Miksei Kunniaa Jumlalle adventin aikana...?

[kirsus]

Eräs seurakuntalaistamme kysyi minulta sunnuntaina kirkkokahveilla, miksi adventin aikana messussa jätetään "Kunnia Jumalalle.." ja kiitosvirsi laulamatta. Vastasin, että sama tilannehan on ennen pääsiäistä paaston aikana.  Ja 1. adventtisunnuntain jälkeenhän alkaa joulupaasto (jonka koko olemassa olosta en kyllä ollut kuullutkaan ennen kuin 3 vuotta sitten). Toiseksi syyksi ehdotin sitä, että kysymyksessä on odotuksen aika.

Koska vastaukseni ei kuitenkaan tyydyttänyt häntä, menin kirkkokahveilla nykäisemään erästä pappiamme hihasta ja esitin saman kysymyksen. Vastaus oli myös: paasto - mihin hän lisäsi, että liturgina luottaa siihen, että kirkkomuusikkomme kyllä tietävät, mitä kunakin kirkkovuodenaikana kirkossa soitetaan ja lauletaan :wink: .

No, kun kerran tuomirovastikin sattui olemaan paikalla, niin ajattelin, että otetaan nyt sitten asiasta kunnolla selvää. Hänenkin vastauksensa oli tämä pieni paasto, mutta lisäksi paastoon liittyvä katumus. Ja että katumuksen aikana rukoukset saavat erilaisen sävyn kuin muuten ja sitä halutaan korostaa jättämällä nämä ylistysvirret pois. Ymmärsin ajatuksen, koska nämä "ylistysvirret" - tai mikä niiden virallinen nimi nyt sitten onkaan - pohjautuvat useimmiten suureen kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan ja siis iloon, mikä taas ei ehkä ole katumukseen liittyvä mielentila.

Eli minua vastaus tyydytti, mutta ei ystävääni, joka oli sitä mieltä, että Jumalaa pitää ylistää, vaikka kuinka katuisikin.

No se siitä hänen mielipiteestään, mutta rupesin itse asiaa uudestaan illalla pohtimaan. Pääsiäispaastoonhan tämä sopii loogisesti. Varsinkin hiljaista viikkoa ja pitkääperjantaita lähestyttäessä, siinä alkaa (kirkkovuoden tapahtumien kannalta) olla kaikki toivo ja lopulta koko Jumalakin menetetty - ja siinä vaiheessa "Kunnia Jumalalle.." laulaminen tuntuisi lähinnä makaaberilta.

Mutta näin joulua odotellessa kuvio on jotenkin toinen. Ensin meillä on Tuomiosunnuntai, mutta heti sen perään 1. adventtina saamme uuden toivon ja lupauksen Vapahtajan syntymästä. Ja vaikka siinä kuinka "paastoasi" ja katuisi - ja yritä sitä nyt tämän yleisen kaupallisen jouluhässäköinnin aikana tehdä - niin kyllä sitä kaikesta katumuksesta huolimatta juuri tämän luvatun toivon odotuksessa mielellään sitä kunniaa Jumalalle huutaisi... – siis laulaisi.

Joten kun kerran asialla kehtasin tuomiorovastiakin häiritä, niin kai sitten teitäkin. Eli onko kellään mitään mielipidettä asiasta...

 - tai asian vierestä. (Vaikka minulla on välillä taipumus näihin olevinaan syvällisiin "teologisiin" pohdintoihin, niin en suinkaan ole mikää tosikkö. Tämä vain sen takia, ettei syntyisi aivan väärää ensivaikutelmaa persoonastani, kun lopultakin ei-körttinä tänne teidän palstallenne uskalsin tunkeuta - lueskellut olen jo jonkin aikaa.)

[osmo]

Jaa,a. Eipä ole tullut tuolta kannalta mietittyä. Oikeastaan olen jumalanpalvelusjärjestyksen osalta eniten ihmetellyt joitain kirkkokäsikirjassa olevia raamatun tekstejä. Että miksi juuri tämä tai tuo on valittu. Vaan joskus juuri ne vaikeimmat ovat muljahtaneet hyvinkin rikkaiksi.
Toisaalta, onhan messussa kuitenkin pienen paastonkn aikana loppuylistys.
Ja virsissä saattaa olla hyvinnii paljon ylistystä?

[mt]

Itse asiaan en ota nyt kantaa, mutta se on todettava, että hyvin on kirkko tämän asian pitänyt piilossa. Hakekaapa kirkon sivustosta (www.evl.fi)
a) kohta missä kerrotaan että adventtina jää Kunnia pois
b) selitys sille, miksi näin on
c) hengellinen, kehottava opetus kirkkovuoden adventtijaksosta tästä näkökulmasta.

Jos löydätte hyvän selityksen, laittakaa tieto siitä tänne. Ja kertokaa, miten löysitte, niin me huonommatkin tiedonhakijat viisastumme.

mt

P.S. Sekin olisi hauska kuulla, onko tämä asia tullut saarnoissa millä tavalla esiin...

[Johannes]

Huomasin eron, kun eilen olin aaton jumalanpalveluksessa, niin se oli erilainen kuin tänään joulukirkko. Siis kiinnitin huomiota tämän ketjun innoittamana, en muuten olisi varmaan huomannutkaan. Ihan kiva tapa tuokin ja toi juhlan tuntua, kun joulukuussa ei ole ollutkaan niitä kaikkia kohtia mukana. Jotain erilaista oli, vissiin juuri nuo puuttuvat kohdat, mutta niitä ei ole ennen tiedostanut.

5.30 heräsin joulukirkkoon ja on se vain niin mukava tunne, kun "yöllä" saa olla kirkossa. Siis meinaan, että pimeän aikaan. Varsinkin näin jouluaamuna oli mukavaa, kun oli niin rauhallinen tunnelma, pappi lähtiessä kätteli kaikki, kirkossa oli paljon porukkaa jne. Vieläkin on niin harras tunnelma, kun osa porukasta on vielä "kirkkonokosilla", kun joutuivat tavallista aikaisemmin heräämään. Eilen oli porukkaa vielä enemmän kirkossa, kirkossakäynti on kai siirtynyt aattoon, mutta tunnelma oli eri, sillä ilmassa oli vielä kiireen tuntu. Tänään oli eri rauhallista.

[kirsus]

....Ihan kiva tapa tuokin ja toi juhlan tuntua, kun joulukuussa ei ole ollutkaan niitä kaikkia kohtia mukana. ...

Juu, kyllä sitä suurella riemulla sitä Kunniaa ja kiitosvirttä taas lauloi tauon jälkeen - eli siinä mielessä kieltämättä ehkä hyväkin asia, vaikka tuolla ketjun alussa näiden osien puuttumisesta adventin aikana urputinkin

5.30 heräsin joulukirkkoon ja on se vain niin mukava tunne, kun "yöllä" saa olla kirkossa. Siis meinaan, että pimeän aikaan.

On tuossa aamukirkossa ja varsinkin sinne pimeässä, silmät vielä puoliunessa, vaeltamisessa oma tunnelmansa. No täällä Helsingissähän meillä kyllä on näitä vaihtoehtoja omassa seurakunnassani myös "myöhäisheränneille" klo 8 ja klo 10, mutta "omassa" kirkossani - Vanha kirkko kun on - sentään ollaan vielä suht’ perinteisiä eli messu on klo 7. On suht hiljaista, ei autoja pahemmin vielä liikenteessä.

Vielä tunnelmallisempaa se oli silloin, kun tuota luntakin oli vielä olemassa. Koska jouluyönä ja -aamuna katuja ei aurattu, parhaassa tapauksessa kirkkoon pääsi vaeltamaan lähes koskemattomassa lumihangessa, jossa näkyi vain pieni polku, joka johti kirkolle. (Ja se on aikamoista ylellisyyttä Helsingin keskustassa.)

Mutta tuohon Kunniaan ja jouluun palatakseni, niin jouluaaton hartauden lopussa tapahtui jotain sykähdyttävää.  (Asiaan saattoi osittain vaikuttaa se, että "Enkeli taivaan" 10. säkeistö, se siis jossa normaalisti noustaan ylös laulamaan "Nyt Jumalalle kunnia..." laulettiin heti evankeliumin päätteeksi eli ihmiset olivat jo valmiiksi seisaallaan, ja trumpetistikin intoutui soittamaan niin kovaa sillä kohdin, että seurakunnan laulua hädin tuskin kuuli.)

Mutta saarna oli vakuuttava - ei mitään "lässytystä" - siis näitä suurelle yleisölle tarkoitettuja joulusaarnoja, jossa muistellaan lapsuuden joulun tunnelmia tai muuta mukavaa, ettei vain pelästytettäisi niitä ihmisiä, jotka käyvät kirkossa ehkä vain jouluna - ja sitten saarnan lopussa jotenkin ujosti uskalletaan muistuttaa, että Jeesuksen takiahan me tätä joulua vietämme.
Saarna seuraili evankeliumin tekstiä ja siinä puhuttiin koko ajan Jeesuksesta ja Jumalasta, ja siitä miksi Jeesus oli syntynyt (ja kuollut): että meillä olisi elämä. Siis kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi, miksi joulua vietetään. Lopussa tuli vielä Herran siunaus komeasti samaisen papin laulamana ja loppuvirtenä oli ”Maa on niin kaunis”. Ja sen kolmannessa säkeistön aikana tapahtui jotain, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Säkeistön alkuosa laulettiin vielä kiltisti istualtaan, mutta sitten koko kirkkoväki aivan samanaikaisesti yht’äkkiä pongahti seisaalleen laulamaan sen lopun: ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

Voi olla, että se osittain johtui siitä, niin kuin sanoin, että ihmiset ovat tottuneet sen tekemään siinä Enkeli taivaassa, mutta jotenkin se tuntui myös spontaanilta reaktiolta evankeliumin ja saarnan sanomaan – sitä loppua ei vain yksinkertaisesti voinut laulaa istuaaltaan. Hieno huipentuma koko aattohartaudelle, erityisesti koska se tuli ”yleisön” puolelta.

kirkossakäynti on kai siirtynyt aattoon

Ja sitten on näitä (meitä) hulluja, jotka käyvät sekä että – siis aattona ja jouluaamuna.

Tänä vuonna olisin toivonut, että koko se aattohartauden väki olisi tullut aamullakin. Kuten sanoin, aaton saarna ja tunnelma olivat vaikuttavia, ja jos sama porukka olisi aamulla tullut kuulemaan vielä toisen hyvän saarnan, niin aattona hyvin pohjustettuun maaperään olisi jouluaamuna sanoma saattanut juurtua oikein kunnolla.

Tuosta jouluaamun messun aikaisesta ajankohdasta tuli muuten mieleen kysymys, mutta avaan sille uuden ketjun.

[Johannes]

Maa on niin kaunis veisataan täällä seisaaltaan ajankohdasta riippumatta. Siitä on muuten olemassa ketjukin, kirsus, jossa oli siitä, mitä lauletaan missäkin päin seisaallaan ja mitä istuallaan. Ajattelin, että jos haluat tietää lisää, kun olet uudempi foorumilainen. En ennen ollut niin tiennyt asiaa, mutta nyt on ollut joulukirkossa ja kauneimmissa joululauluissa niin, joten päättelen, että se on kai jonkinlainen "puoliperinne". Hautajaisissa olen laulanut sitä istualtaankin ja samoin joissakin muissa tilanteissa. En sitten osaa sanoa, että kumpaa perinnettä täällä noudatetaan, taitaa olla sekä että. Se on niin seurakuntakohtaista.

Minäkin olin molemmissa jumalanpalveluksissa, sekä attona että joulupäivänä. Tapaninpäivänä tyydyin seuraamaan televisiosta ortodoksista liturgiaa. Kirkonmeiningit tuovat jouluun juhlantuntua.

Niin ja vielä tuosta soittamisesta. Mainitsit kirsus, että teillä on soitettu liian kovaa. Valitettavasti niin on täälläkin. Täällä on hyvä-ääninen kanttori, mutta soittaa urkuja, kuin viimeistä päivää. Meinaa monesti hukkua laulu alle. Onneksi joulunaikaan oli niin paljon porukkaa, että saatiin kilpailla urkujen kanssa, mutta mukana oli uudempia virsiä (1986 kirjaan), niin aika harva niitä osasi ja sitten kuunneltiin vain paukutusta ja koitettiin suuta aukoa. Laulu ja sanat on minulle pääasia, niin minusta on kamalia nämä vuoret kanttorit, jotka soittavat liian kovaa. Ja vielä oikein kovensi soittoa tuttujen laulujen kohdalla ja viimeisten säkeistöjen kohdalla. Niin kuin se muka olisi tarkoitus, että veisuu ei kuulu. Silloin kun kirkko oli remontissa ja toiminta siiretty joksikin aikaa srk-talolle, niin ainoa hyvä asia oli, että ei ollut urkuja. Flyygelillä ei saa soitettua niin kovaa. Samasta syystä pitkänperjantain jumalanpalvelus on vuoden paras, kun kanttori vain laulaa, ei soita. Hänellä on hyvä ääni, niin minkä vuoksi se haluaa peittää sen urkujen alle yhdessä kirkkokansan äänen kanssa? Ja en ole muuten ainoa, joka sanoo näin. Mm. täti oli mukana aattona ja sanoi samaa jo toisen kerran. Edellinen kerta oli kauneimmissa joululauluissa.

[HeinoM]

Joskus urkuri soittaa niin nopeasti, että on jo virren puolivälissä melkein, kun kirkkoväki vasta aloittelee. Siitä se harras tunnelma vasta tuleekin? :lol:

[Johannes]

Joskus urkuri soittaa niin nopeasti, että on jo virren puolivälissä melkein, kun kirkkoväki vasta aloittelee. Siitä se harras tunnelma vasta tuleekin? :lol:

Tuokin on tuttu ilmiö. Meidän kanttori on jostakin muualta kotoisin, niin ei alkuun tiennyt, että kaikki soitetaan savolaisilla sävelmillä, jos sellaisia on. Vaikkapa se Herraa hyvää kiittäkää. Samoin vaikkapa Kiitos sulle Jumalamme kuuluu soittaa hartaammin kuin se alkuun luuli. Viime talvena oli äitin kotona kinkerit. Oltiin siellä, niin ensin veisattiin virsi todella nopeaan tahtiin ja sitten jupistiin niin paljon, että kanttori soitti ekan säkeistön vielä kerran, että saatiin se hitaammin veisata. Ei ole helppoa kanttorin homma...

[kirsus]

Olispa paljon kommentoitavaa varsinkin tuohon musiikkipuoleen, mutta kun olen näitten yleisten koneitten - siis internet yhteyksin varassa ja tämä paikka menee juuri kohta kiinni, niin tänään vain pieni lyhyt kommentti.

Tänä aamuna, kun tuosta Maa on niin kauniin viim, säkeistön lopun seisaaltaan laulamisesta yhdelle seurakuntalaiselle kerroin, niin hän oli iloisen hämmästynyt, mutta sanoi samalla, että kuulemma nimenomaan körteillä on tapana useammissakin lauluissa nousta ylös juuri noissa "Kunnia" -säkeistöissä. Mutta eihän nyt Helsingin Vanha kirkko voinut yllättäen tänä jouluaattona olla täynnä körttejä  :wink:

Käyn vilkaisemassa sitä toista ketjua jahka taas pääsen koneelle - eli huomenna ja vastailen lisää...

[An-na]

Minä en ole ikään nähnyt veisattavan Maa on niin kaunista seisaaltaan. Toisekseen minusta on ihan hölmöä, että se on jouluvirsi. Eihän siinä ole mitään muuta jouluista kuin "Enkelit ensin paimenille lauloi"! Ja kolmannekseen, minä olen niin korviani myöten täynnä kyseistä virttä, että toivoisin joskus joulua, jolloin ei tarvitsisi kertaakaan laulaa sitä. Sitä aikanaan laulettiin nuorisokuorossa ja nykyäänkin niin luvattoman paljon, että en pysty enää mitenkään nauttimaan siitä. Harmi, koska periaatteessa sehän on ihan kaunis virsi.

Sen lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti, että täällä näin inhottavasti arvostellaan kanttoreiden työtä. Tuskinpa heistä kukaan tahallaan haluaa kiusata seurakuntalaisia. Kullakin on omat tapansa esim. säestää virret, että on minun mielestä inhottavaa, että nuristaan siitä, että täällä on viimeiset 150 vuotta tehty niin, jos kanttori ei sellaista tiedä. Toisekseen kanttorin paikalta saattaa olla vaikea arvioida urkujen kuuluvuutta seurakunnalle (riippuu kirkosta). Jos kanttori soittaisi hiljempaa, niin valitettaisiin varmasti siitä, että miksi soitetaan niin hiljaa, kun ei kehtaa veisata, ettei vaankaan oma ääni kuulu muiden yli. Joo, ei ole helppoa kanttorin homma, kun seurakuntalaiset ovat valittamassa, useimmiten vielä ilman syytä. Unohdetaan, että kukas se alan ammattilainen nyt taas onkaan. Eikä tulla ajatelleeksi, että kaikkeen on syy; esim. joidenkin virsien luonteeseen kuuluu veisata ne vähän reippaammin (voisitteko kuvitella Hoosiannaa hartaan hitaana?).

Mikä on myös puhe "uudesta" virsikirjasta? Se on 20 vuotta vanha, ja itselleni ei ainakaan ole olemassa mitään uutta virsikirjaa. Luulisi nyt kenen tahansa jo sopeutuvan siihen, kun sitä on 20 vuotta käytetty. Johanneskin on ymmärrettävästi sitä ikäluokkaa, ettei ole vanhemman virsikirjan aikaan osannut vielä veisatakaan. Tietty jos ei edes halua oppia uutta, voi sopeutuminen olla vaikeaa.

Anteeksi nurisevansävyinen viesti, muttakun alkoi niin ärsyttää.  :-?

[HeinoM]

Pyydän An-nalta anteeksi, jos loukkasin, ja myös kanttoreilta ja kaikilta musiikin ammattilaisilta. Ei ollut tarkoitus. Kanttorit ovat tosi musiikin ammattilaisia ja ilman heitä jumalanpalvelus olisi huutavassa hukassa. No nyt anteeksi kaikilta papeilta, suntioilta jne. Yksi serkkuni on kanttori, mutta taisi valmistua vastikään papiksi.

[Johannes]

No anteeksi vain, jos minäkin nurisemassa ja valittamassa olen. Siis pitää muistaa toki myös positiiviset puolet, eli kuten sanoinkin, sillä kanttorilla on tosi hyvä lauluääni.  Ja soittaa se tosi hyvin, mutta toisinaan siis mielestäni liian kovaa. Siis kyllähän sitä palautetta saa aina antaa. Mutta toisaalta parempi olisi itselleen antaa. On kai osa palautetta antanutkin, koska jotakin on muuttunutkin. Sitä juuri meinasin, kun sanoin, ettei ole helppoa kanttorin homma, kun seurakunnalla on niin paljon odotuksia, että mahdoton on kaikki tyydyttää. Kanttorihan on seurakuntalaisia varten, ei toisinpäin. Varsinaiset muusikot ovat erikseen. Ja en minä virsikirjasta sinänsä nurise. Oikeassa olet, etten vanhan aikaan ole osannut veisatakaan. Itse asiassa synnyin vasta samana vuonna. :wink:  Otin vain esimerkiksi sen, että kun on uusia virsiä, niin ne pitäisi opettaa laulamaan. Siis sellaiset harvinaiset. Itse en ole yhtään musikaalinen, niin minua auttaisi paljon, kun kuulisin, miten muut laulavat jne. Nuotteja en osaa kuitenkaan lukea, niin veisaan joko muistista tai sitten sen mukaan, miten muut menevät. Sen vuoksi haluaisin kuulla muiden veisaajien äänen ja hiljaisempi soittotapa olisi ok, jos ei ole tuttu virsi. Samalla lailla pitäisi olla sekä uusia, että vanhoja virsiä. Ei me voida pelkästään niillä 1600-luvun virsillä olla. En sitä tarkoita, kun rivien välistä luin, että minut niin ymmärrettiin. On hyvä, että on virsiä eri ajoilta. Minulle on mummot ja muut opettaneet ne vanhemmat, joten sen vuoksi itse pidän useammin vanhemmista kuin uudemmista virsistä. Vanhemmista on minulle tullut rakkaita, koska ne on jo lapsuudesta tuttuja. Tosin on vanhoissakin joitakin tosi tylsiä. Lisäksi eikös Maa on niin kauniskin ole vasta 1986 virsikirjaan. Sitäkin on meillä aina veisattu, vaikka se on vasta uudessa virsikirjassa. Tosin se taitaa olla vanhempaa perua. Uudemmista on minulle tärkeitä Jumalan kämmenellä ja Kun on turva Jumalassa. Ja ihan vain sen takia, että niitä on kerhossa laulettu ja niistä on tullut tuttuja lapsena. Ja semmoinen mielenkiintoinen pointti, että kun nuottirivistö ei sano yhtään mitään, niin en uskalla veisata ollenkaan, jos on paljon niitä koukeroita, koska ne tietää yllättäviä taukoja ja venytyksiä ja noloja tilanteita. Tuttujen virsien kompat tiedän ja osaan, mutta uusien kohdalla minun pitää aika tarkasti kuunnella, minkä sanan jälkeen tulee mitäkin. Mutta eipä siitä enempää. Siitäkin on toinen ketju, ainakin muistelen joskus jo perustelleeni kantaani.Ja nimenomaan tuo, että kanttori on alansa ammattilainen ja seurakuntalaisissa on monia, jotka eivät ole musikaalisia (vaikka kovasti haluaisivatkin!), tekee sen, että kanttori joutuu työssään huomioimaan niin paljon kaikenlaista. Vaikkapa tuon, että seurakunta pysyisi mukana. Ja viimeiseksi vielä tuo, että on olemassa nopeat virret, kuten vaikkapa juuri tuo hoosianna. Sitäkin tarkennan sen verran, että en toki haluaisi, että se hitaasti veisattaisiin. Silloin en taas osaisi sitä, koska osaan sen vain nopeasti ja se ei ole muuten enää sama virsi.  

Sen vuoksi se palaute. No, siinäpä tarkennuksia. Luin vielä tuon oman viestini, niin voihan se olla semmoista valittamista, mutta siis se ei ole itsetarkoitus. Ja kaikin puolin mukava kanttori ja tulee nuorempien ihmisten kanssa toimeen. Toivottavasti siis ei ole lukemassa, ettei käsittänyt väärin. Täällä kun on näitä musiikin lukijoita, niin vähän huono ihminen olen sanomaan teoriasta mitään, mutta tulipahan sanottua.

[kirsus]

Meitä on kyllä Vanhassa kirkossa siunauttu loistavilla kirkkomuusikoilla - siis sekä loistavalla urkurilla että loistavalla kanttorilla. Toki harvemmin molemmat ovat yhtäaikaa vuorossa, vain suurimpina juhlapyhinä, mutta ne sitten musiikillisesti vasta juhlaa ovatkin.

Kyllä molemmat osaavat soittaa urkuja sopivalla voimakkuudella - eikä jouluaatonakaan urkuri soittanut seurakuntaa suohon, vaan se vieraileva trumpetisti intoutui hieman liian kovaan volyymiin.

Silloin kun kanttorimme on uruissa sen huomaa erityisesti siitä, että hänellä kyllä on taipumus pitää hieman enemmän vauhtia noiden virsien kanssa - useimmiten ei aivan liikaa, mutta joskus on vaikeuksia pysyä perässä. Hauskin esimerkki oli kyllä tässä parin vuoden takaa, kun hän soitti melko vauhdikkaasti  "Joutukaa sielut..." - siitä tuli nimittäin sellainen mielleyhtymä, että nyt saivat sieluparat pistää oikein kunnon juoksuksi.

Veisaamisesta tuli mieleen se, että meillä oli täällä kesällä "Kesäillankerho", jossa meille esiteltiin eri kirkkokuntia (katoliset, ortodoksit, metodistit yms.) sekä eri herätysliikkeitä. Ensin laulettiin aiheena olevan kirkon/liikkeen lauluja ja sitten kuulimme lyhyen esitelmän aiheesta. Urkurimme jäädessä kesälomalle elokuun musiikkiosuudet veti tuuraamaan tullut nuori kanttori/urkuri, jonka osalle sitten sattui myös herännäisyys. No paljasti itse käyneensä körttirippikoulun ja sen jälkeen sanoi, että kun kerran körtit ovat aiheena, niin tällä kertaa hän ei sitten säestäkään meitä pianolla eli pisti meidät veisaamaan.  Meillä oli oikein mukava ja opettava ilta ja luulenpa, että myös tämä kesälomatuuraajammekin sai illasta jotain inspiraatiota. Tai ainakin tuli sellainen tunne, koska seuraavana sunnuntaina - kun hän siis oli uruissa - jostain kumman syystä  :wink: laulettiin 3 virttä, joissa oli Malmivaaran sanat ja lisäksi eräästä toisesta virrestä laulettiin nimenomaan tämä b-sävelmä.

[Johannes]

Tuohan on mukava tuommoinen eri kirkkojen esittely-tilaisuus. Jos joskus täällä tai Kuopiossa tai lähiseudulla sellainen on, niin pitääkin lähteä kuuntelemaan, jos vain aika antaa periksi. Meillä on ollut monena syksynä ev.lut., ortodoksi ja helluntaiseurakuntien kuorojen yhdessä vetämä tilaisuus. Kukin kuoro lauloi omia veisuitaan. Se on ollut aina koskettava tilaisuus ja myös se oli ekumeniaa parhaimmillaan.

[kirsus]

Juu se olo oikein mukava sarja ja opettavainen: oppi nyt ainakin erottamaan körtit lestadiolaisista ja evankelisista :wink:  -  baptistit, adventistit ja metodistit tuppaavat vieläkin kyllä menemään vähän sekaisin. Ja useimpiin tilaisuuksiin oli saatu ihan "aito" liikkeen edustajakin paikalle, loput esitelmät hoitivat sitten seurakuntamme omat papit, mutta löytyi heitäkin vähän, joka lähtöön taustoiltaan niin helluntailaisia kuin körttejä mm.
Paitsi, että oli kiva laulaa eri liikkeiden lauluja, parasta oli se, että aika paljon ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia saatiiin karistettua. Ja todettiin, että samaan Jeesukseen Kristukseen kaikki kuitenkin uskottiin, vaikka hieman erilaisia korostuksia olikin. (No siitä en ole aivan varma oliko tämä yleisöön tupsahtanut lestadiolainen sitä mieltä, että me olimme uskovaisia ollenkaan, mutta se nyt taas oli hänen ongelmansa - kertoi nimittäin, että kyllä he voivat käydä jumalanpalveluksissa, jossa on naispappi, kunhan tämä ei saarnaa - siis hyväksyivät naíspapin jakamassa ehtoollista, mutta eivät puhujana. Kun tätä ihmettelin, niin vastaus oli se, että käydessään tavallisissa ev.lut. jumalanpalveluksissa, he kokevat ne itselleen lähetystilaisuuksina.)