Mauno Salomäki on mielestäni koonut körttihistorian hyvään ja loogiseen järjestykseen. Pohdinnat nykyisyydesta ovat samansuuntaisia kuin Kati Niemelan ja Hannu Salomäen tutkimukset (Herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä). Jouko Talonen Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa RAAMATTU JA KIRKON USKO TÄNÄÄN, tulkitsee herännäisyyttä myös samasta perspektiivistä. Mauno Salomäen kirjoitus on lukemisen arvoinen.
En varmasti ole oikea henkilö edelleenkään arvioimaan herännäisyyttä, mutta rohkenen lisätä kaksi mielipidettäni:
1. Raamattukritiikkiin (esim. Jeesus seminaarin kannanottoihin) ei kannattaisi suhtautua niitä sellaisenaan hyväksyen ja jopa puolustaen, koska ne aiheuttavat hyvin paljon vastakkaisia mielipiteitä. Tapio Puolimatkan kirja; Usko, tiede ja Raamattu olisi hyvä lukea ennenkuin lähdetään puolustamaan Räisäsen ja Jeesus seminaarin tulkintoja. Suhtautumisen raamattukritiikkiin pitäisi olla vähintäinkin lojaali.
2. Toisten herätysliikkeiden arviointia ja nimittelyä puheissa ja kirjoituksissa tulisi vältää, koska ne ei ainakaan edistä kristillistä rakkautta. Tiedän, että herännäisyyttä arvostellaan kovin sanoin, mutta voitaisiinko itse olla toisista poikkevia?
Viimeksi ilmestyneessä HENGELLISESSÄ kuukausilehdessä (3/2008) oli hyviä kirjoituksia ja koskettava yhteiskunnallinen artikkeli. Kritiikkiä antaisin oikolukijalle. Tämän arvoiseen lehteen ei soisi niin paljon virheitä. Mm. eräässä kirjoituksessa oli eräät kohdat toistununeet kahteen kertaan.
Mutta - kaikenkaikkiaan:
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan,
Vielä vyötät väsyneitä,
Vielä muistat heikot maan.
Siitä sua me kiitämme,
Jumalamme, Isämme.
Poika sekä Henki Pyhä,
Nyt ja iäisesti yhä.
(SV 193 1.säkeistö)
Lars Mikael