Mallan jutut tuo mukavia muistoja. Aikaan ennen Tiitäistä kävimme jossain lähialueella ajelulla. Kotiin tullessa poikkesimme tankkaamaan autoa. Sen aikaiseen käteismaksutyyliin jäi mielelleni rahapussiin markka ja 75 penniä. Hän näytti rahaa ja kysyi, mihinkäs lähdetään. Siinä sitten huoltoasemalta tielle kääntyessä naureskelimme, että mihinhän tuo raha riittäisi.
Kuului katolta kraaps ääni ja perästä kilinää.
Bensatankin korkki. Pysähdyimme tien laitaan. Yritimme katsella missä korkki on. Oli tietenkin pimeää, eikä korkkia näkynyt. Sitten tuli yksi auto. Sen valoissa näkyi korkki. Jee. Sitten tuli rekka ja ruts.
Ei auttanut muu kuin palata huoltsikalle ostamaan uutta korkkia. Saimme sen velaksi, kun tuttuja oltiin.
Toinen sitä aikaa, kun Tiiti oli pieni. Leivoin lauantaina tapani mukaan. Uuni ei ollut lämmennyt ihan tarpeeksi kuumaksi. Niinpä ajattelin jättää maustekakun vähän pidemmäksi aikaa uuniin kuin tavallisesti.
Kuten varmasti jo arvasitte, se jäi vähän pitemmäksi aikaa. Kuuden tunnin kuluttua olin laittamassa saunamakkaraa jälkilämpöön. Kappas vain, sieltä kakku löytyi. Tosi kypsänä.
Kolautin sen vuuasta irti, mutta nuukana ihmisenä sitä ei heitetty pois. Liotin sen lehmille. Meillä siis on ns. kuivakakku saanut uudenlaisen merkityksensä.
