Aamuhartaus 23

[Pena]

Kun äidit tapaavat toisiansa, niin niille tulee tavallisesti keskstelua lapsista, niiden terveydentilasta ym. Tämä onkin niin kovin ymmärrettävää. Äideillä on niin yhdenlaiset ajatukset lapsistansa, yhdenlaiset toiveet ja vaivannäöt. Lapset ovat niin lähellä äidin sydäntä. Niiden eduksi äiti uhraa voimansa ja vaivannäkönsä, niitä hoitaa, syöttää, juottaa ja vaatettaa.
Mutta nyt on hengellisellä alalla niin, että joka Herran omia täällä hoitaa ja palvelee, se ei jää palkatta. Jumala ottaa huomioon senkin, kun kylmällä vesipikarilla juottaa janoista. Ja pieni palvelus siinä on samanarvoista kuin suurikin.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tässä joutuu ajattelemaan erikoisesti niitä, jotka ovat tänne opistoon tulleet edempää. Niillä on tainnut olla edeltäpäin sellainen pelko, että minkälainen munkkilaitos tämä mahtaa olla, minkälaiseen orjuuteen täällä joutuu. Mutta mikähän siinä on, että tämä ennakkoluulo hyvin pian häviää? Ne huomaavat, että täällä rupeaakin hyvin viihtymään. Te, oppilaat, ette itsekään osaa sitä sanoa. Mutta siinä täytyy olla Jumalan Hengen johdatusta ja työtä. Te olette tulleet tänne siinä toivossa, että saisitte täällä itsellenne jotakin parempaa vaikutusta, kuin mitä olette saaneet tähän asti imeä ravinnoksenne. Te soisitte sen olevan, ei pilaantunutta, vaan pilaantumatonta maitoa, sellaista, joka sopii ravinnoksi nuorelle lapselle. Tämä ajatus on painanut teitä ja ainakin teidän vanhempianne ja holhoojianne.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Tässä joutuu ajattelemaan erikoisesti niitä, jotka ovat tänne opistoon tulleet edempää. Niillä on tainnut olla edeltäpäin sellainen pelko, että minkälainen munkkilaitos tämä mahtaa olla, minkälaiseen orjuuteen täällä joutuu. Mutta mikähän siinä on, että tämä ennakkoluulo hyvin pian häviää? Ne huomaavat, että täällä rupeaakin hyvin viihtymään. Te, oppilaat, ette itsekään osaa sitä sanoa. Mutta siinä täytyy olla Jumalan Hengen johdatusta ja työtä. Te olette tulleet tänne siinä toivossa, että saisitte täällä itsellenne jotakin parempaa vaikutusta, kuin mitä olette saaneet tähän asti imeä ravinnoksenne. Te soisitte sen olevan, ei pilaantunutta, vaan pilaantumatonta maitoa, sellaista, joka sopii ravinnoksi nuorelle lapselle. Tämä ajatus on painanut teitä ja ainakin teidän vanhempianne ja holhoojianne.

Juho Malkamäki

Sama tunne monessa paikassa, että millaiseen munkkiluostariin ja millaiseen orjuuden muottiin ne lykkää ollut ties missä paikassa.
Jopa körttifoorumille tullessa miettinyt, mutta onneksi on ollut armollinen körttibaari tällä.

Kiva lukea penan aamuhorinoita, vaikkakin mulle hänen puoli 09 on jo melkein iltapäivää.-Siis aamuhartauden aloitukset, mitä kattelin aloitus.
-Pahuksen norjassa olo, kun taas on sekoittanut äidinkielen minulta.
Pääsis jo eläkkeelle ja voisi koisaa noinkin myöhään.

[Pena]

Ja nyt on niin, että jota Herra rupeaa vetämään luoksensa, sille hän hoitaa jonkun imettäjän, joka antaa sille sellaista ravintoa, mitä se tarvitsee. Siinä tapahtuu hengellisesti samaa, mitä lapselle, joka joutuu aivan pienenä toisen äidin imetettäväksi. Jeesus sanoi kerran Pietarille: "Ruoki minun lampaitani", ja kertoi itse menevänsä pois, mutta Pietarin täytyi jäädä ruokkimaan niitä Kristuksen lampaita ja karitsoja.

Juho Malkamäki

[Pena]

Keneen Jumalan Pyhä Henki on perustuksen laskenut, niin se ihminen ajautuu Jumalan sanan pariin, armon perään. Te olette täällä sitä ravintoa saaneet. Ja te olette jo päässeet sen verran vahvistumaan, että teille saa nyt jo hiukan antaa muutakin kuin sitä, mitä annetaan heikolle, lapselle. Ja mikä kumma, niin teidän nälkänne on kasvanut sitä mukaa, kuin olette saaneet kunnollista ravintoa. Ei ainoastaan tänä iltana, mutta monena muuna iltana on täytynyt nähdä, että teillä on nälkä. Ravinto on kasvattanut teissä yhä suurempaa nälkää. No, eihän vanhemmat koskaan sen lapsen kehitystä epäile, jolle ruoka maistuu, joka itkee nälkäänsä, joka ikävöi ruokaa. Ja vaikka se lapsi saa ruokaa kyllikseen, niin se tarvitsee sitä yhä uudestaan ja uudestaan.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Vertaukset ovat hyviä ymmärtämiseen.

Siis, Jumalan ruokkima lapsi syö keiken minkä hän eteen kattaa. Ei valikoi esimerkiksi vain kasvisruokaa tai pyllamössö-herkkuja.

[Pena]

Minun tekisi mieli vastata niihin toivomuksiin, joita teillä, nuoret, on, että ne ovat Jumalasta. Jmalan Henki on ne synnyttänyt, painanut sen nälän, sen ikävän, sen toivon, ettete enää koskaan joutuisi maailman rapaa syömään. Te olette sellaisia etsiviä, kolkuttavia. Ja sellaisille on Jumalan sanassa varma lupaus. Mutta teille ei sovi vielä antaa täysikasvuneen ruokaa. Te ette sitä vielä kestäisi. Mutta teille annetaan juuri sellaista ravintoa, kuin te nyt tarvitsette ja mitä teidän kokemuksenne vaatii. Kyllä te saatte sitten enemmän, kun tulette kokemaan enemmän elämän tietä matkallanne, aina sen mukaan kuin vahvistutte kestämään.

Juho Malkamäki

[Pena]

Te tiedätte nyt opin kautta autuuden tien, ja se on hyvä. Mutta siinä matkalla on monta vaaraa. Te tiedätte sen, että täällä on eksymisiä, mutta teillä on vielä vähän voimaa ja kokemusta. Tämän te tulette likisesti tuntemaan vasta sitä mukaa, kun saatte kokemusta.
Teillähän on nyt tarkoitus noudattaa Jumalan tahtoa.Te ette tahtoisi tahallanne pahoittaa taivaallisen Isän mieltä. Kun tämä pyrkimyksenne on vilpitöntä laatua, niin että pyritte elämässänne noudattamaan Jumalan sanan vaatimuksia, niin siinä kokemuksessa tulette sitten näkemään, kuinka tämä halunne pääsee onnistumaan. Sen tahdon noudattamisessa tarttuu yhä uusia ja uusia velvollisuuksia sen mukaan, kuinka ikää karttuu. Mutta sitä mukaa kuin näitä velvollisuuksia karttuu, sitä mukaa huomaa, kuinka toisin onkaan käynyt, kuin itse olisi tahtonut. Ja tämä pitää mielen nöyränä. Voi, voi, kuinka joutuu huomaamaan, että siinä ja siinä olisi pitänyt menetellä toisn. Ei olisi saanut noudattaa lihallista mieltänsä. Olisi pitänyt jättää se ja se teko tekemättä, se ja se sana sanomatta - ja monta sanaa on jäänyt sanomatta, jotka olisi sanoa pitänyt, monta tekoa tekemättä, jotka olisi pitänyt tehdä. Nämä kokemukset kuuluvat elämäntien matkaeväisiin.

Juho Malkamäki

[Pena]

On suuri asia se, että nuoret pääsevät irti orjuuden hengestä, mieleltään vapaiksi ihmisiin nähden. Se on erinomainen asia. Minä tiedän sen aivan varmaksi omasta kokemuksestani nuoruuteni ajoilta, mistä tuollainen orjuus johtuu. Kun minä jouduin ylitsekäymisiin, niin se synnytti orjuutta, ja silloin alkoi väistää omia vanhempia ja ystäviä. Vertaisiansa ei väistä, mutta vanhempiansa. Siinä joutuu vapisemaan, että mitähän tästä sanovat vanhempani. - On niin erinomainen asia tämä vapaa suhde nuorempien ja vanhempien välillä. Voi, kun se virkistää, kun saa sitä nähdä ja kokea! Kun sellainen nälkäinen nuori tulee joukkoon, voi kun se synnyttää elämää vanhempain mielissä. Siinä saa tuntea samaa, mitä tunsi muinoin Jaakob, kun kuuli, että Joosef vielä eli. Siitä elpyy vanhempain mieli, kun ne saavat huomata, että lapsissa on jotain elämää. Ja siinä muodostuu lasten ja vanhempain välille oikea suhde.

Juho Malkamäki

[Pena]

On ikävä asia, että niiden keskuudessa, jotka harjoittavat jumalisuutta, on orjallinen mieli toistensa tähden. Ja me vanhemmat teemme siinä hyvin suuren rikoksen, jos me Jumalan sanan viljelemisen jälkeen otamme heti esille maailmalliset asiat ja kysymykset, ja niin jää märehtimättä se sana, mitä on kuultu. Siellä toisten takana voi seisoa joku orjallinen raukka, jonka tekisi mieli kuulla, mitä Jumala sanoo hänelle vielä lisää, mutta sen täytyy jäädä sinne orjuuttansa sairastamaan. Ja kumminkaan ei mikään olisi nuorelle ihmiselle niin kannattavaa, kun saada kuunnella vanhempain ihmisten haastelua hengellisistä asioista. Voi, kuinka monta elämän sanaa olen minäkin saanut sellaisista keskusteluista, kuinka paljon on ymmärrys niistä auennut. Ja minä tiedän tapauksen kun vanhemmilla oli keskustelua välinsä, että suruttoman pojan tunto aukesi sen vaikutuksesta. Toinen tapaus on sellainen, että kaksi vanhusta keskustelivat keskenään - toinen heistä oli sairas - ja siellä kamarissa oli sillä kertaa renki, kun oli vähän työstä välipäätä. Renki kuuli näiden ukkojen puheet ja hänen tuntonsa aukeni Herralle ja on auki vielä tänäkin päivänä. Paljon meiltä vaaditaan.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Kiitos Pena näistä Juho Malkamäen sanoista !  Tämä on minulle se parasta körttiläisiä.Jospa se näin aina toimisikin:
Puhua Jumalan Sanaa, eli Kristusta eikä luetella syntejä.
Moralistit ovat farisealaisia. Moraali on hyvä, mutta usko on paras.

Tätä kaipasin yli kaksikymmentä vuotta, ja sitten tämä ymmärrys minulle Armahtajasta annettiin. Se annettiin Jumalan Sanan avulla.

Nyt olen saanut olla avaralla paikalla toiset kaksikymmentä vuotta. Yhä olen sama syntinen nainen, mutta tunnen Vapahtajani.

[Pena]

En minä osaa muuta kuin onnitella teitä, nuoret, erittäinkin siitä, että Jumala on sovittanut niin, ettei ole teitä raukkoja, jotka olette tänne epätoivoisina tulleet, pesuveden mukana heittänyt ulos, vaan hoitanut niinkuin heikkoa tainta sanansa ja Henkensä kautta, ei pannut sen suurempaa kuormaa kannettavaksi, kuin jaksatte kantaa. Minä tiedän varmasti, että monella oli orjuutta tänne tullessaan, mutta se orjuus on nyt kadonnut, se orjuus, joka on väärää. Se väärä orjuus sulkee hengen ja johtaa maailman ja synnin orjuuteen.
Ja siinä toivossa ovat nyt kumminkin vanhemmat ja nuoremmat, että se Herra, joka on teitä niin hellästi hoitanut tähän asti,ei suinkaan väsy kesken, jos vaan te ette tahallanne riistäydy irti Hänen käsistänsä.

Juho Malkamäki

[Kalistaja]

On ikävä asia, että niiden keskuudessa, jotka harjoittavat jumalisuutta, on orjallinen mieli toistensa tähden. Ja me vanhemmat teemme siinä hyvin suuren rikoksen, jos me Jumalan sanan viljelemisen jälkeen otamme heti esille maailmalliset asiat ja kysymykset, ja niin jää märehtimättä se sana, mitä on kuultu. Siellä toisten takana voi seisoa joku orjallinen raukka, jonka tekisi mieli kuulla, mitä Jumala sanoo hänelle vielä lisää, mutta sen täytyy jäädä sinne orjuuttansa sairastamaan. Ja kumminkaan ei mikään olisi nuorelle ihmiselle niin kannattavaa, kun saada kuunnella vanhempain ihmisten haastelua hengellisistä asioista. Voi, kuinka monta elämän sanaa olen minäkin saanut sellaisista keskusteluista, kuinka paljon on ymmärrys niistä auennut. Ja minä tiedän tapauksen kun vanhemmilla oli keskustelua välinsä, että suruttoman pojan tunto aukesi sen vaikutuksesta. Toinen tapaus on sellainen, että kaksi vanhusta keskustelivat keskenään - toinen heistä oli sairas - ja siellä kamarissa oli sillä kertaa renki, kun oli vähän työstä välipäätä. Renki kuuli näiden ukkojen puheet ja hänen tuntonsa aukeni Herralle ja on auki vielä tänäkin päivänä. Paljon meiltä vaaditaan.

Juho Malkamäki

Sanat, sanotut ajallansa. Niin se on. On.

[karjalaisenkyösti]

Juho Malkamäen eräs hyvä piirre oli se, että hän ymmärtääkseni ei suhtautunut kovin ryppyotsaisesti muiden suuntien kristittyihin.
Toinen hyvä esimerkki tästä olisi Pietari Kurvinen.
Kyllä minä karjalaisenkyöstinkin lukisin tässä asiassa samaan kastiin.

[Pena]

Täällä on ensiksi puhuttu siitä, minkälaisten kosketusten alaiseksi on jouduttu. Ne kehotukset, joilla minua on pyydetty esiintymään täällä, eivät ole tahtoneet saada mina uskomaan, että te jaksaisitte enää kuulla, varsinkin näin heikon persoonan esitystä. mutta se sana, jonka aion lukea, on itsessään kallis ja pyhä. Se puhuu aivan siitä, mitä nytkin on puhuttu tänä päivänä, kosketuksesta elämän Herran kanssa ja millä tavalla Hän on johtanut siihen tilaan, että Hän on voinut sanoa: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi!" Se kertomus on Matt. 15. luvussa*.
Tämä kertomus on liikuttavimpia, mitä löytyy. Siinä tuntuu kummalliselsta se, että Herra veti tuota vaimoa puoleensa sen perkeleen hengen kautta, joka alkoi riivata hänen tytärraukkaansa. Ellei se tila olisi häneen niin kovin koskenut, niin tuskin olisi hänen sydämestänsä sellaista hätähuutoa lähtenyt. Mutta tuo tuntui tietysti hänestä niin hirveältä asialta, että semmoisen riivaajahengen valtaan joutuneen tytärriepunsa olisi pitänyt saada pian parannetuksi.

Juho Malkamäki

*Matt. 15:21-28