Päiväkirjani 2

[Riitta-mummi]

Älä viitsi PekkaV !  Kaikki olemme persoonnia, tasoa ei tarvita. Henkeä ei haistella, uskomista ei mitata, eikö niin ?
Kaikki saa tulla. Tervetuloa lukijat myös kirjoittelemaan !

  R-m

[PekkaV]

   Kummallista. Elämän jatkuva liike ylitseni, ohitseni, lävitseni. Olen pudonnut kyydistä. Mutta elämä jatkuu kuitenkin. Millaisena? Milloin ajattelen että kun pääsisin pois? Sitten kun muut, läheiset ovat kuolleet. Kun olen yksin.
   Mutta onhan Jumala. Hänhän on ollut aina tähänkin asti.

[Riitta-mummi]

Näin on Jumalan ja luonnon laki. Palaamme kohti sitä mistä olemme tulleet. Alkua ja alun alkua.
Saamme valmistautua johonkin aivan uuteen.

Vähitellen erottaudumme tästä olevasta ja tarpeettomaksi käyneestä. Seuraamme ihmetellen miten nopeasti muutos tapahtuu.

Antaa nykyisten jo olla. Muistellaan entistä elämäämme ja suunnataan ajatukset siihen Lupauksen Maahan josta meillä on vasta aavistus.

Se ei ole tällaista sodan, tulipalojen, rankkasateiden ja muiden tuhojen  maata.

Se voi olla vaikka mita ihmeellistä.  Odotetaan....

Kärsivällisyyttä.  t: ystäväsi Riitta