Hyvät hetskut ja hetskuttaret, teillä selvästikään ei ole aaninkiakaan, miten väsyttävää tämä jatkuva ulostulo- vai kaapissa- vai jotain muuta vaineskaan -leikki on. Joskus siinä saattaa menettääkin aika paljon.
Kun puhutaan homoseksuulisten ihmisten hyväksymisestä vastakohtana sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tekemien tekojen hyväksymiselle, niin mistä teoista on kysymys? 18-vuoden parisuhteeni, rakkaus- ja kumppanuussuhteeni, oli homoteko! Vai onko kyse seksuaalipraktiikoista, jos niin, mistä praktiikoista, siis teoista. Valikoivaa suhtautumista Raamatun jakeenpuolikkaistakin löytyviin kiellettyihin tai epäsuotaviin tekoihin on aina harjoitettu: esimerkiksi naisten pään peittämisestä tai yhteisöstä erottamisesta kuukautisvuodon aikaan ei jostakin syystä olla kovin tohkeissaan.
Ymmärtääkseni sukupuolivähemmmistöjä koskettavia jakeita löytyy Raamatusta viisi, joista kaksi Uudesta Testamentista. Oliko luku oikein? Mikään niistä ei minun lukemanani käsittele minun tai kenenkään tuntemani homon tai lesbojen parisuhdetta eikä edes samansukuolista rakkaussuhdetta. Noissa jakeissa käsitellään alistamista tai hyväksikäyttöä seksuaalisuutta hyödyntäen tai seksuaalisuutta parisuhteen ulkopuolella. En ole lukenut niistä mitään, mikä olisi liittynyt entiseen parisuhteeseeni tai rakkauden ja läheisyyden tarpeisiini. Roomalaiskirjeen listauskin on niin kokonaisvaltainen, että siihen samaan syntisten sumppuun taitaa holahtaa pari hetskua, vai mitä huteroja ne ei-homot onkaan.
Kun tässä nyt vinoviettisten velien ja siskojen asialla ollaan niin kokemuksena homostelusta seurakunnassa seuraavaa: Kun pari viidesläistä ja helluntailaistenkin kokouksissa pyörivää uskonsisarta lupaa rukoilla nelikymppisen, esimiesasemassa olevan, miesvaltaisissa tiimeissä työskennelleen, entisen kamppailulajien harrastajan, äijän, puolesta, jolla oli vielä erittäin läheidet suhteet isään, että tämä saisi jostakin "miehen mallia", ollaan astuttu farssin puolelle. Niin, Mellerin Patmos oli Seiska-lehden estetiikkaa muistuttavalla postituksellaan saanut Herran morsiamet taas apokalyptisiin tunnelmiin. Tämä oli naurettava episodi luterilaisen seurakunnan elämästä.
Vapaassa koohkauskovaisuudessa olin mennä muroilla paljon aikaisemmin, eri kuviossa. Siitä minut "pelasti" muisto mummoista. Ylhäältä ohjattiin luterilaisten porukoihin