Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo XIV  (Luettu 58328 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #30 : 26.04.16 - klo:20:33 »
Paitsi sitä, että melkein näin tuon puodin silmissäni ja saatoin kuvitella kulkevani sen kautta varjosta kulman takana olevaan valoon, koin tuon kulmakaupan vertauskuvaksi jostain syvällisemmästä, elämästäkö? Kuka istuu takahuoneessa? Johtaako hän minunkin kulkuani?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #31 : 26.04.16 - klo:21:16 »
Olihan siinä se. Hyvin tunsit puodin. Entä johtaja ?

Se vanha rakennus oli Lahden keskeisimmällä paikalla. Siinä on nyt Sokos ja sen oviaukko siinä kulmassa. Sitä eivät varmaan meme aikä Maunokaan ole nähneet ?
Aleksanterinkadun puoli on varjossa, mutta Rautatienkatua tulee valo. Ja kaksi ovea on siinä edelleenkin.

Tuossa se näkyy isojen välissä lipun takana.
http://2.bp.blogspot.com/-DE9rPC05EJk/UVlPca5IbOI/AAAAAAAAMG4/gW4SZZqYrCs/s1600/rautat.jpg

Tämä oli vastapäinen Alstan talo. Lähes identtinen ko talon kanssa. Tämän paikalla on tuo Kuusisen ym. liiketalo.

http://www.lahtelaista.net/2012kuvat/alstapuutalo1965.jpg
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #32 : 26.04.16 - klo:23:10 »
Jatkan myös omaa ajatustani tuosta "kulmapuodista" ja siihen liittyvästä.
Siinä oli yksisuuntaista liikennettä...varjosta valoon...vaikeuksien keskeltä vapauteen...
Kristus-kulmakiven  luokse.
Samaa liikennettä kuvataan myös "ulkoa sisälle"....pimeydestä, synnin kahleista...
Elämään sisälle.
Liikenne jatkuu myös sisältä ulos...jonkin ajan kuluttua...kun olemme sisällä saaneet
armahduksen, avun, pelastuksen, kasvun, voiman, ilon ja rauhan...
Olemme valmiit lähtemään "teille ja aitovierille"...muurinaukkoon...omalle paikallemme...
Jeesus antoi meille lähetyskäskyn.
Tulee mieleen Erkki Lemisen runo "Vuoren syli"....
Hän pakeni vuorelle yksinäisyyteen auringon paisteeseen pakoon pahaa maailmaa...omassa
synkkyydessään...halusi pois...
Mutta aikansa mietittyään...halusi palata takaisin alas kylään...ihmisten pariin...kutsumaan
muitakin elämän lähteelle.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #33 : 30.04.16 - klo:13:29 »
Huhtikuu on päättymässä,
rikkaana muistona mielessä.
Vanha puurakennus kokenut
monien huhtikuiden tuiskut.
Mielikuvani vuosien takaa
koskien kuohuista Ruunaalla.
Reitillä kauniin Neitikosken,
rampana pyörätuolilla pääsen.

kulkea
kevät
virta
vapaa
kuohu

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #34 : 15.05.16 - klo:17:26 »
Kosken kuohut
vapaina keväisin
virta vuolaana
kulkee uomissaan
rentukat kukkii
luonto heräilee
-herännyt, herännyt
jo on

hereillä valveilla

------------

tuuli
henkäys
elämä
niitty
elossa

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #35 : 15.05.16 - klo:19:20 »
Lepäilet elämän kukkaniityllä.
Kaikki on hyvin, olet elossa.

Tulee tuuli pohjoisesta,
kylmä henkäys kuolemalta.

Olet yhä elossa,
elä toivossa.




tuokkonen
sammal
hauta
terva
kysymys

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #36 : 15.05.16 - klo:21:34 »
Hautakivien puhdistus
sammaleesta uuvuttavaa,
työlästä, kovaa hommaa.
Suorastaan tervanjuontia.
Mistä löytäisin vesilähteen,
ja pienen tuokkosen?
Siinäpä kysymykseni,
helpottaako janoni?
Löydänkö levon sielulleni?

Kuksa
kanto
tilkkanen
pisara
sanko



Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #37 : 26.05.16 - klo:07:51 »
Anna vielä kerran tilkkanen,
anna edes pisara sanojen merestä.

Kuksalla, saati sangolla ei
tarvitse auttaa tätä kaipuuta.

Kantovesi, varsinkaan omakantoinen
ei tähän janoon auta.

Saisi olla taivaallista antia, kiitos !



puuttua
koskea
käsite
maasto
pimeä
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #38 : 27.05.16 - klo:01:21 »
Hän lähtee yksin
Viimeisen bussin ainoa
matkustaja

Hän ja ontuva
koira, vanha ja
harmaa viimeiseltä pysäkiltä
puuttuu vielä tie

he taivaltavat halki kömpelön
maaston
Rannassa
meri
iskee jo kallioon kiihkein kauhistavin pärskein  jossakin
kumisee ukkosen rumpu keskellä
pimeää.

As-kel as-kel as-kel niin
Kauhu on sittenkin  outoa hän
astelee  kotiin.

Kuin lintu kiitää
Ikävä pimeässä metsässä

Me toiset me sytytämme takkatulen ja
filosofinen
teologinen
mediatatiivinen
spekulatiivinen
argumentatiivinen

wittgensteinilainen
hegeliläinen
heideggerilainen platoninen pateettinen
hengellinen
raskas tieteellinen tieteeellinenkö hölynpöly

jää hetkeksi meiltä, kuinka?
Haukkuuko jossakin koira?

Hän naurava
rakkaamme, päivänpaiste
on täällä ihan
totta ja hetkessä elämä tarttuu minuun meihin ja joutava
käsitteellinen raskas ja vaikea tarpeeton turha on poissa poissako ei se
elää, elää ja nauraa ja lämmittelee niinkuin
jokainen meistä

takkkatulen ääressä
Salama
iskee jossakin merellä
myrskyää

Eikä meiltä puutu mitään



« Viimeksi muokattu: 27.05.16 - klo:01:29 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #39 : 27.05.16 - klo:01:24 »
Ai niin

Matematiikka
kateus
pilvi
ydin
kellari
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #40 : 27.05.16 - klo:12:54 »
Leenan runo iski kuin salama .
Pilvestä pilveen käy kumu ja sieluni kellari
vastaa.

Ytimestä luihin vapisen ilman kateutta.
Matemaattisella tarkkuudella, joka on
minulle outo vieras, tiedän että
tässä on voimapurkaus jolta en
voi suojautua.

Minun musta koirani tuntee myös
kauhun.



silta
palopaikka
tuuli
tuoksu
kynnös

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #41 : 29.05.16 - klo:06:51 »

silta
palopaikka
tuuli
tuoksu
kynnös

Niin.
Sehän ei silloin ollut palopaikkaa merkillisempi
se tuhoutunut tila jolta mies
perinnöllänsä osti kodin
rakentaa lapsillensa.

Ihme, kuuletko tuuli tuo tuoksun kynnökseltään kaukaa
manalle painuneen  rakkauden kylvömailta
ja ilma ja maa merensaaret kaikkinensa
jaksavat päivästä yöhön ja jälleen
nousevaan päivään kuiskia mene palaa he toivovat, matkusta
takaisin kotiin

On rakennettu silta
jota pitkin huomispäivä varmoin jaloin
astelee tervehtimään
sitä miestä.


historia
punainen
vasara
atsalea
tiili


Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #42 : 29.05.16 - klo:07:07 »

   historia lepää raskaana Lissabonin yllä ja keskellä
punaisen sametin suojassa
vasarat kalkkaavat, paitsi ei viime torstaina Corbus Christi-päivänä
atsalea ja Jakaranda kukkii
tiilelle ei löydy kierrätyspistettä


joki
kukkula
katu
kirkko
raitiovaunu

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #43 : 29.05.16 - klo:07:10 »

Viimeisen bussin ainoat
matkustajat

Hän ja ontuva koira
vanha ja harmaa

viimeiseltä pysäkiltä
puuttuu vielä tie.

kömpelön maaston halki on
sentään tallattu polku astua
yksin nyt sitten öinen kauhu askeleen mitan päässä valoisa meri

suuttuneena iskeekin rantakallioon uhkaa syyttä ystäviänsä
ja samassa yössä kumisee ukkosen rumpu
keskellä
pimeää
kun hän vain kaipasi
astella kotiin.

Kuin lintu kiitää
Ikävä pimeässä metsässä

Me toiset me sytytämme takkatulen ja
filosofinen
teologinen
mediatatiivinen
spekulatiivinen
argumentatiivinen

wittgensteinilainen
hegeliläinen
heideggerilainen platoninen pateettinen
hengellinen
raskas tieteellinen tieteeellinenkö hölynpöly

jää hetkeksi, kuinka?
Haukkuuko jossakin koira?

Hän naurava
rakkaamme, päivänpaiste
on perillä kotona  ihan
totta ja hetkessä elämä tarttuu minuun meihin ja joutava
käsitteellinen raskas ja vaikea tarpeeton turha on poissa poissako ei se
elää, elää ja nauraa ja lämmittelee

Salama
iskee jossakin merellä
myrskyää

Eikä meiltä puutu mitään

Nämä ovat hauskoja. Tästä tekisi mieli kirjoittaa joskus enemmän ja mietitymmin. Siskoni päätti lähteä mökille ja lähti kanssa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Kirjoita runo XIV
« Vastaus #44 : 29.05.16 - klo:07:34 »
   historia lepää raskaana Lissabonin yllä ja keskellä
punaisen sametin suojassa
vasarat kalkkaavat, paitsi ei viime torstaina Corbus Christi-päivänä
atsalea ja Jakaranda kukkii
tiilelle ei löydy kierrätyspistettä


joki
kukkula
katu
kirkko
raitiovaunu

Tuo oli todella hyvä Pekka V.

Siellä se seisoo kukkulalla
kirkko ja niin se
oli jo ennen
Talvisotaa

Ettäkö metsä se riittää kirkoksi no enhän minä
tässä  pakottamaankaan ala mutta raitiovaunulla pääsee
vastapäätä

Niin se taas meni.
Pitkällä matkalla erehtyy pysäkistä
kävelee väärää katua alas jokirantaan ja
siinä se sitten on kirkkoni kirkonmenoni ehtoolliseni

ettäkö estetään  kiipeämästä
tervein jaloin sitä mäkeä, sitä niin sinne kirkolle
ja ajaa se raitiovaunu takaisin päin yhtä neuvokkaasti.


Pölynimuri
ilma
myrsky
raivo
voikukka



Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.