"Hannu" on "Kalistajan", tämän keskusteluaiheen aloittajan, oikea etunimi. Tiedän sen, koska olemme olleet samalla seurapuhujakurssilla, olet tehnyt minusta haastattelun Kuukauslehteen ja olet puhunut meillä seuroissa. Olemme ystäviä.
Hannu! Olet myös usean polven körtti.
Siksikin ja ennen kaikkea koska olet harjaantunut kirjoittaja, sanasi painavat.
Minun seurapaastoni on ja ei ole. Tavallaan en ole "päässyt", koska meillä ei nykyään seuroja pidetä, sillä en jaksanut niitä enää järjestää. Syyt ovat yleisiä ja yksityisiä. Yleisiä, koska en saanut apua. Yksityisiä, koska en osannut apua pyytää enkä ymmärtänyt siioninvirsiseurojen voivan olla ilman pyydettyjä puhujia. Puhujien rekrytointi vei liikaa voimia. Olinhan ollut työurani kirkollis-hengellisen piirin ulkopuolella. Kontaktini olivat vähäiset. Yleiset syyt liittyvät samaan, lähipiiriverkoston hataruuteen. Täällä etelässä jyllää Kansanraamattuseura, joten nekin, joiden hengellinen koti on herännäisyydessä, eivät ole päässeet esille voimakkaan evankelioimistyön varjosta.
Siksi minun on pitänyt tutustua ihmisiin perehtyäkseni, mitä täällä touhutaan. Oikeastaan olen toteuttamassa vanhaa teoriaani, että körttien osa on levitä maailmalle kuin akanat tuuleen ja olla suolana maailmassa. Linjassa on yhteiskunnallisen nousun pyrky, jota opiskelu edeltää. Ei jouda hengelöimään.
Evankelioimistyö oli meillekin akuutti sata vuotta sitten, jolloin yhteiskunnallinen murros osui maaseutuväestöön. Sen ajan hedelmiä me olemme. Herännäisyyden juonne maassamme on sateenkaarisoitunut.
Hannu! Kiitos paastoehdotuksestasi, paastohaasteestasi. En ota sitä vastaan. Annoit kuitenkin sysäyksen kirjoitusharrastukselleni. Lähden tästä paikasta siioninvirsi-körttiseuroihin. Helppo kirjoittaa, koska niitä vakaumukseni mikaan ei juuri nyt missään ole tällä hetkellä.
Oi niitä lapsuuteni aikoja, jolloin ei "siioninvirsiseuroja" - pitkä sana - ollut, oli vain seurat. Seurusteltiin. En romantisoi.
