Kirjoittaja Aihe: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen  (Luettu 46562 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #90 : 04.12.14 - klo:23:28 »
Sanoisitko tosiaan, että joku koulukiusattu-- tai vielä pahempaa: tapettu -- lapsi on kärsinyt rakkauden tähden?  Miten hän voisi, osaisi tai edes ehtisi tutkia tekojaan ja etsiä syitä?
Äläkä nyt vastaa: "Tarkoitin tietenkin vain aikuisia." Aikuinenkin voi joutua kärsimään, esimerkiksi tulla pahoinpidellyksi tai rasikastuksi, yllättäen, ilman muuta syytä kuin se, että osui paikalle. Minusta se on väärinkohtelua. Miten rakkaus on aiheuttanut hänen kärsimyksensä?

No jopas. Taas löytyy tekstistä erikoisia konnotaatioita. Liina kuule, nyt en viitsi edes vastata. 

Oletko milloinkaan ollut tilanteessa - siis aivan itse - jossa kukaan ei kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta voinut sinua auttaa? Hyppäät nyt kyllä aika monen portaan ylitse.  Kirjoitinko siis aivan totta, että jätetään kaikki ponnistelu toisen ihmisen hyväksi  sikseen?  Kerropa nyt,  että mekin saamme tietää,  mitä muuta itse teet kuin luet nettiviesteistä neuvoja  joita niissä ei ole? 

Voimme me tästäkin lähteä, toisaalta. Jätetään nyt ne kidutetut aikuiset ja kiusatut lapset ja kuritetut koirat. Kirjoitetaan niistä ihan erikseen. Kun joudut tilanteeseen jossa saat vaikka niskaasi silkkaa ilkeyttä - kiusaavat töissä, etuilevat kassajonossa, tuuppivat alennusmyynnissä, kaappaavat taksin edestäsi ja ovat sinulle ihan siis kokonaan ilman syytä häijyjä -  tutkitko ikinä omia tekojasi?  Tästä voisimme keskustella ensin.  Ja aivan omana ketjunaan siitä kaikesta, mitä tulee kenties hyväksyä omalle kohdalle, muttei koskaan toisen?

Tekstilähde koski kylläkin lasta ja oli alun perin rabbiinista viisauskirjallisuutta:  se oli sitaatti kirjasta, jossa isä joutui sivusta seuraamaan pienen poikansa kuolemaa aikana jona auttamiskeinot olivat pienemmät:  Risto Santala: Pieni astia Pyhässä Maassa.

Tääl Docens!  :026: 

Leena taas joutui järkytyksen vallassa olemaan kun hänen piti hyväksyä että oli minulla niitä vaikeita aikoja ja hän muistaa sitaatin väärin se oli Eberhardin kun m inä Aawemaailmasta poikkesin ja päätimme kirjeiden nimenä olevan Widerstand und Ergebnis.  Ihmisdil teemme vastarintaa kun kärsimystä ojentaa Jumala me otamme kiittäen sen, säiky emme.

Miten tämä liittyy kiusattuihin lapsiin?  Eikö tämä Leena ehdottanut Amnestyyn sitä projektiksi kun hän sinne menisi nyt kun ei voi työssä olla?  Eiköhän hän yrittänyt siellä auttaa, että ollaanpa nyt kohdallamme kukin maltilliset.
« Viimeksi muokattu: 04.12.14 - klo:23:40 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #91 : 05.12.14 - klo:01:21 »
Sanoisitko tosiaan, että joku koulukiusattu-- tai vielä pahempaa: tapettu -- lapsi on kärsinyt rakkauden tähden?  Miten hän voisi, osaisi tai edes ehtisi tutkia tekojaan ja etsiä syitä?
Äläkä nyt vastaa: "Tarkoitin tietenkin vain aikuisia." Aikuinenkin voi joutua kärsimään, esimerkiksi tulla pahoinpidellyksi tai rasikastuksi, yllättäen, ilman muuta syytä kuin se, että osui paikalle. Minusta se on väärinkohtelua. Miten rakkaus on aiheuttanut hänen kärsimyksensä?

Anteeksi jos kuumenin, sitä ei voi enää saada pois. Ei, en ajatellut. Sen sijaan ajattelin ihmistä, joka hellii lempiajatuksenaan sitä osaa lauseesta, mitä et joko lukenut tai ymmärtänyt:  Hellii - lempiajatuksenaan - olevansa aina se viaton uhriparka.

Silloin voisi ihan vain virkistää mieltään vaihtamalla kokeeksi näkökulmaa.

Saisinko nyt tiedustella, pidätkö lainkaan mahdollisena tällaista ilmiötä?  Vai onko ihminen todella aivan aivan aina kykenemätön nousemaan vaikeuksiensa yläpuolelle?  Rinnastettavissa kuoliaaksi kidutettaviin lapsiin peräti?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #92 : 05.12.14 - klo:10:09 »
Anteeksi jos kuumenin, sitä ei voi enää saada pois. Ei, en ajatellut. Sen sijaan ajattelin ihmistä, joka hellii lempiajatuksenaan sitä osaa lauseesta, mitä et joko lukenut tai ymmärtänyt:  Hellii - lempiajatuksenaan - olevansa aina se viaton uhriparka.

Silloin voisi ihan vain virkistää mieltään vaihtamalla kokeeksi näkökulmaa.

Saisinko nyt tiedustella, pidätkö lainkaan mahdollisena tällaista ilmiötä?  Vai onko ihminen todella aivan aivan aina kykenemätön nousemaan vaikeuksiensa yläpuolelle?  Rinnastettavissa kuoliaaksi kidutettaviin lapsiin peräti?

Kuumene ihan rauhassa. Se voi olla jopa hyväksi näinä hyisinä aikoina, villasukkien ohella.

Pidän hyvin mahdollisena.
Ihminen on monesti kykenevä nousemaan vaikeuksien yläpuolelle.
Ymmärrän ehkä ajatuksesi ilmiöstä, jota modernisti kutsutaan uhriutumiseksi: kaikesta poimitaan viestin ikävä osa, ja jos sitä ei löydy, kuvitellaan loput ("se kuitenkin tarkotti niin".)
Olen myös huomannut, että tulkintaan vaikuttaa paljon se, kuinka yksinäinen ihminen on.  Jos on paljon hyviä sosiaalisia suhteita, satunnainen letkautus menee ohi. Jos on kovin yksin, kaikesta kommunikaatiosta tulee normaaliläppää merkityksellisempää ja vakavampaa. Esimerkiksi kaupan kassahenkilön ynseä tokaisu on yhdentekevä sille, jolla on kiire kotiin huolehtimaan läheisistään. Yksinäiselle vanhukselle se (vaikkapa: "no mikä nyt taas kestää, hopihopi") voi olla suuren surun aihe.

Itse yritän aina selvittää sotkut mahdollisimman nopeasti, ennen kuin rikkinäinen puhelin (jos muistat sen leikin) alkaa toimia täydellä teholla. Läheskään aina se ei onnistu.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #93 : 05.12.14 - klo:14:58 »
Sinä ajattelet moninaisia, kassaneiti ja vanhuskin on valmiina. Se on hyvä se. Keskustellessa on viisinkertainen nippu argumentteja kourassa. Entäs sitten ne ja entäs sitten kun.


Jäin miettimään laveerausta juuri noiden ryhmähyökkäyksen uhrien, tapettujen lasten ja kiusattujen vanhusten suuntaan.  Jostakin syystä et nosta esille niiden asemaa, joista on mahdottoman kiva olla sen kiusantekijän pöksyissä. Onko heidänkin  siis lupa nähdä itsetutkistelu tarpeettomaksi vaikka sillä perusteella että pienenä oli kireä pipo ja sepeliä hiekkalaatikossa? 

Millään kohdalla ei ole vilahtanut ajatus itsestä osallisena siihen, että kärsimys ei katkeakaan.
Eli voisimmeko käynnistää toisen ketjun. Onko minulla milloinkaan ollut osuutta omiin harmeihini? Toteaisin yhden tai kaksi kertaa jolloin ehdottomasti ei ollut, muista kerroista en ole niinkään vakuuttunut.

Luonnollisesti on ihmisiä jotka voivat katsoa peiliin tyytyväisinä. Eihän nyt minulla enkähän minä.
Valitettavasti en kuulu siihen sakkiin.  Sen sijaan arvelen tärkeäksi ponnistautua ikävien kokemusten yläpuolelle. Miten se menikään...  Niinkuin mekin annamme anteeksi.
« Viimeksi muokattu: 05.12.14 - klo:15:03 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #94 : 05.12.14 - klo:15:21 »
Millään kohdalla ei ole vilahtanut ajatus itsestä osallisena siihen, että kärsimys ei katkeakaan.
Eli voisimmeko käynnistää toisen ketjun. Onko minulla milloinkaan ollut osuutta omiin harmeihini? Toteaisin yhden tai kaksi kertaa jolloin ehdottomasti ei ollut, muista kerroista en ole niinkään vakuuttunut.

No, minulla on ainakin vilahtanut. Eikä vain vilahtanut, kyllä se on useimmiten päällimmäisenä mielessä, "mitä tein väärin, miten olisin voinut toimia toisin?" (Nyt juuri mietin, olenko vastannut sinulle töykeästi tai vähintään turhan kärkkäästi.) Ja kas, sekin on itsensä korottamista (omipontessiharhasta taitavat jotkut puhua): kuvitella että olen niin mahtava, että teoillani tai tekemättömyyksilläni on merkitystä.

Kyllä ne kassahenkilöt (eivät suinkaan aina neitejä tai rouvia) ja hieman sekavat ja hitaat vanhukset ovat arkisinta arkeani.  Heitä näen päivittäin, "omia ihmisiäni" ja "reiluja riitakumppaneitani" erittäin harvoin. Minusta arkiset, satunnaiset kohtaamiset ovat tärkeitä.

(Annteeksi kun vatvon, mutta minusta nämä ovat mielenkiintoisia asioita. Olen toisaalta-toisaalta -ihminen, sinä selkeämpi?)

Pieni ilo, ehkä vähän OT tai ehkä ei: Ystäväni oli mokannut mielestään pahasti. Puhuin hänen kanssaan pitkään ja usutin selvittämään sotkun mahdollisimman nopeasti. Sain viestin: hän oli tehnyt niin ja oli helpottunut. (Vastaavasti hän usutti minua selvittämään rasittavan asian, ei mokan, mutta ahdistavan. Tein niin. Helpotti ainakin hetkeksi.)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #95 : 07.12.14 - klo:09:40 »
Te, Leena ja Liina, käytte ongelman kimppuun aivan toisenlaisin avuin. Liina, joka itsekin sanoo, että hän on toisaalta-toisaalta -henkilö. Leena on musta-valkoinen. Minussa kamppailevat molemmat puolet. En ole löytänyt siihen ratkaisua kuin ihan hiukkasen. Arvottamaan minä en pysty so. kumpi on parempi. Arkiminä, joka on diplomaattisesti asennoituva on liinamaista. Arkiminä on julkiminä. Leenamaista on syvälleluotaama rationaalinen yliminä. Oikeastaan tämä oli minun mietteitäni. Vetäkää vessasta alas jos se ei kiinnosta.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #96 : 07.12.14 - klo:10:06 »
Te, Leena ja Liina, käytte ongelman kimppuun aivan toisenlaisin avuin. Liina, joka itsekin sanoo, että hän on toisaalta-toisaalta -henkilö. Leena on musta-valkoinen. Minussa kamppailevat molemmat puolet. En ole löytänyt siihen ratkaisua kuin ihan hiukkasen. Arvottamaan minä en pysty so. kumpi on parempi. Arkiminä, joka on diplomaattisesti asennoituva on liinamaista. Arkiminä on julkiminä. Leenamaista on syvälleluotaama rationaalinen yliminä. Oikeastaan tämä oli minun mietteitäni. Vetäkää vessasta alas jos se ei kiinnosta.

En tiedä mikä  on rationaalinen syvälleluotaava yliminä kun ei ole kerrottu.  :repee2: mutta se kuulostaa hienolta. Semmonen olisi varmasti hieno päässä. Etenkin näin adventtina.

Nämä kirjoitukset on toivottu niin lyhyinä, ettei tänne mahdu jokainen poikkeus  " niin en nyt tietysti tarkoita naista jolta on leikattu rinnat tämä koskee heitä niitä ja näitä" Liina taitaa itse tietää, etsiikö mielellään mahdollisesti vain joidenkin teksteistä rintansa poistattaneita naisia, joilla hutkaista. Varmuuden vuoksi kun torppaa takatietkin " äläkä nyt vastaa että".    :repee2:  joku tykkää semmoisesta ja lähtee kirjoittelemaankin, eli riitelyonkivaa- meiningillä. Itse aattelin jotta olkoon. Hän nyt on hän. Joten kuinka olisi Juhani joulun kunniaksi jätettäiskö tuo toistemme ruotiminen ihan vaan sikseen? Se vaatii ammattitaitoa.   Liina on tapaisensa ja olkoon. Leena pyytää joulurauhaa. Mitä maksaa, Juhani?
« Viimeksi muokattu: 07.12.14 - klo:10:16 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #97 : 07.12.14 - klo:10:24 »
Se näkökulma parannukseen sitten jäi, mutta kuinka olisi, ja joku muistaisi mistä sitaatti tämä on, Paavalilta kuitenkin. Mikäli teistä riippuu ja mikäli mahdollista, eläkää rauhassa toisten ihmisten kanssa.

Jäiköhän samal parannuksentekokin.
Ajattelin kokeilla.

Täällähän riippuu minusta tarpeeksi suures määrin, kenelle viitsin ruveta vastaamaan, vääntöön jotakin sinä olet ilmeisesti semmoinen minäpäs olenkin tämmöinen ja minäpäs en ja minäpäs puolestani. Mitä semmosia lukemaan.

Herännäisyyteen taisi kuulua hyveenä tuo ettei niin ruodita toisiamme vaan kun ei pappa ollut herännäisiä, en osaa varmaksi sanoa.
« Viimeksi muokattu: 07.12.14 - klo:10:27 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #98 : 07.12.14 - klo:12:29 »
Roomalaiskirjeen 12. lukua sanotaan kai huoneentauluksikin. 18. jae kuuluu: - Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa (ει δυνατον το εξ υμων μετα παντων ανθρωπων ειρηνευοντες).