitä? Kuten kaiken muunkin luominen ja olemassaolo. Kuten Suvivirressä aivan tavallinen kesän tulo auringonlämpöineen ja kukkasineen julistaa Jumalan ihmeistä vuosi vuodelta.
Maailman voi nähdä itsestäänselvyytenä, ikään kuin ei-luotuna, tai maailman voi nähdä ihmeenä. Riippuu siitä, millaiset lasit on silmillä :icon_cool:.
-
Usko on ihmeellinen lahja. Sen voi saada kuulla aivan yllättävältä taholta. Öppiäisen seurapuhe teki ihmeen hyvän säväyksen.
Me jotka olemme nähneet vastasyntyneen lapsen ymmärrämme mistä puhut.
Täksikin kai Joulun ihmettä juhlimme , Jeesusta vastasyntyneenä. :049:
-
Noinhan se taitaa olla kuin Öppiäinen sanoo.
Ihmisen arvo on niinsanotusti Jeesuksen veren hinta.
Jumalan oma Poika tulee ja sovittaa ristillä ihmisen / ihmiset Pyhän Jumalan kanssa.
Ihmeellinen asia.
Jokainen ihminen on ihme.
Ja laulun arvoinen.
Jokainen elämä on arvokas.
-
Lapsen lapseni kastetilaisuudessa kastepappi lauloi "Sinä olet ihme".
1-vuotissynttäreillä lapsen äiti ja kummit lauloivat tämän. Ehkä pappakin 2-synttäreillä.
Äiti sanoi että tätä laulua tarkoitus laulaa rippijuhliin asti.
-
SAVOTASSA
Tämä tapahtui 1970 luvulla. Hiihdin noin viiden kilometrin päähän kodistani puita kaatamaan. Kaivoin lumesta paperisäkin, jossa oli moottorisaha. Yritin käynnistää sahaa. Mutta saha ei suostu käynnistymään. Tein kaikki mahdolliset temput. Saha pysyi vain vaiti. Heitin sahan pois kädestäni ja pyysin ylhäältä apua. Otin sahan uudestaan käteeni, riuhtaisin narusta ja saha käynnistyi. Aloitin työt. Hetken kuluttua kuulin aivan selvästi vaimoni äänen, hän huusi minua. Pysäytin sahan, katselin ympärilleni ja huutelin vaimoani, ei vastausta.
Työnsin sahan säkkiin ja hautasin säkin lumeen. Laitoin sukset jalkaan ja lähdin kiireesti hiihtämään kotiin. Kun tulin kotiin niin vaimoni sanoi: "Lehmä on kuolemassa, soitin jo eläinlääkärin." Toinen lehmä oli sarvellaan puhkaissut reiän leuan alle. Turvonnut kieli roikkui osin suun ulkopuolella. Eläinlääkäri saapui ja antoi tuomion: "Heti teurasautoon."
Ei silloin ollut kännyköitä. Mutta viestit kulki kuitenkin. Toisenkin kerran kävi samalla tavalla.
-
Olin ensimmäistä kesää kesätöissä seurakunnassa, kesänuorisotyönohjaajana rippileirillä. Minun tehtäväkseni tuli kirjoittaa esirukous konfirmaatiomessuun. Tuntui tosi vaikealta enkä uskonut osaavani. Olin kerännyt rippikoululaisilta leirillä rukousaiheita ja leiriltä kotiin tultuani järjestelin leiriläisten rukouslappusia lattialla mahallani maaten. Yhdessä lapussa pyydettiin hyvää loppukesää, toisessa lapussa pyydettiin siunaamaan isovanhempia, kolmannessa pyydettiin hyviä säitä loppukesälle, neljännessä rohkeutta päätösten tekemiseen ja niin edelleen. Asettelin erilaiset aiheet lattialle riviin ja samankaltaista aihetta käsittelevät lappuset asettelin allekkain. Uuden lapun laitoin aina sinne, mihin käsi parhaiten ylsi. Kun sain viimeisen lapun asetettua, oli pakko hieraista silmiä ja katsoa uudelleen. Lapuista oli muodostunut lattialle risti, "pystypuun" ja "poikkipuun" suhteet olivat juuri sellaiset kuin perinteisessä alttariristissä. Rukouksen kirjoittaminen tuntuikin paljon helpommalta, kun tiesin, etten ollutkaan tekemässä sitä yksin.
-
Täällä kerroimme yhteisellä sopimuksella Sadetta ja minä omat versiomme yhdessä koetusta. Olin täällä henkitoreissani, ja sain pakkomielteen rukoilla Sadettaa apuun. Kaikkia, ajattelin, ihmistä joka on minulle nimimerkki, siis silloin oli todella näin, miitä on sovittu että tilataan yhteiset körttipuvun kaavat. Samaan aikaan hänellä on pakkomielle soittaa minulle. Kaikkia, hän ajattelee, miksi vieraalle ihmiselle? Oma tilanteeni oli se, että yksi kaveri oli Ranskassa, toinen tavoittamattomissa, kolmas risteilyllä siskonsa kanssa, ja loppuja ei vain pyydetä -- terveydenhuollon ihmisiä ei oikein sanattomalla sopimuksella hälytetä apuun kun raatavat jo työssään... Ambulanssi ei tullut kysymykseen kun minut juuri oli HUSin Neurolta kipattu ulos - hoitaja vei pyörätuolilla taksiin kun "näyttääpäs kävely huteralta" nosti taksiin, taksikuski nosti sisäpuolelle kotiin. Osui kohdalle se neurolofgi joka ei ole kuullut basilaarikohtauksen statuksesta. Olin kuiva kuin kapakala ja täydellisen voimaton. Hän hoivaili minut kuntoon. Viis vuorokautta meni että kykenin istumaan.
Taisimme säikähtää molemmat, minä ainakin.
....................................
Ylipäänsä ihmettelen muuta. Lumen väriä. Sitä valkoisempaa ei ole. Kuinka haava lakkaa vuotamasta verta.
-
Onko puhelin ihme ? Minä kuulen usein sen soittoäänestä kuka soittaa ja onko tulossa juttutuokio vai pyydetäänkö apua.
Olen kertonut kuinka j o u d u i n soittamaan Leenalle kun tarvitsin neuvon lähteä hakemaan apua akuuttiin glaukoomaani. Siinä mielessä se oli ihme että en ollut pitänyt henkilökohtaista yhteyttä Leenaan muutamaan vuoteen. Emme ole edelleenkään kunnolla tavanneet, vain käsipäivää sanottiin Oulun Juhlilla foorumitapaamisessa.
Se tiistainen soittoni Liisa-neidille tapahtui sillä hetkellä kun hän sai aivoverenkierohäiriön ja menetti puhekyvyn. Saatiin apu liikkeelle ja hänet tutkimuksiin.
Keskussairaala kirjoitti hänet kotiin vuorokauden kuluttua. Kun saattaja vei hänet kotiin siellä oli onneksi kotiavustaja paikalla. Uusi kohtaus tuli siinä samassa. Nyt hän on kaupunginsairaalassa.En ole uskaltanut mennä katsomaan kun on tämä tarttuva silmätulehdus. Tänään kuitenkin tuli kehoitus mennä joka tapauksessa Liisaa tervehtimään. Ehkä ei ole niin väliä mitä minulla on. Satavuotias on kaiketi kaipaaamassa ystävää, ei hänen silmätulehdustaan.
-
Onko puhelin ihme ? Minä kuulen usein sen soittoäänestä kuka soittaa ja onko tulossa juttutuokio vai pyydetäänkö apua.
Olen kertonut kuinka j o u d u i n soittamaan Leenalle kun tarvitsin neuvon lähteä hakemaan apua akuuttiin glaukoomaani. Siinä mielessä se oli ihme että en ollut pitänyt henkilökohtaista yhteyttä Leenaan muutamaan vuoteen. Emme ole edelleenkään kunnolla tavanneet, vain käsipäivää sanottiin Oulun Juhlilla foorumitapaamisessa.
Ja sillä oli minulle erityisen suuri henkilökohtainen merkitys. Toisinaan yhteyden saaminen johonkuhun saattaa olla jotakin jota on rukoillut.
-
Vuonna 1990 vasen olkapääni revähti. Minulla oli tapaturma vakuutus. Vakuutusyhtiöltä tuli päätös: "Liian heikko rakenne, ei korvata mitään."
Terveyskeskus lähetti keskussairaalaan. Siellä tutkittiin ja todettiin, että kiertäjäkalvosimessa on 4 cm reikä, mutta ei tehty mitään.
Sanottiin vain: "Teihin yhteiskunta ei sijoita penniäkään, saatte tulla toimeen miten haluatte." Sanoin tuolle osaston ylilääkärille: "Olen elänyt 50 vuotta, eikä kukaan ole sanonut minulle asiaa noin yksinkertaisesti, että ymmärtäisin sen ensimmäisellä kerralla." Ojensin käteni ja sanoin hyvästit.
Sellainen kohtelu oli silloin maalaisia kohtaan, eikä se ole parantunut sen jälkeenkään.
Menin yksityislääkärille. Leikkaus sovittiin 21.12.1992. Leikkaus ja kuntoutus olisi maksanut n. 20000 km.
Leikkaukseen oli aikaa noin kuukausi. Istuin ja katsoin televisiota illalla. (silloin oli vielä televisio) Ohjelma tuli Helsingistä, eräässä kirkossa
toimivasta rukousryhmästä. Lopuksi annettiin osoite johon saisi kirjoittaa. Otin osoitteen. Samana iltana kirjoitin kirjeen, kerroin sairauteni ja
pyysin esirukousta puolestani.
Vein kirjeen seuraavana päivänä postiin, enkä puhunut kotiväelle mitään. Kolmen päivän päästä laittauduin nukkumaan. Oli tuskallista.
Laitoin käteni asentoon, jossa sitä vähiten särki. Yht`äkkiä alkoi olkapäässä tuntua kuin hyvin pieniä nuppineuloja olisi pistelty siihen. Tajusin, että Jumala hoitaa nyt leikkauksen ja leikkauksessa on oltava liikkumatta. Nukahdin siihen.
Herättyäni aamulla, kääntelin kättäni ja se kääntyi mihin asentoon tahansa, eikä mitään kipua tuntunut. Noin kahden viikon kuluttua tuli kirje rukousryhmältä, siinä kerrottiin, että ovat rukoilleet puolestani. Olivat myös saaneet lupauksen parantumisestani.
-
Joskus jonkin asian ajoitus menee niin nappiin että ajattelee ettei kukaan muu osaisi niin järjestääkään kuin Jumala.
Ajallaan ja tavallaan hän meitä auttaa ja kuljettaa elämässämme eteenpäin.
-
Tämä on historiaa. SAIRAANA
Sairaus se tuskaa tuopi omaisille osan suopi, toisiansa saavat kantaa toisillensa anteeks antaa.
Puolehesi vielä käännyn sairauteeni muuten näännyn, ellen saa nyt apua anna uutta uskoa.
Kuitenkin on apu aina mieleheni tämä paina, matkaa ompi pyynnön verran saanhan avun, vielä kerran.
Päätökseesi silti luotan armon ainut antaja. Kiitoksella otan vastaan elämän tai kuoleman.
-
Onnellinen on se ihminen kenellä on turva Jumalassa!! :kahvi:
Lukiessani edelläkirjoitettuja viestejä sain kokea iloa siitä ,että Jumalan armo voi toteutua kristittyjen ihmisten elämässä noin konkreettisella tavalla. Uskon, että jokainen sana on totta ja että kokiessaan ihmeen se jättää lähtemättömän jäljen uskovaisen ihmisen elämään. Jumalan armo ja rakkaus vielä tänäkin aikana koskettaa elämässä meitä. :eusa_angel:
Omassa elämässä on monta kokemusta ihmeistä ja pelastumisista lähes varmalta tuholta. Muistan kerran kun ajoin kuorma-autolla sankassa sohjokelissä ja todella liukkaalla jäätiellä mutkikkaalla ja suhteellisen kapealla tiellä kun erään kummun kohdalla painoin jarrua! Sitä ennen alkoi vatsaa nipistellä ja mieleen hiipi ajatus, että pitäisi hiljentää tuon mäen kohdalla. Kokeilin jarrua ja pyörät lukkiutuivat, mutta auto liikkui lujempaa massan viedessä eteenpäin. Mäen harjalle tullessani havaitsin edessä heinäpaalikuormaa vetävän traktorin tulevan vastaana kapeikossa siltarummun kohdalla. Tiesin että en millään pääsisi siitä ohitse. Painoin jarrua ja auto hyppäsi oikealle penkkaan, jolloin lumivalli sulki etupyörän taakse ja ohjasi auton suoraan ojaa kohti. Ihmeekseni auto pysähtyi suuren koivun varaan melkein kyljelleen ja sain oven avattua. Havaitsin, että heinäkuormaa vetänyt trktorimies jatkoi eteenpäin asiasta mitään tietämättä matkaansa. Traktori oli menossa mäen päällä kohti näkymättömiin.
Soitin hinausauton paikalle ja samalla selitin mitä oli käynyt ennen ojaan ajoa. Kaveri touvasi auton ojasta tulosuuntaan ja tovin tutkittuani autoa totesimme, ettei siinä ollut mitään vikaa ja ainoastaan oikea takavilkun polttimo oli pimennyt.
Tavarat olivat myös säilyneet ehjänä, enkä voinut kuin ihmetellen jatkaa matkaani kohti asiakkaan kotia johon tavaroita olin viemässä.
Uskon Jumalan varjelleen minua ja osoittaneen minulle että hän on suuri voimassaan. Kiitän Herraa saamastani armosta ja hänen suojeluksestaan koko elämäni aikana. Tutkimattomat ovat Herran tiet, mutta salassa ne eivät meiltä pysy, sillä Herra tietää meistä kaiken ja onhan sanottu että se ketä Herra Rakastaa sitä hän myöskin kurittaa. Ihmeiden aika ei ole vielä ohitse ja vielä on Armon ovikin ollut auki. Uskon tänään että kaikilla koettelemuksillani on tarkoituksensa ja että siten Jumala haluaa vetää meitä ihmisiä lähemmäksi häntä itseään. Jotta olisimme hänen sanalleen kuuliaisia ja saisimme elää Armon kerjäläisinä. On hyvä että saamme uskoa ja luottaa hänen apuunsa ja että hän toisinaan osoittaa meille kaapin paikan. Pelkään Herraa mutta samalla luotan hänen armoonsa elämässä. Jeesus Kristus on Herra! AMEN :icon_rolleyes:
-
Ajoin autolla route 66:a (Virrat-Alavus) työntekijäkokoukseen. Olen rationalisti. Olin rekan takana. Rekkakuski vilkutti vasemmalle - hänellä oli varaa päästää minut ohi. Lähdin ohittamaan. Rekka tuli vastaan. En tiedä oliko tämä Jumpun suojelua vaiko autoilijan tarkkailuja. Minä olen hengissä.
-
Oliko sillä vilkuttavan rekan kuskilla sarvet ? Kiitos juhanin suojelusenkelille ! Huh, huh ! :017:
Panen tähän samaan pötköön oman ihmeeni. Monet sairauksiini vaikuttavat tekijät poistuivat kun opin tyhjentymisen merkityksen. Se on todettavissa mittareilla. Minulle tämä on i h m e !
-
Ajoin autolla route 66:a (Virrat-Alavus) työntekijäkokoukseen. Olen rationalisti. Olin rekan takana. Rekkakuski vilkutti vasemmalle - hänellä oli varaa päästää minut ohi. Lähdin ohittamaan. Rekka tuli vastaan. En tiedä oliko tämä Jumpun suojelua vaiko autoilijan tarkkailuja. Minä olen hengissä.
Vasemmalle vilkutetaan varoitus ja oikealle ohitus. Meihin törmäsi auto, joka oli lähtenyt ohittamaan, kun rekka vilkutti oikealle mennäkseen kahville. Olimme matkalla Nivalan juhlille. Onneksi vain peilit osuivat yhteen.
-
Ompa merkillistä, että juuri Herättäjuhlien yhteydessä tapahtuu näin. Nimittäin, tutun naisen molemmat vanhemmat kuolivat kolarissa 1970-luvulla siinä Taulun risteykseesä mistä me käännymme Lammin suuntaan mökille ajellessamme. He olivat matkalla Herättäjäjuhlille.
Siinä tapahtuu usein onnettomuuksia. Oikealle käännytään Padasjoen kirkonkylään, ja ABC on siinä yksi tekijä.
-
Ajoin autolla route 66:a (Virrat-Alavus) työntekijäkokoukseen. Olen rationalisti. Olin rekan takana. Rekkakuski vilkutti vasemmalle - hänellä oli varaa päästää minut ohi. Lähdin ohittamaan. Rekka tuli vastaan. En tiedä oliko tämä Jumpun suojelua vaiko autoilijan tarkkailuja. Minä olen hengissä.
Olen lahopää - ei rekkakuski vilkuttanut vasemmalle vaan oikealle.
-
Hyvä kun juhani selvisit siitä tilanteesta liikenteessä.
Siunausta.
-
Kyllähän näin vanhan miehen elämään muutama yhteensattuma mahtuu. Elämässä on monenlaista tapahtumaa, tuhansia ja taas tuhansia. Vain ne muutamat jäävät mieleen jossa tapahtuu jotain erikoista, esim yhteensattumat. Tuo on tietysti jo puhtaasti matemaattinenkin fakta.
Ihmeitä en ole kokenut, vaikka kyllähän elämä ja tämä maailma aikamoiselta ihmeeltäkin tuntuu. Silti suhtaudun aina näihin ihmekertomuksiin tietyllä varauksella. Useimmiten paljastuu takaa jollain tavoin epäterveeltä kuulostavaa uskonnollisuutta. Koen että parasta kristillisyyttä on luterilainen tervejärkisyys. Ainakaan itse en kaipaa muuta. Kaikenlaiset haihattelut ja kreationistiset kummallisuudet koen itselleni täysin vieraiksi.
Joskus aikaa joku pappi vitsaili että "mitä ihmeellisemmät ihmeet sitä uskoo, sitä kovempi kristitty on." Tämä lause tulee usein mieleeni kun luken esimerkiksi lehtien palstoilta tyhjänpäiväistä väittelyä "vapaa-ajattelijoiden" ja "evoluutiokriitikoiden" välillä. Kumpikin osapuoli tuntuu olevan herttaisen yksimielinen ainakin tuosta edellä mainitusta kovan kristityn kriteeristä. Muilta osin molemmat puhuvat varmuudella jonka väin täydellinen asiantuntemattomuus antaa.
-
Kyllähän näin vanhan miehen elämään muutama yhteensattuma mahtuu. Elämässä on monenlaista tapahtumaa, tuhansia ja taas tuhansia. Vain ne muutamat jäävät mieleen jossa tapahtuu jotain erikoista, esim yhteensattumat. Tuo on tietysti jo puhtaasti matemaattinenkin fakta.
Ihmeitä en ole kokenut, vaikka kyllähän elämä ja tämä maailma aikamoiselta ihmeeltäkin tuntuu. Silti suhtaudun aina näihin ihmekertomuksiin tietyllä varauksella. Useimmiten paljastuu takaa jollain tavoin epäterveeltä kuulostavaa uskonnollisuutta. Koen että parasta kristillisyyttä on luterilainen tervejärkisyys. Ainakaan itse en kaipaa muuta. Kaikenlaiset haihattelut ja kreationistiset kummallisuudet koen itselleni täysin vieraiksi.
Joskus aikaa joku pappi vitsaili että "mitä ihmeellisemmät ihmeet sitä uskoo, sitä kovempi kristitty on." Tämä lause tulee usein mieleeni kun luken esimerkiksi lehtien palstoilta tyhjänpäiväistä väittelyä "vapaa-ajattelijoiden" ja "evoluutiokriitikoiden" välillä. Kumpikin osapuoli tuntuu olevan herttaisen yksimielinen ainakin tuosta edellä mainitusta kovan kristityn kriteeristä. Muilta osin molemmat puhuvat varmuudella jonka väin täydellinen asiantuntemattomuus antaa.
Minä koin ihmeen kun Leo.Salo tupsahti tänne ilman, että muistin ottaneeni häntä jäseneksi. Tarkistin tilanteen ja kyllä hän on ihan aito jäsen, mutta ollut niin monta vuotta hiljaa kirjoittamatta mitään. Eikun tervetuloa mukaan vaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
-
Koin kokevani eräänlaisen ihmeen juuri äsken kun olin lukemassa Kareksen kirjasta Aukusti Oravalan siirtymisestä Nurmosta Nurmekseen.
Tekstin kohta kuuluu näin:
"
Voidaankin sanoa, että Nurmekseen muutosta alkaen Oravalan sydämessä asui hiljainen koti-ikävä.---
Hänen koko kaunokirjallisen työnsä tunnusmerkillisenä piirteenä on hiljainen ikävä sinne, missä tumma kansa kokoontuu seuroihinsa ja veisaa pyhiä virsiänsä, missä heränneiden matkajoukko toinen toistaan tukien vaeltaa luvattua maata kohti. "
Kun olin tuon lukenut avautui minulle yli kolmekymmentä vuotta sitten näkemäni uni, josta olen uskonystävilleni kertonut muutaman kerran, ehkä vuosia sitten täälläkin.
Unessa katselin suurta kellotaulua. Se näytti aikaa 23.55. Kaksi matkuetta vaelsi eri suuntiin. Toinen meni kellosta pois päin, hoilotti ja tanssahteli iloisesti. Toinen, tumma kansa, virsiä veisaten kulki rauhallisesti kohti kelloa. Ymmärsin että uni oli tarkoitettu minulle ratkaisun tekemiseksi.
Siinä kulkivat suruttomat sekä heränneet.
Valinta kohdallani tapahtui vasta n. 25 v myöhemmin. Siinä missä Oravala ikävöi Karjalassa Pohjanmaalle, minä, karjalainen olin tietämättäni ikävöinyt heränneiden matkajoukkoon. Kaikesta sisäisestä iloisuudestani huolimatta.,ja juuri täksi: Vaikka vakavin kasvoin, niin iloisin sydämin.
-
Suurin ihme, jota olen kokenut on se, että koko viime talvena kävin kerran viikossa seuroissa, monessa kirkkokörttitapahtumassa, ja vielä Herättäjäjuhlissa eikä kukaan ole vielä ampunut minua. Olen kai liian tottunut amerkkalaiseen kouluelämään, että odotukseni ovat väätyneet.
-
Suurin ihme, jota olen kokenut on se, että koko viime talvena kävin kerran viikossa seuroissa, monessa kirkkokörttitapahtumassa, ja vielä Herättäjäjuhlissa eikä kukaan ole vielä ampunut minua. Olen kai liian tottunut amerkkalaiseen kouluelämään, että odotukseni ovat väätyneet.
Juice Leskinen sanoi, että Herättäjäjuhlilla ei poliisia tarvittakaan. Hän on juankoskelainen.
-
Siinä Avilan Äiti Teresan opissa ollessani, siis totisissa harjoituksissa, koin kyllä ihmeitä, vaan en kykene pysymään siinä puhtaudessa, että pääsisin siihen perimmäiseen , puhtaimpaan huoneeseen.
Ehkä luostreissa onnistuu paremmin, mutta kun on minullakin ukko-kulta, mikä on ihme sinänsä, niin käärme pääsee usein kielelleni ja turmelee puhtaat huoneet.
Kristuksen veri olkoon puhdistava vastakin.
-
Oletko kokenut Ihmeen?
Jaaa mitenkäs sitä oikeasti määrittelisi sanan ihme. Mielestäni jokaisen elämässä tapahtuu ihmeitä tämän tästä ja vaikkapa seuraavanlainenkin tarina jonka olen kuullut oli ihme. :kahvi:
Sanotaan normaalin perheellisen ja nuorison elävän elämäänsä suhteellisen tavanomaiseen tapaan usein vuosikymmenin kun sitten lopulta "nuoriso" kokee elettyään 30-vuotiaasta 50-vuotiaaksi asti arkirutiinien sisällyttämää tasapaksua elämäänsä ja saavat sitten tuosta leipääntyneenä tarpeekseen ja lopulta tekevänsä jotakin tavatusta poikkeavaa, niin se on jo sitten IHME. :icon_eek:
Usein tavallinen elämä on ollut puurtamista ja työtä, työn perässä sekä uhrauksia kotona ja sen ulkopuolella. Lopulta syystä tai toisesta kaivataan elämään muutosta tai sellainen tulee vääjäämättä elämän muuttuessa jostakin syystä niin sekin on ja sitä voidaan pitää IHMEENÄ. >:(
Itselläni on kokemus siitä miten JUMALAN sanotaan kutsuvan ihmistä jopa kolme kertaa elämässä ja tuon kutsun kuuluessa ja siitä ottaessaan vaarin saa ihminen kokea ARMON, joka se se vasta onkin IHME. :107:
Kuinka ympäristökin tulee suhtautumaan, kun enne nniin Julki Jumalattomasta ja elämänmenosta tunnettu ihmispoloinen muuttuu Jumalan Armosta Täysin toisenlaiseksi IHMISEKSI. :kahvi: :017: :icon_eek: :eusa_clap:
Eikö se olekkin vasta IHME.
No tietenkin tutkimattomat ovat HERRAN tiet mutta samankaltaisia kertomuksia on maailmassa satojatuhansia jolloin Jumalan Armo ja Jeesuksen Kristuksen rakkaus pääsee vaikuttamaan jopa lähes epätoivoiseen ihmislapseen muuttaen tämän elämän peruuttamattomasti onnellisempaan suuntaan. Niinpä haluankin kiittää taivaallista Jumalaa ja Herraamme Jeesusta Kristusta tuosta suuresta Armosta ja ihmeestä joka syntisen ihmisen elämässä on tapahtuva. Siinä olkoon kylliksi vastausta kysymykseen oletko kokenut IHMEEN? Kyllä olen. AMEN. :icon_rolleyes:
-
Elämä on ihme.
-
Juu, näinpä on, ehdottomasti.
Sen näkee ja kokee erityisesti vastasyntyneissä...ja iäkkäissä jotka saavat apua...
Ja onpa ihmeitä omalle kohdallekin osunut.
-
Tuntuu että nämä aikaisemminkin kokemani ihmeet vaan muuttuvat entistä ihmeellisemmiksi
Ja varsinkin ne mitä itse olen saanut kokea. :eusa_pray: :eusa_angel:
-
Psalmirunoilija kutsuu ihmeeksi itseään (psalmi 139).
-
:eusa_angel:
kyllä sitä ainakin toisinaan "ihmettelee" itseään ja miettii että kuka minä oikein olen. :icon_biggrin:
-
Eilen tai joku päivä taaspäin koin ihmeen.
Olin just nukahtamassa työpaikallani, kun pomo soitti ja sano, et kun sulla on kiirettä ja vastuuta, niin nostamme sun palkkaa.-
-
On armoa, ja ihme, että meidän nimekkäät ns. kevyen usiikin taiteilijat ovat löytäneet rauhan:
http://www.iltasanomat.fi/vainelamaa/art-1288746598062.html
-
On mielestäni ainakin ihmeenpoikanen, että elokuussa 101 vuotta täyttänyt ystäväni selvisi taas, ainakin viimeisen tiedon mukaan, eilisestä halvaantumisestaan. Se oli jo toinen kerta tänä vuonna+ nilkkamurtuma keväällä.
Mutta taas hän pystyy puhumaan ja muistaa tapahtuneen. Liisa-neiti on ihmeellinen .
-
Ihme, että on ihmiskuntaa. Jumppu kai tykkää meistä.
-
Joulutunnelma on aina omansa. Kertomus lapsen syntymästä on ihme sinänsä, niitä on omalle kohdallekin osunut monta. Joulun lapsia on meilläkin.
-
Eilen tai joku päivä taaspäin koin ihmeen.
Olin just nukahtamassa työpaikallani, kun pomo soitti ja sano, et kun sulla on kiirettä ja vastuuta, niin nostamme sun palkkaa.-
Oletko varma ettet vain nukahtanu ja nähnytki unta? :repee:
-
Olen.
-
Näen ihmeitä. Myös koen ja tunnen niiden vaikutusta. Elän ihmeessä.
-
:059:
Näen ihmeitä. Myös koen ja tunnen niiden vaikutusta. Elän ihmeessä.
:059:
-
Tässä olen
-
Olihan se melkoinen ihme kun olin mennä kesänä 10 minuuttia eloton ja defibralaattori päräytti sitten koneen käyntiin Oulaisten sairaalan parkkipaikalla. (paha astmakohtaus) Jatkomatkalla Lapuan Herättäjäjuhlilta, missä armo oli puheissa jälleen kovasti esillä. Tunsin armon kovastikin henkilökohtaisesti kohdanneen minua. Jos on ns. "hyvää tuuria" yli kukkuramitoin, sitä alkaa epäillä jo ihmeeksi. "Sitkeä sissi" ,sanoi virolainen lääkäri OYS:ssa.
-
Tästä defibralaattorista. Ovat lääkärit kieltäytyneet monisairaita elvyttämästä meidän ESS-lehden mukaan. Viitaten tiettyihin tapauksiin.
Toisaalta Padasjoen Sanomat kertoi viime numerossa, että Säästöpankin konttoriin on moinen kone hankittu asiakkaiden mahd. sydänpysähdyksiä varten. Käyttö on kuulema opetettu pankkivirkailijoille ja asiakaskin sen helposti osaa.
-
Tästä defibralaattorista. Ovat lääkärit kieltäytyneet monisairaita elvyttämästä meidän ESS-lehden mukaan. Viitaten tiettyihin tapauksiin.
Toisaalta Padasjoen Sanomat kertoi viime numerossa, että Säästöpankin konttoriin on moinen kone hankittu asiakkaiden mahd. sydänpysähdyksiä varten. Käyttö on kuulema opetettu pankkivirkailijoille ja asiakaskin sen helposti osaa.
Kauppakeskuksissa vartijat pelastavat ihmihenkiä jatkuvasti noilla vehkeillä. Vastuukysymykset tosiaan mietityttävät. Vaikka vahtimestari on saanut ensiapukoulutuksen, jokin yllättävä tekijä saattaa aiheuttaa ongelmia. Haja-asutusalueilla ambulanssin saapuminen kestää liian kauan. Jotain on jonkun tehtävä. :icon_cool:
-
Kysymys onkin, sattuuko kohdallesi ' enkeli' vai lääkäri ?
En ollut vastaavasta kuullut ennen, mutta nyt tiedän että on olemassa helppoja laitteita maallikkokäyttöön. Hyvä !
En tiennyt myöskään että astmakohtaus voi olla noin vaarallinen. Minulla on vain hengenahdistuskohtauksia, ja piippu aina lähellä.
-
Nuori vahvaa pohjoispohjanmaan muurretta puhuva naislääkäri. Oli kyllä aivan enkelin näköinen muuten, mutta kuiteskin aivan lihaa ja verta. Laittoi minut sitten nukutukseen ja sydänkeuhkokoneeseen pahimman ajaksi eli yli 24 tunniksi. Ajantajuhan siinä meni ja heräsin Oulussa. :icon_rolleyes:
Kannattaa ottaa estolääkitystä riittävästi ja huolehtia neste- ja suolatasapainosta kesähelteillä.
-
Minullakin oli jo Lapualla aika vaikeaa sen helteen kanssa. Juomispuoli oli lauantaina kahvin varassa, omaa suurta tyhmyyttäni. Hotelliin piti AlaHärmässä kavuta kerroksiin turvonnein jaloin. Siltä reissulta alkoi laskimotulehdus. Mutta se on ihan eri juttu kuin hyvät Juhlat.
-
Minullakin oli jo Lapualla aika vaikeaa sen helteen kanssa. Juomispuoli oli lauantaina kahvin varassa, omaa suurta tyhmyyttäni. Hotelliin piti AlaHärmässä kavuta kerroksiin turvonnein jaloin. Siltä reissulta alkoi laskimotulehdus. Mutta se on ihan eri juttu kuin hyvät Juhlat.
Oli kyllä pahat helteet, mutta otin jukelittoman määrän vichypulloja mukaani töihin. Minä koin ihmeen kun en pyörtynyt.
-
En tiennyt vielä runsas vuosi sitten mitään kristillisesta mystiikasta, en ollut lukenut mystikoiksi tunnettuja kuin ehkä jonkusen ortodoksirukoilijan elämänkertoja.
Lahden Herättäjäjuhlilla kuulemani Jaakko Heinimäki, ja seuroissa ja Lapuan juhlilla puhunut Pauli Annala avasivat selvästi minulle uskon tätä puolta.
Olen ilm. löytänyt itsestäni luontaisen mystikon. Sana mystiikka on merkinnyt useimmille vain kummallisuuksia, hiukan hassahtaneita, irti reaalimaailmasta olevia henkilöitä.
Löysin Pauli Annalan haastattelun Vantaan Laurissa 25.2.2010.
Pidän Jumalan johdattamana asiana että sain tämänkin lukea:
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2010-02-25/mystikko-on-realisti
-
Minulle noin 20 vuotta sitten ..... Ääääh, tämä on ihmeketju, ei mystiikkaketju. No menköön: opetti sama pappishenkilö joka selitti ettei viidesläinen uskontulkinta metkitse kristinuskon ydintulkintaa tai jotain hyvin paljon mystikkoja ja no, niissä ei todella ollut mitään hassahtanutta. Valtaosalla on hyvin järkevää elämänymmärrystä ja jalat maassa.
Ajallisesti etäisempien näkyjentulkinnat herättivät hieman no, ajattelin että jos nämä merkitsevät jollekin jotakin niin hyvä, minulle eivät.
Kollasin mystikoista paljon ja varsin usein mystikkoja on arveltu epileptikoiksi. Tieteniin ajalla ennen taudin tuntemista on auraoireelle saatettu antaa uskonnollinen merkitys, mutta opponoin kyllä tuota. Mystikko taitaa majailla jokaisen mielessä. En itse määrittele ketään mystikoksi ellen ensin saa eteeni tietoa määrittelijän mystikkokäsityksestä. Jos tarkoitetaan ihmistä joka rukoilee ja funtsailee niin tämän foorumin käyttäjäkunta taitaa järkiään edustaa mystikkoja.
Harvempi tietokirjailee juuri mystiikasta, tai kirjoittaa joitakin hengellisiä oppaita. Jos nyt jaksaisi lukea edes Raamattua kun tarvittaisiin kai >:( ihme tämän ulkomaalaišen taudin parantamiseksi kun en jaksa lääkäriin saakka.
Jos joku osaa pyytää ihmeitä niin tänne alkaisi kelvata yksi, kiitos.
-
Jos huomaamme, koemme paljonkin ihmeitä.
Sielun matka Jumalaan, itsemme tuntemaan oppiminen, sairauksista paraneminen,
annetut ystävät ja kokemukset yhdessä, rakkauden valo ja voima, ymmärryksen ymmärtäminen oikein, totuuden valkeneminen ym.ym
jopa ruokaihmeet kun kaapeissa ei ole juuri mitään ja pöytään siunaantuu riittävä ateria.
Kiitos ja ylistys sydämessä.
-
Ihmeiden aika ei ole ohi.
-
elämä on mystiikkaa...
-
Luunmurtuman luutuminen on mystiikkaa, veren hyytyminen vieläkin mystiikampaa... Ne kaksitoista proteiinia ja niiden dominoefekti merkitsi minulle suurta riemullista mystiikkaa joskus silloin joskus.
-
Tänään toimin kuten en tiennyt kykeneväni. Liisa-neiti oli lähtötunnelmissa. Hän kertoi Jeesusikävästään ja -näyistään. Veisasimme kaksi virttä, luimme Isämeidän rukouksen ja siunasin hänet Herram siunauksella.
-
Onko tämä ihme vai pelkkä sattumus, mutta aika erikoinen kuitenkin.
Eilen kirjastossa tapahtui, että ajatukseksi tuli katsoa mitä Pirkko Saisiolta löytyy hyllystä. Kirja jonka otin käteeni oli Voimattomuus nimeltään. Se avautui kun välimerkkinä oli postikortti. Minun postikorttini, jonka olen ostanut jostakin kirjapöydästä, en muista mistä. Kortti oli kirjoittamaton, siksi se ei ole palautunut minulle kuten muutamat muut jotka olen kirjojen väliin unohtanut.
Aihe on alttaritaulun luonnos Viimeisestä ehtoollisesta, hyvin moderniin tapaan käsitelty mutta hahmot ovat aivan tunnistettavat. Pöytänä on kuitenkin vesiallas tai lähde.
Katsoin juuri foorumin Haku-toiminnosta että olen ko kirjasta kirjoittanut helmikuussa 2010 ja maininnut siinä että olin lukenut Voimattomuuden 1 - 2 vuotta aiemmin.
Kortti oli ollut kirjan välissä 6 - 7 vuotta. Sitä ei oltu taiteltu, ei piirrelty, mutta pinta oli kuin raavittu . Joko kynnellä tai neulalla tms.
Nyt se on taas itselläni kirjanmerkkinä. Eckhart´n Sielun syvyyden välissä.
Viimemainittu kirja on taas ihme itsessään !
-
Eckhardtin sanomana ja myöhemmin Juice Leskisen ajatuksena "Jumala on vaikkei Häneen uskottaiskaan". Voi olla, että he ovat körttiläisiä.
-
Kun luovumme omista jumalakuvista, tulee Hänelle tilaa tulla ja olla, sanoo Mestari Eckhart.
Kun luovut, saat, pätee moneen muuhunkin. Vaatimuksiin ainakin.
-
Juice on mystikko...
-
Sitähän miekii. Nyt sen alkaa tajuta, että monet taiteilijat ovat.
Bonaventura luonnehtii Kristuksen olemusta Jumalan Taiteeksi. Se on salattu viisailta. :icon_wink:
-
Minä olen ollut pohojanmaalla kuuntelemassa lukuisia ns. mielen sairaita... mehän "me terveet" olemme mielisairaita.
-
Olen luonteeltani aika skeptinen, enkä ole etsinyt ihmeitä enkä viihdy seurassa, jossa ihmeitä korostetaan. Silti minulle tapahtui ihme. Minulla oli semmoinen kipu selässäni, että tuotti suurta tuskaa kääntyä vuoteella kyljeltä toiselle. Selälläni en voi nukkua pitkään. Silloin "kuulin" äänen sisimmässäni: "Mikset rukoile?" Ei se tullut korvin kuultavana, mutta en osaa sitä muutenkaan kuvailla. No, laitoin toisen käden kipeän kohdan ylle ja rukoilin muutaman sekunnin hiljaisen rukouksen ja sama toisella puolella. Sitten nukahdin. Aamulla oli äimän käkenä, kun ei ollut mitään kipua kummallakaan puolella. Eikä kipu ole toistunut, vaikka siitä on jo monta vuotta.
-
Satuitpa kirjoittamaan asiasta joka on ollut tänään voimakkaasti vaikuttamassa meidän perheen elämään.
Rukoilin eilen erään vaikean ongelman takia. Tänään sain Kaikkivoivalta Jumalalta vastauksen jota olisi mahdoton ilman uskoa käsittää todeksi.
En voi kirjoittaa enempää, asia on niin pelottavan suuri ja ihmeellinen.
Rukous on ihmeitä tekevä , se herättää jo kuolluksi luullunkin.
Kiitos Jeesus !
-
Satuitpa kirjoittamaan asiasta joka on ollut tänään voimakkaasti vaikuttamassa meidän perheen elämään.
Rukoilin eilen erään vaikean ongelman takia. Tänään sain Kaikkivoivalta Jumalalta vastauksen jota olisi mahdoton ilman uskoa käsittää todeksi.
En voi kirjoittaa enempää, asia on niin pelottavan suuri ja ihmeellinen.
Rukous on ihmeitä tekevä , se herättää jo kuolluksi luullunkin.
Kiitos Jeesus !
Ihmeitä tapahtuu, myös isoja ihmeitä. Hän on. :kahvi:
-
Satuitpa kirjoittamaan asiasta joka on ollut tänään voimakkaasti vaikuttamassa meidän perheen elämään.
Rukoilin eilen erään vaikean ongelman takia. Tänään sain Kaikkivoivalta Jumalalta vastauksen jota olisi mahdoton ilman uskoa käsittää todeksi.
En voi kirjoittaa enempää, asia on niin pelottavan suuri ja ihmeellinen.
Rukous on ihmeitä tekevä , se herättää jo kuolluksi luullunkin.
Kiitos Jeesus !
Meillä on jo monen vuoden ajan ollut lähipiirissä rasittava ongelma, joka on välillä tuntunut ylivoimaiselta kantaa. Sen johdosta on paljon rukoiltu, mutta se näyttää yhä olevan ajankohtainen. Jos joku tuntee kehoitusta rukoilla tämän kestoasian puolesta, niin olen siitä kiitollinen. Kun ratkaiseva muutos tapahtuu, niin mieluusti kerron siitä täällä.
-
Kun rukoilemme on myös kohdattava Jumalan antama vastaus.
Itsekkäästi olen monasti rukoillut niin kun toivoisin tapahtuvan. Näin kävi myös viime torstaina. Jumalan vastaus oli yllättävä ja hetkeksi kaikki pysähtyi. Näin Hän näytti kuulleensa ja toimi t a h t o n s a mukaan. Samalla Hän näytti minulle miten itsekästä on esittää omien toiveiden täyttymistä, omissa asioissa.
Kun Pyhä Henki kertoo minulle milloin on hätä, rukoilen kyllä. Tässä tapauksessa pyydän Jumalaa kääntämään asian parhain päin. Se tapahtukoon Jeesuksen nimessä.
-
On täällä rohkaisevaa tekstiä!
Ihmeitä tapahtuu...saamme rukoilla...Jumala kuulee.
Ja varmasti Jumala myös vastaa...mutta ei aina siten kuin itse haluaisimme...
ja näemmekö ja ymmärrämmekö Jumalan antaman vastauksen?
Mutta luultavasti se on niin selkeä jo kohti käyvä että näemme.
"Käykäämme uskalluksella armon istuimen eteen"
-
...tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa...
-
Mitä mieltä olette ihmeiden kokemisesta ? Saako, pitääkö niistä kertoa ?
-
Mitä mieltä olette ihmeiden kokemisesta ? Saako, pitääkö niistä kertoa ?
Muut eivät taida ymmärtää minun ihmeiksi kokemistani. Kun selitän niitä liiaksi, ihmeellisyys saattaa karista minunkin mielestäni. Jotakin pitää tallettaa vain omaan sydämeensä.
-
Tiedän että körtit eivät ' todista ' kokemuksistaan. Kuitenkin olen ollut havaitsevinani
että mystiikka ei ole vierasta täällä meilläkään.
Vapaat suunnat korostavat todistamisen tärkeyttä Jumalan kunniaksi. Samoin kertoilevat katoliset ja ortodoksit jopa pyhimyksien ja ohjaajavanhusten aikaansaamista ( välittämistä ) ihmeistä.
Itse olen kokenut koko elämän hyvin ihmeelliseksi. Kun sitä katselee taaksepäin, en ymmärrä muuten selvinneeni kuin Jumalan antamin avuin.
Todistajan taakka on vaikea ja siksi kai ihmispelosta moni vaikenee. Se on viisautta, sillä siitä on paljon esimerkkejä kuinka hankala asia tämä on.
Jeesus antoi joskus luvan kertoa parantamisistaan. Joskus hän kielsi puhumasta. Pystymmekö kuulemaan hänen äänensä ja toimimaan sen mukan.
-
Luin koko ketjun läpi. Nyt ' todistan' , että häijy kielenkäyttöni rakasta puolisoa kohtaan on lähes loppunut.
Kun minulle näytettiin kuinka suuresti rakas hän on minulle, loppui kielellä pieksäminen.
Kiitos Jumala että kuulit ja autoit lopulta.
-
Itse olen kokenut koko elämän hyvin ihmeelliseksi. Kun sitä katselee taaksepäin, en ymmärrä muuten selvinneeni kuin Jumalan antamin avuin.
Minunkin kokemukseni Jumalan ihmeistä ovat tämän kaltaisia. Olen hiljaa pikemminkin peläten ihmeellisyyden katoavan kuin ihmisiä arastellen. Lähes kaiken voi selittää onnekkailla sattumilla ja mielen luomilla tunnelmilla.
-
Tiedän että körtit eivät ' todista ' kokemuksistaan. Kuitenkin olen ollut havaitsevinani
että mystiikka ei ole vierasta täällä meilläkään.
Vapaat suunnat korostavat todistamisen tärkeyttä Jumalan kunniaksi. Samoin kertoilevat katoliset ja ortodoksit jopa pyhimyksien ja ohjaajavanhusten aikaansaamista ( välittämistä ) ihmeistä.
Itse olen kokenut koko elämän hyvin ihmeelliseksi. Kun sitä katselee taaksepäin, en ymmärrä muuten selvinneeni kuin Jumalan antamin avuin.
Todistajan taakka on vaikea ja siksi kai ihmispelosta moni vaikenee. Se on viisautta, sillä siitä on paljon esimerkkejä kuinka hankala asia tämä on.
Jeesus antoi joskus luvan kertoa parantamisistaan. Joskus hän kielsi puhumasta. Pystymmekö kuulemaan hänen äänensä ja toimimaan sen mukan.
Sunden selittää ihmisten uskon paljolti perustuvan siihen että he löytävät Raamatusta jonkin tarinan, johon voivat "sijoittaa" itsensä ja siten Raamattu ns "puhuu" heille. Kesästä saakka olen sitten kollannut tämmöistä esiin. No okei, Lasarus-vertaus taitaa sopia. Muuten minusta Sunden on vähän, no niin, kevyttä kamaa.
Mutta todistamisen osalta se sopii.
Tuntuu joutavalta kertoa jotakin, joka saman tien selitetään pois.
Ehkä se loppu on puhuvin: "Jos he eivät usko Moosesta ja profeettoja, eivät he usko, vaikka joku kuolleista nousisi ylös" .
Arvelen että Raamatun tai mitä heille kertookin on puhuttava heille, ihmettä ei voi "tilata" ja siten Jumalakaan ei saa kunniaa.
-
Olen luonteeltani aika skeptinen, enkä ole etsinyt ihmeitä enkä viihdy seurassa, jossa ihmeitä korostetaan. Silti minulle tapahtui ihme. Minulla oli semmoinen kipu selässäni, että tuotti suurta tuskaa kääntyä vuoteella kyljeltä toiselle. Selälläni en voi nukkua pitkään. Silloin "kuulin" äänen sisimmässäni: "Mikset rukoile?" Ei se tullut korvin kuultavana, mutta en osaa sitä muutenkaan kuvailla. No, laitoin toisen käden kipeän kohdan ylle ja rukoilin muutaman sekunnin hiljaisen rukouksen ja sama toisella puolella. Sitten nukahdin. Aamulla oli äimän käkenä, kun ei ollut mitään kipua kummallakaan puolella. Eikä kipu ole toistunut, vaikka siitä on jo monta vuotta.
Selasin tätä ketjua ja törmäsin tähän vanhaan juttuun. Ilmeisesti kokemani ihme on todellinen, koska kipu ei ole vieläkään palannut. Se on kiitosaihe.
-
Selasin tätä ketjua ja törmäsin tähän vanhaan juttuun. Ilmeisesti kokemani ihme on todellinen, koska kipu ei ole vieläkään palannut. Se on kiitosaihe.
Subjektiiviseen kokemukseen on vaikea sanoa, siis mun mitään.
Joku voisi kyllä huuhaaksi sanoa ja todistella toista ja vaatia lääkärintodistuksia.
Itse lukeudun siihen porukkaan jolle kaikki on ihmettä.
Mulle on se, että kävelen ja järki juoksee jotenkin, niin ihmettä jota en tajua.
Jakapäiväiset tapahtumat ja kaikki.
Ehkä joku tavallisesta poikkeava tapahtuma sitten olisi isompi ihme, mutta Jumala on tehnyt kaiken ylitse mun ymmärryksen.
-
Subjektiiviseen kokemukseen on vaikea sanoa, siis mun mitään.
Joku voisi kyllä huuhaaksi sanoa ja todistella toista ja vaatia lääkärintodistuksia.
Itse lukeudun siihen porukkaan jolle kaikki on ihmettä.
Mulle on se, että kävelen ja järki juoksee jotenkin, niin ihmettä jota en tajua.
Jakapäiväiset tapahtumat ja kaikki.
Ehkä joku tavallisesta poikkeava tapahtuma sitten olisi isompi ihme, mutta Jumala on tehnyt kaiken ylitse mun ymmärryksen.
Ei noista ihmeistä varmaankaan erimielisyyttä tule. Ihmettelen minäkin myös niitä "luonnollisia" asioita. Kuten sitä, että mitättömän pieni tikku pisti sormessa pari päivää enkä sitä juurikaan noteerannut. Mutta sitten otin kuitenkin suurennuslasin ja siellähän se oli pystyssä. Kaivoin sen sitten ulos ja totesin, että se oli n. 2 mm:n pituinen. Pikkuisen haavaan Illodinia (sitä sattui olemaan) ja pikku laastari päälle. Seuraavana päivänä ei vähääkään kipua eikä juuri jälkeäkään. Joku voisi pitää tätä piku parantumista täysin luonnollisena evoluution seurauksena, mutta minulla ei ole niin suurta uskoa.
Viime kesänä ihmettelin pihassa kasvavia herneitä. Herneen palko on aivan ihmeellinen kertakäyttöpakkaus, ei semmoista taitavinkaan insinööri saa aikaan.