Missä tahansa asiassa käännyttäjä aiheuttaa vähintäinkin ärsytystä. Käännyttäminen on ylhäältä päin tulevaa informaatiota. Olen huomannut, että jos joku kertoo jostain ongelmastaan (työttömyys, lihavuus, tupakointi) josta haluaa päästä eroon, niin hän ei halua kuulla saarnaa siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Ongelmasta kärsivä haluaa, että toinen kuuntelee häntä.
Kun häntä kuuntelee, niin hän monesti keksii itse ratkaisun asiaan. Tietysti hänelle voi tehdä varovasti ehdotuksia varsinkin, jos hän pyytää niitä. Joka tapauksessa pahinta on tyyli: "Kuuleppa, nyt sinun täytyy tehdä sitä ja tätä etkä missään tapauksessa saa tehdä tuota."
Nähty on. Tämä on erittäin totta, oli kyseessä mikä tahansa asia. Minul on ystävä, jokka tarjoaa patenttiäänellä patenttiratkaisua kaikkeen, mihin ei kaivata kuin minuutti kuuntelua, ei läheskään aina sitäkään, "samperi, en pääsekään, tuli flunssa".. ei vaatisi mitään, mutta sieltä pukkaa ah, niin oivaltavasti, osaavasti, holhoten ja neuvovasti että jokainen tuntee itsensä idiootiksi: "Ota flunssarokotus!" Ja kun sitten tälle lääkärille (!!!) sanon että hetkinen - eihän ne auta kuin influessaan jos siihenkään - se nolostuu turkimasti, sanoo et ai joo, no, ikävä asia on kuitenkin ohitettu ja hän pääsee puhumaan mukaviaan.
Luulen kun nyt olen häntä mietiskellyt, että tuo pakko katkaista kuuntelu neuvomisella, oli neuvossa järkeä tai ei, johtuu ahdistusherkkyydestä. Tämä ihminen ei kestä ikäviä asioita, ei suuria, ei pieniä. Olisiko kovinkin tavallista?
Toisaalta epävarmus - hei hurraa! Löytyi avuton kohde! Saa tuntea itsensä kerrankin varmaksi.
