Valitsimme taas aamukävelyllä Lahden Vanhalla hautausmaalla Radiomastojen juurella.
Olemme sen jo valinneet 'loppusijoituspaikaksi' tomullemme. Nyt kun kuolema on monelta suunnalta tullut kuuluvaksi päiviini se tuntui sopivalta kävelykohteelta.
Siellä on tuttujakin muutama, vaikka nimituttuja vain enimmäkseen, vanhoja lahtelaisia ja hollolalaisia sukuja. Kaupunkimme historian vaikuttajat siellä ovat hautakivien nimistä löydettävissä.
Sijanti on keskellä kaupunkia, mutta rauhallinen kun on niin korkealla. Junien äänet kulluvat ja se tuntuu kotoisalta, kuten kirkonkellojen ääni joka yltää sinne Launeelta ja Kolkanmäeltä. Tuuli käy sopivasti viileäntäen helteellä. Linnut ja oravat viihtyvät alueella. Kaikki rakasta minulle.
Vaikka minulle ei kuoleman jälkeinen sijoituspaikka suuriakaan merkitse, jälkeenjääville saattaa merkitä.
Aamulla sain merkillisen 'etiäisen'. Aloin puhua Matille eräästä tutusta miehestä, että onko kuulunut kuolinviestiä.
Sitten istuimme lehden ääreen, niin Matti huomasi kuolinilmoituksen tästä tutusta ihmisestä. Matti siihen ihmetteli: Mikä sai sinut siitä P.H.sta puhumaan ?
En osaa sanoa muuta kuin että kylläpä kuolema nyt kulkee päivissäni.