Kirjoitatko päiväkirjaa?

[Hanna]

Tavallaan hyvin henkilokohtainen, mutta monille yhteinen harrastus on paivakirjan kirjoitus. Voisi luulla etta taalla foorumilla, jossa on muutoinkin kirjoitusintoisia ihmisia olisi myos keskimaaraista enemman paivakirjan kirjoittajia. Siis jos saanen udella kirjoitatko paivakirjaa? Miksi tai miksi et? Jos kirjoitat niin minkalaista, tuntemuksiasi vai esim. saapaivakirjaa?

Itse pidan paivakirjaa satunnaisesti. Taalla Irlannissa on tullut kirjoitettua aika useinkin. Minulle paivakirja on lahinna muistiinmerkinta valine. Toivoisin et muistaisin asioita paremminkin mut paivakirjan avulla tuntemuksiin ja tapahtumiin on ainakin helppo palata. Tottakai paivakirja on myos oiva apu ajatusten ja tuntemusten jasentamisessa.

[Sanneli]

Tosi harvoin, joten vastasin "en".

[Pena]

En ole koskaan kirjoittanut todellista päiväkirjaa, mutta jossakin vaiheessa merkitsin ajatuksiani (ja paljon myös muiden viisaampien) ns silkkikirjaan, jonka sain siihen tarkoitukseen.

[Johannes]

Joskus ala-asteella kirjoitin aika pitkäänkin (useita ohkaisia kirjoja), mutta en oikein aina löytänyt sitä iloa siitä. Siitä tuli lopulta melkein stressi, kun aina mietti, että nyt pitäisi taas jotain kirjoittaa. Siksi lopetin sen, kun sain viimeisimmän kirjan täyteen. Siis eihän sitä nyt joka päivä tarvitse kirjoittaa, mutta silti sitä aina mietti, että taas pitäisi jotain merkintöjä tehdä. Minulla on semmoinen paha tapa, että usein toistuvista asioista tulee herkästi semmoisia "neurooseja", jotka pitää sitten joka päivä tehdä/tarkistaa. Sen vuoksi itse tykkään, kun ei liikaa suunnittele asioita, mitä pitää milloinkin tehdä, niin myös päiväkirjan suhteen. Siksi jouduin siis vastaamaan en -en siis kirjoita päiväkirjaa.

[An-na]

Vastasin en, kun en kirjoita. Joskus harmittaa, kun ei ole dokumentoinut elämäänsä sillä tavalla, että voisi muistella jotkut hienot tapahtumat jälkeenpäin, mutta sitten pitää luottaa vaan oman sydämen muistiin, joka on paljon syvempi kuin sanoilla voisi kirjoittaa. Toisaalta joskus kun lukee joitain yksittäisiä vanhoja päiväkirjatyyppisiä tekstejä, niin alkaa vaan ahdistaa kun ne tuntuvat niin typeriltä. Joistain jutuista kumpuaa yhä paha olo, jos niitä lukee, vaikka asiasta olisi ajat sitten asiasta päässyt yli. Turhaa sitä arpia on repiä auki, eli toisaalta ihan hyväkin unohtaa joitain asioita.

Kun olin 17, jaksoin 9 kk pitää sellaista "päiväkirjaa", että kirjoitin joka päivältä vähintään yhden onnellisen, iloisen tai mieleenpainuneen asian (vaikka olisi kuinka kurja päivä ollut). Niitä on kyllä mukava lukea vieläkin, kun tuovat senaikaiset positiiviset muistot mieleen.

Pari vuotta sitten kokeilin sellaista kyhäelmää, että kirjoitin muutamalla lauseella pieneen kalenteriin päivän oleelliset tapahtumat. Niihinkin on ihan mukava palata, ja tietyssä mielessä tällaisen dokumentoinnin kestänkin ilman ahdistusta. On vaan jollain tapaa työlästä kirjoittaa tuollaista pientäkin päiväkirjaa, joten se on nyt jäänyt taas.

[mies valaan vatsasta]

Kirjoittelen silloin kun huvittaa, kun on semmoista mielenpäällä mikä vaatii päästä kansien väliin. Joskus mietin että miksi ihmeessä minä oikein edes kirjoitan, enhän koskaan kuitenkaan lue niitä jälkikkäteen enk ä ikimaailmassa antaisi kenenkään muun lukea kirjoituksiani, einkaan tästä ns. "päiväkirjastani" vaikka ei seillä mitää oikeaa asiaa olekaan. Joskus otin sen läsihinä käsialan ja mielenkehittämisen kannalta, mutta hauskaa ja antoisaa puuhaa se joka tapauksessa on.

[Laura]

Ei valitettavasti tule oikein kirjoiteltua, siksi vastasin en. Tosin monenlaista päiväkirjaa löytyy, kirjoittelu niihin taas on harvemmassa. Se on sääli, koska vanhoja päiväkirjoja on äärimmäisen hauska lueskella.

[PekkaV]

Viimeinen kirjoitus on viime heinäkuulta. Siihen saakka kirjoitin yli neljänkymmenen vuoden ajan, ajoittain joka päivä. Se oli Rakas p. On se vieläkin, ne, n. 30 kpl.
Olin jonkin aikaa pyrkinyt sosiaalisempaan kommunikaatioon, minkä olen aiemmin selittänyt tällä foorumilla; ja mitä muuta, yritin etsiä, jotta en toistaisi itseäni, en löytänyt. Vaikka haitanneeko tuo. Sen varmaan kirjasin, että tämä foorumi on korvannut p-kirjan kirjoittamisen.
Henkilökohtaistahan se on tietysti. Siksi olen leikkinyt ajatuksella tarjota niitä Suomalaisen kirjallisuuden seuran (SKS) arkistoon ehdolla, että ne saa avata 70 vuoden kuluttua.