Totta kai tulin kerran käymään. Ei ollut edes aikomukseni lähteä ovet paukkuen, geittäen herjat perään ja sitten äkkiä karkuun. Kyllähän sitä nyt sentään täytyyy katsoa ettei saanut tarpewetonta pahaa mieltä kelleen nyt kun on hyvä sauma korjata.
Pariin ihan tarkkaan detaljiin: ¨Liisa, mietit, oliko kommenttini esirukouksesta ja siitä kuuluvatko toisten ihmisten asiat minulle todella sinun kynästäsi ---kyllähän se oli. Eikä sitä asiayhteyskään juuri muuta. Juupa, ja sanoitt että hyväksyt sen kuitenkin jumalanpalveluksen osaba kun Lars-Mikael kysyi sitä. Mutta sopii kysyä ennenkuin tyuomitsee tässä siksi tai täksai tai miksikään muistaa pari asiaa: Vähänkin väsyneenä on ajatus hieman toisaalla kuin kirjoitettava teksti. Tai näin minulle joskus käy.
Toinen rohkea väite minuta on että olisin jabkuuutanut samaa koko ajan. Ottaisin rauhallisesti:_ näinköhän vaan Jankuttamisesta puhutan, kun henkilö toistaa toistamistaan tiettyä halua, vaadetta, selitystä tai selvitystä kun häneklke onb jo ilmoitettu eertei niitä anneta.
Kysyin varmaan useampaa asiaa, muistaakseni tärkeäksi koettuina näitä kahta: "Kristuksen sisällisestä tuntemisesta" ja esirukouksesta, jossa saatoin jo lopulta jankuttaa....
Tausta onm tämä tietenkin; , vartuin sellaisessa hengellisessä ilmapiirissä jossa mikään ei ollut tavallisempaa kuin esirukous Enkun kokeitten edellä saatettiin rukoilla kun tiedettiin että ala-arvoinen tietää ehtoja ja ehdot sitä että koulunkäynti loppuu. Siinä jäsebntyi kyllä hiljotellen se mikä tulee Taivaasta ja mikä pitää tehdä itse,
Olen juuri tästä pahoillani: En voinut tietää että se ei ole teillä sovelias tai korrekti tapa selvittää arkielämän ahdistuneisuutta .... ainakin onnistuneessa tapauksessa.....vähemmillä rauhoittavilla lääkkeillä sitten isona ja kenties myös tottumuksena joka saattaa olla korvaamattoman arvokas myöhemmin: lopulta päätyy joka tapauksessa sen etteen, Herra antoi, Herra otti.....kiitos Herran...... ja sen harjoitteleminen toisen kanssa arkeen kuuluvana on myöhemmin arkeen kuuluvissa mutta raskaammissa asioissa helpottanut ainakin vähän kun tuo ...Herra otti....on jossain asiassa omalla kohdalla totta. Elämmepä tai kuolemme me kuulumme Herralle....ja mitä minulla on mitä en ole saanut lahjaksi?
Mutta aivan käytännön syistä, nähkää nyt hyvät ihmiset-. Te ette voi jatkaa noin. Teillä on oltava "aakkosluokka" jolla kohta promovoitavat maisterit eivät turhaudu ---jo nyt on kerran esitetty kysynmys jakaksi pyyntyö ärsyttänyt kokemukseen "jatkuvastajankuttamisesta".
Se aakkosluokka palvella viisaita --- vähemmän toistoa -- ja antaa tutustumistyön rauhan niille jotka tulevat aioka vaimein fiiliksin, tietäessään ettei mitään tiedä, saisivat sitä Eri tahoilta tulevilla aakkoslaisilla olisi annettavaa ja kerrottavaa omista etsinnöistään ja löydöistään , se saattaisi opettaa tämän ajattelutavan lisäksi yhtä ja toista muuta, Nythän te olette joko ryytyneitä tai sitten ärtyneitä. Eivät ne keskustelut mahdottomia olleet, eikä pieni poukkoilu itseöäni rasittanut. Mutta tuumisinpa että parempaankin pystytään¨. Välillä. Kun jaksetaan. Joku outo poukkoilija saattaa olla sen uuden ja paremman herättelijä ---ei aina. Livenä tuppaa olemaan näin. '
Mutta, up to you.
Nyt ei muuta kuin kaikkea hyvää.
