II osa lähiöasumisesta
Vuonna 1968 muutimme Hämeenlinnasta takaisin Lahteen. Tulimme toukokuussa ja asuimme vuokralla elokuun loppuun Kiveriössä, kunnes As Oy Lehto-Mukkula valmistui.
Se oli ehkä kaikkein mukavinta ja sosiaalisinta aikaa elämässämme. Talo oli periaatteessa asuntosäästäjien Säästöpankin lainottama yhdeksän porrasta käsittävä kolmikerroksinen talo. Oli Pikkutalo ja Pitkätalo. Me asuimme E-portaassa 3 h +k kodissa.
Talossa oli lapsia ehkä 70 tai 80 alle 18-vuotiasta. Tyttäremme saivat sieltä elinikäisiä ystäviä. Nuoriso on pitänyt yhäkin tapaamisia muutamien vuosien välein.
Keväisin pidimme pihalla siivoustalkoot, kesällä elokuussa vietettiin Pihajuhlat: olut-viesti Pikkutalon ympäri. Vaihdossa oli juotava pullo keskaria.
Oli lasten esityksiä nurmikolla, makkaranpaistoa leikkimökkien vieressä grillipaikalla, ja tanssia roskisaitauksessa. Roska-astiat oliviety roska muualle.
Oma orkesterikin oli. Kaupunginorkesterin viulisti ja meidän portaan hanuristi soittivat. Oli värivaloja ja kynttilöitä ikkunoilla. Kaikilla oli mukavaa.
ESS teki pari kertaa jutun toiminnastamme.
Olin mukana toimikunnassa, ja ohjasin lapsiteatteria kellarissa.Pääsimme jopa telkkariin.
Toisessa pesutuvan kuivaushuoneessa kokoontui pyhäkoulu.Seurakunta hoiti sen.
Miehillä oli lehtopallojoukkue, joka voitti monena vuonna Mukkula-cupin mestaruuden. Lehto-Mukkulan joukkueessa pelasi monta hyvää talkoo-lentopalloilijaa ja yksi Kimmon pelaaja. Kimmo oli mestaruussarjan joukkue silloin.
Talvella lapset hiihtivät kilpaa metsässä . Latu lähti, ja palasi pihaan, mutta ylettyi melkein Mukkulan Kartanon puistoon.
Kartanoon oli suoraan metsän läpi 200 m. Siellä käytiin tanhu-esityksiä katsomassa ja tennistä pelaamassa, ja joskus kaljalla kartanon pihapaviljongissa.
Toinen tyttäremme näytteli lapsiteatterissa Kartanon puistossa. Hän näytteli prinsessa, jota hän oikeastikin on.
Enää en ole nähnyt ketään tuttua siitä talosta vaikka nykyinen koti on vajaan 1 km päässä ja S-market on ostarin ainoa kauppa, jossa joskus entisiä mukkulalaisia pankin asiakkaita tapaa. Iäkkäämmät ovat jo Tuon-ilmaisissa. Mutta talon toimikunnan johtohahmo elää yhä kotonaan, yli 95 vuotiaana.
Muutamat silloisten asukkaiden jälkeläisistä ovat ostaneet vanhan kotinsa ja palanneet juurilleen. Niin hyvä talo se olikin, että kyllä kannatti.
Mutta vain hyvä-jalkaisille, sillä tietääkseni hissiä ei ole vieläkään saatu.