Keskustelu > Yleinen keskustelu

Uskovien katse

(1/5) > >>

karjalaisenkyösti:
Mitä Raamattu puhuu katseesta?
Onko uskovien katse ollut aina se paras ja oikein mahdollinen katse?
En lähde Raamatunpaikkoja etsimään, mutta katseesta puhutaan, mutta en ole varma, liittyykö siihen millä tapaa uskovaisuus.

Historiasta tiedän, että ainakin joskus 1800 luvulla aiheesta Suomessa oli lehdessä kirjoiteltu.
Siinä väitettiin, että ainakin erään sukovaisen ryhmän tuntee katseesta: heidän katseensa on mukamas. jonkinlainen poissaoleva, lasimaisen ahdistunut katse. (myönnän, että sanatarkasti en muista tuota katseen määrittelyä. Negatiivinen se kuitenkin oli).
Kansan suussa nähdäkseni yleensä on ollut ajatus, että uskovan katse on surullinen ja surumielinen, koska uskovaisena olemista pidetään surullisena asiana, ehkä jopa vahinkona.

Nykyajan toisena äärilaitana on karismaattisuus, joka uskoo oman katseensa olevan iloinen ja juuri uskovaisuudesta johtuen, iloisempi, kuin toisuskoisten katse.

Syntyyköhän uskon vaikutuksesta katseeseen jonkinlaista keskustelua.
En rajaisi tätä aihetta koskemaan vain kristillisperäisiä uskoja, kuten körttiläisyys, jehovantodistajaisuus, helluntalaisuus, luterilaisuus, vaan laajemmalle, koskettamaan muitakin maailmankatsomuksia, kuten perussuomalaisuutta, taikka suomalaisuutta yleeensä, afrikkalaisuutta, poliittista uskomusta, jonkun harrastepiirin katsetta,  - kaikkea.

karjalaisenkyösti:
Katseen arviointiin liittyy sekin, kuka on arvioijana (kuten edellisessä tekstissäni vähän vihjasin).
Ulkopuolinen pääsääntöisesti antanee huonomman arvion, kuin itse katseen omaava ihminen.
Jos oikein muistan, niin tuo ryhmä, jonka katsetta pidettiin sairaanoloisena, ei itse tunnistanut itseään lehdessä heistä pidetyssä kuvauksessa.
Itsekin vähän ihmettelin tuon muinaisen lehden kirjoittelua.

karjalaisenkyösti:
Vauvan katse on jotenkin hauska.
Olen monesti löytänyt itseni naurajan paikalta, kun oman pikkupoikavauvan katsetta olen seurannut.
Se on monesti kovin hölmistynyt aivan tavallisista asioista ja kovin tavalisista seikoista se menee myös joskus jopa äänekkääseen nauruun.

Pena:
Muistelen kuulleeni (tai lukeneeni), että Afrikassa pakanoiden katse olisi arkana pälyilevä ja kristittyjen suora, avoin ja luottavainen. Tämä saattaa tietysti olla länsimaisen lähetyssaarnaajan asenteellista kuvailua. Omat hatarat muistikuvani tukevat kyllä tuota, mutta selitän sen muusta kuin uskosta johtuvaksi. Perinteinen luonnonusko siihen liittyvine tapoineen oli 50-luvun Ambomaalla jo vanhanaikaiseksi koettu ja syrjäytyvä elämäntapa. Nahkoihin pukeutunut ja punamullalla itsensä värjännyt ihminen tunsi taatusti olonsa kummaksi vaikkapa modernin sairaalan poliklinikkajonossa.

Salis:

--- Lainaus käyttäjältä: Pena - 02.11.09 - klo:10:43 ---Muistelen kuulleeni (tai lukeneeni), että Afrikassa pakanoiden katse olisi arkana pälyilevä ja kristittyjen suora, avoin ja luottavainen. Tämä saattaa tietysti olla länsimaisen lähetyssaarnaajan asenteellista kuvailua. Omat hatarat muistikuvani tukevat kyllä tuota, mutta selitän sen muusta kuin uskosta johtuvaksi. Perinteinen luonnonusko siihen liittyvine tapoineen oli 50-luvun Ambomaalla jo vanhanaikaiseksi koettu ja syrjäytyvä elämäntapa. Nahkoihin pukeutunut ja punamullalla itsensä värjännyt ihminen tunsi taatusti olonsa kummaksi vaikkapa modernin sairaalan poliklinikkajonossa.

--- Lainaus päättyy ---

Ilmet ja eleet (katse mukaanluettuna) kertovat puhujasta paljon enemmän kuin hänen sanansa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu