Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Ruoho - 31.10.08 - klo:08:25
-
Kotipaikkakuntani kirkkomaalla on pieni hautakivi, jossa lukee: "Tääll' olin outo matkamies".
Osaisikohan kukaan sanoa, onko tämä lause Siionin virsistä vai mistä?
Erään kaupungin hautausmaalla törmäsin kerran hautakiveen, jossa olivat vain sanat: "Herra tuntee omansa".
-
Googlesta pääsin amerikkalaisen country gospelin 'Across the Bridge' jäljille, joka on äänitetty 1978 suomeksi nimellä 'Olen outo matkamies'.
-
Olisiko se tämä "I'm a poor wayfaring stranger...". Sehän on negrospirituaali.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Wayfaring_Stranger_(song)
Text removed due to BBcode timeout problems
Edit: näemmä foorumi ei kestänyt linkkinä tuota yllä olevaa, vaan hajotti jälleen aiheen luettavuuden. Linkitys siksi poistettu. Kopioimalla osoite selaimen osoiteriville hoituu sitten. Liisa
-
Muusikko, maajoukkuejalkapalloilija Kai Pahlman on jo vuosikymmeniä sitten suunnitellut muistotekstin itselleen:
Hän eli aikansa paitsiossa, kunnes potkaisi - tyhjää!
-
Sukututkimusseuran sivuilta on kiva lukea vanhoja hautakirjoituksia, esim. tässä:
http://www.genealogia.fi/vsk/16/16_196.htm
Paras on tuo viimeinen eli rautaristi, jossa ei ole nimeä:
56) Hiljaisesti hautahansa / Luuni maahan luotakoon / Paikka se, ja nimen kanssa / Mailmass' unhotettakoon. / Nimen, paikan tietää / Herra, kuin Hän omans' / kutsuu kerran. (Rautaristi.)
-
Sukututkimusseuran sivuilta on kiva lukea vanhoja hautakirjoituksia, esim. tässä:
http://www.genealogia.fi/vsk/16/16_196.htm
Paras on tuo viimeinen eli rautaristi, jossa ei ole nimeä:
56) Hiljaisesti hautahansa / Luuni maahan luotakoon / Paikka se, ja nimen kanssa / Mailmass' unhotettakoon. / Nimen, paikan tietää / Herra, kuin Hän omans' / kutsuu kerran. (Rautaristi.)
Sieltä löytyy myös tämä 1913 Tuusulan hautausmaalla ollut teksti
Hän eli kuin kunnon laps
kunnes tuoni tuli ja sanoi naps.
-
Toisaalta on sääli, että nykyisin ei ole hautakivissä ollenkaan persoonallisia tekstejä, vain pelkkä nimi, syntymäaika ja kuolinaika.
Ois ihan mukava lukea muutakin, esim. tämä em. sivulta:
On taisto laanut, On rauhan saanut Se joka tässä nukahtaa
-
Minä olen ehdottanut omaksi muistolauseekseni säkeistöä kuvakirjasta Kaikkein kultaisin kirja:
- On myös mukavia
kauas kulkevia
makuvaunujunia,
joissa nähdään unia.
-
Minä olen ehdottanut omaksi muistolauseekseni säkeistöä kuvakirjasta Kaikkein kultaisin kirja:
- On myös mukavia
kauas kulkevia
makuvaunujunia,
joissa nähdään unia.
Minulle sopisi muistolauseeksi: Aina roiskuu kun rapataan. Nimittä roiskunut on, mutta kyllä on rapattukin. :wink:
-
Laajennan seppele ja kukkavihkojen värssyihin.
Mies luki hartaannäköisenä vaimonsa haudalla: "Sä rauhan sait ja minä myös".
-
Tom Waits vitsaili jo 70-luvulla että hänen hautakiveensä pitäisi kirjoittaa lause: "I told you I was sick!" Eli "mähän sanoin että olen sairas!"
Toinen hirtehinen juttu on tämä kuolinpäivänmäärän eteen laitettu teksti: Parasta ennen: -
Vanhoissa ruotsinkielisissä hautaristeissä näkee näitä tekstejä; här hvilar ( tässä lepää...) Kerrotaan jonkun suomenkielisen ihmetelleen ruotsinkielisen naapuripitäjän hautausmaalla että "paliohan täälä nuata viilareita onkin ollu."
Ja kun vitsailu on tähän pisteeseen mennyt, se jatkuu vielä. Ruots. hans maka - hänen puolisonsa; tämänhän helposti ummikko lukee että Hans makaa...
-
Semmosenkin jutun olen kuullut, että joku savolaismies olisi vaimonsa haudalla tokaissut, että "Sinä läksit, minä jäin, hyvä näin".
-
Jos tuonne huumorin puolelle mennään niin vanhan puhelinmiehen hautaruno oli
Paljon tinasit
paljon pilasit
viimein kolvisi kylmeni
-
Toisaalta on sääli, että nykyisin ei ole hautakivissä ollenkaan persoonallisia tekstejä, vain pelkkä nimi, syntymäaika ja kuolinaika.
Ois ihan mukava lukea muutakin, esim. tämä em. sivulta:
On taisto laanut, On rauhan saanut Se joka tässä nukahtaa
Samaa mieltä, että persoonallisuutta voisi olla lisää sekä teksteissä, että myös kivissä/risteissä. Mutta se on hyvä, että enää ei kivessä lue mikä oli asema maallisessa yhteiskunnassa. Lukeekohan kenenkään kivessä "syntinen"?
Tuon linkin #46 muistuttaa hyvin lapsikuolleisuuden määrästä entisaikoina. Kuusi oli kuollut lapsena, sitähän kivi ei kerro kuinka moni eli aikuiseksi asti.
Ajankohtaisista aiheista ja niissä olevista ihmisistä (verottaja, työelämä jne) voisi kirjoitella monenlaisia muistokirjoitus loppusointurunoja:
verotti... erotti.., rahaa... pahaa..., huoli... kuoli.. jne
mutta koska herkkähipiäiset saattaisivat ottaa ne liian konkreettisesti niin jääköön nyt. Ehkä jotain runopalstalle :)
Edit: poistin copy-pasten aiheuttaman tupla-tekstin
-
Itse taas kannattaisin ammatteja hautakiviin. Ne osaltaan tekevät vanhoista hautakivistä persoonallisia. Tosin nykyisin tulisi sitten koomisia tekstejä, kun joskus Hesarissa spekuloitiin, että nykyisin kivissä lukisi sitten: IC-worker, personal manager, lentokoneenmoottorinsylinterinyliasentaja, assistant manager....
Tosin Lapinlahdella tiedän yhden kiven, jossa lukee "seppeleensitoja". Tiedä sitten, mitä hän on elääkseen tehnyt. Kivi on muistaakseni joskus 1930-luvulta.
-
Isäntä tilasi puhelimella vaimonsa haudalle muistokiven ja pyysi lauseen:
Lepää rauhassa molemminpuolin
Taivaassa tavataan :wink:
-
Seuraavasta hautakiven värssyn todenperäisyydestä en ole aivan varma. Kysymys on Ilmari Kiannon hautakivi.
'Nyt on Ilmari tuonen mailla,
ilman viinaa, naisia vaillla.'
Kiantohan erosi aikoinaan kirkosta, mutta palasi myöhemmin kirkon helmaan.
Tuo lause sopisi siihen ajanjaksoon, jolloin Kianto ei kuulunut kirkkoon.
-
Seuraavasta hautakiven värssyn todenperäisyydestä en ole aivan varma. Kysymys on Ilmari Kiannon hautakivi.
'Nyt on Ilmari tuonen mailla,
ilman viinaa, naisia vaillla.'
Kiantohan erosi aikoinaan kirkosta, mutta palasi myöhemmin kirkon helmaan.
Tuo lause sopisi siihen ajanjaksoon, jolloin Kianto ei kuulunut kirkkoon.
Tarkalleen ottaen Kianto oli ensimmäinen kirkosta eroaja, kun se oli mahdollista. Myöhemmin hänen poikansa Otso oli körttipappi ja tytär Marjatta oli teologi.
-
Terve!
Kaksi asiaa:
1. Että Taivaassa ei olisi viinaa eikä naisia! Siinä vaiheessa, jos sinne pääsen, joudun siis luopumaan iltapaukuistani, joita olen harrastanut säännöllisesti jo pitkän aikaa, vuosikausia (eikä se ole kuitenkaan muodostunut tavaksi)!
Hassu asia, ettei taivaassa olisi naisia! Miksi naiseus olisi este taivaaseen pääsyyn? Turhaanko on enemmistö seurakunnan tilaisuuksissa?
Ja vielä: Olen miettinyt, että kuinka käy niiden harrasten kristittyjen, jotka eivät pidä virrenveisuusta, harpun soitosta eikä klassisesta musiikista? Aattele, jos räppiä kuunteleva ja diggaava nuori pelastuu taivaaseen, ja siellä soikin vain harput ja sinfoniat!
Mitä ovat uudet virret, jotka siellä soivat? Ehkä sellaisia, että ne kuulostavt kaikille kauniilta!
2. Kävelin kerran kesällä yksin, kaikessa rauhassa, Sievin kirkolla kylänpuolen hautausmaalla (toinen on järvepuoleinen hautausmaa) sekä Sievin Vanhankirkon hautausmaalla. Ilta. Auringonpaiste. Rauhallisuus. Ei kiirettä. Kivien kirjoituksista en muista runoja, mutta nimiä muistan!
- Ekaluokalla Volvo Amatzonin alle liiskautunut kotikylän ekaluokan Irmeli, isänsä ja äitinsä kanssa samassa haudassa.
- Anna-Liisa, minun opettaja kansakoulusta.
- naapurin Jorma, joka ei jaksanut enään elää.
- monet kotipitäjän sotaveteraanit
- Niilo, pyhäkoulunopettajani, ensilumen uhri liukkaalla lumipyryllä
- Aarnekin oli sillä josskin, mutta en tiedä missä, kun ei hällä oo hautakiveä
- Koskimies, pikkupoika-ajan kirkkoherra
- nälkään kuolleiden muistomerkki yli sadan vuoden takaa
- oma mumma ja paappa monen pikkuisen kuolleen lapsensa kanssa, Lea-setä, ja kummini Mari-täti ja Jaakko. Kirkkaimmat (uusimmat nimet)isäni ja Antin-Toinin kivissä sukuhaudassa.
Vanhallakirkolla:
- keskikouluajan kaveri Keijo, jolla oli sokeritauti jo silloin, isänsä kävi Keijon haudan luona aluksi joka päivä lapiolla polkua lumeen aukaisten (kuulin naapurilta)
- keskikouluajan kaveri Pekka, joka liiskautui pakkasaamuna rekan alle
- Juho Nestori Jussinpekka, jonka kuolinilmoitusta luin tuhansia kertoja pikkuisena lapsuuskotini eteisen komerossa, jonka äiti oli tapetoinut sanomalehdellä, jossa Juho Nestorin kuolinilmoitus oli.
Jokainen kulkee, missä tahtoo. Jos minua joku kuuntelisi, sanoisin, että käypä joksus kesäpäivänä lomareissullasi ilman kiirettä kotipitäjäsi hautausmaalla!
t. Mauno
-
Edellinen kävi seurapuheesta.
SV 218
-
- oma mumma ja paappa monen pikkuisen kuolleen lapsensa kanssa, Lea-setä, ja kummini Mari-täti ja Jaakko. Kirkkaimmat (uusimmat nimet)isäni ja Antin-Toinin kivissä sukuhaudassa.
Siinä samassa sukuhaudassa lepää minunkin 6 sisarustani: 3 sisarta ja 3 veljeä, jotka kuolivat lapsena.
-
Hei!
Lahdessa oli lauantaina vaikuttavat hautajaiset, kun Mannerheimristin ritari Pentti Iisalo siunattiin Ristinkirkossa ja haudattiin Levon hautausmaalle muiden ritareiden viereen sotilaallisien menoin.
Ritarit on vähissä.
Itsenäisyyspäivinä Lahdessa partiolaiset ja sotaveteraanit ovat olleet iltaisin sankarihaudalla soihtukulkueen päätteeksi joidenkin muiden kanslaisjärjestöjen kanssa. Veteraanien porukka pienenee vuosi vuodelta - saapa nähdä, kuinka monta on paikalla parin viikon päästä!
pohdiskelee Mauno
-
Lahdessa oli lauantaina vaikuttavat hautajaiset, kun Mannerheimristin ritari Pentti Iisalo siunattiin Ristinkirkossa ja haudattiin Levon hautausmaalle muiden ritareiden viereen sotilaallisien menoin.
Mietin itse tuota lehtijuttua, että onko siellä paljonkin ritareita? Eli on ihan joku alue heille vai? Vai tarkoittaako tämä jotain sukuhautaa, kun eikös Iisaloja ole useampi veljes ritareita?
-
Lahdessa oli lauantaina vaikuttavat hautajaiset, kun Mannerheimristin ritari Pentti Iisalo siunattiin Ristinkirkossa ja haudattiin Levon hautausmaalle muiden ritareiden viereen sotilaallisien menoin.
Mietin itse tuota lehtijuttua, että onko siellä paljonkin ritareita? Eli on ihan joku alue heille vai? Vai tarkoittaako tämä jotain sukuhautaa, kun eikös Iisaloja ole useampi veljes ritareita?
En tidä montako ritaria on Lahdessa, mutta meillä on neljä ja ne ovat ihan hajallaan hautausmaalla ja vielä viides kaartin hautausmaalla. Olin itse lentomestari Juutilaisen kaksinkertaisen Mannerheim ristin ritarin hautajaisissa. Kirkossa varoitetettiin hautaanlaskun aikana tapahtuvasta Hornettien ylilennosta, että ne pitävät kovaa ääntä. Koneet tulivat ryhmänä ja juuri hautaan askun aikana Narvan marssin soidessa hautausmaan yllä hajaantuivat kaikki eri suuntiin ja yksi pystysuoraan ylös jälkipoltin päällä. Maa tärisi ja ääni oli todella kova. Mahtava näytelmä
-
Lahdessa oli lauantaina vaikuttavat hautajaiset, kun Mannerheimristin ritari Pentti Iisalo siunattiin Ristinkirkossa ja haudattiin Levon hautausmaalle muiden ritareiden viereen sotilaallisien menoin.
Mietin itse tuota lehtijuttua, että onko siellä paljonkin ritareita? Eli on ihan joku alue heille vai? Vai tarkoittaako tämä jotain sukuhautaa, kun eikös Iisaloja ole useampi veljes ritareita?
En tidä montako ritaria on Lahdessa, mutta meillä on neljä ja ne ovat ihan hajallaan hautausmaalla ja vielä viides kaartin hautausmaalla. Olin itse lentomestari Juutilaisen kaksinkertaisen Mannerheim ristin ritarin hautajaisissa. Kirkossa varoitetettiin hautaanlaskun aikana tapahtuvasta Hornettien ylilennosta, että ne pitävät kovaa ääntä. Koneet tulivat ryhmänä ja juuri hautaan askun aikana Narvan marssin soidessa hautausmaan yllä hajaantuivat kaikki eri suuntiin ja yksi pystysuoraan ylös jälkipoltin päällä. Maa tärisi ja ääni oli todella kova. Mahtava näytelmä
Ei siis kaikkein hiljaisin viimeinen matka!
-
En tiedä meneekö tämä nyt tämän otsikon alle, mutta kun ei se oikein urputustopiciinkaan sovi. Täällä pitäisi olla joku oma surutopic. Nimittäin rakas mummini 89 v. pääsi tänä aamuna varhain taivaan kotiin faarin luokse. Suru on suuri, mutta mummilla on nyt hyvä olla.
-
Otan osaa An-na.
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/045.gif)
-
Otan osaa.
-
Siellä riemun maassa taivaan,
Alta vaivan Päästyä sua kiitetään.
Siell' ei aalto uhkaa laivaa,
Synnin vaivaa
Siell' ei itke yksikään
Siell' on kirkas lasimeri,
Pyhä veri Kiitosvirtenämme on.
Siellä aina Jumalalle.
Karitsalle.
Ylistys soi loputon.
SV 254, 5. ja 6. säkeistö
Otan osaa!
-
Osanotto.
-
Kiitos teille kaikille. Mummi saateltiin eilen talvihautaan Simpsiön juurelle. Itse en päässyt täältä Helsingistä lähtemään, mutta onneksi jokaisen mummin ja faarin lapsen sukuhaara oli jollain tavoin edustettuna. Hautajaiset ovat sitten itsenäisyyspäivän aattona Lapualla. Se on jollain lailla symbolinen ele ainakin meille omaisille, kun mummi toimi lottana ja faarikin rintamalla oli. Itsenäisyys ja sota-asiat olivat aina vakavia asioita mummille ja faarille, eikä ihmekään, kun sen keskellä nuoruuden ja varhaisaikuisuuden elivät.
-
An-na! Tuttu ihminen, mummisi. Hyvin muistan. Rannan paapan ja mumman naapurissa asui aikoinaan, Leivontien toisella puolella, jokseenkin vastapäätä. Pikkupoikana juoksentelin pihapiirissä siellä(kin). Mehua taisin muutaman kerran juoda faarisi ja mummisi luona, 1960-luvulla.
-
Mukavia muistoja, lämmittää mieltä : ) Siellähän se mummi loppuun asti asui, Peipontien puolella. Ja kotomehua juotiin vielä muutama viikkokin sitten, oman maan tai Lappajärven mökin viinimarjapensaista.
-
Osanotto multakin.
-
En tuntenut, mutta osanottoni
-
En tuntenut minäkään. Pääasia, Kristus tunsi hänet.
Lämmin osanotto
-
Kiitos teillekin. Mummi oli Herättäjäjuhlien konkari. Viime vuosina ei vaan enää jaksanut kauemmas lähteä. Hiljaa mielessäni toivoin, että hän olisi päässyt oman syntymäpitäjänsä Seinäjoen juhlille, mutta ei sitten ehtinyt. Mummin edesmenneen puolison eli meidän faarin veljen saattaa joku täällä tunteakin, Väinö Maunumaa (joka hänkin kuoli puolisentoista vuotta sitten).
-
Hei Anna!
Maailma on pieni.
Sain juuri tietää, että olemme kait ns. hätinäserkkuja.
Ja kaksi vuotta sitten kun oma isäni kuoli, Antti Maunumaa siunasi hänet.
Ja Väinö Maunumaa piti muistotilaisuudessa ansiokkaan puheen jossa muisteli lapsuusaikoja isäni kanssa.
Kiitin kädestä pitäen.
-
Ohoh! Sukulaisia löytää mitä ihmeellisimmistä paikoista, kuten körttifoorumilta : ) Antti M. on siis äitini serkku.
-
Mummi saateltiin eilen talvihautaan Simpsiön juurelle.
En tiedä, onko tämä kovin soveliasta kysyä nyt, mutta kun uteliaisuus ei anna periksi ja kiinnitin jo eilen tuohon sanaan huomiota. Mikä on talvihauta? Mietin asiaa kovasti, kun kuitenkin puhuit erikseen hautajaisista. Mietin, että ennen on ollut ns. väliaikaisia hautoja, kun kulkuyhteydet on olleet huonot ja vasta keväällä teiden auettua on sitten viety vainajat kirkkomaahan, mutta tällaisesta tuskin on kyse nyt...anteeksi tyhmyyteni ja se että kysyn tätä nyt, kun sinulla on muutenkin suruaika menossa...
-
Heh, ei mitään, saa kysyä, en siitä mieltäni pahoita! Oikeilla jäljillä olet. Nimitys talvihauta on vain vanha jäänne niiltä ajoilta, kun se toimi väliaikaisena ruumiin säilytyspaikkana, varmaankin sitten talven ajan, kun ei hautoja päästy kaivamaan. Nykyään se on ihan nykyaikainen kylmiö, jossa ruumiita säilytetään, mutta on säilytttänyt vanhan nimen. Lapualla siis Simpsiön juurella on pieni siunauskappeli, tämä "talvihauta" ja sitten tietty koko hautausmaa. En tiedä onko muissa pitäjissä enää sellaista traditiota, että kun vainaja saatellaan talvihautaan ja myös siunauksen jälkeen viedään hautausmaalle (jos on ollut kirkossa Lapuan keskustassa), menee autokulkue kaupungin läpi. Tällöin muu liikenne pystähtyy toviksi kunnioittamaan vainajan muistoa. Ennen kulkue oli tietysti hevosilla ja vaunuilla.
-
Heh, ei mitään, saa kysyä, en siitä mieltäni pahoita! Oikeilla jäljillä olet. Nimitys talvihauta on vain vanha jäänne niiltä ajoilta, kun se toimi väliaikaisena ruumiin säilytyspaikkana, varmaankin sitten talven ajan, kun ei hautoja päästy kaivamaan. Nykyään se on ihan nykyaikainen kylmiö, jossa ruumiita säilytetään, mutta on säilytttänyt vanhan nimen. Lapualla siis Simpsiön juurella on pieni siunauskappeli, tämä "talvihauta" ja sitten tietty koko hautausmaa. En tiedä onko muissa pitäjissä enää sellaista traditiota, että kun vainaja saatellaan talvihautaan ja myös siunauksen jälkeen viedään hautausmaalle (jos on ollut kirkossa Lapuan keskustassa), menee autokulkue kaupungin läpi. Tällöin muu liikenne pystähtyy toviksi kunnioittamaan vainajan muistoa. Ennen kulkue oli tietysti hevosilla ja vaunuilla.
Kiitti vastauksesta, vai sellainen historia. Tuollaiset historiaväläykset ovat minun mielestä tosi mukavia kuulla. Vähän sama, kuin meillä on "ullakko" eli sellainen aitannäköinen huone hautausmaan edessä, jossa ruumiita on ennen säilytetty ennen hautajaisia. Toisaalta maaseudulla ruumiit ovat olleet aitassa/riihessä, niin luulen, että tämä on koskenut kirkonkylällä asuvia tai sitten sairaaloissa kuolleita, joita ei ole enää lähdetty kotiin viemään. Muistaakseni oma ukkinikin on kuulema v. 1958 ollut siellä ennen hautajaisia, kun oli kuollut Kuopion sairaalassa. "Ullakko" on läpimentävä rakennus, toinen ovi parkkipaikalle ja toinen hautausmaan sisälle, vieressä varsinainen portti. Nykyisin rakennus tosin toimii välinevarastona.
Meillä vainaja menee väkisin kylän läpi, kun kirkko on keskellä kylää ja ruumishuone melkein sen alla tai kirkonkumpareeseen kaivettuna siis. Täälläkin on ollut se tapa, että hautaussaattueen kohdatessaan vastaantuleva liikenne pysähtyy. Suurin osa noudattaa vielä sitä, mutta jotkut aina "lipsuvat".
Sitten olen kuullut, että kirkonkellon soitosta pystyisi päättelemään vainajan iän. Olen aina niin huvittunut, kun vanhat ihmiset laskevat vainajan vuosia. Siinä oli joku juttu, että perussoiton jälkeen isolla kellolla täydet vuosikymmenet ja pienellä yksittäiset vuodet ja sitten olisiko ollut naisille hieman eri tavalla kuin miehille. En muista enää, kysyin sitä joskus, mutta olen jo unohtanut.