Halla-Aho vastasi aika hyvin tähän kysymykseen:
"
Suomalaiset ovat luonnostaan varsin suvaitsevaisia kaikkia sellaisia maahanmuuttajia kohtaan, jotka ponnistelevat sopeutuakseen ja elättääkseen itsensä. Maahanmuuton haitallisia lieveilmiöitä taas ei pidäkään suvaita.
"
Ai se oli Halla-aholta tuo lainaus.
Suomalaiset eivät
luonnostaan ole yhtään mitään. Tai, no, ehkä keskimäärin sietävät laktoosia paremmin kuin han-kiinalaiset, ja palavat auringossa herkemmin kuin maasait.
Maahanmuuttajalle ei riitä, että ponnistelee. Pitää onnistua, jotta suvaitaan. Jos opiskelee täällä tutkinnon ja sitten lähettää satoja työhakemuksia mutta ei tule minnekään valituksi, on monien silmissä loinen.
Toivoisin, että tarkemmin pohdittaisiin, mitä on se suomalaisuus, johon pitää sopeutua. Meillä ei ole tapana mennä bussissa tuntemattoman viereen istumaan, saati aloittaa keskustelua hänen kanssaan, jos tyhjää tilaa on muualla. Pitääkö tuohon sopeutua? (Itsekin käyttäydyn noin ja saatan harmistua jos joku siihen viereeni tuppautuu rauhaani häiritsemään.) Minusta riittää, että sopeutuu sen verran että tietää, että noin on tapana toimia. Itse saa toimia toisinkin, mutta pitää ymmärtää, ettei siitä välttämättä pidetä. Tai pitääkö sopeutua siihen, että saunassa nakuillaan kenen tahansa samaa sukupuolta olevan kanssa? Ainakin naisten puolella supisuomalaiset teinit nykyään usein haluavat käyttää uimapukua, joten suomalaisuus on tältä osin ehkä muuttumassa. Eikä sekään taida olla kovin suomalaista, että toisaalla asuvalle lapsuuden perheelle - tai koko suvulle - aikuinen ihminen lähettää rahaa. Tämä kai on aiheuttanut riitoja joissakin perheissä, joissa toinen puolisoista on suomalainen ja toinen esim. Kaakkois-Aasiasta.
Entä sitten vanhustenhuolto? Monin paikoin maailmaa suku edelleen huolehtii vanhuksistaan. Itse en pidä tätä suomalaisena tapana, eivätkä tutkimuksissa ikääntyneet suomalaiset sitä ole halunneet itsekään. Kuitenkin meilläkin on supisuomalaissyntyisiä poliitikkoja, jotka sanovat, ettei yhteiskunnalla ole varaa, joten ihmisten pitäisi itse huolehtia läheisistään. Onko tuo nyt sitten kovin suomalaista? Itse ainakin koen riippumattomuuden perheen ja suvun mielipiteistä ja niiden tarjoamasta taloudellisesta turvasta suunnilleen suomalaisimmaksi asiaksi, mitä on olemassa. Saan valita itse koulutukseni ja puolisoni ja uskontoni ja poliittiset mielipiteeni. Tietysti voin pahastuttaa sukulaiseni jollakin valinnallani, mutta so what? Vastapainona sitten heillä ei ole mitään velvollisuutta tukea minua, enkä minä voi pistää nokkaani heidän asioihinsa.
Siis suomalaisen lähin omainen on se viranomainen; siltä saa elämän eri tilanteissa tukea ja turvaa. Muualla se voi olla suku tai klaani, ja on ilman muuta selvää, että näille "omille" ollaan solidaarisia. Viratkin saattaa olla yhden klaanin miehittämiä, jolloin on täysin ok, että viranomaisia viilataan linssiin mikä keretään, koska nehän ei ole meitä vaan niitä. Ei ole mitään vahvaa valtiota, vaan ne keskenään kinastelevat klaanit. Tai, jos on muutettu kaupunkiin kauas omasta suvusta, voi tukea joutua hakemaan jengiporukoistakin.
Jotkut poliitikotkin varoittelevat omalakisten rinnakkaisyhteiskuntien syntymisen riskistä, usein juuri maahanmuuttoon liittyen. Jos tulija tulee maasta, jossa systeemi on tuo edellisessa kappaleessa kuvaamani kaltainen, niin kai siinä ilman muuta olettaa, että kaikkialla toimitaan samoin (ihan kuten suomalainen ei ymmärrä, että sille thaikkuvaimolle on itsestäänselvyys lähettää kotimaahan rahaa). Jotkut sanovat, että työllistyminen on parasta kotoutumista, mutta jos työllistyy serkkunsa pizzeriaan tai orjaksi nepalilaiseen ruokapaikkaan, niin miten työ kotiuttaisi, kun se toimii lähtömään kulttuurin ehtojen ja itsestäänselvyyksien mukaisesti? Ja kyllä, minusta rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen on ilmeinen riski, enkä halua niitä. Mutta pitää paljon huolellisemmin analysoida, mikä niitä oikein tuottaa, tai miten sellainen voidaan edes määritellä. Itse pidän olennaisena sitä, että ihminen on solidaarinen lähinnä sille porukalle, jonka kokee itsestään huolehtivan. Sen lakeja hän noudattaa. Siksi vaatimukset yhteiskunnan tarjoaman huolenpidon tason alentamisesta ovat vaarallisia.
