Elukat.

[Eevi]

meille tuotiin tässä yksi päivä kaksi hiirtä... on ne aika söpöjä^^

[riikka]

Meillä on akvaario ja kolme kissaa, Piiperöinen ,Sokru ja Flikka. Piiperöinen on joskus aika outo. Tänäänkin se kipesi verhoissa    
Sikoja meillä on myös, vaikka ei niitä varmaankaan oikein lemmikeiksi voi laskea.

[Eevi]

....ja tipsu on tullut takaisin kotiin ja taas viimeviikolla tuotiin yksi kani. pelottavaa kohta mä perustan eläintarhan.

[Reetukka:)]

Mulla on kissa,mökö,joka on jo aika vanha kissa(8vuotta). Se on ihan pennun näkönen, kun se on niin pienikokonen!

Kauhein ja hauskin tapaus oli se,kun mökö oli käynyt metsästämässä hiiria ja se oli jättänyt yhden etuoven eteen kynnysmatolle. Oli kesä ja lähin sukat jalassa pihalle ja astuin suoraan sen hiiren päälle ja kaikki sen sisukset tuli ulos ja meni mun varpaiden väliin :!: Huusin aika paljon...

[PekkaV]

Opiskeluaikana meillä oli kissa. Mutta koska olimme paljon poissa pienestä yksiöstä, emmekä osanneet kouluttaa kissaa, se pissi eteisen kenkiin ja hyppäsi avoimeksi jääneestä ikkunasta naapurin ikkunalaudalle neljännessä kerroksessa. Veimme sen maalle mökin mummon hoiviin. Siellä Ville, joka oli tyttö, eli onnellisena elämänsä loppuun asti. Niin haluan uskoa ja toivoa.

[Pena]

Elämäni kissoja:
Iifo, Musta Maija (pentuineen), Pelé (se på den där svansen!), Ämmyli (ja monet pesueet), Takkutiina ja Musti;

Elämäni koiria:
Ruupert (maailman viisain), Ressu, Toblerone ja Kerttu.

Siitäpä tuli mieleeni, että viimeksimainittu pitäisi viedä aamulenkille.

[Sarai]

Meillä oli yhdeksän ja puoli vuotta maailman paras rotikka, joka rakasti kaikkia ihmisiä ja kaikkia koiria. Se oli ihan kuin lapsi meille, joilla ei lapsia ole. Ei kuitenkaan piloille hemmoteltu, sillä tokihan rakkaat lapsetkin kuuluu kasvattaa yhteiskuntakelpoisiksi! Viime lokakuussa jouduimme ystävästämme luopumaan, kun sen jo aiemmin leikattu rintasyöpä uusi ja levisi.

Hirmuinen haikeus on, mutta toisaalta samalla myös koirakuume... Kesällä otamme uuden pennun, jos isäntä toipuu menetyksestä siihen mennessä.

[Mörtti-57]

Jo kloppina taisin olla aika G-Pula-aho, kun yksi meille tuatu tipu ihastui  muhun. Tämä sisällä vapahana lentelevä  undulaatti tunnisti mun auton äänen ja lenti aina ikkunakarteekille tirskuttamahan, kun tulin kotia. Sisälle tulles kun ojensin sille etusormen, niin heti se lennähti siihen tirskuttamahan mulle päivän kuulumiset.
Koiruuksia on ollu elämässäni yksi kappale, jolle sotaveteraani isäni antoo nimeksi Nikita.

[Riitta-mummi]

Ihahaa kortit !

Teitähän onkin muitakin höperöitä kuin minä.En ole paljon uskaltanu meidä Bassosta (nomen es´t omen ) jutella,kun se on niin rakas,että minulle on sanottu että meneekö Jeesuksen ohi.Se on jo vanha 11,7 v engl.sprigerspaniel.Iso uros,näyttelykoiran säkäkorkeusylärajoilla.On ollut
nuorempana näyttelyissä,mutta meidän "maminpoika" kuikoili Pirkkahallissakin,että missä mami luuraa ja tytär joka esitteli sanoi,että oli viimeinen kerta  ja olikin !
Basso on tuonut metsältä sorsia,teeriä,pyitä ja kerran metson jonka kummipojan koira kävi kateuksissaan repimässä kinkurista niin että vain pää oli aamulla nuorassa.Olisittepa nähneet Basson ilmeen.Se on vihannut siitä alkaen Laikaa vaikka se narttu,joita se muuten palvoo.Basso on meidän
toinen springer.Busse eli vain 8 vuotta.
Tyttärellä oli kaksi omaa hevosta ja kaksi pitohevosta.Kaksi isoa villakoiraa ja kaksi kissaa.Nyt siellä on vielä 3 poikansa kissaa.Tyttärellään on ollut gerbilejä,kesyrottia,hamsteri ja nyt kaksi kissaa.
Minä opin tätilässä lypsämään 7 vuotiaana lehmiä ja tykkään edelleen niistä
kauniina ja rauhallisina ja hyödyllisinä eläiminä.Lapsena minullakin oli kissoja mutta astmaatikkona varon niitä ja hevosia.Koirat parantavat astmaa.

Varjelkaa minun luotujani sanoo Sana.

[Liisa]

Lapsena minullakin oli kissoja mutta astmaatikkona varon niitä ja hevosia.Koirat parantavat astmaa.

Voi kunpa näin olisikin. Tänä talvena sairastetut kolme flunssaa ja jo pysyvältä tuntuva yskä/köhä pistävät pelottamaan, ettei vain olisi allergiat pahenemassa. Eivätkä varsinkaan muuttuisi vielä jonain päivänä astmaksi, mistä lääkärit pelottelivat, kun muutama vuosi yllättäen allergiatestit näyttivät koira-, kissa- ja siitepölyallergioita.
Itse olen ollut kyllä vakaasti sitä mieltä, ettei mulla erityisemmin mitään allergioita ole. Kolmevuotiaasta asti kun on tullut koiran kanssa elettyä eikä siitä ihottumia, allergista nuhaa tai mielestäni hengitysongelmiakaan ole ollut.

Viime aikoina onneksi alkaneet lääkärit julkisuudessa puhua myös siitä, että allergiselle siedättäminen eläen allergeenien kanssa onkin hyväksi.
Minun korvilleni siis kelpaa kaikki, mikä lupaa, että koirasta onkin hyötyä allergioissa/astmassa.

Nykyinen koira on seitsemänvuotias, energinen ja iloinen pakkaus. Käynyt kuudesti herättäjäjuhlilla.

[Riitta-mummi]

Basso on päässyt vain kotiseuroihin.Meillä kotona.Se tykkää virsistä,menee
kahvipöydän alle nukkumaan ja iloitsee yhdessäolosta.Mitä enemmän väkeä sen parempi,mutta ei toista koiraa.Hirvipeijaisissakin (silloin kun hirviä vielä oli) kodalla se puikkelhtii 50 -60 ihmisen joukossa kehenkään puuttumatta,mitä nyt voileivän nappaa penkiltä kun luulee sitä sille jätetyksi.

Sunnuntaisin kun teemme lähtöä kirkkoon se on aina niinkuin mukaan tunkemassa,mutta kun mami sanoo" Ei Basso kiikkoon,Basso kotimiehenä"
se kyllä ymmärtää  tärkeän tehtävänsä .
Lämpimällä ilmalla(ei liian kuumalla )se istuisi autossa vaikka kuinka.Mökiltä
kaupunkiin lähdettäessä se hyppää varmuuden vuoksi takakonttiin ,että
ei jätettäisi.Se painaa nykyään 36 kg kun epileptialääkitys ja hyperallergikon
ruokavalio ovat sitä lihottaneet.
Busse nukkuu tuossa pihapuiden alla,kumpa saisimme vielä Basson pitää
luonamme.Eron ikävään on jo valmistauduttava sen sairasteltua vuoden verran.

[hm]

Ei ole eläimiä, mutta veljen porukka on eläinrakasta. Tällä hetkellä akvaario ja kilpikonna. On ollut marsuja, japanilaisia tanssihiiriä, hamstereita ja gerbiilejä. Ja tietenkin Ville. Karkeakarvainen mäyräkoira, jolla oli oikeasti joku pitkä ja hieno saksalainen aatelisnimi. Mäyräkoirille tulee kai helposti selkävika, joten Villeenkin, ja se piti lopettaa.

Ville oli pieni Suuri Persoonallisuus!

[Riitta-mummi]

kaikki mäyrikset on ISOJA persoonia.Minulla oli 60-luvun lopulla hoitopoikana
naapurin Tomi-mäyris.Sillekin tuli selkävika portaiden nousemisesta.
Jalostus on mennyt liian pitkälle monissa roduissa.Sharpeit ovat iho-ongelmaisia,mopsit ja muut lyhytkuonoiset usein hengitystieinfektioissa.
Lonkkavikoja on saksan paimenkoirilla ja tanskandogeilla,jos kyllä muillakin.
Epilepsiaa(Bassolla alkoi 6-vuotiaana ) on joillakin roduilla kuten kultsuilla ja labbiksilla enemmän kuin muilla.Terveimpiä ova kai monirotuiset eli cocktailit.

[Pena]

Mäyräkoirat ovat kovia jätkiä. Aikaisemmin mainitsemani Ressu oli sileäkarvainen sellainen.
Jossakin muualla arvioin 'kuin koira veräjästä' olevan osuva kuvaus armosta. Siihen liittyy lapsuudenmuisto koirista ja pihaportista. Käymässä oleva Hurtta hyppäsi ensin portin yli, Ressu vääntäytyi portin ali ja Ruupert nosti linkun kuonollaan ja avasi portin. Näin on myös meidänkin elämässämme, onko?

[Tiitiäinen]

Miullapa onkin fretti eli vapaasti suomennettuna kesyhilleri. Siitä kesyydestä voikin  sitten olla montaa mieltä...miun Vinha-peto on  niin metsästäjä-luonne, että oikein harmittaa, ettei pääse sen kanssa kanimetsälle. Vinha varastaa kaikkea mikä on kumia tai nahkaa....Vinha on tappanut mm.miun ainotossut ja lukuisat muovipussit. Se on uskomattoman älykäs eläin...ja sisukas...osaa avata kaappien ovet ja vetoketjut. Ja fretin älykkyys ja uteliaisuus on syy, miksi monet frettien omistajat teippaavat kaappien ovet...itse en edes päästä Vinhaa keittiöön, jonka kaappien tutkimusretket haluan fretiltäni estää...en nimittäin halua siivota lattioita sen jäljiltä, kun Vinha on käynyt dyykkaamassa biojäteastian. Niin eloisa ja energinen kuin Vinha onkin, se myös nukkuu paljon. Ja nukahtelee outoihin paikkoihin kuten housunlahkeisiin, sohvatyynyjen väliin, kirjoituspöydän laatikkoon.  Se on huvittava ja hassu otus...toivon, että se riemastuttaa eloani vielä pitkään.

Kotona meillä on ollut muutama lehmä, vanhempani luopuivat niistä noin vuosi sitten. Pari mullin möllykkää navettaan jäi, mutta syksyllä nekin päätyivät osittain omaan pakastimeen osittain kaupan tiskille. Koska lehmiä oli niin vähän, niin eipä niiden pito kannattavaa toimintaa ollut..siksi kutsuin lehmiä lemmikeiksi tai harrastukseksi...jos toiminta vie enemmän rahaa kuin siitä saa, se on harrastus.

Ja sitten meillä kotona on Jehki-kissa..se löysi meidät ja koska myyränpyytäjän paikka oli avoin, niin Jehki sai meiltä kodin. Äidin mielestä Jehkin suurin uroteko oli kun se tappoi jäniksen äidin kasvimaalta...Jehki oli istunut raadon vieressä suupielet karvassa ja rinta rottingilla ylpeydestä. Äiti kehui Jehkiä sankarikissaksi kasvimaansa pelastamisen kunniaksi.