Hurjan mukava päivä. Haastoin itseni, ja voitin. Kävelin neljää eri metsätietä, melko muhkuraisiakin, ilman keppiä koska se unohtui lähtö-tohinassa.
Kaupungin asvalttia kyllä menen vielä ilman, mutta siinä ei kysytä tasapainon kuntoa.
Saimme sen verran sieniä mitä talven tarve on. Korillisesta tatteja tuli perattuna neljä lähes litran pakastepussia ja rouskuja laitan suolaan liki 2 ltr.
Hienointa oli Porkkolan oma laavu. Sen ovat kummipoikamme ja Matin veli rakentaneet vanhoista , osin nokisista, hirsistä. Se on ' talonpoikais-arkkitehdin ' tekemä ja paljon kauniimpi kuin metsästysseuran valko-höylähirsinen ' mutteri'.
Tämä oma on kolmella ja puolella seinällän neliskulmainen, ja tornikatolla pykätty,
ja ihanalla paikalla.
Umpimetsäkin voi olla kaunis. On kalliota, isoja jäkäläisiä kiviä, puolukka- ja kanervavarvikkoa, suuri koivu ihan vieressä , sekä vanhaa hongikkoa että nuorta mänty-taimikkoa ympärillä.
Seiniä, jotka ovat osin nokimustia ja 12-tuumaisia,kiertää höylälankkupenkit ja keskellä on kaivonrengas tulipaikkana.
Siinä evästeltiin ja paistettiin makkaraa. Otin valokuviakin , Matti savuan keskellä.
P:joen kirkolla käytiin maidot kaupasta, ja sukulaisiin törmättiin. Sekin oli mukavaa.
Nyt ovat saaliit jo pivossa ja on lepäämisen aika.
Tässä tuoreet terveiset minun syyspäivästäni.
R-m